Korkeasti koulutetut opettajat eivät osaa hoitaa kiusaamistapauksia?!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Kertoo myös sun asenteestasi. Mulla oli esikoulussa yksi todella erilainen lapsi aikoja sitten. Herkkä ja helposti ja pienistä asioista itkemään alkava poika. Ja kyllä sitä tsempattiin koko esikoulu (soitettiin kotiin kun se oli jäänyt kotiin muutamien todella pienten asioiden takia). Luokassa painotettiin erilaisuuden ymmärtämistä ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen.

Toisekseen olen ollut syrjäytymässä olevien nuorten tukihenkilönä. Sieltäkin on noustu kunon saatu tukea ja kunnioitusta ja uutta näkökulmaa elämään. Itse en ole koskaan hyväksynyt kiusaamista ja olen sen myös sanonut-selkeästi ja suoraselkäisesti. Jos menee tilanteeseen "kädettömänä" ja "mitä mä voin noille tehdä"-asenteella, niin tottakai ne syö elävältä.

Mutta ei mitään pitkäjänteistä voi tehdä, jos on aineenopettaja, joka näkee oppilasryhmää 1-2 kertaa viikossa. Omat opetushommat pitää hoitaa ja yhtä keskustelua ja luokanvalvojalle ilmoittamista enempää ei ole resursseja tehdä. Parasta vaan luopua kaikista ryhmätöistä, että yhden yksinäisyys ei tule niin kornisti esille. Ei sitä erilaisuuden hvyäksymistä noin vaan teineille markkinoida!

Sitä erilaisuuden hyväksyntää pitäisi markkinoida jo kotona, mutta näyttää olevan osalle aikuisistakin sivan liian iso vaatimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Antamalla sinulle potkut?

Ja mitähän se auttais? Luuletko että tilalle saatais joku fiksumpi, kun ei ne tytön toistakymmentä muutakaan opettajaa saaneet mitään aikaiseksi (tämä esimerkki on muuten jo vanha, en viitsi nykyisiä käyttää, ettei tunnisteta :D). Tää tyttö pääty psykiatriseen hoitoon.

Oikea paikka, koska siellä häntä osataan ohjata paremmin. Terveille (pahoittelen, koska joitain sana häiritsee) ihmisille on usein hankalaa ohjata tärähtäneitä (en pahoittele).

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Kertoo myös sun asenteestasi. Mulla oli esikoulussa yksi todella erilainen lapsi aikoja sitten. Herkkä ja helposti ja pienistä asioista itkemään alkava poika. Ja kyllä sitä tsempattiin koko esikoulu (soitettiin kotiin kun se oli jäänyt kotiin muutamien todella pienten asioiden takia). Luokassa painotettiin erilaisuuden ymmärtämistä ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen.

Toisekseen olen ollut syrjäytymässä olevien nuorten tukihenkilönä. Sieltäkin on noustu kunon saatu tukea ja kunnioitusta ja uutta näkökulmaa elämään. Itse en ole koskaan hyväksynyt kiusaamista ja olen sen myös sanonut-selkeästi ja suoraselkäisesti. Jos menee tilanteeseen "kädettömänä" ja "mitä mä voin noille tehdä"-asenteella, niin tottakai ne syö elävältä.

Mutta ei mitään pitkäjänteistä voi tehdä, jos on aineenopettaja, joka näkee oppilasryhmää 1-2 kertaa viikossa. Omat opetushommat pitää hoitaa ja yhtä keskustelua ja luokanvalvojalle ilmoittamista enempää ei ole resursseja tehdä. Parasta vaan luopua kaikista ryhmätöistä, että yhden yksinäisyys ei tule niin kornisti esille. Ei sitä erilaisuuden hvyäksymistä noin vaan teineille markkinoida!

Eli jätät tämän sitten vaan tähän? Keksit lisää tekosyitä, ettei sun tarvitse puuttua tilanteeseen. Auktoriteettiä voi harjoitella tai sitten voi pyytää muita opettajia avuksi. 

