Nainen, missä iässä menetit tyttömäisen raikkautesi?
Omien havaintojeni mukaan se kupliva, raikas tyttömäinen iloisuus alkaa kadota viimeistään siinä 25v jälkeen ja on kokonaan kadoksissa noin kymmenessä vuodessa, ehkä jo aiemmin. Milloin sinä kadotit sen?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
'Mies,missä vaiheessa kadotit poikamaisen raikkautesi ?'
(=luonnollinen vastakysymys)
No mutta, pojathan on aina poikia, vielä seitsemännelläkymmenennälläkin :)
Ja muuten kuolaan vain komeiden ja söpöjen poikien perään. Vanhat kurpat ja lihavat miehet ei sytytä. Masturboin ahkerasti T. Ammattivalittaja feministi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Mies,missä vaiheessa kadotit poikamaisen raikkautesi ?'
(=luonnollinen vastakysymys)
No mutta, pojathan on aina poikia, vielä seitsemännelläkymmenennälläkin :)
Aina kun kuulen fraasin "pojat on poikia", oksennan pikkuisen suuhuni. Oli asiayhteys mikä tahansa.
Tietty lapsekkuus ja raikkaus katoaa jo kouluun mennessä. Siihen asti pieni tyttö tai poika voi kuvitella olevansa kaikkeen pystyvä ja ihana, kunnes tulee opettaja ja koulukaverit, jotka kertoo, että et kuule ole.
Fyysinen tyttömäisyys multa katosi ehkä lapsen saamisen myötä kolmekymppisenä. Siihen asti olin vielä aika tyttömäinen. Nyt kun alan kolkutella neljääkymppiä, huomaan, että miehet ei enää samalla tavalla katso perään, kuten katsovat parikymppisiä. Siitä(kin) tiedän, että en ole tyttö enää.
Jaa, enpä ole koskaan ollut mikään raikas mielestäni. En ole edes varma, mitä se tarkoittaa...? Tyttömäinenkään en ole juurikaan ollut, mutta se johtuu varmaan miehisestä ulkomuodostani ja siitä, että tiedostan koko ajan, että en näytä tyttömäiseltä (tai naiselliselta).
N 24.
Oon 29 ja edelleen raikas jos käyn suihkussa. Näytän 22-vuotiaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Mies,missä vaiheessa kadotit poikamaisen raikkautesi ?'
(=luonnollinen vastakysymys)
Tee siitä oma ketju. Väittäisin kyllä että raikkaus ei sovi miehiin/poikiin, vaan vastine olisi ehkä joku poikamaisesta veijarimaisuudesta.
Väittäisin taas ,että sikäli kun 'raikkaus' sopii naisiin,niin kyllä se sitten sopii miehiinkin, paitsi että kun jonkunlaisia synonyymejä ajatellaan niin 'tuoreus' on ensimmäiseksi mieleen tuleva.
Raikkaus ja tuoreus ovat sanoja joita käytetään esim. omenista tai muista hedelmistä,kukista,huoneilmasta,vedestä,viinistä tms. nautittavasta (mutta ei sensijaan esim. edes kissanpennuista.)
Siis vain kaikesta passiivisesta elämästä joka vain odottaa poimijaansa.
'Veijarimaisuus' taas on ominaisuus, ja jos jotain vastaavaa sitä feminiinisempää ominaisuutta ajateltaisiin,niin ehkä se olisi sitten kai joku 'kujeilevaisuus'.
Ruusua taas ei yleensä ajatella sen enempää 'veijarimaisena' kuin 'kujeilevana',koska sillä ei voi olla mitään luonneominaisuuksia eikä se pysty 'tekemään' muuta kuin kasvamaan kukoistamaan ja kuihtumaan. Se siis vain ON paikallaan niinkauan kunnes se poimitaan tai lakastuu.Se on kaunis,sitä ihaillaan,siitä pidetään,se halutaan saada maljakkoon.
Veijarimaisia tai kujeilevaisia eivät kaikki ihmiset ole nuorenakaan ja monet taas ovat niitä vaikka koko ikänsä .
Kieli paljastaa monasti ajattelumme symbolien kautta sen kulun ja syvimmät merkitykset ja sen, miten ne sanelevat ja ohjaavat sitä.
Ei hajuakaan mitä on poikien "tuoreus". Kuulostaa jonkun twink-poikia saalistavan vanhan homosedän termiltä. Juuri tuota kujeilevaa iloisuutta ja raikkautta tytöissä tarkoitan. Sehän on näkyvissä vielä vähän päälle parikymppisissä, mutta alkaa kadota. Kyse ei ole lapsellisuudesta vaan tietynlaisesta "kuplivasta" elämänilosta ja asenteesta, joka piristää ympäristöä.
Eskarin jälkeen. Siinä vaiheessa kun menen kouluun alkoi tulla huolia ja murheita ja stressiä. :/
Ei ole kadonnut vielä. Tulen tänne raportoimaan sitten jos / kun jossain vaiheessa katoaa.
N.40
Todennäköisesti joskus eskari-iässä, viimeistään ala-asteen puolivälissä. N18
Tiedä tosta raikkaudesta. Jos kellä kauheesti kuplii, niin siihen saa apteekista pillereitä, oliks ne Kuplaton tai jotain?
En koe menettäneeni sitä vieläkään 43v. Mitä siihen lookiin sitten kuuluu?
Enpä ole vielä menettänyt, ikää 34v. Positiivinen elämänasenne ja geenit varmaan vaikuttaa :) Oon ihan törkeen söpö :p
N57 kirjoitti:
En tiedä vielä. Yksi ryppy minulla on, ja istun sillä.
- Jeanne Calment
Jos siteeraat, älä esitä sitaattia omana kommenttinasi.
Siinä vaiheessa kun muutuin rotunaiseksi. Olikohan 40 v.
Ikää taisi olla 3 v, kun havaitsin olevani transsukupuolinen ja kuuluvani oikeasti pojan ruumiiseen.
Oon nyt 25-vuotias enkä ole ikinä ollut tyttömäisen raikas. Jos tästä eteenpäin on alamäkeä tuon suhteen niin oon varmaan jo parin vuoden päästä todella miesmäisen tunkkainen.