onko ketään jonka mies ei niin täysillä mukana vauvan tekemisessä

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen kysyy, että kuuluuko lapsen tekemiseen ihan oikeasti joku palava innostus? Kyllä mä tiedän, että toisilla on sellainen palava vauvakuume, mutta en tajunnut, että se on välttämätön. Mitäs nyt, kun on lapset tehty ilman hehkutusta hihkumista kummankaan puolelta? Pitääkö nää nyt antaa pois?

Vähän nyt kärjistit. Tuskin kukaan tässä keskustelussa on tarkoittanut, että pitäisi olla joku palava innostus. Apn kuvauksesta saa sellaisen kuvan, että mies on välinpitämätön koko asiaa kohtaan. Vaikkei hehkuttaisi tai hihkuisikaan innosta, olisi ihan paikallaan olla edes vähän kiinnostunut siitä, onko yritykset tuottaneet tulosta, jos sitä lasta ihan oikeasti toivoo.

Eihän kyseinen mies ole lapsia vastaan, ei vaan puhku intoa. Näin itse ainakin tekstin ymmärrän... pitäähän sitä ny stana miehen kasvattaa sen verran palleja että jos ei lapsia halua, niin osaa sanoa sen vaimolleen. Ihme lussuja nää nykymiehet kun itketään että muija pakotti lapsen tekoon. Jos se ehkäisy on jätetty pois yhteisestä sopimuksesta (eli että nainen ei ole tehnyt sitä salaa) niin kyllä aikuinen mies on tietoinen, että siitä kun lykkää siittiönsä naisen sisään saattaa olla lopputulemana elävä lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Ja ketjun mammat kertoo taas suu vaahdossa kuinka mies innostuikin lapsista, vaikka ensin oli vastaan.

Kiva jos teillä meni noin, se toinen tarina taitaa olla kuitenkin yleisempi. Miehen pitää itse haluta myös lapsia, ei toimia siitoskoneena naisen itsekkäiden halujen toteuttamisessa.

Mistähän se suuri avioeroprosentti kertookaan?

Mä oon vissiin "ketjun mamma", joten lienee paikallaan kertoa, ettei mun mies ollut vastaan (itse asiassa molemmat lapset ovat saaneet alkunsa hänen aloitteestaan), mutta me kummatkaan emme olleet mitenkään innoissamme tai hehkutelleet asiaa, vaan lapsen yrittäminen oli vain osa elämää. Mä tässä vain kyselen, että mistä tulee käsitys, että siihen vauvan yrittämiseen pitäisi suhtautua jotenkin erityisen innostuneesti. TOki saa suhtautua, en mä sillä, mutta ei se mun mielestä ole mikään välttämättömyys tai sen puute merkki siitä, ettei kiinnosta. Toiset ihmiset eivät vain ole haaveilijoita, vaan innostuvat enemmän konkreettisista asioista.

1

Häiden jälkeen minuun iski vauvakuume ja aluksi mies oli vähän ihmeissään että nytkö jo ;) olimme olleet siinä vaiheessa yhdessä 4 vuotta. Hetken mietittyään mies kuintenkin oli sitä mieltä että olisihan se lapsi ihan kiva mutta ei hän samalla lailla ollut innoissaan kuin minä.

Mutta eihän se sitten onnistunutkaan kovin äkkiä ja meni melkein 2 vuotta ennenkuin olin raskaana ja olimme jo jonossa hoitoihinkin. Mies ehti myös jo huolestua ettei saada lasta ollenkaan ja se olisi ollut todella kamalaa ja surullista meistä molemmista.