Mitäs auktoriteetilla on tämän asian kanssa tekemistä? Oppilaat saa käskemällä hiljasiks mutta ei ystävällisiks.  Ja kyllä koulun joka ope tietää tällaiset tapaukset ilman "avunpyyntöjäkin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Antamalla sinulle potkut?

Ja mitähän se auttais? Luuletko että tilalle saatais joku fiksumpi, kun ei ne tytön toistakymmentä muutakaan opettajaa saaneet mitään aikaiseksi (tämä esimerkki on muuten jo vanha, en viitsi nykyisiä käyttää, ettei tunnisteta :D). Tää tyttö pääty psykiatriseen hoitoon.

Oikea paikka, koska siellä häntä osataan ohjata paremmin. Terveille (pahoittelen, koska joitain sana häiritsee) ihmisille on usein hankalaa ohjata tärähtäneitä (en pahoittele).

Ohis

'

Jotenkin on sellanen fiilis, ettet ymmärtänyt. Kiusattu tyttö pääty psykiatriselle, ei yksikään kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Antamalla sinulle potkut?

Ja mitähän se auttais? Luuletko että tilalle saatais joku fiksumpi, kun ei ne tytön toistakymmentä muutakaan opettajaa saaneet mitään aikaiseksi (tämä esimerkki on muuten jo vanha, en viitsi nykyisiä käyttää, ettei tunnisteta :D). Tää tyttö pääty psykiatriseen hoitoon.

Oikea paikka, koska siellä häntä osataan ohjata paremmin. Terveille (pahoittelen, koska joitain sana häiritsee) ihmisille on usein hankalaa ohjata tärähtäneitä (en pahoittele).

Ohis

'

Jotenkin on sellanen fiilis, ettet ymmärtänyt. Kiusattu tyttö pääty psykiatriselle, ei yksikään kiusaaja.

Erittäin ikävää. Pahoittelen, luulin, että kiusaaja päätyi hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta sitten eräs tuttuni oli valmistumassa opettajaksi ja hän sanoi että ei ole saanut missään vaiheessa mitään tietoa siitä että miten pitäisi kohdata ja hoitaa opetuksessa eteen tulevia ongelmatilanteita, kuten sitä että joku alkaa riehua tai muuten käyttäytyä sopimattomasti. Toivottavasti tämä asia on nykyään paremmin.

Ei ole paremmin. Juttelin erään juuri valmistuneen open kanssa ja hän kertoi aivan samoista asioista.

Mutta ei sekään yksin auta, että opeopetuksessa näitä asioita opetettaisiin kohtaamaan. Suurin ongelma on siinä, että opeilta on viety keinot. Toinen ongelma on opettajien arvostuksen lasku, joka lähtee vanhempien asenteesta.

Iso-Britannian lehdistössä oli vuonna 2011 ja 2012 useita kirjoituksia, joissa ihailtiin Suomen opetusjärjestelmää. Suomalaiset opettajat saivat paljon kehuja heidät kehuttiin yhtä hyvin koulutetuiksi kuin olisivat käyneet Oxfordin tai Cambridgen.

Opettajan ei pitäisi syyttää vanhempia. Tulee mielikuva että halutaan paeta omaa vastuuta.

Ainoastaan suomalaisista vanhemmista löytyy henkilöitä, jotka eivät arvosta suomalaisia opettajia.

Kaiken lisäksi nämä vanhemmat ovat usein juuri niiden lasten vanhempia, joiden lapsiin opettajat käyttävät eniten aikaansa.

Surullista.

Työtä kiusaamisen ehkäisemiseksi tehdään paljon alakoulussa tietty riippuen opettajasta. Opetellaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen ja tehdään hommia kaikkien kanssa. Se on tehokkain tapa ehkäistä kiusaamista.

