Olen ylpeä edustusrouva!

Melkein sama juttu minulla kuin ap:lla, sillä erotuksella etten ole jäänyt suinkaan vapaaehtoisesti työelämästä pois. Minulle ei vain paikkaa tahdo löytyä enää sieltä. Toisaalta ei niin haittaakaan, elämä on hyvää näin. Mutta summa summarum, lopputulos on sama, yhteiskunnan rahat ovat menneet kankkulan kaivoon. 

Mitä hyväntekeväisyyttä harrastat? Onko sinulla jokin erityinen kohde/kohteita vai ylipäänsä mitä eteen sattuu? Lahjoitatko rahaa ja järjestät gaaloja vai teetkö ihan fyysistä hyväntekeväisyystyötä ruohonjuuritasolla?

Olen mukana kahden säätiön hallituksessa, eri yhdistyksissä ja järjestöisä, jotka ovat mukana hyväntekeväisyystoiminnassa ja avustusprojekteissa koti-ja ulkomailla. Erityisesti minua kiinnostavat ulkomaiset avustuskohteet, terveyteen ja ruokaan liittyvät asiat. Myös perusopetus on lähellä sydäntämme. Yrityksemme on aktiivinen lahjoittaja eri järjestöille ja olen saanut olla mukana seuraamassa avustustyötä eri kohteissa.

En tee messuesittelyjä, jos joku niin ajattelee. Mutta minun on hyvä olla paikalla suuremmissa kansainvälisissä tapahtumissa ihan siitä syystä, että se tapana. Meidän alan messut esim eivät ole yleisötapahtumia, vaan asiakkaat kutsutaan paikalle, usein pitkien matkojen takaa. Usein he myös tulevat puolisoidensa kanssa, joten minun tehtäväni on järjestää ohjelmaa näille aveceille.

-Ap-

Vierailija kirjoitti:

Mikäs edustusrouva tuollainen on, joka puuhailee kotonaan ja tekee ruokaa sun muuta? Kotirouvahan sä olet. Edustusrouva nimensä mukaisesti edustaa, eli esiintyy sen puolisonsa rinnalla tämän toimenkuvassa. Aika vähänhän noita Suomessa on, mutta esim. presidentin puoliso voisi olla tuollainen.

No ei meitä nyt niin vähän ole. Diplomaattikunnasta löytyy melkoinen lauma. Korkeakoulututkinto on minullakin, ja valtio maksaa puolisolle pientä eläkettä, lisää tulee omista säästöistä. Olen kyllä ehtinyt olla myös monta vuotta koulutustani vastaavissa töissä. Asioissa on aina hyvät ja huonot puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Olen mukana kahden säätiön hallituksessa, eri yhdistyksissä ja järjestöisä, jotka ovat mukana hyväntekeväisyystoiminnassa ja avustusprojekteissa koti-ja ulkomailla. Erityisesti minua kiinnostavat ulkomaiset avustuskohteet, terveyteen ja ruokaan liittyvät asiat. Myös perusopetus on lähellä sydäntämme. Yrityksemme on aktiivinen lahjoittaja eri järjestöille ja olen saanut olla mukana seuraamassa avustustyötä eri kohteissa.

En tee messuesittelyjä, jos joku niin ajattelee. Mutta minun on hyvä olla paikalla suuremmissa kansainvälisissä tapahtumissa ihan siitä syystä, että se tapana. Meidän alan messut esim eivät ole yleisötapahtumia, vaan asiakkaat kutsutaan paikalle, usein pitkien matkojen takaa. Usein he myös tulevat puolisoidensa kanssa, joten minun tehtäväni on järjestää ohjelmaa näille aveceille.

-Ap-

Etkö halua olla hyväntekeväisyystyössä ruohonjuuritasolla vai eikö sinulla ole aikaa? Me lahjoitamme joka vuosi isot summat rahaa mm. tyttöjen koulutukseen ja ns. naisten pankkeihin. Osallistun aktiivisesti paikallisen soppakeittiön ja Food Bankin toimintaan olemalla työvoimana sekä lahjoittajana. Lisäksi päivystän raiskaustukilinjalla ja autan läheisessä turvakodissa vapaaehtoistyöntekijänä. Lahjoitamme myös paikalliseen  yliopistoon rahaa.

Näiden lisäksi olen organisoinut miekkavalaiden hyväksi rahankeruuta ja kampanjoin niiden puolesta.

