Moni ei tule kanssani toimeen, harmittaa koska olen ekstrovertti
Minä suvaitsen ihan kaikenlaiset ihmiset ja en koskaan halua olla menemättä juhliin tai olla tapaamatta jotain ihmistä.
Minua ei haittaa kenenkään jutut, olemus, käyttäytyminen mitenkään, jos se nyt joissain normaalin rajoissa pysyy. Siis ei mene väkivallan puolelle tms.
Mutta ärsyttääkö se sitten muita, kun en koskaan "välitä" kenenkään puhumisista tai tekemisistä? Kuitenkin minut on nyt suljettu vähän piirien ulkopuolelle moneltakin taholta.
Esim. nyt pääsiäisen aikaan oli tarkoitus lähteä Lapin mökille porukalla, mutta minut oltiin sivuutettu ja kun asiaa kyselin, niin valitettavasti mökki täynnä.
Eli minussa on nyt jotain epämääräistä vikaa, jota en itse paikanna. Haluaisin paikantaa. Autatteko tarkentavilla kysymyksillä?
Kommentit (28)
Ekstrovertti ei ole synonyymi hyvien sosiaalisten taitojen omaajalle. Etkö ole kiinnostunut muista? Kukaan ei jaksa sinua, jos puhut vain itsestäsi etkä kysele muilta mitään ja rohkaise hiljaisempia osallistumaan keskusteluun.
en ymmärtänyt mitään. etkö pysty keskittymään sen vertaa että kirjoittaisit ymmärrettävästi
Mietin sellaista, että voiko se haitata, että olen eronnut vuosi sitten?
Mutta eism. tämä pääsiäisporukka on ihan minun ystäviäni. Ei yhteisiä varsinaisesti, vaikka ex kyllä heidät tuntee. Olemme olleet yhteisissä illanvietoissa, mutta tuttavapiiri alun alkaen minun puoleltani.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia "kaikenlaisia" ihmisiä pitäisi suvaita? Suvaitsetko sinä rasisteja tai koulukiusaajia?
Enkö sanonut, että "normaalin rajoissa"? En suvaitse tietenkään väkivaltaa, jota rasistiset teot tai koulukiusaaminen on.
Mutta sekä rasistin ja koulukiusaajan kanssa olen valmis keskustelemaan. Eli siinä mielessä kukaan ei ole poissuljettu.
-ap
Mulla vähän samaa. Ehkä sä olet pahoittanut muiden mielen vaikka he eivät olekaan sinun. Sinun pitäisi kysyä varmaan suoraan onko näin. Onko kukaan koskaan syyttänyt sinua mielensä pahoittamisesta tai väärin toimimisesta? Tietenkin ihmiset loukkaantuvat usein ihan omista syistään, eli katsovat sinun tehneen heille pahan mielen tahallaan, vaikka sinä et sitä niin olisikaan ajatellut etkä tarkoittanut. Silloin voi olla hankalaa päästä sopuun, jos et halua pahoitella sitä mikä olet.
En ole hyvä neuvomaan miten ihmisten kanssa tulee toimeen, koska ihmisille ei riitä se, ettei joku ole tarkoittanut pahaa jos heiddän mielensä pahoittuu.
mulla sama juttu..mulla on tosi pahoja ongelmia ihmissuhteissa...ikinä ei ole selvinnyt mistä johtuu.
Olen itse introvertti ja teen työtä tiloissa, joissa on noin 20 ekstroverttia. Koen heidän seuransa kohtuuttoman uuvuttavaksi. He ovat kaikki ihania, fiksuja ja mielenkiintoisia ihmisiä, mutta väsyn heidän seurassaan niin etten pysty keskittymään työhöni. Aamukahvitauon (joka voi kestää 45 minuuttia!) jälkeen tekee mieli paeta erämaahan loppupäiväksi.
Kun olet ekstrovertti, imet energiasi toisista ihmisistä. Se on heille väsyttävää eivätkä he siksi jaksa sinua pitkiä aikoja kerrallaan. Voisitko löytää keinoja hillitä persoonallisuuttasi?
Vierailija kirjoitti:
en ymmärtänyt mitään. etkö pysty keskittymään sen vertaa että kirjoittaisit ymmärrettävästi
Mikä jäi epäselväksi? Vai kaikki?
