Lue keskustelun säännöt.
Niinsanottu kamelin selkä-katkeaa-ilmiö: tähän loppui ystävyys:
18.03.2016 |
Olimme ystäviä varmaan parikymmentä vuotta, soittelimme useita kertoja viikossa, kävimme toistemme luona kylässä, mökeillä, vietin kerran joulunkin hänen perheensä luona. Kaikenkaikkiaan olimme kyllä hyvät ystävät.
Tulipa sitten kerta, kun lainasin ystävältäni yhden pienen tavaran uuteen työpaikkaani. Tiedossa oli että tarviin sitä hetken aikaa kunnes saan työhuoneeseeni uuden, oman tavaran. Ja mehän lainailemme toisillemme kirjoja, levyjä, mitä tahansa tavaroita, joten tässä ei ollut mitään kummallista.
Menee viikon verran aikaa ja ystävä soittaa alkuillasta: "noh, milloinkas mä voisin tulla hakemaan sen?"
Vastaan tyhmänä: " ihan mikä päivä vaan sopii mulle, ei mulla ole mitään erikoista tällä viikolla"
Tästä räjähtää ystäväni; "Mä tarviin sen TÄNÄÄN, mähän sanoin sulle että mä tarviin sen tänään!"
Minä: "Oho, no voi että, en mä tiennyt että se olisi tänään pitänyt sulle toimittaa, en ottanut sitä töistä mukaan, siellä se on työhuoneella"
Kaveri huutaa kuin pasuuna: "mähän SANOIN sulle nimenomaan että mä tarviin sen tänään!"
En ihan tajunnut kaverin raivon määrää, joten naureskellen totesin ettei tämä keskustelu nyt oikein etene kun mä en ole kuullut sun mistään palautuspäivästä puhuvan, sillä muutenhan se tavara olisi mulla täällä.
1)Tarjouduin tuomaan sen hänelle aamulla ennen töiden alkua Vastaus: "EI KÄY, mä nukun pitkään, ,sähän tiedät että mä teen vuorotyötä joten nukun vapaapäivänä pitkään.
2) No tarjouduin jättämään sen siihen sun alakerran lähikauppaan paketissa sun nimellä. Sähän käyt siellä 10 kertaa päivässä muutenkin ja ne tuntee sut. Vastaus: "EI KÄY, mähän en ala tavaroitani mistään kaupan kassan tiskin alta hakemaan.
3)No mä tuon sen sulle heti työpäivän päätyttyä. Vastaus: "EI KÄY, sillä mä en tiedä missä mä siihen aikaan olen. Mulla on vapaapäivä joten en voi suunittella että olisin tiettyyn aikaan himassa.
4) Mä jätän sen meidän aulaan vastaanottotiskille, niin sä voit hakea sen sieltä sitten kun heräät ja sulla on aikaa. Vastaus: EI KÄY sillä tiedän toimiston lähellä ei ole parkkipaikkoja. Kerroin että kyllä meillä on 10 min vieraspaikkoja ihan pääoven edessä...
Kaveri siis raivosi mulle ihan sama mitä mä sanoin. Kysyin vienosti, että miksi ihmeessä et laittanut mulle päivän aikana vaikka viestiä että olet tänään tulossa sitä hakemaan, niin olisin älynnyt sen ottaa töistä mukaani. Vastaus: "Kuule mun ei kuulu sulle muistutella milloin mä haluan oman tavarani takaisin".
Tässä alkoi sitten tämän kamelin selkä murtumaan. Eli entinen kaverini oli tahallaan jättänyt laittamatta sitä viestiä, mitä me tavallisesti lähetellään pitikin päiviä muuten kyllä, ja teki siis minulle ansan koska tiesi etten tiennyt sitä hänelle tärkeää palautuspäivää.
Noin 45 min jankkaamisen jälkeen, kun olin vannonut että parkkipaikka on oven edessä, hän suostui siihen että hän hakee aulaemännältä tavaransa ja saa lähteä vapaapäivänsä viettoon ihan sillä aikataululla kuin haluaa.