Mut sitten mitä tulee itse kiusaamiseen. Onhan se vaikeaa. Ei lapsia voi pakottaa olemaan kavereita. Kiusaaminen tapahtuu oikeasti melkein kokonaan open silmän näkymättömissä. Täällä huudetaan kyllä että tehkää jotain, mutta yhtään oikeaa työkalua ei ole annettu (psl. luokan vaihto). Ei ole olemassa sellaisia täydellisiä ratkaisuja, joilla jo olevan kiusaamisen voisi saada täysin loppumaan. Surullista, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Kertoo myös sun asenteestasi. Mulla oli esikoulussa yksi todella erilainen lapsi aikoja sitten. Herkkä ja helposti ja pienistä asioista itkemään alkava poika. Ja kyllä sitä tsempattiin koko esikoulu (soitettiin kotiin kun se oli jäänyt kotiin muutamien todella pienten asioiden takia). Luokassa painotettiin erilaisuuden ymmärtämistä ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen.

Toisekseen olen ollut syrjäytymässä olevien nuorten tukihenkilönä. Sieltäkin on noustu kunon saatu tukea ja kunnioitusta ja uutta näkökulmaa elämään. Itse en ole koskaan hyväksynyt kiusaamista ja olen sen myös sanonut-selkeästi ja suoraselkäisesti. Jos menee tilanteeseen "kädettömänä" ja "mitä mä voin noille tehdä"-asenteella, niin tottakai ne syö elävältä.

Mutta ei mitään pitkäjänteistä voi tehdä, jos on aineenopettaja, joka näkee oppilasryhmää 1-2 kertaa viikossa. Omat opetushommat pitää hoitaa ja yhtä keskustelua ja luokanvalvojalle ilmoittamista enempää ei ole resursseja tehdä. Parasta vaan luopua kaikista ryhmätöistä, että yhden yksinäisyys ei tule niin kornisti esille. Ei sitä erilaisuuden hvyäksymistä noin vaan teineille markkinoida!

Eli jätät tämän sitten vaan tähän? Keksit lisää tekosyitä, ettei sun tarvitse puuttua tilanteeseen. Auktoriteettiä voi harjoitella tai sitten voi pyytää muita opettajia avuksi. 

Mitäs auktoriteetilla on tämän asian kanssa tekemistä? Oppilaat saa käskemällä hiljasiks mutta ei ystävällisiks.  Ja kyllä koulun joka ope tietää tällaiset tapaukset ilman "avunpyyntöjäkin".

Niinpä. Tiesin ja toivoin sun sanovan noin. Miksi ette puutu tilanteeseen kun niitä kerran näette päivittäin?

Mä sain kuulla seurakunnan työntekijältä yhdestä yläasteikäisestä pojasta, että se oli itkeskellyt välitunnin lopussa-opettaja oli tullut paikalle ja kysynyt että mitäs siinä vetistelet (?!). Koska satuin tuntemaan sen, niin seuraavalla kerralla kun sitä pilkattiin niin ladoin muutamat valikoidut sanat kiusaajille.  Ja olin siis vain viisi vuotta vanhempi.

Se, että on auktoriteettia ei tarkoita että pitäis olla isompi tai edes mies. Mitä useampi kyseisiä ihmisiä puolustaa sen parempi. Vanhempien kanssa keskustelu on myös hyvästä ja keskustelut psykologien kanssa. Kun kerran tiedätte, ketkä niitä ongelmia aiheuttavat niin kyllä niihin pitää puuttua.

Kiusaamisesta ei ota vastuuta opettajat eikä vanhemmat. Kannatetaan kaikkia sellaisia puheenvuoroja missä vastuussa olijaksi nähdään joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Ihan turha vedota siihen, että olisit kädetön, sillä on monia erilaisia tapoja puuttua tuollaiseen. Hajota ne tyttöporukat sillä, että teet ryhmät joko arpomalla tai mielivaltaisesti itse äläkä anna aina saman ryhmän kokoontua tekemään tehtävät keskenään. Sen lisäksi huolehdi siitä, ettei tuo hyljeksitty joudu tekemään sen oikeasti hiukan erikoisen tyypin kanssa aina töitä koska kukaan muu ei halua, sillä se lisää kummankin tuskaa ja taakkaa hylkiön maineessa. Muistan itse kouluajoiltani, miten mut laitettiin aina sen koulun vajaimman kanssa tekemään ryhmiksiä ja se oli kamalaa senkin takia että olin monin kertaisesti älykkäämpi ja sosiaalisesti lahjakkaampi kuin se tampio, jonka viereen mut laitettiin istumaan ja tekemään pakolliset duunit. En oppinut mitään koska en saanut mitään palautetta ja kärvistelin sillä, kun vajukkinörtin taakka kasvoi. Onhan se toki helpompaa seistä tumput suorina ja todeta, että kun mitään fyysistä ei tapahdu, niin asia ei koske sinua. Kyllä muuten koskee. Älä tue kiusaamista antamalla kenenkään märmättää ääneen, miten joutuu Hipin viereen istumaan ja puutu siihen näkyvään huonoon käytökseen - tuon asenteen meinaan ihan varmasti näkee, ja siitä kannattaa hihkaista jopa vanhemmille. 

