Niinsanottu kamelin selkä-katkeaa-ilmiö: tähän loppui ystävyys:
Olimme ystäviä varmaan parikymmentä vuotta, soittelimme useita kertoja viikossa, kävimme toistemme luona kylässä, mökeillä, vietin kerran joulunkin hänen perheensä luona. Kaikenkaikkiaan olimme kyllä hyvät ystävät.
Tulipa sitten kerta, kun lainasin ystävältäni yhden pienen tavaran uuteen työpaikkaani. Tiedossa oli että tarviin sitä hetken aikaa kunnes saan työhuoneeseeni uuden, oman tavaran. Ja mehän lainailemme toisillemme kirjoja, levyjä, mitä tahansa tavaroita, joten tässä ei ollut mitään kummallista.
Menee viikon verran aikaa ja ystävä soittaa alkuillasta: "noh, milloinkas mä voisin tulla hakemaan sen?"
Vastaan tyhmänä: " ihan mikä päivä vaan sopii mulle, ei mulla ole mitään erikoista tällä viikolla"
Tästä räjähtää ystäväni; "Mä tarviin sen TÄNÄÄN, mähän sanoin sulle että mä tarviin sen tänään!"
Minä: "Oho, no voi että, en mä tiennyt että se olisi tänään pitänyt sulle toimittaa, en ottanut sitä töistä mukaan, siellä se on työhuoneella"
Kaveri huutaa kuin pasuuna: "mähän SANOIN sulle nimenomaan että mä tarviin sen tänään!"
En ihan tajunnut kaverin raivon määrää, joten naureskellen totesin ettei tämä keskustelu nyt oikein etene kun mä en ole kuullut sun mistään palautuspäivästä puhuvan, sillä muutenhan se tavara olisi mulla täällä.
1)Tarjouduin tuomaan sen hänelle aamulla ennen töiden alkua Vastaus: "EI KÄY, mä nukun pitkään, ,sähän tiedät että mä teen vuorotyötä joten nukun vapaapäivänä pitkään.
2) No tarjouduin jättämään sen siihen sun alakerran lähikauppaan paketissa sun nimellä. Sähän käyt siellä 10 kertaa päivässä muutenkin ja ne tuntee sut. Vastaus: "EI KÄY, mähän en ala tavaroitani mistään kaupan kassan tiskin alta hakemaan.
3)No mä tuon sen sulle heti työpäivän päätyttyä. Vastaus: "EI KÄY, sillä mä en tiedä missä mä siihen aikaan olen. Mulla on vapaapäivä joten en voi suunittella että olisin tiettyyn aikaan himassa.
4) Mä jätän sen meidän aulaan vastaanottotiskille, niin sä voit hakea sen sieltä sitten kun heräät ja sulla on aikaa. Vastaus: EI KÄY sillä tiedän toimiston lähellä ei ole parkkipaikkoja. Kerroin että kyllä meillä on 10 min vieraspaikkoja ihan pääoven edessä...
Kaveri siis raivosi mulle ihan sama mitä mä sanoin. Kysyin vienosti, että miksi ihmeessä et laittanut mulle päivän aikana vaikka viestiä että olet tänään tulossa sitä hakemaan, niin olisin älynnyt sen ottaa töistä mukaani. Vastaus: "Kuule mun ei kuulu sulle muistutella milloin mä haluan oman tavarani takaisin".
Tässä alkoi sitten tämän kamelin selkä murtumaan. Eli entinen kaverini oli tahallaan jättänyt laittamatta sitä viestiä, mitä me tavallisesti lähetellään pitikin päiviä muuten kyllä, ja teki siis minulle ansan koska tiesi etten tiennyt sitä hänelle tärkeää palautuspäivää.
Noin 45 min jankkaamisen jälkeen, kun olin vannonut että parkkipaikka on oven edessä, hän suostui siihen että hän hakee aulaemännältä tavaransa ja saa lähteä vapaapäivänsä viettoon ihan sillä aikataululla kuin haluaa.
Seuraavana päivänä kaveri jättää viestiä, että niin meni sujuvasti ja oli niin kiva aulaemäntäkin siellä ja että niin oli tavara pakattu hyvin ja hän sen niin helposti sieltä haki.
Vastasin siihen että mitä sä kehtaat järjestää tuollaisen shown ja tehdä mulle tuommoisen källin tuommoisesta asiasta. Kaveri siihen: No anteeksi kamalasti että mä lainasin sulle tavarani. Voit muuten palauttaa ne kirjatkin.
Pistin kirjat laukkuun ja vein sen kantakapakkaan. Sen pituinen se.
En oikein pääse yli siitä, että miten kaveri järkkäsi mulle stressiä, pahaa mieltä ja miten mikään ehdottamani järjestely ja anteeksi pyytäminen ei kelvannut.Ja se surullisen kuuluista tavara ei ole mikään insuliinipiikki tai astmapiippu, jota ilman kaverini voisi kuolla tai sairastua, eikä se ole mikään elintärkeä tavara jota ilman ei voi elää. Ei olla oltu yhteyksissä sittemmin.
Kommentit (35)
Tavara oli pieni Leninin rintakuva.
