Hirveä vonkuminen taas :(
Olen ollut koko päivän taas töissä 7-15. Normipaskapäivä jonka jälkeen olen täysin loppu. Tulin kotiin neljältä ja halusin vain puoli tuntia täyttä hiljaisuutta että jaksaisin tehdä jotain loppuillan, että jotenkin palautuisin töistä... mutta siitä lähtien kun olen tullut kotiin lapsi on vaan vinkunut ja vonkunut kaksi tuntia kuuntelematta lainkaan että antaisi minun levätä sen hetken... ihan oikeasti... vain hetken. Olen maannut sängyssä koska en vaan jaksa liikuttaa mitään kropan osaa koska koko päivän olen herkeämättä ollut liikkeessä. Enkä jaksa kuunnella mitään vaan haluaisin hetken hiljaisuuden... edes sen puoli tuntia hiljaisuutta... liikkumatta... kuuntelematta yhtään huutoa ja käskyä tehdä jotain... ja lapsi vaan itkee ja itkee... olisin antanut päivällisen... jos olisin jaksanut... iltapalaa en jaksa... käskin lapsen nukkumaan jo nyt kun ei vaan lopu se parku... mä en vaan jaksa... kaikki iltatyöt tekemättä... mä en vaan jaksa kuunnella huutoa... lapsi ollut isänsä kanssa koko päivän ja nyt vaan parkuu heti kotiin tultuani että on ikävä isää kun isänsä lähti töihin... taisi se lapsi oikeasti nukahtaa... pesi itse hampaansa... söi mitä itse löysi... ja miksi? Siksi että ei voi sitä pientä hetkeä odottaa vaan alkaa käskyttää minua heti kotiin tultua. Minä en jaksa ottaa yhtään käskyä vastaan enää työpäivän jälkeen... en minä ole mikään kone joka raataa herkeämättä ensin töissä ja heti kotiin tultua lapsen tahdissa siihen asti kun lapsi menee nukkumaan ehkä sen jälkeen kun olen tehnyt töitä vähintään 12-14 tuntia putkeen muodossa tai toisessa.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sinulta pyydetään sitä huomiota ja rakkautta. Juuri sinä olet lapsestasi velvollinen huolehtimaan. Juuri sinä vastaat lapsesi hyvinvoinnista. Juuri sinä vaikka väsyttäisikin. Juuri sinä laitat omat tarpeesi sivuun ja lapsen tarpeet omiesi edelle.
Niin ja lapsella on btw myös isä, jonka kanssa ollut koko päivän kotona. Täällä ilmeisesti linjoilla vaan elämäntapaäidit joille äitiys on ainoa työ mitä tehneet moneen vuoteen? Menkää vaikka töihin niin tiedätte mitä se on. Ap
Siis eikä, sullahan on ollut ihan gauheen ranggaa kun oikein olit 7-15 töissä, sano nyt vielä että se oli siistiä toimistotyötä?
- 06:30-15:30 tänään raksatyömaalla, kotoa lähdin jo ennen kuutta ja kotona olin vasta viiden jälkeen, silti jaksan lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sinulta pyydetään sitä huomiota ja rakkautta. Juuri sinä olet lapsestasi velvollinen huolehtimaan. Juuri sinä vastaat lapsesi hyvinvoinnista. Juuri sinä vaikka väsyttäisikin. Juuri sinä laitat omat tarpeesi sivuun ja lapsen tarpeet omiesi edelle.
Niin ja lapsella on btw myös isä, jonka kanssa ollut koko päivän kotona. Täällä ilmeisesti linjoilla vaan elämäntapaäidit joille äitiys on ainoa työ mitä tehneet moneen vuoteen? Menkää vaikka töihin niin tiedätte mitä se on. Ap
Juu se näkyy sunkin kohdalla todella kannattavan....
Osaamaton äiti loi kaaoksen kotiinsa ja onneton on äiti ja lapsi. Tärkeämpää on ap:lle olla oikeassa kuin se, että kaikki olisivat tyytyväisiä ja onnellisia.
Hah ap. Sun taktiikka kohdella lastasi johti surkeaan lopputulokseen. Voit olla oikeassa ja vallankahvassa, mutta et ole onnellinen tuolla tavalla toimien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sinulta pyydetään sitä huomiota ja rakkautta. Juuri sinä olet lapsestasi velvollinen huolehtimaan. Juuri sinä vastaat lapsesi hyvinvoinnista. Juuri sinä vaikka väsyttäisikin. Juuri sinä laitat omat tarpeesi sivuun ja lapsen tarpeet omiesi edelle.
Niin ja lapsella on btw myös isä, jonka kanssa ollut koko päivän kotona. Täällä ilmeisesti linjoilla vaan elämäntapaäidit joille äitiys on ainoa työ mitä tehneet moneen vuoteen? Menkää vaikka töihin niin tiedätte mitä se on. Ap
Juu se näkyy sunkin kohdalla todella kannattavan....
No ei kannata. Haluatko vittuilla pienipalkkaiselle osa-aikaiselle työntekijälle?
Ja sä raksaduunari: siisti mutta perkeleen rankka toimistotyö juu. Pitkäkö työmatka on? Näyttää sulla kuitenkin töiden jälkeen olevan jotain tyhjäkäyntiaikaa töiden ja kotiintulon välillä. Minä tulen töistä suoraan kotiin alle puolessa tunnissa. Siinä ei paljon edes persettä penkkiin panna julkisissa.