Seuraavana päivänä kaveri jättää viestiä, että niin meni sujuvasti ja oli niin kiva aulaemäntäkin siellä ja että niin oli tavara pakattu hyvin ja hän sen niin helposti sieltä haki.
Vastasin siihen että mitä sä kehtaat järjestää tuollaisen shown ja tehdä mulle tuommoisen källin tuommoisesta asiasta. Kaveri siihen: No anteeksi kamalasti että mä lainasin sulle tavarani. Voit muuten palauttaa ne kirjatkin.
Pistin kirjat laukkuun ja vein sen kantakapakkaan. Sen pituinen se.
En oikein pääse yli siitä, että miten kaveri järkkäsi mulle stressiä, pahaa mieltä ja miten mikään ehdottamani järjestely ja anteeksi pyytäminen ei kelvannut.Ja se surullisen kuuluista tavara ei ole mikään insuliinipiikki tai astmapiippu, jota ilman kaverini voisi kuolla tai sairastua, eikä se ole mikään elintärkeä tavara jota ilman ei voi elää. Ei olla oltu yhteyksissä sittemmin.
Kommentit (35)
Olisit hakenut silloin illalla töistä sen tavaran ja vienyt kaverillesi. Vaikka taksilla. Ajattelisit joskus muitakin. Miksi hitossa viet toisen ihmisen kirjoja baariin??!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole tyytyväinen että pääsit idari-ystävästäsi eroon! Älä ala myöhemminkään haikailemaan perään.
Kyllä pitkäkin ystävyys voi katketa johonkin pikkuasiaan. Silloin kyllä se ystävyys on ollut menossa alamäkeen jo pidempään mutta sitä ei vaan siinä itse sitä huomaa. Sitten jälkeenpäin ihmettelee, että minkä takia mä yleensä olen edes ollut tyypin kanssa tekemisissä.
Oikeasti? Vai onkohan tämä nyt kuitenkin provostoori...? No, ainoa mitä enää tuollaiselle perseensilmälle sanoisin, olisi hyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Olisit hakenut silloin illalla töistä sen tavaran ja vienyt kaverillesi. Vaikka taksilla. Ajattelisit joskus muitakin. Miksi hitossa viet toisen ihmisen kirjoja baariin??!!
Niinhän mä olisinkin normaalitilanteessa samoin tein tehnytkin! Mutta juuri sillä viikolla meillä sarjoitettiin töissä kaikki avaimet, eikä uusia oltu vielä jaettu eikä vanhat toimineet. Ovet avattiin aamulla kun liukuma alkoi ja laitettiin lukkoon kun liukumaraja päättyi. Senkin muuten kaverini tiesi, ettei mulla ole avainta sinne.
Kaverini kantakapakka on hänen olohuoneensa. Että siksi vein kirjakassin sinne kun itse ei aio olla sen kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa, jota jäi kiinnostamaan, että mikä tavara oli kyseessä?
Olipa melkoinen suhtautuminen kaverillasi.
Mulla on myös mennyt välit viileiksi muutamaan kaveriin tavaroiden / rahan lainaamisen vuoksi. Itse olen ollut sillä puolella, joka on muistutellut tavaroiden palauttamisesta ja jonkun kerran on jäänyt tavaraa tietymättömille teille. Tosin siitä huolimatta en nyt noin dramaattiseksi ole ryhtynyt kuin kaverisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitkäkin ystävyys voi katketa johonkin pikkuasiaan. Silloin kyllä se ystävyys on ollut menossa alamäkeen jo pidempään mutta sitä ei vaan siinä itse sitä huomaa. Sitten jälkeenpäin ihmettelee, että minkä takia mä yleensä olen edes ollut tyypin kanssa tekemisissä.
Juuri näin. Minulla oli monivuotinen ystävä, joka laittoi välit poikki pikkuasian takia. Luulen, että siinä oli jo pitemmän aikaa kertynyt jotain kaunaa, en tosin itse ymmärrä mistä, ja sitten vaan yksi päivä napsahti.
Olisin itse varmaan kysynyt jo silloin illalla, että "rauhoitu nyt, miksi ihmeessä sä nyt raivoat mulle tällä tavalla, mitä on tapahtunut?"
