Kun vanhemmat koettavat hankkia lapsilleen kesätöitä "suhteilla"

Aika normaalia. Helppo tietysti sun asettua näiden ihmisten yläpuolelle moralisoimaan kun ei ole omasta lapsesta kyse. Aina neuvotaan verkostoitumaan/aktivoimaan oma verkosto töitä hakiessa, tätä se käytännössä tarkoittaa.

Saitko sen ylemmyyden tunteen jota hait kun tulit tänne asiaa kauhistelemaan? Häpeäisit.

Epätoivoiset ajat tarkoittava epätoivoisia tekoja.

Ps. se "verkottuminen" tarkoittaa pääasiassa itse työnhakijan, useimmiten aikuisten ihmisten sosiaalisia verkostoja. Ei sitä, että av-mamma mielistelee ex-tuttaviaan taatakseen pikku Martalleen kesätyön.

Mä olen vähän kysellyt opinnoista ja taustoista ja sanonut sitten suoraan, että haemme eri profiilin henkilöä. Esim. jos haussa on loppuvaiheen opiskelija, niin jotain toisen vuosikurssin opiskelijaa tehtävään ei voi ottaa.

Jos tutun lapsi oikeasti vastaa haettavaa profiilia, olen pyytänyt haastatteluun. Kertaakaan näitä tosin ei ole valittu, kun on löytynyt sopivampia.

Minua ärsyttää että työpaikkamme tuotantolaitoksiin otetaan ensisijaisesti työntekijöuden lapsia tutustu ja tienaa -hommiin. Mielestäni se on väärin.

En palkkaa yhtäkään tutun lasta enkä ketään, jonka vanhempi soittaa. 

Olen kylmästi käyttänyt suhteita saadakseni nuorilleni kesätöitä ja muutakin keikkaa. Jopa sivaripaikka tuli suhteilla. Ilman näitä olisivat lojuneet kotona kesät ja opiskeluaikana ei olisi saanut viikonlopuiksi keikkaa.

Ei nykyään nuoret muuten töitä saa

Nollatoleranssi, ellei lapsi ihan itse ota yhteyttä. 

Vanhempien soitot menevät symboliseen roskakoriin. En koskaan ottaisi työntekijäksi nuorta, joka ei itse ole ottanut ensimmäistä askelta. 

Soittaminen paras, sähköpostinkin on voinut mami laatia. 

Kai sinä aikuisena ihmisenä osaat sanoa että Petteri voi lähettää hakemuksen ja olit just tekemässä asiaa x ja palataan työasioihin myöhemmin.

Mun pojan ensimmäinen työ taitaa olla terveyskeskuksessa lääkärinä. 

Jos nämä puolitutut soittelee lauantaina selkeästi tässä asiassa niin sano vaan että laittaa hakemuksen. Ja jos alkavat vielä inttää niin sano, että ajat on vaikeat, mutta teillä on hakuprosessi ja sen kautta tosiaan valitaan etkä voi alkaa puhelimessa haastatella.

Ihan normaalia elämää. Noin se maailma toimii. Senkun vastaat, niinkuin useimmat tekevät, että täyttäkää hakemus. 

Meillä päinvastainen kokemus. Poika harmi normaalisti kesätöihin muiden muassa lomakkeella, täysin tietämättä että kaverin äiti on se, joka tekee valinnat. Tiesi kyllä kaverin äidin olevan siellä töissä, mutta ei ollut hajuakaan tittelistä. No yllättäen poika pääsi, kaverin äidin titteli selvisi kun sain tiedon valinnasta normaaliin tapaan sähköpostiin. Luulen kyllä, että poika pääsi juuri siksi, että valitsija tunsi hänet. Siihen paikkaan nimittäin on kova tunku. 