Nykyään meillä on 2 lasta ja miehestä tuli todella hyvä ja osallistuva isä. Lasten lisäksi parisuhde ja talous ovat erittäin ok ja elämä on oikein mukavaa kaikin puolin. Vauva-ja pikkulapsiaika oli ihanaa aikaa. Nyt teinien kanssa on joskus hankalaa kun oma pinnakin kiristyy mutta kahta en vaihda...miestä ja lapsia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen kysyy, että kuuluuko lapsen tekemiseen ihan oikeasti joku palava innostus? Kyllä mä tiedän, että toisilla on sellainen palava vauvakuume, mutta en tajunnut, että se on välttämätön. Mitäs nyt, kun on lapset tehty ilman hehkutusta hihkumista kummankaan puolelta? Pitääkö nää nyt antaa pois?

Vähän nyt kärjistit. Tuskin kukaan tässä keskustelussa on tarkoittanut, että pitäisi olla joku palava innostus. Apn kuvauksesta saa sellaisen kuvan, että mies on välinpitämätön koko asiaa kohtaan. Vaikkei hehkuttaisi tai hihkuisikaan innosta, olisi ihan paikallaan olla edes vähän kiinnostunut siitä, onko yritykset tuottaneet tulosta, jos sitä lasta ihan oikeasti toivoo.

No, mun kokemus on ihan erilainen. Meillä esikoista yritettiin 1,5 vuotta, ja olin tyytyväinen siitä, ettei mies tivannut multa asiasta.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen kysyy, että kuuluuko lapsen tekemiseen ihan oikeasti joku palava innostus? Kyllä mä tiedän, että toisilla on sellainen palava vauvakuume, mutta en tajunnut, että se on välttämätön. Mitäs nyt, kun on lapset tehty ilman hehkutusta hihkumista kummankaan puolelta? Pitääkö nää nyt antaa pois?

Vähän nyt kärjistit. Tuskin kukaan tässä keskustelussa on tarkoittanut, että pitäisi olla joku palava innostus. Apn kuvauksesta saa sellaisen kuvan, että mies on välinpitämätön koko asiaa kohtaan. Vaikkei hehkuttaisi tai hihkuisikaan innosta, olisi ihan paikallaan olla edes vähän kiinnostunut siitä, onko yritykset tuottaneet tulosta, jos sitä lasta ihan oikeasti toivoo.

No, mun kokemus on ihan erilainen. Meillä esikoista yritettiin 1,5 vuotta, ja olin tyytyväinen siitä, ettei mies tivannut multa asiasta.

1

Taas maistuu kärjistäminen. Olla kiinnostunut ja osoittaa kiinnostusta ei ole sama asia kuin tivaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen kysyy, että kuuluuko lapsen tekemiseen ihan oikeasti joku palava innostus? Kyllä mä tiedän, että toisilla on sellainen palava vauvakuume, mutta en tajunnut, että se on välttämätön. Mitäs nyt, kun on lapset tehty ilman hehkutusta hihkumista kummankaan puolelta? Pitääkö nää nyt antaa pois?

Kyllä lapsen tekoon kuuluu se jännityksen tuoma innokkuus, odottaminen, aitojen tunteiden läsnäolo, pettymykset, jne. Lapsellista pilkata näitä tunteita, jos itselle vähäpätöinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen kysyy, että kuuluuko lapsen tekemiseen ihan oikeasti joku palava innostus? Kyllä mä tiedän, että toisilla on sellainen palava vauvakuume, mutta en tajunnut, että se on välttämätön. Mitäs nyt, kun on lapset tehty ilman hehkutusta hihkumista kummankaan puolelta? Pitääkö nää nyt antaa pois?

Onko pakko olla noin lapsellinen? 

Teittekö te sitten lapsia kun se on joku yhteiskunnallinen normi niitä tehdä?

Ei tehty, vaan siksi, että haluttiin. Mua vaan ärsyttää se, että lasten saamiseen pitäisi ensin olla joku vauvakuume.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen kysyy, että kuuluuko lapsen tekemiseen ihan oikeasti joku palava innostus? Kyllä mä tiedän, että toisilla on sellainen palava vauvakuume, mutta en tajunnut, että se on välttämätön. Mitäs nyt, kun on lapset tehty ilman hehkutusta hihkumista kummankaan puolelta? Pitääkö nää nyt antaa pois?