Koetko, että Suomessa painostetaan kotirouvia hyväntekeväisyystyöhön? USAssa se tuntuu olevan jotenkin vakio, mutta minä autan mielelläni ja olen iloinen, että minulla on resursseja olla oikeasti hyödyksi, sekä taloudellisesti että ihan työntekijätasolla.

Sä oot se sulokas keinahtelija sieltä puutarhajuhlista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa mutta päätin jäädä pois työstä voidakseni paremmin tukea miestäni. En kuitenkaan lepää laakereillani: sisustan ja siivoan 230 neliön asuntomme itse, valmistan perheemme kaikki ateriat, olen aktiivinen hyväntekeväisyys- ja järjestötoiminnassa, kuljetan lapset harrastuksiin ja hoidan kahta koiraa ja hevosta. Lisäksi teen jatko-opintoja. Työni on raskasta ja vaativaa, mutta palkitsevaa. Olen auna huoliteltu ja säteilen itsevarmaa eleganssia, vaikka olen luutunnut lattioita koko päivän.

Onnittelut. Monilla ei ole samaa mahdollisuutta. Älykästä monella tapaa. Lapset ovat tärkein pääoma. Elämä kulkee nopeasti, eikä tittelit tule mieleen kuolinvuoteella, vaan yhdessä eletty elämä ja läheisille annettu aika.

Juurikin noin, ja tuosta mahdollisuudesta ovat melkoisen monet suomalaiset juntit ja köyhät kateellisia, että kun joku nainen voi jäädäkin ihan vaan kodin haltijakseen, ja panostaa vain ja ainoastaan perheeseensä ja kotiinsa sekä harrastuksiinsa, eikä orjailla jonkun työnantajan palveluksessa, sillä ainahan se työnteko toisen piikkiin on orjailua, ei siitä mihinkään päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa mutta päätin jäädä pois työstä voidakseni paremmin tukea miestäni. En kuitenkaan lepää laakereillani: sisustan ja siivoan 230 neliön asuntomme itse, valmistan perheemme kaikki ateriat, olen aktiivinen hyväntekeväisyys- ja järjestötoiminnassa, kuljetan lapset harrastuksiin ja hoidan kahta koiraa ja hevosta. Lisäksi teen jatko-opintoja. Työni on raskasta ja vaativaa, mutta palkitsevaa. Olen auna huoliteltu ja säteilen itsevarmaa eleganssia, vaikka olen luutunnut lattioita koko päivän.

Onnittelut. Monilla ei ole samaa mahdollisuutta. Älykästä monella tapaa. Lapset ovat tärkein pääoma. Elämä kulkee nopeasti, eikä tittelit tule mieleen kuolinvuoteella, vaan yhdessä eletty elämä ja läheisille annettu aika.

Juurikin noin, ja tuosta mahdollisuudesta ovat melkoisen monet suomalaiset juntit ja köyhät kateellisia, että kun joku nainen voi jäädäkin ihan vaan kodin haltijakseen, ja panostaa vain ja ainoastaan perheeseensä ja kotiinsa sekä harrastuksiinsa, eikä orjailla jonkun työnantajan palveluksessa, sillä ainahan se työnteko toisen piikkiin on orjailua, ei siitä mihinkään päästä.

En usko, että ihmiset ovat siitä kateellisia. Enkä koskaan kokenut olevani kenenkään orja saadessani tekemästäni työstä palkkaa. Minulle maksettiin siitä ja olin vapaa lähtemään. Minusta se on aika kaukana orjuudesta, jota muuten tänä päivänä on enemmän kuin koskaan. Siksi sitä käsitettä on typerä käyttää jossain ensimmäisen maailman downshiftauskulttuurissa. 

En tiedä onko lapsilleni pitkässä juoksussa merkitystä olenko päivisin kotona/töissä/koulussa sillä välin kun he ovat itse koulussa? Ja melkein jokainen suomalainen kykenee tekemään lyhennettyä päivää, jotta voi olla vastaanottamassa lapsen koulusta tai ainakin pian sen jälkeen tulla kotiin. Miksi olla kateellinen jostain, jonka voi itsekin helposti saada? Eiköhän se ole vain valintakysymys.

Kyllä minullakin oli mahdollisuus vain olla kotona ennen lapsia(kin), mutta valitsin opiskelun, koska halusin tehdä jotain elämälläni. Aion jatkaa opiskeluja kun lapset menevät kouluun.