Miten tämän nyt tiivistäisi? Sanotaan nyt näin:
Viihdyn seurassa kuin seurassa enkä arvostele muita, en juuri edes sisäisesti puhumattkaan suusanallisesti. Muut eivät kuitenkaan viihdy seurassani ainakaan siinä määrin kuin toivoisin.
Vierailija kirjoitti:
Menevätkö muut tuonne mökille pariskunnittain?
Vähän epäselvää. En nyt halunnut sitten sen enempää udella tietenkään. Oli vain joulun jälkeen jo suunnitelmissa tämä ja kuuluin ikään kuin porukkaan.
Mutta suurin osa kyllä pariskuntia. Itse asiassa kaksi mökkiä ja yhteensä kolmisenkymmentä tyyppiä.
Mutta ei takerruta tähän Lapin lomaan. Ylipäänsä olen huomannut, että ihmiset eivät oikein halua seuraani.
Joku ehdotti sitä, etten kuuntele. Mielestäni kuuntelen. Minua on jopa syytetty siitä, etten tarpeeksi puhu omista asioistani.
Voi hyvinkin johtua siitä, ettei sinua muut ja muiden jutut kiinnosta. Itsekin aikoinani tunsin töideni kautta henkilön, joka oli kyllä ihan hauska ja fiksu, monissa asioissa oltiin samaa mieltä. Kyseistä henkilöä ei kuitenkaan pidemmän päälle jaksanut, sillä hän puhui aina itsestään, kaikki kosketti aina häntä eikä hän kauheasti päästänyt muita ääneen. Voihan se olla, jos kerran extrovertti olet, että vaadit ystävyyssuhteiltasi enemmän mitä moni pystyy tarjoamaan. Tämähän saattaa myös luoda kuvan siitä, että sinun kanssasi ei viihdytä, jos vaadit enemmän ja intensiivisempää yhdessäoloa kuin kaverisi. Etsi uusia kavereita, niin voit jakaa seurantarpeesi useammalle ihmiselle.
Mutta koska en ole sinun kaverisi, en osaa sanoa. Kysy suoraan ja keskustele asiasta, silläpä se selviää.
Minulle on jäänyt kammo ekstroverttejä kohtaan. Kaikki koulukiusaajat olivat sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin johtua siitä, ettei sinua muut ja muiden jutut kiinnosta. Itsekin aikoinani tunsin töideni kautta henkilön, joka oli kyllä ihan hauska ja fiksu, monissa asioissa oltiin samaa mieltä. Kyseistä henkilöä ei kuitenkaan pidemmän päälle jaksanut, sillä hän puhui aina itsestään, kaikki kosketti aina häntä eikä hän kauheasti päästänyt muita ääneen. Voihan se olla, jos kerran extrovertti olet, että vaadit ystävyyssuhteiltasi enemmän mitä moni pystyy tarjoamaan. Tämähän saattaa myös luoda kuvan siitä, että sinun kanssasi ei viihdytä, jos vaadit enemmän ja intensiivisempää yhdessäoloa kuin kaverisi. Etsi uusia kavereita, niin voit jakaa seurantarpeesi useammalle ihmiselle.
Mutta koska en ole sinun kaverisi, en osaa sanoa. Kysy suoraan ja keskustele asiasta, silläpä se selviää.
Olen yrittänyt kysyä joskus, mutta en saa mitään konkreettista palautetta.
Esim. olet tosi kiva, mutta joskus hieman räväkkä. Kun olen kysynyt, mikä tilanne tulee mieleen, että olisin liian räväkkä, niin kiertelyä ja kaartelua.
Mutta ymmärrän, ettei minua näkemättä kukaan voi tähän tyhjentävästi vastata. Joitain vinkkejä mahdollisilta kohtalotovereilta. Kun kokee olevansa ystävllinen, mukava ja ihan fiksukin juttuseurana, niin vienohkoa hyljeksyntää sieltä sun täältä... ?
Vierailija kirjoitti:
Minulle on jäänyt kammo ekstroverttejä kohtaan. Kaikki koulukiusaajat olivat sellaisia.
Missän tapauksessa en ole koulukiusaaja ja koskaan ei sellaisesta ole syytetty edes kolmen promillen humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt kysyä joskus, mutta en saa mitään konkreettista palautetta.
Esim. olet tosi kiva, mutta joskus hieman räväkkä. Kun olen kysynyt, mikä tilanne tulee mieleen, että olisin liian räväkkä, niin kiertelyä ja kaartelua.
