Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Korkeasti koulutetut opettajat eivät osaa hoitaa kiusaamistapauksia?!!!
Tgcvhh
21.03.2016 |
Mitä he sitten oikein osaavat? Osaavatko edes opettaa kunnolla?
Missään nimessä ei pidä uskoa siihen, että "koulu hoitaa". Joissain tapauksissa varmasti hoitavat, mutta kiusatun lapsen huoltajien pitää napakasti vaatia koululta toimia. Esim fyysinen kodkemattomuus on perusoikeus. Kouluilla on myös koulupoliisi ja hänen yhteystiedot löytyvät netistä.
Koulutoimen ylempiin esimiehiin yhteys - he ovat vastuussa siitä, että koulussa asiat hoidetaan pykälien mukaan. Myös aluehallinnon lakimieheen kannattaa olla yhteydessä ja tehdä valitus, jos kaikki koulun kiusaamisen kitkemistouhut on mennyt pieleen.
Ja kaiken kukkuraksi koulu voi suojella KIUSAAJAA. Tai jättää asiat hoitamatta...Palavereissä ja koulutuksissa opettajat kyllä ehtivät istua...ja sehän on paljon mukavampaa ja palkka juoksee...
Kommentit (58)
No vähän hankala puuttua, kun keinot on viety. Nostan hattua kaikille anttikorhosille, mutta mun psyyke ei kestäisi sitä rumbaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta sitten eräs tuttuni oli valmistumassa opettajaksi ja hän sanoi että ei ole saanut missään vaiheessa mitään tietoa siitä että miten pitäisi kohdata ja hoitaa opetuksessa eteen tulevia ongelmatilanteita, kuten sitä että joku alkaa riehua tai muuten käyttäytyä sopimattomasti. Toivottavasti tämä asia on nykyään paremmin.
Ei ole paremmin. Juttelin erään juuri valmistuneen open kanssa ja hän kertoi aivan samoista asioista.
Mutta ei sekään yksin auta, että opeopetuksessa näitä asioita opetettaisiin kohtaamaan. Suurin ongelma on siinä, että opeilta on viety keinot. Toinen ongelma on opettajien arvostuksen lasku, joka lähtee vanhempien asenteesta.
Iso-Britannian lehdistössä oli vuonna 2011 ja 2012 useita kirjoituksia, joissa ihailtiin Suomen opetusjärjestelmää. Suomalaiset opettajat saivat paljon kehuja heidät kehuttiin yhtä hyvin koulutetuiksi kuin olisivat käyneet Oxfordin tai Cambridgen.
Ainoastaan suomalaisista vanhemmista löytyy henkilöitä, jotka eivät arvosta suomalaisia opettajia.
Kaiken lisäksi nämä vanhemmat ovat usein juuri niiden lasten vanhempia, joiden lapsiin opettajat käyttävät eniten aikaansa.
Surullista.
Opettaja ei voi tehdä kiusaamisen lopettamiseksi juuri mitään puhumista tai jälki-istuntoon jättämistä enempää. Jos ne eivät tehoa eikä sivistyslautakunta halua erottaa oppilasta, ei muuta jää.
Harva kiusaaja säikähtää kasvatuskeskustelua tai jälki-istuntoa. Sivistyslautakunta taas ei erota, koska kotona olevalle on järjestettävä oma yksityisopettaja.
Hyvin moni kiusaaja on itseasiassa huonommassa tilanteessa kuin kiusattu. Useimmilla heistä on syrjäytymiskehitys jo hyvässä vauhdissa.
Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?
Vaikea tilanne, koska yhä useammalla lapsella on suuria psyykkisiä vaikeuksia ja opettajilla ei ole keinoja hoitaa asioita.
Keskustelu oppilaiden kanssa tilanteesta ja toivo, että edes osalla heistä on järkeä päässään ja kiusaaminen loppuu?
Oma ideani eli erityisluokat kiusatuille ja kiusaajille?
Kiusatut saavat olla rauhassa keskenään ja kiusaajat ovat omiensa parissa.
Nopea siirto erityisluokille ikävässä kiusaamistilanteessa. Kiusattu siirtyy "turvaluokalle", jos haluaa ja saa terapiaa. Kiusaaja siirretään, halusipa hän tai ei.
Mikäli erityisluokka ei auta kiusaajalla, niin helpompi pääsy nuorille tarkoitettuun mielisairaalaan (josta käytetään sivistyneesti jotain toista nimeä nykyisin), jotta ilkeästi käyttäytyvän ja asiattoman lapsen vointi paranee.
Auttaisiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne, koska yhä useammalla lapsella on suuria psyykkisiä vaikeuksia ja opettajilla ei ole keinoja hoitaa asioita.
Keskustelu oppilaiden kanssa tilanteesta ja toivo, että edes osalla heistä on järkeä päässään ja kiusaaminen loppuu?