Sitten moni opettaja unohtaa tämänkin kauniin jutun: nämä kiusatut ja hyljeksityt kun laittavat näkyvästi vastaan kerrankin, niin opettaja puuttuu siihen hyvin näkyvästi romuttaen viimeisenkin auktoriteetin mitä lapsella on muuhun luokkaan nähden. Se on kuin avoin lupa kiusata hieman lisää. Mikä jumankauta siinä on, ettei voi näkyvästi selvittää miksi kiusattu tai hyljeksityn maineessa oleva on suuttunut ja ottaa puheeksi alkuperäistä syytä? Yleensäkin puhuminen asiasta aivan suoraan luokassa saattaa avata monen silmät. Lapset eivät ole ääilöitä, ja puhe menee yllättävän usein perille paitsi paatuneimmille tapauksille. 

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamisesta ei ota vastuuta opettajat eikä vanhemmat. Kannatetaan kaikkia sellaisia puheenvuoroja missä vastuussa olijaksi nähdään joku muu.

"Oma asenne on hyvä työkalu.

Tämä kuuluu minulle, selvitän tämän."

Tää oli mun mielestä erinomaisesti sanottu. Jotenkin ketjun pitäis olla läpinäkyvämpi niin, että vältyttäisiin kiusaamistapauksilta ja koulu ja vanhemmat toimisivat paremmin yhteistyössä.

Mietin, että miten eskarit esimerkiksi tuolloin aikoinaan puhalsivat yhteen hiileen ja oppivat ymmärtämään toisiaan. Ja nyt mä muistin sen.. Ne oli ne vanhemmat, joiden kanssa me tehtiin uskomattoman hyvää yhteistyötä. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja halusivat kaikille lähtökohtaisesti hyvää (ja siis olin tosi nuori silloin :)). Kiitokset siis heille. Ehkä se voisi ratkaista yläasteellakin ongelmia kun vanhempien kanssa tehtäisiin enemmän yhteistyötä. Joo ja tiedän että kyynisimmät tulevat sanomaan että ei.

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Tästä selvitään sillä, että heti kun ensimmäinen sorsimisen merkki näkyy, opettaja puuttuu asiaan selvästi ja jämäkästi. Kaikkien kanssa tullaan toimeen ja ryhmien kokoonpanoja vaihdellaan. Ryhmiä kehutaan tulosten lisäksi yhteistyöstä. Kaikkeen syrjintään on puututtava HETI, ei sitten kun sairas käytös on ryhmässä jo normi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Kertoo myös sun asenteestasi. Mulla oli esikoulussa yksi todella erilainen lapsi aikoja sitten. Herkkä ja helposti ja pienistä asioista itkemään alkava poika. Ja kyllä sitä tsempattiin koko esikoulu (soitettiin kotiin kun se oli jäänyt kotiin muutamien todella pienten asioiden takia). Luokassa painotettiin erilaisuuden ymmärtämistä ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen.

Toisekseen olen ollut syrjäytymässä olevien nuorten tukihenkilönä. Sieltäkin on noustu kunon saatu tukea ja kunnioitusta ja uutta näkökulmaa elämään. Itse en ole koskaan hyväksynyt kiusaamista ja olen sen myös sanonut-selkeästi ja suoraselkäisesti. Jos menee tilanteeseen "kädettömänä" ja "mitä mä voin noille tehdä"-asenteella, niin tottakai ne syö elävältä.

