Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kännykän/tabletin käytön rajoittaminen nuorelta jne

Neuvoton äitipuoli
22.03.2016 |

Olen miettinyt tätä asiaa jo pitkään enkä osaa sanoa miten minun kuuluisi toimia. Olemme uusioperhe ja periaatteessa lapsilla pitäisi olla samat säännöt (ikä huomioiden tietysti), mutta se ei mielestäni ihan toteudu. Osittain siitä syystä, että miehen lapsilla näitä asioita ei ole koskaan sen paremmin rajoitettu ja osittain siitä syystä etten itse jotenkin "uskalla" riittävästi puuttua, kun pelkään seurauksia.

Muut lapset (omani ja miehen) harrastavat, ulkoilevat, ovat kavereiden kanssa, touhuvat sisällä ja ulkona milloin mitäkin. Katsovat toki telkkariakin ja räpläävät välillä puhelimia ja toisinaan pelaavat pidempäänkin, mutta mielestäni se on ihan ok, vaikka välillä istuisikin pidempään, kun sitä kaikkea muutakin on paljon. Ja jos näyttää siltä,että on viihdytty turhan pitkään koneella niin komennan muihin touhuihin ja jokainen uskoo kyllä.

Mutta miehen kutosluokkalainen tyttö on TÄYSIN jumissa puhelimeen ja tablettiin. Katsoo välillä myös televisiota, mutta yleensä silloinkin siihen sekoittuu se puhelin. Syö aamupalansakin tuijottaen puhelinta. Koulun jälkeen viettää puhelimen äärellä jopa 6-8tuntia aikaa eli siis tasan sen ajan mikä on käytettävissä koulun jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Välillä saattaa esim. lakata kynnet tai piirtää jonkun kuvan, mutta niihin kuluu aikaa varmaan vartin verran. Käytännössä ei siis mitään merkitystä. Ei ulkoile eikä harrasta mitään. Vuoden sisällä hänellä on kerran ollut kavereita kotona ja silloin oli kaverisynttärit.

Istuu huoneessa puhelimella, yleensä napit korvilla ja huutaa, kiljuu ja nauraa sellaista "hullun naurua" kovaäänisesti ja huutelee jotain englanninkielisiä lausahduksia "oumaigaad" ja jotain muita, en nyt muista tähän hätään mitä. Pitää tuota meteliä huoneessa siis yksinään aina siihen asti, kun isänsä tulee kotiin. Sitten se loppuu ja jatkaa istumista hiljaa.

En tiedä miten toimisin. Minun pitäisi tietysti sanoa, että nyt se puhelin pois ja tekemään muuta. Mutta pelkään, että siitä seuraa se,että alkaa "uhkailla" isäänsä sillä, että alkaakin asua vallan äidillä. Lapset siis vuoroviikoin. Tai ylipäätään pelkään sitä, että lapsi kääntää sen siihen, että vika on minussa ja siinä, että minä olen lapsineni muuttanut sinne.

En osaa sanoa miten mies asiasta ajattelee. On aina ollut paljon töissä, joten näkee lapsia tosi paljon vähemmän mitä minä. En tiedä yhtään mitä lasten äiti ajattelee asiasta, mutta tilanne on todennäköisesti täysin sama siellä äidilläkin eli en jaksa uskoa, että tekisi sielläkään mitään muuta. Ei ainakaan ole tiedossa.

Jotenkin naurettavaa etten aikuisena ihmisenä saa/osaa tehdä asialle mitään. Omani kanssa osaisin toimia.

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
22.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Neuvoton äitipuoli kirjoitti:

Miksi muuten tämä menee näin, että minut käännetään heti kusipääksi? Jos kysyisin samaa neuvoa koskien omaa lastani niin saisin vaikka mitä ohjeita ja neuvoja ja jopa ymmärrystä. Mutta, kun kyseessä on mieheni lapsi niin tulee vain huutoa siitä, että sinä tunkeutuja kusipää olet tuon lapsen ongelmien syy. Ensinnäkään en ole syy hänen vanhempiensa avioeroon. Ovat eronneet jo ennen kuin itse olen eronnut. Se on totta, että elämä mullistuu omalla tavallaan siinä, kun se äitipuoli tulee kuvioihin. Toisaalta minun muutettuani sinne niin alkoivat olla säännöllisesti siellä isällään vuoroviikoin. Sitä ennen näkivät isäänsä epäsäännöllisesti ja paljon vähemmän. Nyt lasten arki on vakiintunut tähän vuoroviikkosysteemiin. 

Mutta ymmärrän myös sen,että jos äiti on antanut olla kuin ellunkana ja isä on paljon poissa niin on varmaan sopeutumista siihen, että arjessa joku pitää tarkemman rytmin yhtäkkiä. Virheen olen varmaan tehnyt siinä, että muilla on tiukemmat säännöt ja tämä yksi lapsi saa vain maata huoneessa miten itse tykkää.

Koska haluat käyttää valtaa siellä missä sulla ei pitäisi olla sitä. Ymmärtäisin väliintulon, jos tyttö rikkoisi teidän tavaroita tai käyttäytyisi väkivaltaisesti sun lapsia kohtaan, mutta en tämmösestä asiasta mikä ei liity mitenkään suhun, haittaa teidän elämää tai ole mitenkään sairasta tai epänormaalia

Vierailija
22/23 |
22.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä tyttö vanhin?

Meillä ainakin lapsilla on puhelin ihan joka paikassa mukana, kuten mullakin.

Se on tätä nykypäivää.

Oma poikani on hiukan vanhempi, mutta ovat siis molemmat kutosella. On omillanikin puhelin mukana ainakin likimain kaikkialla ja itsellänikin on. Mutta se, että puhelin on mukana ja siihen voi soittaa on eri asia kuin se, että se puhelin ON SUN ELÄMÄ. Se lapsi viettää puhelimessa työpäivän verran aikaa. Se ON liikaa. Sitä ei selitä mikään nykyaika eikä mennyt eikä tuleva. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
22.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kasiluokkalainen ja netissä 8 h päivässä. Sehän on aivan liikaa. Hirvee riita tulee, kun yritän rajoittaa..

Haluaisin, että ulkoilisi, urheilisi, lukisi kirjoja ja tekisi läksyt huolellisemmin. Tapaisi sitten liikunnan merkeissä kavereitaan, eikä netissä.

Kuinka paljon itse käytät päivässä aikaa ulkoiluun, urheiluun, kirjojen lukemiseen ja opiskeluun? Tietysti jos koulu menee huonosti, on hyvä asiaan puuttua

No esim. eilinen päivänä käynnistyi 5:15. Nousin ylös syömään aamupuuroni ja kahvini. Sitten aloin keittämään lapsille puuroa samalla, kun laitoin itseni kuntoon (meikkasin ja puin). Katoin aamupalapöydän ja herättelin lapset ja lähdin koiran kanssa lenkille. Sieltä tultuani siivosin keittiön ja lähdin töihin.

Töiden jälkeen kävin kaupassa, tulin kotiin syömään ja pesin ikkunat ja lähdin hakemaan omaa lastani treeneistä. Tämän jälkeen kävin taas koiran kanssa noin 15min ulkona ja sen jälkeen pesin ikkunat loppuun. Tein lapsille ruokaa tähän päivään ja tein pienen jumpan, jonka jälkeen lähdin taas koiran kanssa lenkille ja ihmettelemään, että näkyykö miestä jo pihalla. 

Aika peruspäivä. Lukemaan en ehtinyt. Yhdessä välissä otin kirjan käteeni, mutta sitten tulikin jotain muuta. Usein teen myös jotain käsityötä, mutta en eilen.