Moni ei tule kanssani toimeen, harmittaa koska olen ekstrovertti

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalinen introvertti ja jo sinun kirjoituksesi sai karvani pystyyn. Olet mitä ilmeisemmin hyvin rasittava ihminen, hankala, tyhjänpäiväisiä puhuva ja pyyhällät menemään kuin ADHD-häiriöinen kana. Yritä rauhoittua, ole hiljaa edes joskus ja kuuntele mielummin kuin hötkyilet ja kalkatat. Ekstrovertinkin pitää osata käyttäytyä.

No aika suuri osa ihmisistä on ekstroverttejä, joten vaikka sinä kokisitkin noin niin miksi ne ekstrovertitkin sitten...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvinkin johtua siitä, ettei sinua muut ja muiden jutut kiinnosta. Itsekin aikoinani tunsin töideni kautta henkilön, joka oli kyllä ihan hauska ja fiksu, monissa asioissa oltiin samaa mieltä. Kyseistä henkilöä ei kuitenkaan pidemmän päälle jaksanut, sillä hän puhui aina itsestään, kaikki kosketti aina häntä eikä hän kauheasti päästänyt muita ääneen. Voihan se olla, jos kerran extrovertti olet, että vaadit ystävyyssuhteiltasi enemmän mitä moni pystyy tarjoamaan. Tämähän saattaa myös luoda kuvan siitä, että sinun kanssasi ei viihdytä, jos vaadit enemmän ja intensiivisempää yhdessäoloa kuin kaverisi. Etsi uusia kavereita, niin voit jakaa seurantarpeesi useammalle ihmiselle.

Mutta koska en ole sinun kaverisi, en osaa sanoa. Kysy suoraan ja keskustele asiasta, silläpä se selviää.

Olen yrittänyt kysyä joskus, mutta en saa mitään konkreettista palautetta. 

Esim. olet tosi kiva, mutta joskus hieman räväkkä. Kun olen kysynyt, mikä tilanne tulee mieleen, että olisin liian räväkkä, niin kiertelyä ja kaartelua. 

Mutta ymmärrän, ettei minua näkemättä kukaan voi tähän tyhjentävästi vastata. Joitain vinkkejä mahdollisilta kohtalotovereilta. Kun kokee olevansa ystävllinen, mukava ja ihan fiksukin juttuseurana, niin vienohkoa hyljeksyntää sieltä sun täältä... ?

Eikä aina ihan niin vienohkoakaan.. Jotenkin sitä vaan aina toistuu se sama kuvio, että aluksi uusiin ihmisiin tutustuessa olen hyväksytty siinä missä muutkin, mutta pikkuhiljaa sitä aina huomaa tulleensa muiden toimesta vältellyksi. Ja ihan normaali ja tavallinen olen, en hiljainen enkä suupaltti enkä siis tosiaan itse huomaa olevani mitenkään muista poikkeava. Paitsi siis tuon muiden hyljeksimisen osalta.

Hei, ehdotan että sulle on epäselvää se, mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää missäkin tilanteessa tai tuttavuuden vaiheessa. Olet liian tuttavallinen liian pian tai väärissä tilanteissa liian rempseä.

Nämä ihmiset voivat olla tosi mukavia ja avoimia ja sit yhtäkkiä kertovat anaaliyhdyntävaikeuksistaan. Tulee kiusallinen tunnelma eikä halua syventää tuttavuutta yhtään.

Jos on toistuva kuvio, niin eiköhän siinä ole jotain sitten taustalla. Tuskinpa kaikilla tapaamillasi ihmisillä on jokin salajuoni sinua vastaan. Ensimmäinen askel ongelman korjaamiseen on se, että kyseenalaistat sen, että olet mukava, normaali ja tavallinen eikä vika voisi olla sinussa. Jos pitkällisen ja kriittisen itsetutkiskelun jälkeen edelleen rehellisesti olet sitä mieltä, ettei omassa käytöksessäsi ole mitään mikä voisi aiheuttaa tämän, niin sitten sinun kannattaa miettiä millaisia ihmisiä kaverisi ovat. Ehkä sinun kannattaisi etsiä kavereiksesi toisenlaisia ihmisiä?

Jos haluat ystäviesi kanssa keskustella asiasta, pyri tekemään se heidän näkökulmastaan. Enemmänkin siitä lähtökohdasta, että sinusta tuntuu olevasi heille huono kaveri, jonka seurassa he eivät viihdy. Eli mitä voisit tehdä, jotta tämä tilanne muuttuisi. Toki voit myös ihan suoraan kertoa sinulla olevan olo, ettet ole tervetullut kaveriporukkaan.

Kun itseään ei näe ulkopuolelta, niin näitä ongelmia tulee.

Minä kai olen introvertti, mutta minäkin ihmettelen, miten ihmiset näkevät minut. Kuulemma piipitän. Kun sanon jotain, sitä ei kuulla tai muisteta. Monesti olen sattunut kuulemaan ihmistennpuhuvan, etteivät pidä minusta. Omasta mielestäni olenvhyvä kaveri: en puhu liikaa, annan ihmisten olla rauhassa, pyrin olemaan kohtelias.

Toisaalta ärsyynnyn helposti äänekkäiden, puheliaiden ja besserwisser-tyyppisten seurassa. En halua neuvoja, jos en niitä pyydä. Ehkä ihmiset huomaavat, että joudun pinnistelemään pysyäkseni hyvällä tuulella seurassa...

Tämä ei nyt auta ap:tä, mutta pointti on, ettei kukaan voi tietää, miltä vaikuttaa muiden silmissä. Besserwisseritkin sanovat, että haluavat vain auttaa..