Kyllä lapsen tekoon kuuluu se jännityksen tuoma innokkuus, odottaminen, aitojen tunteiden läsnäolo, pettymykset, jne. Lapsellista pilkata näitä tunteita, jos itselle vähäpätöinen asia.

En mä pilkkaa, vaan kritisoin sitä, että toiset (kuten sinä) sanelevat, mitä pitäisi tuntea.

Kiitti teille mielipiteistä ja kommenteista. Joo mies ei siis vastusta tai suhtaudu mitenkään kielteisesti lapsiin tai vauvan yrittämiseen mutta välinpitämättömästi kyllä. muuten se on luonteeltaan enemmän tasainen ja rauhallinen mutta muutamista omista harrastuksistaan kyllä innostuu ihan täysillä eli sellainenkin puoli hänessä on olemassa ja vauva-asiassa sellaista ei ole näkynyt.

Seksistä ei oo kiinni, sitä on ollut riittävästi sekä ennen että nyt.

Vierailija kirjoitti:

Kiitti teille mielipiteistä ja kommenteista. Joo mies ei siis vastusta tai suhtaudu mitenkään kielteisesti lapsiin tai vauvan yrittämiseen mutta välinpitämättömästi kyllä. muuten se on luonteeltaan enemmän tasainen ja rauhallinen mutta muutamista omista harrastuksistaan kyllä innostuu ihan täysillä eli sellainenkin puoli hänessä on olemassa ja vauva-asiassa sellaista ei ole näkynyt.

Seksistä ei oo kiinni, sitä on ollut riittävästi sekä ennen että nyt.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen kysyy, että kuuluuko lapsen tekemiseen ihan oikeasti joku palava innostus? Kyllä mä tiedän, että toisilla on sellainen palava vauvakuume, mutta en tajunnut, että se on välttämätön. Mitäs nyt, kun on lapset tehty ilman hehkutusta hihkumista kummankaan puolelta? Pitääkö nää nyt antaa pois?

Vähän nyt kärjistit. Tuskin kukaan tässä keskustelussa on tarkoittanut, että pitäisi olla joku palava innostus. Apn kuvauksesta saa sellaisen kuvan, että mies on välinpitämätön koko asiaa kohtaan. Vaikkei hehkuttaisi tai hihkuisikaan innosta, olisi ihan paikallaan olla edes vähän kiinnostunut siitä, onko yritykset tuottaneet tulosta, jos sitä lasta ihan oikeasti toivoo.

No, mun kokemus on ihan erilainen. Meillä esikoista yritettiin 1,5 vuotta, ja olin tyytyväinen siitä, ettei mies tivannut multa asiasta.

1

Taas maistuu kärjistäminen. Olla kiinnostunut ja osoittaa kiinnostusta ei ole sama asia kuin tivaaminen.

Kuule, ihmiset on erilaisia. Kärjistät sinäkin. Mä todella koin kyselemisen tivaamisena, kun lasta ei vain yrittämisen jälkeen kuulunut. Moni pitkään yrittänyt todennäköisesti on tuntenut samoin.

Vierailija kirjoitti:

Ja ketjun mammat kertoo taas suu vaahdossa kuinka mies innostuikin lapsista, vaikka ensin oli vastaan.

Kiva jos teillä meni noin, se toinen tarina taitaa olla kuitenkin yleisempi. Miehen pitää itse haluta myös lapsia, ei toimia siitoskoneena naisen itsekkäiden halujen toteuttamisessa.

Mistähän se suuri avioeroprosentti kertookaan?

Ei meillä ainakaan ollut kyse siitä että mies ei halunnut lapsia ja minä olisin halunnut. Kyllä me molemmat pohjimmiltamme pidettiin toivottavana, että lapsia tulisi - tosin päätettiin jo ennen naimisiin menoa myös se, että jos luonto ei niitä meille suo, niin emme ala lääketieteen keinoin pakolla yrittää tai adoptoida, vaan etsimme sitten muuta sisältöä elämäämme.

