Mitä juuri tapahtui?
Olen todella hämmentynyt. Aloitetaan siis alusta.
Kävin baarissa yhdellä ja tarkoitus oli lähteä kotiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan päädyin juttelemaan yhden miehen kanssa pari tuntia. Minä en ole sosiaalinen ja juttelu tuntemattomien kanssa ahdistaa minua yleisesti, joten yleensä olen vain hiljaa ja lähden paikalta nopeasti pois.
Nyt kuitenkin kävi niin, että tuon miehen kanssa juttelin todella, TODELLA henkilökohtaisia asioita, salaisuuksia joita en ole kertonut kenellekkään. Kerroin elämästäni, ajatuksistani, peloistani, kaikesta tajuamatta sitä lainkaan. Kuin olisin ollut kuplassa, kuin en olisi ajatellut yhtään! Yleensä mietin todella tarkkaan mitä sanon.
Minua häiritsee paljon se, että mies oli todella outo. Olen jossain määrin hyvä lukemaan ihmisiä, en toki ajatusten lukija, mutta oloni kokoajan miehelle juteltaessa oli se, että mies oli vaarallinen. Pyörittelin silmiäni välillä ja mietin, oliko mies uusnatsi tai muu vastaava. Tuntui, kuin mies olisi voinut minä hetkenä hyvänsä lyödä minua, mutta ulkoapäin hän vain hymyili.
Hän luki minua kuin avointa kirjaa ja hänen katseensa oli häiritsevä, pistävä, pupillit todella pienet ja tuntui, kuin ne olisi läpäisseet koko sieluni. Minua jäi häiritsemään, että hän kai kehui minua, mutta ne olisi voinut ottaa loukkauksina. Tai siis, toisena hetkenä hän kehui minua erilaiseksi, upeaksi, ihanaksi jne. ja toisessa ohimennen mainitsi, että olen niin ennalta arvattava ja tavallinen, persoonaton ja tylsä.
Minua pelottaa ja oloni on omituinen ja mietin vain kokoajan mitä juuri tapahtui. En pysty ymmärtämään.
Hän puhui hyvin ja sai minut puhumaan ajattelematta ja tuntuu, että se katse tulee painajaisiini.
Mitä juuri tapahtui? Oletteko te kokeneet tällaista?
Kommentit (8)
Psychological manipulation techniques
Sulla taitaa olla todella huono "viinapää", kun jo yhdestä oluesta alat lörpöttelemään.
Foliohattu päähän ja kuppi kuumaa teetä.
Vierailija kirjoitti:
Sulla taitaa olla todella huono "viinapää", kun jo yhdestä oluesta alat lörpöttelemään.
Ap tässä. Itseasiassa ei ole ja sehän tässä se kumma juttu onkin. Kuin olisin ollut humalassa.
En tiedä. Yritän unohtaa tämän jutun ja kuulostaahan se tyhmältä, kun selitän olevani peloissani jostain yhdestä katseesta ja vedän siitä kauheita johtopäätöksiä. Olen vain... erittäin hämmästynyt?
Sitä katsetta on todella vaikea selittää! :/ En edes yleensä kiinnitä pikkujuttuihin ihmisessä huomiota, mm. katseisiin tai silmiin, mutta nyt se oli vain niin erilainen, että tekstini muuttuu jopa vertauskuviksi.
Se sai vain oloni tuntemaan niin ahdistuneeksi...
Hui. Kuulostaa pelottavalta. Luota vaistoihisi.