Oma ideani eli erityisluokat kiusatuille ja kiusaajille?
Kiusatut saavat olla rauhassa keskenään ja kiusaajat ovat omiensa parissa.
Nopea siirto erityisluokille ikävässä kiusaamistilanteessa. Kiusattu siirtyy "turvaluokalle", jos haluaa ja saa terapiaa. Kiusaaja siirretään, halusipa hän tai ei.
Mikäli erityisluokka ei auta kiusaajalla, niin helpompi pääsy nuorille tarkoitettuun mielisairaalaan (josta käytetään sivistyneesti jotain toista nimeä nykyisin), jotta ilkeästi käyttäytyvän ja asiattoman lapsen vointi paranee.
Auttaisiko?
Vanhemmat panee yleensä hanttiin :D Ei heidän lapsensa ole mikään kiusaaja, vaan "kiusattu" on valehtelija ja opettaja itse kiusaaja, jolle pitää hommata potkut... Erityisluokat ei ole edes trendikkäitä. Nykyfilosofia sanoo, että erityisluokkia ei saa olla, vaan kaikki pitää integroida. Meidän koulussa onneksi on erityisluokkia, mutta ei sinnekään kaikki häiriköt, sekopäät ja kiusaajat mahdu...
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?
Kertoo myös sun asenteestasi. Mulla oli esikoulussa yksi todella erilainen lapsi aikoja sitten. Herkkä ja helposti ja pienistä asioista itkemään alkava poika. Ja kyllä sitä tsempattiin koko esikoulu (soitettiin kotiin kun se oli jäänyt kotiin muutamien todella pienten asioiden takia). Luokassa painotettiin erilaisuuden ymmärtämistä ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen.
Toisekseen olen ollut syrjäytymässä olevien nuorten tukihenkilönä. Sieltäkin on noustu kunon saatu tukea ja kunnioitusta ja uutta näkökulmaa elämään. Itse en ole koskaan hyväksynyt kiusaamista ja olen sen myös sanonut-selkeästi ja suoraselkäisesti. Jos menee tilanteeseen "kädettömänä" ja "mitä mä voin noille tehdä"-asenteella, niin tottakai ne syö elävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?
Otahan yhteyttä teidän koulun kuraattoriin tai psykologiin ja kysy miten psyykkiseen kiusaamiseen puututaan.
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?
Antamalla sinulle potkut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteeseen on kaksi selvää syytä:
- Kiusaaminen on todella vaikeasti selvitettävä, sillä ei ole mitenkään erikoista että "kiusattu" onkin todellisuudessa itse kiusaaja tai ainakin provosoi. 5:n kertoma esimerkki on aika selvä tapaus siitä, kuka on uhri, mutta opettajainhuoneen ikkunasta välitunnilla ulos katsoessa voi huomata sellaista, mitä välituntivalvoja ei näe, eli joku menee härnäämään muita ja sitten " yhyy ne kiusaa".
- Opettajilla ei oikeasti ole mitään työkaluja puuttua kiusaamiseen, Ei edes niissä kiva-kouluissa, joissa muka jotenkin erityisesti huomioidaan kiusaaminen. Tiedän, kun itse olen sellaisessa koulussa ollut töissä, ja lapseni toisessa oppilaina.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne, koska yhä useammalla lapsella on suuria psyykkisiä vaikeuksia ja opettajilla ei ole keinoja hoitaa asioita.
Keskustelu oppilaiden kanssa tilanteesta ja toivo, että edes osalla heistä on järkeä päässään ja kiusaaminen loppuu?
Oma ideani eli erityisluokat kiusatuille ja kiusaajille?
Kiusatut saavat olla rauhassa keskenään ja kiusaajat ovat omiensa parissa.
Nopea siirto erityisluokille ikävässä kiusaamistilanteessa. Kiusattu siirtyy "turvaluokalle", jos haluaa ja saa terapiaa. Kiusaaja siirretään, halusipa hän tai ei.
Mikäli erityisluokka ei auta kiusaajalla, niin helpompi pääsy nuorille tarkoitettuun mielisairaalaan (josta käytetään sivistyneesti jotain toista nimeä nykyisin), jotta ilkeästi käyttäytyvän ja asiattoman lapsen vointi paranee.
Auttaisiko?
Mikä ihmeen erityisluokka kiusatuille? Kiusaajat omalle luokalleen pois vaivoista saamaan tukea siihen omaan pahoinvointiinsa, jota pitää muihin purkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanteeseen on kaksi selvää syytä:
- Kiusaaminen on todella vaikeasti selvitettävä, sillä ei ole mitenkään erikoista että "kiusattu" onkin todellisuudessa itse kiusaaja tai ainakin provosoi. 5:n kertoma esimerkki on aika selvä tapaus siitä, kuka on uhri, mutta opettajainhuoneen ikkunasta välitunnilla ulos katsoessa voi huomata sellaista, mitä välituntivalvoja ei näe, eli joku menee härnäämään muita ja sitten " yhyy ne kiusaa".
