Mikä toimisitte tilanteessani?
Tilanteeni on se, että olen työtön, olen ollut jo useamman kuukauden ajan. Mutta sain juuri houkuttelevan työtarjouksen. Työpaikka olisi koulutustani vastaava, mutta ongelmani on se, että minun tulisi muuttaa kauas, useamman tunnin ajomatkan päähän kodistani, mikä tarkoittaisi asumista ainakin osan viikosta vieraalla paikkakunnalla. Saan tällä hetkellä ansiosidonnaista ja mieheni on hyvin palkatussa työssä ja tienaa yli 100 000 euroa vuodessa, joten taloudellista pakkoa työn vastaanottamiselle ei ole. Miten te toimisitte tilanteessani? Jäisittekö kotirouvaksi vai muuttaisitteko toiselle paikkakunnalle ja mahdollisesti riskeeraisitte parisuhteen? Toisaalta riskinä on myös se, että työttömyys pitkittyy ja työn saaminen vaikeutuu entisestään...
Kommentit (12)
Mä ottaisin sen tön päästäkseni eteenpäin. Mutta mulla on myös parisuhde, jolle tuo ei olisi riski.
Ottaisin työn ja etsisin edelleen lähempää.
Mitäs mieltä mies on? Ettei sitten kotiin jäätyäsi ala vihjailla lompakkoloisimisesta?
Jos ei lapsia ole, niin oma ura edelle. Jos lapsia on tai niiden hankinta ajankohtaista ja lapsiperhe haaveissa, niin sitten en lähtisi kauas.
Jos nykyasuinpaikalla työttömyys pitkittyy, niin ainahan voi myös vaihtaa alaa.
Toisaalta parisuhde voi olla riskaabeli vaikka olisit iäti kotona, joten etenkään jollei lapsia ole eikä ole tarkoitus perheellistyä, niin silloin ehkä se oma ura voisi olla hyvä pitää etusijalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei lapsia ole, niin oma ura edelle. Jos lapsia on tai niiden hankinta ajankohtaista ja lapsiperhe haaveissa, niin sitten en lähtisi kauas.
Jos nykyasuinpaikalla työttömyys pitkittyy, niin ainahan voi myös vaihtaa alaa.
Toisaalta parisuhde voi olla riskaabeli vaikka olisit iäti kotona, joten etenkään jollei lapsia ole eikä ole tarkoitus perheellistyä, niin silloin ehkä se oma ura voisi olla hyvä pitää etusijalla.
Lapsia ei vielä ole. Toisaalta, olen myös miettinyt alan vaihtoa ja suunnitelmisssa on myös pääsykokeisiin pänttääminen. Olen turhautunut akateemisen alani työtilanteeseen, enkä tiedä löydänkö koskaan oman alani töitä kotipaikkakunnaltani..
-Ap
Minulla ei ollut hyväpalkkaista miestä, mutta oli kouluikäsiä lapsia.
MInä lähdin, enkä katunut. Paljastuihan siinä sekin totuus, mikä minä oikeastaan miehelle olen. Ei todellakaan ollut ruoka valmiina, ei kukkia eikä kynttilöitä pöydällä vaan koko viikon kokoelma ruuista - ei ehtinyt takkia ottaa päältä ennen kuin piti ensin raivata keittiötä.
Niin, siis töihin lähdin enkä sentään lopullisesti pois. Työ oli määräaikainen, ja kertyihän siinä työssäoloehtoa ansiosidonnaiseen.
Sinunkin kannattaisi tehdä määräaikainen työsopimus, irtisanomisehdolla. Kyllä siihen aina jonkun syyn keksii.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs mieltä mies on? Ettei sitten kotiin jäätyäsi ala vihjailla lompakkoloisimisesta?
Mies ei pidä minua lompakkoloisena, vaan elämänsä rakkautena. Kai hän hyväksyisi muuton toiselle paikkakunnalle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs mieltä mies on? Ettei sitten kotiin jäätyäsi ala vihjailla lompakkoloisimisesta?
Mies ei pidä minua lompakkoloisena, vaan elämänsä rakkautena. Kai hän hyväksyisi muuton toiselle paikkakunnalle...
.. Mutta mies itse ei työnsä vuoksi pysty muuttamaan perässäni.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut hyväpalkkaista miestä, mutta oli kouluikäsiä lapsia.
MInä lähdin, enkä katunut. Paljastuihan siinä sekin totuus, mikä minä oikeastaan miehelle olen. Ei todellakaan ollut ruoka valmiina, ei kukkia eikä kynttilöitä pöydällä vaan koko viikon kokoelma ruuista - ei ehtinyt takkia ottaa päältä ennen kuin piti ensin raivata keittiötä.Niin, siis töihin lähdin enkä sentään lopullisesti pois. Työ oli määräaikainen, ja kertyihän siinä työssäoloehtoa ansiosidonnaiseen.
Sinunkin kannattaisi tehdä määräaikainen työsopimus, irtisanomisehdolla. Kyllä siihen aina jonkun syyn keksii.
Miksi määräaikainen? Voihan toistaiseksi voimassa olevastakin irtaantua..
-Ap
Lähtisin.