Olenko ainoa joka rakastaa virpojia?

Rakastin itse virpoa (jäi pelkästään kivoja muistoja) ja nyt aikuisena rakastan pikku noitia jotka vierailee toivottamassa hyvää onnea. :)
Olen ihmetellyt kovasti kun olen lukenut tätä palstaa/fbtä ja monet ärisevät, miten lapset ovat liian sitä ja liian vähän tätä ja huonosti käyttäytyvät ja vieraat "kakarat" roikkuvat "kerjäämässä".
Siis kerran vuodessa (KERRAN, 1) joudut joko a)olemaan avaamatta jos joku soittaa ovikelloa (tämä siis suotavampi vaihtoehto kuin lapsille rähiseminen päin naamaa) tai b) Avaamaan oven, kommunikoimaan n. 15 sek pienen ihmisen kanssa, joka pitää yllä suomalaista kulttuuriperintöä ja josta molemmille jää käteen mukava lahja.

Mikä tossa on niin hemmetin traumatisoivaa? Oikeasti?
Itse pidän huomattavasti enemmän siitä vaihtoehdosta, että pukeudutaan noidiksi ja pidetään trullikulttuuria yllä, kuin että hylkäisimme tämän perinteen ja ajan mittaan omisimme jenkkien halloweenin.

ps. Jos joku alkaa itkeä karkkien hinnasta, niin mä olen opiskelija ja silti oli rahaa ostaa (liian) runsaat lahjat pikkunoidille. Isoimman saaliin sai pieni söpöliini, joka ei saanut jännitykseltä sanaa suustaan vaikka äiti kannusti.