- Opettajilla ei oikeasti ole mitään työkaluja puuttua kiusaamiseen, Ei edes niissä kiva-kouluissa, joissa muka jotenkin erityisesti huomioidaan kiusaaminen. Tiedän, kun itse olen sellaisessa koulussa ollut töissä, ja lapseni toisessa oppilaina.
Oma asenne on hyvä työkalu.
Tämä kuuluu minulle, selvitän tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne, koska yhä useammalla lapsella on suuria psyykkisiä vaikeuksia ja opettajilla ei ole keinoja hoitaa asioita.
Keskustelu oppilaiden kanssa tilanteesta ja toivo, että edes osalla heistä on järkeä päässään ja kiusaaminen loppuu?
Oma ideani eli erityisluokat kiusatuille ja kiusaajille?
Kiusatut saavat olla rauhassa keskenään ja kiusaajat ovat omiensa parissa.
Nopea siirto erityisluokille ikävässä kiusaamistilanteessa. Kiusattu siirtyy "turvaluokalle", jos haluaa ja saa terapiaa. Kiusaaja siirretään, halusipa hän tai ei.
Mikäli erityisluokka ei auta kiusaajalla, niin helpompi pääsy nuorille tarkoitettuun mielisairaalaan (josta käytetään sivistyneesti jotain toista nimeä nykyisin), jotta ilkeästi käyttäytyvän ja asiattoman lapsen vointi paranee.
Auttaisiko?
Vanhemmat panee yleensä hanttiin :D Ei heidän lapsensa ole mikään kiusaaja, vaan "kiusattu" on valehtelija ja opettaja itse kiusaaja, jolle pitää hommata potkut... Erityisluokat ei ole edes trendikkäitä. Nykyfilosofia sanoo, että erityisluokkia ei saa olla, vaan kaikki pitää integroida. Meidän koulussa onneksi on erityisluokkia, mutta ei sinnekään kaikki häiriköt, sekopäät ja kiusaajat mahdu...
Olet varmasti oikeassa, koska vanhempainiltoihin eivät koskaan tulleet kiusaajien vanhemmat. Heillä oli riittävästi omia ongelmiaan, esimerkiksi alkoholismia.
Mielestäni päätöksen ei pitäisi olla vanhempien, vaan opettajien tekemä.
Ystäväni opetti joskus ala-asteella ekaluokkaa, jossa kolmannella lapsista oli psyykkisiä ongelmia. Ihmettelen oikeasti, miten kukaan selviää tuollaisesta tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?
Kertoo myös sun asenteestasi. Mulla oli esikoulussa yksi todella erilainen lapsi aikoja sitten. Herkkä ja helposti ja pienistä asioista itkemään alkava poika. Ja kyllä sitä tsempattiin koko esikoulu (soitettiin kotiin kun se oli jäänyt kotiin muutamien todella pienten asioiden takia). Luokassa painotettiin erilaisuuden ymmärtämistä ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen.
Toisekseen olen ollut syrjäytymässä olevien nuorten tukihenkilönä. Sieltäkin on noustu kunon saatu tukea ja kunnioitusta ja uutta näkökulmaa elämään. Itse en ole koskaan hyväksynyt kiusaamista ja olen sen myös sanonut-selkeästi ja suoraselkäisesti. Jos menee tilanteeseen "kädettömänä" ja "mitä mä voin noille tehdä"-asenteella, niin tottakai ne syö elävältä.
Mutta ei mitään pitkäjänteistä voi tehdä, jos on aineenopettaja, joka näkee oppilasryhmää 1-2 kertaa viikossa. Omat opetushommat pitää hoitaa ja yhtä keskustelua ja luokanvalvojalle ilmoittamista enempää ei ole resursseja tehdä. Parasta vaan luopua kaikista ryhmätöistä, että yhden yksinäisyys ei tule niin kornisti esille. Ei sitä erilaisuuden hvyäksymistä noin vaan teineille markkinoida!
Aina näissä keskusteluissa tulee kiusattujen syyllistäjiä: nämä joko provosoivat tai ovat huumorintajuttomia. Tällaiset opet pitäisi heittää hiuksista vittuun ja ottaa vaikka oikeita miehiä tilalle.
Näiden ennaltaehkäisyyn pitäisi keskittyä. Panostaa ryhmäyttämiseen ja hyvän me-hengen luomiseen jossa kaikki hyväksytään osaksi porukkaa. Myöhemmässä vaiheessa ope on usein aika kädetön koettaessaan vain sovitella ja keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne, koska yhä useammalla lapsella on suuria psyykkisiä vaikeuksia ja opettajilla ei ole keinoja hoitaa asioita.