Mutta ei mitään pitkäjänteistä voi tehdä, jos on aineenopettaja, joka näkee oppilasryhmää 1-2 kertaa viikossa. Omat opetushommat pitää hoitaa ja yhtä keskustelua ja luokanvalvojalle ilmoittamista enempää ei ole resursseja tehdä. Parasta vaan luopua kaikista ryhmätöistä, että yhden yksinäisyys ei tule niin kornisti esille. Ei sitä erilaisuuden hvyäksymistä noin vaan teineille markkinoida!

Eli jätät tämän sitten vaan tähän? Keksit lisää tekosyitä, ettei sun tarvitse puuttua tilanteeseen. Auktoriteettiä voi harjoitella tai sitten voi pyytää muita opettajia avuksi. 

Mitäs auktoriteetilla on tämän asian kanssa tekemistä? Oppilaat saa käskemällä hiljasiks mutta ei ystävällisiks.  Ja kyllä koulun joka ope tietää tällaiset tapaukset ilman "avunpyyntöjäkin".

Niinpä. Tiesin ja toivoin sun sanovan noin. Miksi ette puutu tilanteeseen kun niitä kerran näette päivittäin?

Mä sain kuulla seurakunnan työntekijältä yhdestä yläasteikäisestä pojasta, että se oli itkeskellyt välitunnin lopussa-opettaja oli tullut paikalle ja kysynyt että mitäs siinä vetistelet (?!). Koska satuin tuntemaan sen, niin seuraavalla kerralla kun sitä pilkattiin niin ladoin muutamat valikoidut sanat kiusaajille.  Ja olin siis vain viisi vuotta vanhempi.

Se, että on auktoriteettia ei tarkoita että pitäis olla isompi tai edes mies. Mitä useampi kyseisiä ihmisiä puolustaa sen parempi. Vanhempien kanssa keskustelu on myös hyvästä ja keskustelut psykologien kanssa. Kun kerran tiedätte, ketkä niitä ongelmia aiheuttavat niin kyllä niihin pitää puuttua.

Mutta... valitut sanasi valitettavasti tuskin lopettivat kiusaamista. Jos se olisi niin yksinkertaista, olisihan kiusaaminen jo loppunut. Ja tuo, kun kerran tiedätte ketkä ongelmia aiheuttaa... jospa vaikka 80% koulun oppilaista vihaa avoimesti yhtä oppilasta, joka vaikkapa "haisee" ja "on ällöttävä" esimerkiksi kaivamalla nenäänsä ja piereskelemällä kun on vähän erityinen.... Ja ne loputkin vaan sietää sitä, mutta eivät halua olla tämän kavereita.  Voihan sitä vaahdota ettei sellaista saa inhota, mutta saa tosiaan äkkiä itse kiusaajan viitan hartioilleen. Tääkin on tapaus elävästä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Tästä selvitään sillä, että heti kun ensimmäinen sorsimisen merkki näkyy, opettaja puuttuu asiaan selvästi ja jämäkästi. Kaikkien kanssa tullaan toimeen ja ryhmien kokoonpanoja vaihdellaan. Ryhmiä kehutaan tulosten lisäksi yhteistyöstä. Kaikkeen syrjintään on puututtava HETI, ei sitten kun sairas käytös on ryhmässä jo normi.

Teineillä muodostuu luokissa lähes aina klikkejä. Vain oman porukan kanssa tehdään mielellään töitä, muitten kanssa työskentelyä protestoidaan. Sä voit pakottaa työskentelemään niiden kanssa jotka sä määräsit, mutta sä et voi tietää kenelle löytyy myös niitä kavereita ja kuka joutuu torjutuksi joka ikisessä porukassa. Kun sä näet ehkä 5% ryhmätilanteista. Vasta sitten kun tilanne räjähtää silmille, tajuat missä on todellinen ongelma. Jälkkääkö pitäis varmuuden vuoksi antaa kaikille jotka sanoo että ei halua TON kanssa tehdä töitä?