Mä en ymmärrä, että aikuiset ja tasapainoiset ihmiset katkaisee vuosien ystävyyden naurettavan pienistä syistä. Ei varmaan tarvitse ihmetellä jos olette hetken päästä yksin. Tavaran lainaaminen? Mahtoi olla tärkeä tavara. Oharit? Jättikö ystävä saapumatta esimerkiksi häihisi kaason rooliin tms?
Tavara ja kirjoja lainassa, mitä muuta?
Kuvitteliko joku muukin tavaraksi nitojan? :D
Kaikkihan olisi päättynyt hyvin ja sovussa, jollet sinä olisi raivonnut ystävällesi sen jälkeen, kun kiitti palautuksesta. Sähän tuossa nyt riidan aiheutit.
Se lainattu tavara oli mikä? Vähän eroa, että oliko joku nitoja vai läppäri.
Just tämän takia miehet on keskimäärin parempia kavereita. Käyttäytyykö kukaan mies noin ämmämäisesti kuin aloittajan kaveri? Toki monet niistä vonkaa persettä jos on sinkku, mutta se on pienempi paha kuin arvailla jonkun ikiprinsessan mielenliikkeitä.
Tuo aloittajan kaveri kuulostaa pikkulapselta.
Mulla on myös entinen ystävä joka kilahteli vastaavista asioista. Oli aina jonkun kanssa riidoissa eikä nähnyt koskaan itsessään mitään vikaa. Katkaisi välit lopulta myös minuun. Ihmettelin kyllä, mutta en lähtenyt asiaa sen enempää ruotimaan. Eiköhän tuo ota yhteyttä kun tarvitsee jotain palvelusta.
Tuntuu lievästi sanottuna kummalliselta, että aikuinen ihminen flippaa jonkun esineen lainaamisesta tolla tavalla. Ensimmäinen ajatus oli, että aloittajan kaverilla ei ole kaikki kotona, ja toinen, että välirikko on ollut tuloillaan jo pidempään, mutta aloittaja ei ole huomannut / halunnut huomata sitä.
Ap, olet liian hyvä kaverillesi, siis entiselle sellaiselle, unohda tyyppi. Voit ehkä pistää viestin, et joo, pohdin tätä meidän ystävyyttä, varsinkin tätä äskeistä episodia tai sanoisinko sosiodraamaa, päädyin siihen ettei meillä ole enää yhteistä nimittäjää. Adios!
En juurikaan arvosta ihmisiä, joiden on pakko päästä pompottamaan muita ihmisiä. Ehkä on tarve olla keskipiste, tärkeä, huomioitu, kunnioitettu, arvostettu.. ja niin edelleen mutta ei hyvien käytöstapojen kustannuksella. Lainatavarasta riita, tämä ystävyyskin oli vain lainassa ja palautetaan vaadittaessa. Ei sympatiaa riiheäjälle.
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse varmaan kysynyt jo silloin illalla, että "rauhoitu nyt, miksi ihmeessä sä nyt raivoat mulle tällä tavalla, mitä on tapahtunut?"
Kysyitkö?
Ehkä hänellä oli joku ihan muu asia vetänyt maton alta ja mielen täysin matalaksi. Ei, en sano, että siltikään aletaan tuolla lailla pikkumaisesti vouhottaa jostain lainatusta tavarasta, jolle ei ole itse muistanut edes mitään palautuspäivää asettaa.
Mutta voihan se olla, että hänellä oli joku ns. hyväkin syy olla poissa tolaltaan.
Et säkään kauhean fiksusti meinaan toiminut, jos tuolla lailla keräät raivoa ja vasta seuraavana päivänä kommentoit - ja sittenkin TEKSTARILLA.
Kumpikin teistä tuntuu toimivan läheistä ystäväänsä kohtaan aika lailla "se on kerrasta poikki, kun lakkaat miellyttämästä mua!" -asenteella.
Komppi tälle. Mä olisin ainakin yrittänyt utsia jo sen puhelun aikana, miksi kaveri on yllättäen kuin perziiseen ammuttu karhu.
Aika ikävä siis myös tuo, että kun toinen selkeesti yritti seuraavana päivänä olla sovitteleva, ap sitten vasta avaa sanaisen arkkunsa.
Tottahan toki se kaveri oli ekana mulkku, mutta fiksu ihminen antaa silti ystävälleen toisen mahiksen. Ties vaikka olisi saanut just potkut tai tullut jätetyksi ja on sen takia outo.
Toisilla on omasta mielestään aina syy vetää niitit ja herneet nenään. Auta armias jos sanot joskus takaisin tällaiselle "ystävälle " niin jo on piru merrassa.
Tämä on vain tarinan toinen puoli. Ehkä kaveria on jo pitempään ärsyttänyt, jos ette hänen mielestään ole sopinut lainattujen tavaroiden palautuksesta riittävän selkeästi, hän on joutunut näkemään vaivaa niiden hakemiseksi jne. eikä ole saanut sanottua harmitustaan ääneen, ja sitten jonain todella huonona päivänä flippasi tuolla tavalla...
Jos kaveri seuraavana päivänä koitti olla sovitteleva, olisin itse antanut mahdollisuuden kertoa, mistä kenkä nyt oikeasti puristi. En tuollaista toistuvasti sietäisi, mutta en heivaisi hyvää ystävää yhden kiukuttelun takia.
sano nyt mikä tavara se oli? Kyllähän kaveris muutenkin tunnistaa tän jutun, jos täällä käy.