Menetin läheisen, en saanut yhtään osanottoa :'(

Aihe on vaikea, joten ystäviesi on hankalaa suhtautua asiaan. Ihmiset reagoivat myös niin eri tavalla.

Mun isä kuoli viitisentoista vuotta sitten. Mua ahdisti ne osaan ottamiset, ja toivoin, että porukka olisi vaan hiljaa. En usko olevani ainoa, joten jos joku on mun kaltaiselle ihmiselle ottanut osaa, niin hän on saattanut miettiä, että vastaisuudessa on parempi pysyä hiljaa.

Meillä on töissä ollut tapana lähettää osanottokukat jos joltain läheinen kuolee (vanhempi tms). Todennäköisesti en itse saanut kukkia koska olin isääni tukemassa äitini poismenon jälkeen, enkä ollut kotona ( tosin muu perhe oli, joten perille olisivat tulleet), mutta tuntui kuitenkin hiukan tylyltä kun niitä ei tullut. Ei tilannetta muuta, mutta lämmittänyt olisi, varsinkin kun niin moni on vastaavassa tilanteessa ne saanut.

Lähiesimiehen kanssa kyllä juteltiin läheiseni kuolemasta, toinen esimies taas joka varmasti asiasta myös tiesi, ei ottanut osaa tai sanonut yhtään mitään. Tiedän että kaikki eivät osaa sanoa mitään, tai eivät tiedä miten ottaisivat osaa. Itseolen ennen ollut samanlainen, mutta nykyisin tiedän että pelkkä " otan osaa" riittää ja auttaa. Muuta ei välttämättä tarvita. Toki toivoisi että lähimmät ystävät jaksaisivat tukea ja kuunnella tarvittaessa.

Ymmärän ap ja olen kokenut melkein saman. Meillä oli työpaikalla tapana, että surunvalittelukukat ostettiin, jos jonkun omainen kuoli. Kaikille muille ostettiin, mutta kun minun äitini kuoli, niin ei kukaan kommentoinut eikä kukitellut.

Silloin se tuntui pahalta, mutta nykyään se vähän jo naurattaa, kun ajattelen sitä, että olivat yrittäneet harrastaa työpaikkakiusaamista aiemmin, mutta eivät onnistuneet, kun annoin samalla mitalla takaisin ja sitten iskivät heikoimmalla hetkellä.

Tämä kuvaa hyvin ihmisten raadollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tietävätkö ystäväsi, että sinulta on läheinen kuollut?

Tämä. Esim. minä en tiennyt erään lähisukulaisen puolison sukulaisen kuolemasta ennen kuin kuukautta jälkeenpäin kun sitä ei kukaan minulle kertonut.

Osanotto kuitenkin ap:lle vaikka ei varmaan tunnetakaan.

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni kuoli viikko sitten. Odotin edes tekstaria lähimmiltä ystäviltäni. Mitään ei ole tullut. Tuntuu surun keskellä hirveän raskaalta tajuta, ettei olekaan oikeita ystäviä minulla...

Oikeat ystävät ottaisivat osaa. Nykyisin ystäviksi luullaan ihmisiä, jotka haluavat sinusta vain hyötyä itselleen. Esmerkiksi statusta. Todelliset ystävät jäävät, vaikka sinä joutuisit työttömäksi tai sairastuisit. Kaikki muut ovat vain tyhjäpäisiä hyväksikäyttäjiä. Älä uhraa heihin aikaa, etsi parempia.

Otan osaa. Minäkin menetin läheisen muutama viikko sitten.

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni kuoli viikko sitten. Odotin edes tekstaria lähimmiltä ystäviltäni. Mitään ei ole tullut. Tuntuu surun keskellä hirveän raskaalta tajuta, ettei olekaan oikeita ystäviä minulla...

Ehkä ystävät välittää,mutta eivät tiedä mitä sanoa,saattavat myös ajatella että eivät halua häiritä sinua suruaikana,tapahtuma on kuitenkin niin tuore. Kun itse menetin läheisen,en aluksi edes kertonut asiasta muille kuin niille joita menetys myös koski.Kun kysyttiin,haluanko soittaa jollekin ystävälle,ajattelin ettei minulla ole niin läheisiä ystäviä joita haluaisin häiritä keskellä yötä soittamalla sellaisesta asiasta.Jälkikäteen moni sanoi,että totta kai voi soittaa koska tahansa ja ovat aina valmiita kuuntelemaan huoliani,Minulla on todella hyviä ystäviä,en vain tajunnut sitä aikaisemmin.Luultavasti ap:nkin ystävät ovat oikeita ystäviä,ehkä asia vain saa heidät vaivaantuneiksi ja sanattomiksi.Voimia!

Olen ollut työpaikassa, jossa en saanut mitään osanottoa/kommenttia työkavereiltani, ei näyttänyt liikuttavan heitä lainkaan, kun kerroin surevani läheisen kuolemaa. Tylyä.

'Otan osaa' kuulostaa minusta kovin teennäiseltä, en osaisi sitä kenellekään luontevasti sanoa =(

Osanotto suruusi ja voimia jaksamiseen. Vaikka tuntuukin raskaalta älä jää murehtimaan, että ystävät eivät muistaneet. Täällä näet että moni tuntematonkin haluaa sulle vain hyvää ja ovat oikeasti pahoillaan puolestasti, oot vaan saattanut saada vääränlaisia ihmisiä polullesi. 

Olen pahoillani menetyksestäsi, osanottoni. Ihmiset eivät aina tiedä mikä on paras lähestymistapa tällaisissa tilanteissa, antaako tilaa ja suruaikaa, vai ottaa yhteyttä.

Olin itsekin hämmentynyt siitä, että puolet ihmisistä, joille kerroin meneväni hautajaisiin, ei sanonut mitään. Vanhemmat ihmiset kysyvät, kuka on kuollut ja sanoivat "Otan osaa", mutta alle 40-vuotiaat olivat vaan hiljaa ja vaihtoivat puheenaihetta.