Emme vaan ole koskaan olleet sen luontoisia, että vahvasti haluaisimme jotain ja intoilisimme asioista. Siinä sitä vaan harrastetttiin seksiä miettimättä sen lopputulosta, vain jossain hiljaisena taustalla ajatus, että olisihan se kiva jos lapsikin saisi alkunsa. 

Minusta ap:n kirjoituksen perusteella hänen miehensäkään ei vaikuta siltä etteikö haluaisi lasta - hänhän on itse hyväksynyt sen ehkäisyn pois jättämisen, ja miehet harvemmin suostuu tällaiseen ilman vakavaa harkintaa ovatko siihen valmiita. Ainoa mitä on, että ap ei "vaikuta innostuneelta", mikä luultavasti vaan kertoo siitä että hän on sen luontoinen, ettei niin intoile tällaisesta projektista vaan katselee rauhassa vaan että mitä tapahtuu. Luultavasti tosiaan on kuten vaikka minä, joka ajattelee että jos ei sitten koskaan tärppääkään niin ei se mitään, mutta kiva jos tärppääkin joskus - mutta ei siitä kannata etukäteen intoilla (tai murehtia).

Vierailija kirjoitti:

Eihän kyseinen mies ole lapsia vastaan, ei vaan puhku intoa. Näin itse ainakin tekstin ymmärrän... pitäähän sitä ny stana miehen kasvattaa sen verran palleja että jos ei lapsia halua, niin osaa sanoa sen vaimolleen. Ihme lussuja nää nykymiehet kun itketään että muija pakotti lapsen tekoon. Jos se ehkäisy on jätetty pois yhteisestä sopimuksesta (eli että nainen ei ole tehnyt sitä salaa) niin kyllä aikuinen mies on tietoinen, että siitä kun lykkää siittiönsä naisen sisään saattaa olla lopputulemana elävä lapsi.

Onko sun elämäntehtäväsi toimia synnytyskoneena? Siltä kuulostaa, ja toivottavasti et käytä tuollaista kieltä lasten kuullen, oi wt-mamma.

Miks asiasta pitäisi olla jotenkin innoissaan? Mulla mies tajusi konkreettisesti olevana tulossa isäksi ihan vasta sitten, kun lapsi syntyi. Melkein vuosi meni ennen kuin tulin raskaaksi, koska rakasteltiin silloin kun oli fiilistä, eikä esim silloin kun ovuloin. Mies ei ollut siis niin innokas lapsen teossa, mutta raskausaikana aina kovin lueskeli kirjasta, että mitä vauvan kehityksessä milläkin viikolla tapahtuu jne. Paras isä tuo on meidän lapselle!😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen kysyy, että kuuluuko lapsen tekemiseen ihan oikeasti joku palava innostus? Kyllä mä tiedän, että toisilla on sellainen palava vauvakuume, mutta en tajunnut, että se on välttämätön. Mitäs nyt, kun on lapset tehty ilman hehkutusta hihkumista kummankaan puolelta? Pitääkö nää nyt antaa pois?

Vähän nyt kärjistit. Tuskin kukaan tässä keskustelussa on tarkoittanut, että pitäisi olla joku palava innostus. Apn kuvauksesta saa sellaisen kuvan, että mies on välinpitämätön koko asiaa kohtaan. Vaikkei hehkuttaisi tai hihkuisikaan innosta, olisi ihan paikallaan olla edes vähän kiinnostunut siitä, onko yritykset tuottaneet tulosta, jos sitä lasta ihan oikeasti toivoo.

No, mun kokemus on ihan erilainen. Meillä esikoista yritettiin 1,5 vuotta, ja olin tyytyväinen siitä, ettei mies tivannut multa asiasta.