Mutta ymmärrän, ettei minua näkemättä kukaan voi tähän tyhjentävästi vastata. Joitain vinkkejä mahdollisilta kohtalotovereilta. Kun kokee olevansa ystävllinen, mukava ja ihan fiksukin juttuseurana, niin vienohkoa hyljeksyntää sieltä sun täältä... ?
Anteeksi nyt, että näin ikävästi sanon, mutta oletko miettinyt sitä, että saatat olla ystäviesi mielestä hieman raskas ihminen? Ei se sinun kavereillesikaan ole varmasti mukavaa ja helppoa, jos heidän pitäisi yksityiskohtaisesti ja tarkasti kertoa, mitkä piirteet sinussa heitä mahdollisesti ärsyttävät. En tosin nyt myöskään tiedä, kuinka useasti tuota olet tehnyt, mutta ilmeisesti muutamaankin otteeseen. Vaikka kuinka antaisit luvan sille, että saavat sinulle kertoa, silti he todennäköisesti jättävät kertomatta, koska aina on vaara, että kuitenkin palautteen kohteena oleva henkilö loukkaantuu. Tällainen korostuu etenkin silloin, jos he muutenkin ovat kuvailleet sinua räväkäksi persoonaksi. Kukapa sitä haluaa tieten tahtoen sanoa ikäviä asioita ihmisestä, jonka kokevat mahdollisesti hyökkääväksi?
Eikä minun mielestä ystävien tehtävä ole edes mitenkään koutsata sinua olemaan parempi ihminen. Siis sillä tapaa, että he antaisivat sinulle listan piirteitä, joita kehittää. Jos et omin avuin tähän pysty, niin sitten tällaisista asioista voi esimerkiksi terapiassa jutella ja sitä kautta muuttaa omia toimintatapojaan. Tietysti ystävien tulee tukea toisiaan ja olla avuksi. En kuitenkaan usko, että kukaan jaksaa ystävyyssuhdetta, joka perustuu sille, että sen toista osapuolta yritetään kehittää olemaan parempi kaveri kaikille.
Se, että olet näin itsetietoinen asemastasi kaveripiirissäsi viittaa tosiaan hieman siihen, että sinua kiinnostaa oma itsesi hieman liikaa. Tietysti, kaikkiahan kiinnostaa, kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän itserakkaita. Taitona onkin se, että sen osaa tarpeeksi hyvin peittää sosiaalisissa tilanteissa.
Millaisissa tilanteissa kaverisi yleensä ovat sinuun yhteyksissä? Tai missä vaiheessa yhteydenpito muuttui, mikäli kuitenkin aiemmin olet ollut vaikka illanistujaisissa?
Olen sosiaalinen introvertti ja jo sinun kirjoituksesi sai karvani pystyyn. Olet mitä ilmeisemmin hyvin rasittava ihminen, hankala, tyhjänpäiväisiä puhuva ja pyyhällät menemään kuin ADHD-häiriöinen kana. Yritä rauhoittua, ole hiljaa edes joskus ja kuuntele mielummin kuin hötkyilet ja kalkatat. Ekstrovertinkin pitää osata käyttäytyä.
Minun on sanottu puhuvan paljon, nopeasti ja kovalla äänellä. Eräs tuttu mainitsi, että puheeni kuunteleminen on joskus rasittavaa. Riipaisi sillä hetkellä, mutta antoi ajattelemisen aihetta.
Tämän jälkeen olen yrittänyt "tasapainottaa" omaa käytöstäni muiden mukaan. Välillä se on ollut hankalaakin, mutta nyt olen huomannut muiden kertovan seurassani erilaisia asioita kuin ennen.
En tiedä mistä kyse on sinun kohdallasi, mutta tämä kokemus itsellä.
Samanlaisia asioita minäkin haluaisin tietää. Kerran sain ihmeellisen rohkeudenpuuskan ja kysyin ihmiseltä, joka on todella rehellinen, että mikä on hänen käsityksensä, että miksi minulla ei ole ystäviä. Antoi selitykseksi kiireen, mikä ei edes pidä paikkansa. Suren sitä, etten saanut vastausta, sillä varmaa on, etten ikinä enää uskalla kysyä samaa keneltäkään toiselta. Jotenkin se vastaus pitäisi vain itse tietää, mutta minä en tiedä.
Minkä takia "kaikenlaisia" ihmisiä pitäisi suvaita? Suvaitsetko sinä rasisteja tai koulukiusaajia?