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta sitten eräs tuttuni oli valmistumassa opettajaksi ja hän sanoi että ei ole saanut missään vaiheessa mitään tietoa siitä että miten pitäisi kohdata ja hoitaa opetuksessa eteen tulevia ongelmatilanteita, kuten sitä että joku alkaa riehua tai muuten käyttäytyä sopimattomasti. Toivottavasti tämä asia on nykyään paremmin.

Itse valmistuin aineenopettajaksi kymmensien vuotta sitten, enkä myöskään saanut missään vaiheessa tietoa tuollaisesta. Lopulta kysyin itse vinkkejä, ja sain todella pahat katseet ohjaavilta opettajilta.

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Melko lailla toivoton tilanne.

Ainut lääke tähän olisi että vanhemmat olisi jo lapsen ollessa pieni opettaneet että kiusaaminen ei ole suotavaa ja ei tunnu kiusatusta hyvältä, mutta uskon että on iso määrä vanhempia jotka eivät ole koskaan sanoneet lapselleen että ei saisi kiusata ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta sitten eräs tuttuni oli valmistumassa opettajaksi ja hän sanoi että ei ole saanut missään vaiheessa mitään tietoa siitä että miten pitäisi kohdata ja hoitaa opetuksessa eteen tulevia ongelmatilanteita, kuten sitä että joku alkaa riehua tai muuten käyttäytyä sopimattomasti. Toivottavasti tämä asia on nykyään paremmin.

Itse valmistuin aineenopettajaksi kymmensien vuotta sitten, enkä myöskään saanut missään vaiheessa tietoa tuollaisesta. Lopulta kysyin itse vinkkejä, ja sain todella pahat katseet ohjaavilta opettajilta.

Mulle vastattiin että tämmöset asiat pitää hoitaa PERSONALLA  :o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Kertoo myös sun asenteestasi. Mulla oli esikoulussa yksi todella erilainen lapsi aikoja sitten. Herkkä ja helposti ja pienistä asioista itkemään alkava poika. Ja kyllä sitä tsempattiin koko esikoulu (soitettiin kotiin kun se oli jäänyt kotiin muutamien todella pienten asioiden takia). Luokassa painotettiin erilaisuuden ymmärtämistä ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen.

Toisekseen olen ollut syrjäytymässä olevien nuorten tukihenkilönä. Sieltäkin on noustu kunon saatu tukea ja kunnioitusta ja uutta näkökulmaa elämään. Itse en ole koskaan hyväksynyt kiusaamista ja olen sen myös sanonut-selkeästi ja suoraselkäisesti. Jos menee tilanteeseen "kädettömänä" ja "mitä mä voin noille tehdä"-asenteella, niin tottakai ne syö elävältä.

Mutta ei mitään pitkäjänteistä voi tehdä, jos on aineenopettaja, joka näkee oppilasryhmää 1-2 kertaa viikossa. Omat opetushommat pitää hoitaa ja yhtä keskustelua ja luokanvalvojalle ilmoittamista enempää ei ole resursseja tehdä. Parasta vaan luopua kaikista ryhmätöistä, että yhden yksinäisyys ei tule niin kornisti esille. Ei sitä erilaisuuden hvyäksymistä noin vaan teineille markkinoida!

Eli jätät tämän sitten vaan tähän? Keksit lisää tekosyitä, ettei sun tarvitse puuttua tilanteeseen. Auktoriteettiä voi harjoitella tai sitten voi pyytää muita opettajia avuksi. 

Mitäs auktoriteetilla on tämän asian kanssa tekemistä? Oppilaat saa käskemällä hiljasiks mutta ei ystävällisiks.  Ja kyllä koulun joka ope tietää tällaiset tapaukset ilman "avunpyyntöjäkin".

Niinpä. Tiesin ja toivoin sun sanovan noin. Miksi ette puutu tilanteeseen kun niitä kerran näette päivittäin?