Sinun tapauksestasi en voi sanoa mitään mutta...

Jotkut ekstrovertit voivat olla turhan hyökkääviä, esim. keskustellessa. Saattaa tulla itselle tunne, että extrovertti ei välitä muista ja tukahduttaa keskustelua olemalla liian aktiivinen. Ja henkilökohtaisia keskusteluja on ollut hankala käydä näiden tyyppien kanssa, sillä suuri osa jutuista koskee kaikkea mitä hän/ystävänsä/pomonsa/tuttunsa on tehnyt viimeisen viikon aikana. Siis sinänsä hauskoja ja mielenkiintoisia juttuja, mutta jos keskustelu ei ole milloinkaan tuon syvempää, ei ehkä pääse sellaista luottamuksellista suhdetta syntymään.

t. Sosiaalinen introvertti

Niin, ja joskus tuntuu että ekstrovertti kilpailee joka kategoriassa: "parhaiten menestyvä" "paras kaveri" "laajin tuttavapiiri" "suvaitsevaisin"

Johtuu varmaan siitä että erittäin ektrovertti persoonallisuus tuo aktiivisesti itseään esille enemmän kuin muut. Ja mielestäni ei ole olleenkaan itsestäänselvää, että muut extrovertit sietäisivät sosiaalisesti tahditonta ekstroverttiä jotenkin paremmin kuin introvertit, enemmän se on kiinni siitä, minkälainen ulosanti henkilöllä on kokonaisuutena.

26

Mä olen kanssa vahva ja selkeä ekstrovertti. Läheisiä ihmisiä 0. Sosiaaliset suhteet ei muodostu / syvene. Asiaa pohdittu vuosia psykoterapiassa / psykan polilla joissa kävin masennus/ahdistusoireiden vuoksi. Asiaa kysytty myös ns sosiaaliesti lahjakkailta laajan tuttava ja ystäväpiirin omaavilta "kaikkien suosikeilta" jotka oöleet kanssani samoissa yleisissä sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa ja "nähneet" miten kohtaan / otab kontaktia / osaa keskusteluun. Vastauksena ollut että mä olen vain erilainen. No millä hemmetin tavalla. Mitä. Kaverit /ystävät tutta at sanoneet olen hyvä kuuntelija huumrajuinen älykäd. Otan muut huomioon.niin miksi olen täysin yksin miksi yksikään ihmissuhde ei syvenny. Ei yhtään lenkki /kahvi/leffakaveria. Ei ketään jonka kanssa mennä pelaamaam vaikka frisbeegolfia tai syömään. Terapeuttini sitä aikoinaan ihmetteli suuresti että miten mä olen täysin yksin joitain tuttuja lukuunottamatta. Mä olen vain erilainen outo.ja ålkää vittu tulko sanomaan et erilaisuus on rikkaus ja jokainen on erilainen. .kyllä laittaa vihaksi. Mun olis tarveinnu syntyä vahvasti introvertin tyyppisekai ihmiseksi niin sittenhän tää tilanne tyydyttäisi mua paremmin kuin hyvin. Mutta jotainhan siinä sosiaalistumisessa ja ihmissuhteen rakentumisessa tapahtuu että niitä ri synny eikä muodostu eikä tule vaikka fbstä etit kaveria ja käyt illanvietoissa ja yrität itsekin (ekstroverttina) olla aktiivinen. Mulle tämä on kuin joku stigma. Yksin yksinäinem hylätty yksin jätettu torjuttu elämän ulkopuolinen minä. Se on mulle niin syvä tuska ja pettymys että jopa itsemurhaa yrittänyt sen vuoksi. Että olen niin yksin

Ilmeisesti multa sitten puuttuu juurikin nuo sosiaaliset taidot mitä sen ystävyyssuhteen rakentamiseen tarvotaan. Ilmeisesti mulla ei ole kenellekään sellaista annettavaa että haluttaisiin jakaa asioita ja elämää ja viettää aikaa mun kanssa. Niinpä teen yksin kivoja juttuja. Käyn leffoissa käyn lenkillä kokeilen reaeptejä käyn kahviloissa. Vaikka mulla ei siellä ketään olekaan kaverina. Vaikka kukaan ei koskaan soita ja kysy et lähetkö leffaan tai kahville. Vaikka mä en tätttänyt jotain laatukriteereitä että mulla olisi kavereita ja läheisiä ihmisiä niin mä elän sitten yksin. Kyllä se kipeetä tekee ja ahdista j pelottaa. Yleisissä tapahtumissa tapaa ihmisiä mutta siihen se jääkin. Mulla ei ole ketään jolle voisin jakaa nun unelmia ja haaveita ja suunnitelmia j pelkoja ja huolia ja murheita tai jotka jakaisi omaa elämäänsä mun kanssa. Että semmonen ekstrovertti. JA kun ei tule mtn suoraa "palautetta" että olisun esim veemäinen tai vaike tai yltiönegatiivinen tai kokoajam äänessä tai jotain. JA kun en mä voi olla muuta kuin minä. Se ei ole koskaan selvinnyt mitä ja missä on niin hemmetin pahasti pielessä ja väärin ja päin vittua että mulla ei ole ketään. Ei yhtään lähimmäistä. Ei yhtään ystävää. Yksinäiset aamut päivät illat ja yöt. Välistä jaksa ihan hyvin sit sä et enää jaksakaan mut ei se mitään muuta kuik ei sun lähipiirissä ole KETÄÄN jota se kiinnostaisi tai joka välittäisi et selviätkö sä enää edes hengissä