1

Kuinka se kiinnostus mitataan? Soittaa monta kertaa raskaustestin aikana? Tuollainen vain lisää stressiä. Eikö toisen kannata olla se rauhallinen? Kun kuukaudet etenevät ei apkaan varmasti haluaisi niitä kiihkeitä kyselyjä, monillakin raskaaksi pääseminen kestää ja jokainen kuukausi kun ei tärppää masentaa. Näin jälkikäteen, olisi pitänyt enemmän keskittyä vaan elämään, tekemään asioita mitä vielä halusi ennen lapsia kuin jännäämään ja haaveilemaan. Ehkä ap:n mies ajattelee noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkönen kysyy, että kuuluuko lapsen tekemiseen ihan oikeasti joku palava innostus? Kyllä mä tiedän, että toisilla on sellainen palava vauvakuume, mutta en tajunnut, että se on välttämätön. Mitäs nyt, kun on lapset tehty ilman hehkutusta hihkumista kummankaan puolelta? Pitääkö nää nyt antaa pois?

Vähän nyt kärjistit. Tuskin kukaan tässä keskustelussa on tarkoittanut, että pitäisi olla joku palava innostus. Apn kuvauksesta saa sellaisen kuvan, että mies on välinpitämätön koko asiaa kohtaan. Vaikkei hehkuttaisi tai hihkuisikaan innosta, olisi ihan paikallaan olla edes vähän kiinnostunut siitä, onko yritykset tuottaneet tulosta, jos sitä lasta ihan oikeasti toivoo.

No, mun kokemus on ihan erilainen. Meillä esikoista yritettiin 1,5 vuotta, ja olin tyytyväinen siitä, ettei mies tivannut multa asiasta.

1

Taas maistuu kärjistäminen. Olla kiinnostunut ja osoittaa kiinnostusta ei ole sama asia kuin tivaaminen.

Kuule, ihmiset on erilaisia. Kärjistät sinäkin. Mä todella koin kyselemisen tivaamisena, kun lasta ei vain yrittämisen jälkeen kuulunut. Moni pitkään yrittänyt todennäköisesti on tuntenut samoin.

Tietenkin ihmiset ovat erilaisia, ja tietenkin ihmiset kokevat asiat eri tavalla. Jatkuva kyseleminen onkin tivaamista. Kiinnostuksen osoittaminen ja kiinnostus asiaa kohtaan yleisesti ottaen eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kyseinen mies ole lapsia vastaan, ei vaan puhku intoa. Näin itse ainakin tekstin ymmärrän... pitäähän sitä ny stana miehen kasvattaa sen verran palleja että jos ei lapsia halua, niin osaa sanoa sen vaimolleen. Ihme lussuja nää nykymiehet kun itketään että muija pakotti lapsen tekoon. Jos se ehkäisy on jätetty pois yhteisestä sopimuksesta (eli että nainen ei ole tehnyt sitä salaa) niin kyllä aikuinen mies on tietoinen, että siitä kun lykkää siittiönsä naisen sisään saattaa olla lopputulemana elävä lapsi.

Onko sun elämäntehtäväsi toimia synnytyskoneena? Siltä kuulostaa, ja toivottavasti et käytä tuollaista kieltä lasten kuullen, oi wt-mamma.

Anteeksi, taisit oppia pari uutta sanaa? Pallit on kivekset (googleta), siittiöt on ne pikkuvetkulaiset mitkä tulee peniksestäsi ulos silloin kun tuntuu oudon hyvältä. Ja mikä tekee musta synnytyskoneen, jos vaadin miestä avaamaan suunsa loppuelämää koskevan asian äärellä? Ja wt-mamma... voi pyhä vulva sentäs, eikö täällä enää muita haukkumasanoja keksitä? Mee tonne grindaa -ketjuun opetteleen uusia sanoja.

Al Bundy on sellainen mies :)

Mies haluaa miellyttää sinua. Meillä oli sama, mies on sen jälkikäteen tunnustanut. Lapsen synnyttyä on kuitenkin ollut ihan loistoisä eikä ainakaan toistaiseksi ole häipynyt mihinkään ;-) Lapsikin on jo 6 vuotta.