Kysyitkö?
Ehkä hänellä oli joku ihan muu asia vetänyt maton alta ja mielen täysin matalaksi. Ei, en sano, että siltikään aletaan tuolla lailla pikkumaisesti vouhottaa jostain lainatusta tavarasta, jolle ei ole itse muistanut edes mitään palautuspäivää asettaa.
Mutta voihan se olla, että hänellä oli joku ns. hyväkin syy olla poissa tolaltaan.
Et säkään kauhean fiksusti meinaan toiminut, jos tuolla lailla keräät raivoa ja vasta seuraavana päivänä kommentoit - ja sittenkin TEKSTARILLA.
Kumpikin teistä tuntuu toimivan läheistä ystäväänsä kohtaan aika lailla "se on kerrasta poikki, kun lakkaat miellyttämästä mua!" -asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys voi todellakin päättyä tosi pieneen juttuun. Tiedän omakohtaisesti miltä se tuntuu, tsemppiä.
Olitko niinkuin altavastaajana muutenkin ystävyytenne aikana. Tuohan kuulostaa aika despootilta tuo kaverisi asenne. Ehkä on vaan ainakin sinulle parempi ettette ole enää ystäviä. Itse en pystyisi tuommoisen jyrääjän kanssa olemaan tekemisissä kovin pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh. Mä en ole koskaan suuttunut vaikka mun lainaamani tavarat tai jopa raha olisi ollut päiviä myöhässä. Jos aletaan puhumaan kuukaudesta niin voisin kuvitella että alkaisi ottamaan päähän, mutten tuollaista draamaa vetäisi. Itse olen tunnollinen palauttamaan lainaamiani asioita (jota teen harvoin, lainaan siis mitään keltään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hieno työpaikka sulla, työntekijöiden pitää kavereiltaan lainata työntekoon tarvittavat tavarat. En ihmettele että kaveris pimahti. Millaista vuoraa/korvausta maksoit lainasta?
Tarina opetus oli, ettei kannata lainaillavtoisten tavaroita. Ja frendisi reaktio viittaa siihen,että hänellä taisi lopullisesti palaa käämit suhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitkäkin ystävyys voi katketa johonkin pikkuasiaan. Silloin kyllä se ystävyys on ollut menossa alamäkeen jo pidempään mutta sitä ei vaan siinä itse sitä huomaa. Sitten jälkeenpäin ihmettelee, että minkä takia mä yleensä olen edes ollut tyypin kanssa tekemisissä.
Juuri näin. Minulla oli monivuotinen ystävä, joka laittoi välit poikki pikkuasian takia. Luulen, että siinä oli jo pitemmän aikaa kertynyt jotain kaunaa, en tosin itse ymmärrä mistä, ja sitten vaan yksi päivä napsahti.
Kuulostat vähän mun ex-ystävältä. Olin jo useamman kerran pahoittanut mieleni hänen tekemistä ohareista ja muusta välinpitämättömästä käytöksestä. Asiasta oli myös keskusteltu, mutta jotenkin juttu ei vain mennyt perille, kun hän teki aina samoin uudestaan. Sitten tuli vastaan niin isot oharit, että ystävyys loppui siihen. Tätäkin riitaa selvitellessä tämä ex-ystävä oli aivan ymmällään, että mistä muka suutuin. No siitä saamarin samasta asiasta, mistä olin sanonut jo vaikka kuinka monta kertaa!!
Kannattais ehkä sunki oikeesti miettiä, minkä takia ystäväsi "napsahti". Varmaan hän on sitä sulle yrittänyt kertoa ilman vastakaikua, sillä ei kukaan huvikseen katkaise välejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitkäkin ystävyys voi katketa johonkin pikkuasiaan. Silloin kyllä se ystävyys on ollut menossa alamäkeen jo pidempään mutta sitä ei vaan siinä itse sitä huomaa. Sitten jälkeenpäin ihmettelee, että minkä takia mä yleensä olen edes ollut tyypin kanssa tekemisissä.
