Nainen, missä iässä menetit tyttömäisen raikkautesi?

Olin varmaan 17-20-vuotiaana tosi tyttömäisen raikas, kun ryyppäsin ja röökäsin kaiken vapaa-aikani.

N27

Olin homehtunut jo synnärillä. Olemukseni on apaattinen ja väsynyt, ääneni masentuneen yksitoikkoinen ja robottimainen. Odotan armonlaukausta.

N32

19-vuotiaana. Hyväksyin tosiasiat.

Oisko ollut joskus 38 v.  Mutta on näin "aikuisenakin" naisena ihan mukavaa, vähän seesteisempi fiilis kyllä ja ryppyjä toki alkaa olla ja nahka roikkuu ym.

N 49 v.

Olen aina, siis ihan aina, näyttänyt ikääni vanhemmalta. Että tuskin tuota koskaan on ollut. Nytkin näytän kolmekymppiseltä vaikka olen 24. Ehkä hyväkin niin niin oppii ajoissa (toivottavasti) keskittymään muihin asioihin.

Se nuoruuden iloisuus on sitä kun tulee paljon uusia asioita ja tulevaisuuden näkee vielä valoisana. Luulen että se ensimmäinen isku oli kun en saanutkaan ensirakkauttani, joka tuntui sielunkumppaniltani. Toinen oli se, kun tajusin ettei minua oikeastaan kiinnosta mikään ammatti. Ei minulla ole mitään ammatillista "intohimoa". Ja ettei niiden asioiden tekemisestä, mitä maailma eniten tarvitsisi, makseta. Kolmas oli se, kun tajusin etteivät aikuiset ihmiset oikeastaan tajua asioista mitään yhtään enempää kuin minäkään ja suurin osa on peräti tyhmempiä kuin minä. Neljäs oli se kun sairastuin parikymppisenä ja jotenkin valuin läpi kaikista turvaverkoista, koska ongelmilleni ei löytynyt syytä eikä niitä pidetty vakavina. Viides oli se, kun huomasin ettei minulla enää ole oikeita ystäviä siten kuin asian määrittelen.

33-vuotiaana, eli viime vuonna, kun ensimmäinen otsaryppy ilmestyi. :(

On muuten taivaan tosi että osalla sitä raikkautta ei ole koskaan ollutkaan. Esimerkkinä löysät ja kalpeat lähiö-perheenäidit. Ikä ei tässä paina pätkääkään, se on se habitus.

Nämä samat parikymppiset isänmaantoivot tunnistaa aina ulkomaillakin jo kaukaa.

Minäkin 33-34-vuotiaana. Kasvot ovat ikävästi kaventuneet.  :(

Lattean tuntuinen alku, mutta hyvä jälkimaku. Tamminen. Pureva. 4/5

Kahdessa osassa.

Tutustuin 17v. nuoreen mieheen, joka tuppasi käyttämään naisia hyväkseen. Raiskasi.

Masennushan siitä seurasi.

Toinen kohta elämän realiteeteista tuli päin kasvoja, kun huomasin olevani raskaana 25v. Abortti nyt ei ollut mikään iso juttu itsessään, ehkä se elämän muuttumisen mahdollisuus yhden seksikerran takia.

32-33-vuotiaana se pikkuhiljaa katosi. Samaa ovat sanoneet monet ystäväni. Kasvoista lähtee rasva, silmänympärykset korostuvat ja kasvot rypistyvät hymyillessä. Myös sellainen söpöys häviää. Olen surenut tätä, koska luonteeltani omen iloinen hassuttelija ja tuntuu, etteivät nykyiset kasvot sovi minulle :D t. Nainen 36 v.

Vierailija kirjoitti:

'Mies,missä vaiheessa kadotit poikamaisen raikkautesi ?'

(=luonnollinen vastakysymys)

Ei ole mitään poikamaista raikkautta. On vain poikamainen vilkkaus.

Lopullisesti 27 vuoden kieppeillä.