Soittaminen ei ole paras keino. Siitä ei nykyaikana tykätä kuin paikoissa, joihin haetaan vähän. Miettikää nyt itse, kuka teistä jaksaisi ottaa satoja kesätyönhakijoiden puheluita vastaan? Tosi harvassa (isoissa, eikä aina niissäkään) paikassa on rekrytoijat erikseen, vaan yleensä se homma hoidetaan oman työn ohessa. 

mä en työnantaja palkkais ees siskon poikaani, jos siskoni soittelis kesätyön perässä lapsensa puolesta :D joku roti nyt!

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää että työpaikkamme tuotantolaitoksiin otetaan ensisijaisesti työntekijöuden lapsia tutustu ja tienaa -hommiin. Mielestäni se on väärin.

Tiedän yhden paikan, jossa on tehty päätös, että työntekijöiden lapsia ei oteta ollenkaan, koska halutaan tarjota muillekin mahdollisuus. Onko se sitten hyvä, en tiedä. 

Suhteilla olen saanut omatkin työpaikkani. Verkostoituminen, tuo nykyajan keino. Kun työpaikkoja on vähän, on käytettävä kaikki keinot hyväkseen. Eri asia tietenkin, jos haluaa vain maata työkkäreillä tai sossun rahoilla. Silloin voi ihan hyvin valittaa, että miksi ei saa töitä. Verkostot kannattaa käyttää hyväksi. Samoin tehdä vastapalveluksia itse verkostolle. Yleensä siitä hyötyvät kummatkin. Työnantajallekin on helpompaa, kun tietää, kenen perheestä se nuori on hakemassa töitä ja tietää, että perhe on työteliäs ja ahkera ja lapset hyvin kasvatettuja. Kun hakemukset ovat edessä, usein valitaan se, kenen perhe tunnetaan ja tiedetään, millaiselta pohjalta nuori tulee. Jos vaihtoehto on joku tuntematon xxxx xxxx, kenestä ei tiedetä mitään, voi olla, että kesätyöntekijänä onkin nuori, joka tulee töihin, koska ehtii ja viitsii ja saikuttaa heti kolmantena päivänä.  

Mun mies on töissä isossa paikassa, jonne kesätöihin otetaan jengii noin 500 henkee. Ne jotka on ollu yhen kesän siellä töissä, pääsee todennäköisesti seuraavanakin kesänä. Ensikertalaisena on pakko koittaa saada jalka oven väliin ja se onnistuu parhaiten suhteilla. Mies soitti parin osaston päälliköille ja sanoi, että ois tiedossa hyvä kesätyöläinen. Sen jälkeen soitin itse perään näille päälliköille ja ne haastatteli mua puhelimitse tarkemmin. En tiedä miten tää toimii pikkufirmoissa, mutta tehdas, jonne otetaan 500 työntekijää, saa yli 2000 käsiteltävää hakemusta. Ne hakijat, joita suositellaan ja soittavat perään, jää mieleen. Se helpottaa rekrytoijienki työtä, paperisilppuriin menee surutta ne, joita ei ole suositeltu eikä niitä kiinnosta soittaa perään ja kertoa itsestään lisää työnhakijana. Ei tarvitse varmaan sanoa, että sain kesätyöpaikan.

Jos itse pitäisi joskus puhua toisen puolesta, kyllä se riippuisi hakijastakin. Suosittelijallakin on riskinsä. Siitä ei kuule kuin valittelua sen jälkeen, jos on suositellut/ottanut töihin jotain lusmua elämänkoululaista.

Eli suomeksi ap:n vuodatus:

Hän harrastaa nepotismia, kuten tuossa itse myöntää, mutta häntä vituttaa se, että MUUTKIN kuin hänen lähisukulaisensa yrittävät samaa.

Toisin sanoen se on ok, että vanhemmat yrittävät hankkia lapsilleen suhteilla työpaikan, kun on kyse ap:sta, hänen sukulaisistaan ja kavereistaan, mutta se EI ole ok, kun kyse ei ole ap:n lähipiiristä.

Mikähän siinä on, kun mulle tulee hakematta mieleen sana KAKSINAISMORALISMI...