Mä sain kuulla seurakunnan työntekijältä yhdestä yläasteikäisestä pojasta, että se oli itkeskellyt välitunnin lopussa-opettaja oli tullut paikalle ja kysynyt että mitäs siinä vetistelet (?!). Koska satuin tuntemaan sen, niin seuraavalla kerralla kun sitä pilkattiin niin ladoin muutamat valikoidut sanat kiusaajille.  Ja olin siis vain viisi vuotta vanhempi.

Se, että on auktoriteettia ei tarkoita että pitäis olla isompi tai edes mies. Mitä useampi kyseisiä ihmisiä puolustaa sen parempi. Vanhempien kanssa keskustelu on myös hyvästä ja keskustelut psykologien kanssa. Kun kerran tiedätte, ketkä niitä ongelmia aiheuttavat niin kyllä niihin pitää puuttua.

Mutta... valitut sanasi valitettavasti tuskin lopettivat kiusaamista. Jos se olisi niin yksinkertaista, olisihan kiusaaminen jo loppunut. Ja tuo, kun kerran tiedätte ketkä ongelmia aiheuttaa... jospa vaikka 80% koulun oppilaista vihaa avoimesti yhtä oppilasta, joka vaikkapa "haisee" ja "on ällöttävä" esimerkiksi kaivamalla nenäänsä ja piereskelemällä kun on vähän erityinen.... Ja ne loputkin vaan sietää sitä, mutta eivät halua olla tämän kavereita.  Voihan sitä vaahdota ettei sellaista saa inhota, mutta saa tosiaan äkkiä itse kiusaajan viitan hartioilleen. Tääkin on tapaus elävästä elämästä.

Valitsen tähän aiemmin kirjoitetut sanani.

Oma asenne on hyvä työkalu.

Tämä kuuluu minulle, selvitän tämän."

Tää oli mun mielestä erinomaisesti sanottu. Jotenkin ketjun pitäis olla läpinäkyvämpi niin, että vältyttäisiin kiusaamistapauksilta ja koulu ja vanhemmat toimisivat paremmin yhteistyössä.

Mietin, että miten eskarit esimerkiksi tuolloin aikoinaan puhalsivat yhteen hiileen ja oppivat ymmärtämään toisiaan. Ja nyt mä muistin sen.. Ne oli ne vanhemmat, joiden kanssa me tehtiin uskomattoman hyvää yhteistyötä. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja halusivat kaikille lähtökohtaisesti hyvää (ja siis olin tosi nuori silloin :)). Kiitokset siis heille. Ehkä se voisi ratkaista yläasteellakin ongelmia kun vanhempien kanssa tehtäisiin enemmän yhteistyötä.

Ja mitä tulee tuohon sun puolusteluun, niin oletko oikealla alalla? Otat mieluummin lisää tekosyitä kuin keksisit itse ratkaisuja. Sidot itse omat kätesi. En varmasti ole täydellinen ihminen, mutta toimin mieluummin kuin valitan. Kun joku niistä, joita kiusataan huomaa että on ihmisiä jotka puolustavat heitä niin vaikuttaa varmasti heihin positiivisesti. Että on joku, joka sanoo että tuo ei ole oikein. Vai haluatko, että tapahtuu joko henkilökohtaisia tragedioita ta isompia ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?

Tästä selvitään sillä, että heti kun ensimmäinen sorsimisen merkki näkyy, opettaja puuttuu asiaan selvästi ja jämäkästi. Kaikkien kanssa tullaan toimeen ja ryhmien kokoonpanoja vaihdellaan. Ryhmiä kehutaan tulosten lisäksi yhteistyöstä. Kaikkeen syrjintään on puututtava HETI, ei sitten kun sairas käytös on ryhmässä jo normi.

Loistava idea kehua tuloksen lisäksi yhteistyöstä! Hienoa!

Palavereissä ja koulutuksissa opettajat kyllä ehtivät istua...ja sehän on paljon mukavampaa ja palkka juoksee...[/quote]

Palaverit ja koulutukset eivät kyllä ole yhtään mukavia. Mieluummin tekisin vaikka mitä muuta!