Juuri näin. Minulla oli monivuotinen ystävä, joka laittoi välit poikki pikkuasian takia. Luulen, että siinä oli jo pitemmän aikaa kertynyt jotain kaunaa, en tosin itse ymmärrä mistä, ja sitten vaan yksi päivä napsahti.
Kuulostat vähän mun ex-ystävältä. Olin jo useamman kerran pahoittanut mieleni hänen tekemistä ohareista ja muusta välinpitämättömästä käytöksestä. Asiasta oli myös keskusteltu, mutta jotenkin juttu ei vain mennyt perille, kun hän teki aina samoin uudestaan. Sitten tuli vastaan niin isot oharit, että ystävyys loppui siihen. Tätäkin riitaa selvitellessä tämä ex-ystävä oli aivan ymmällään, että mistä muka suutuin. No siitä saamarin samasta asiasta, mistä olin sanonut jo vaikka kuinka monta kertaa!!
Kannattais ehkä sunki oikeesti miettiä, minkä takia ystäväsi "napsahti". Varmaan hän on sitä sulle yrittänyt kertoa ilman vastakaikua, sillä ei kukaan huvikseen katkaise välejä.
Oletko varma? Minä en kyllä olisi noin ehdoton. Kyllä todellakin ihmiset saattavat katkaista välit ilman mitään ennakkovaroitusta ja "pikkuasiasta".
Se, onko esim. ap:n kohdalla sellaisesta kyse on sitten toinen juttu. Ap ei välttämättä kerro kaikkea. Ehkä tuo hänen ystävänsä OLI kertonut tarvitsevansa tavaransa takaisin sinä päivänä, ap vaan ei ollut piitannut/noteerannut sitä - ja ehkä sitä oli tapahtunut montakin kertaa. Tai sitten EI!
Ei kannata projisoida liikaa omia kokemuksiaan muiden kertomuksiin ja olettaa, että koska MINUA on joku joskus kohdellut yliolkaisesti ja piittaamattomasti, samasta on aina kyse muidenkin kohdalla. Pidän asennettasi aika lapsellisen mustavalkoisena tämän takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitkäkin ystävyys voi katketa johonkin pikkuasiaan. Silloin kyllä se ystävyys on ollut menossa alamäkeen jo pidempään mutta sitä ei vaan siinä itse sitä huomaa. Sitten jälkeenpäin ihmettelee, että minkä takia mä yleensä olen edes ollut tyypin kanssa tekemisissä.
Juuri näin. Minulla oli monivuotinen ystävä, joka laittoi välit poikki pikkuasian takia. Luulen, että siinä oli jo pitemmän aikaa kertynyt jotain kaunaa, en tosin itse ymmärrä mistä, ja sitten vaan yksi päivä napsahti.
Kuulostat vähän mun ex-ystävältä. Olin jo useamman kerran pahoittanut mieleni hänen tekemistä ohareista ja muusta välinpitämättömästä käytöksestä. Asiasta oli myös keskusteltu, mutta jotenkin juttu ei vain mennyt perille, kun hän teki aina samoin uudestaan. Sitten tuli vastaan niin isot oharit, että ystävyys loppui siihen. Tätäkin riitaa selvitellessä tämä ex-ystävä oli aivan ymmällään, että mistä muka suutuin. No siitä saamarin samasta asiasta, mistä olin sanonut jo vaikka kuinka monta kertaa!!
Kannattais ehkä sunki oikeesti miettiä, minkä takia ystäväsi "napsahti". Varmaan hän on sitä sulle yrittänyt kertoa ilman vastakaikua, sillä ei kukaan huvikseen katkaise välejä.
Heh, no noin ehkä sulla mutta tässä meidän tapauksessa ei kyllä ikinä ollut mitään pienintäkään erimielisyyttä, ohareita eikä muutakaan. Päinvastoin, meillä oli aina tosi hauskaa yhdessä, siksi tämä tulikin ihan puskista.
Ja siis sanoitte, että te olitte oikein hyvätkin ystävät? Siis puolin ja toisin?
Jos olisin amerikkalainen, sanoisin vain että WOOOW, enkä sanoisi sen jälkeen mitään.
Ok.