Keskustelu oppilaiden kanssa tilanteesta ja toivo, että edes osalla heistä on järkeä päässään ja kiusaaminen loppuu?
Oma ideani eli erityisluokat kiusatuille ja kiusaajille?
Kiusatut saavat olla rauhassa keskenään ja kiusaajat ovat omiensa parissa.
Nopea siirto erityisluokille ikävässä kiusaamistilanteessa. Kiusattu siirtyy "turvaluokalle", jos haluaa ja saa terapiaa. Kiusaaja siirretään, halusipa hän tai ei.
Mikäli erityisluokka ei auta kiusaajalla, niin helpompi pääsy nuorille tarkoitettuun mielisairaalaan (josta käytetään sivistyneesti jotain toista nimeä nykyisin), jotta ilkeästi käyttäytyvän ja asiattoman lapsen vointi paranee.
Auttaisiko?
Mikä ihmeen erityisluokka kiusatuille? Kiusaajat omalle luokalleen pois vaivoista saamaan tukea siihen omaan pahoinvointiinsa, jota pitää muihin purkaa.
"Kiusattu siirtyy "turvaluokalle", jos haluaa ja saa terapiaa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?
Kertoo myös sun asenteestasi. Mulla oli esikoulussa yksi todella erilainen lapsi aikoja sitten. Herkkä ja helposti ja pienistä asioista itkemään alkava poika. Ja kyllä sitä tsempattiin koko esikoulu (soitettiin kotiin kun se oli jäänyt kotiin muutamien todella pienten asioiden takia). Luokassa painotettiin erilaisuuden ymmärtämistä ja kaikki puhalsivat yhteen hiileen.
Toisekseen olen ollut syrjäytymässä olevien nuorten tukihenkilönä. Sieltäkin on noustu kunon saatu tukea ja kunnioitusta ja uutta näkökulmaa elämään. Itse en ole koskaan hyväksynyt kiusaamista ja olen sen myös sanonut-selkeästi ja suoraselkäisesti. Jos menee tilanteeseen "kädettömänä" ja "mitä mä voin noille tehdä"-asenteella, niin tottakai ne syö elävältä.
Mutta ei mitään pitkäjänteistä voi tehdä, jos on aineenopettaja, joka näkee oppilasryhmää 1-2 kertaa viikossa. Omat opetushommat pitää hoitaa ja yhtä keskustelua ja luokanvalvojalle ilmoittamista enempää ei ole resursseja tehdä. Parasta vaan luopua kaikista ryhmätöistä, että yhden yksinäisyys ei tule niin kornisti esille. Ei sitä erilaisuuden hvyäksymistä noin vaan teineille markkinoida!
Eli jätät tämän sitten vaan tähän? Keksit lisää tekosyitä, ettei sun tarvitse puuttua tilanteeseen. Auktoriteettiä voi harjoitella tai sitten voi pyytää muita opettajia avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei minuakaan ole koulutettu missään vaiheessa kiusaamistapausten selvittelyyn. Totta puhuen olen niitten kanssa ihan kädetön. Otetaan vaikkapa luokka, jossa on yksi lapsenomainen ja vähän yksinkertainen luonnonlapsi-tytteli ja muut meikkaavia ja bilettäviä teinipissiksiä (turha tarttua luonnehdintoihin, tahallaan kärjistettyjä). Tämä yksi on hyvin pian eristetty joukosta, kukaan ei halua olla hänen kanssaan tekemisissä, ryhmätyöhän pakotetut pyörittelevät silmiään ja antavat ymmärtää että seura on paskaa, pojat heittelevät ivallisia kommentteja. Ei ole ketään "pääkiusaajaa" eikä kukaan hakkaa tai piilottele tavaroita yms. Erilaisen tytön maine "idioottina" leviää koko kouluun, eikä kukaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Miten tuollainen muka selvitetään?
Antamalla sinulle potkut?
Ja mitähän se auttais? Luuletko että tilalle saatais joku fiksumpi, kun ei ne tytön toistakymmentä muutakaan opettajaa saaneet mitään aikaiseksi (tämä esimerkki on muuten jo vanha, en viitsi nykyisiä käyttää, ettei tunnisteta :D). Tää tyttö pääty psykiatriseen hoitoon.
Alue: Aihe vapaa
20 vuotta sitten eräs tuttuni oli valmistumassa opettajaksi ja hän sanoi että ei ole saanut missään vaiheessa mitään tietoa siitä että miten pitäisi kohdata ja hoitaa opetuksessa eteen tulevia ongelmatilanteita, kuten sitä että joku alkaa riehua tai muuten käyttäytyä sopimattomasti. Toivottavasti tämä asia on nykyään paremmin.