Mielensäpahoittajaäitiys rules
Minun duuni on paskempi kuin sinun duuni lällällllääää
Olisit ottanut lapsen kainaloon ja levähtänyt hetken vaikka sohvalla. Sitten vaikka voileivät molemmille, jos ei kummempaa ruokaa jaksa tehdä. Telkku auki ja lepoa.
Ei käy kun sitten lapsi olisi "voittanut" ja saanut mitä tarttee. Ja ap:n "valta" olisi mennyt.
Oletko sinä ap se nainen, jolla on traumoja omasta äitisuhteestaan ja joka tässä taannoin veti kilarit kahdesta kivestä vessassa?
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä ap se nainen, jolla on traumoja omasta äitisuhteestaan ja joka tässä taannoin veti kilarit kahdesta kivestä vessassa?
:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sinulta pyydetään sitä huomiota ja rakkautta. Juuri sinä olet lapsestasi velvollinen huolehtimaan. Juuri sinä vastaat lapsesi hyvinvoinnista. Juuri sinä vaikka väsyttäisikin. Juuri sinä laitat omat tarpeesi sivuun ja lapsen tarpeet omiesi edelle.
Niin ja lapsella on btw myös isä, jonka kanssa ollut koko päivän kotona. Täällä ilmeisesti linjoilla vaan elämäntapaäidit joille äitiys on ainoa työ mitä tehneet moneen vuoteen? Menkää vaikka töihin niin tiedätte mitä se on. Ap
Juu se näkyy sunkin kohdalla todella kannattavan....
No ei kannata. Haluatko vittuilla pienipalkkaiselle osa-aikaiselle työntekijälle?
Ja sä raksaduunari: siisti mutta perkeleen rankka toimistotyö juu. Pitkäkö työmatka on? Näyttää sulla kuitenkin töiden jälkeen olevan jotain tyhjäkäyntiaikaa töiden ja kotiintulon välillä. Minä tulen töistä suoraan kotiin alle puolessa tunnissa. Siinä ei paljon edes persettä penkkiin panna julkisissa.
Miten rankkaa voi toimistotyö oikein olla, sä istut perseelläsi koko päivän. :D Tauotkin on sisällä siistissä ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikelle on aika ja paikka. Jos lapsi haluaa haleja tai mitään muuta niin pitää myös kuunnella mitä minä haluan ja minä haluan levätä. Hetken. Perusempatiaa. Jos haluaa saada pitää antaakin. Odotan lapselta että homma toimii molempiin suuntiin. Hän pyytää ja saa. Minä pyydän ja odotan että saan. Jos en saa niin en annakaan. Näin se menee tässä elämässä. Ja se että vonkuu kaksi tuntia mistä vaan niin on ihan turhaa. Itku ei muuta mitään. Ei se itku ole minuakaan auttanut. Äiti ei ole mikään paskakasa jolle huudetaan välittämättä mistään mitä minä sanon. Jos tuhlaa 2/3 muutenkin vähästä yhteisestä ajasta vonkumiseen niin jää väistämättä ilman ruokatarjoiluja tai muuta viihdettä. Elämän karu tosiasia. Parempi onni toisena iltana. Ap
Toisaalta mitä se lapsi sai sinulta? Hän olisi tarvinnut 5 minuuttia huomiota, mutta ei sitä saanut, koska sinulta puuttuu perusempatia. Jos itse et anna mitään, et saa mitään ja siksi koko elämäsi on samanlaisia paskapäiviä, jolloin et jaksa mitään. Meillä muilla taas on varsin kivaa perheittemme kanssa, koska emme oleta, että perhe on äitiä varten, mutta äiti saa säädellä, mitä perheelle viitsii antaa.
Niin, mun "tyhjäkäyntiajat" työmatkoilla johtuu siitä että aamulla ei ole ruuhkaa ja iltapäivällä on poikkeuksetta.
- Raksaduunari
Ruokatarjoilua tai muuta viihdettä? Lapsen ruokkiminen ei ole viihdettä, se on perustarpeista huolehtimista joka on sinun tehtäväsi vaikka kuin kaipaisit rauhaa.
Mä teen asiakaspalvelutyötä, olen töissä klo 8-17. Puhun asiakkaiden kanssa koko päivän, on sellainen ala että asiakaskohtaaminen on pidempi kuin vaikka kassalla. Voin siis sanoa että päivän sosiaalisuusannos tulee täyteen. :D
Mutta ei se helvetti soikoon ole mun lasten syy mitä mä päivällä teen. Niillä on täysi oikeus haluta mun huomiota ja mun tehtävä on sitä huomiota antaa. Siispä ensimmäisenä töistä tultuani en vaadi omaa rauhaa tai ryntää kotitöihin. Mä juttelen päivän kuulumisia mun lasten kanssa. Ja ihan ensimmäisenä halaan molempia.
Lapsi ansaitsee tulla huomatuksi. Ja tuon pienen huomion hetken tarjoamalla saan hyvinkin rauhaa levätä tai tehdä kotihommia.
Ap, häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Olisit ottanut lapsen kainaloon ja levähtänyt hetken vaikka sohvalla. Sitten vaikka voileivät molemmille, jos ei kummempaa ruokaa jaksa tehdä. Telkku auki ja lepoa.
Olin just kirjoittamassa samaa. Kummatkin köllötteleen sängylle/sohvalle ja vähän silmiä vois lepuuttaa tai juttella kivoja kummankin päivästä. (tietty riippuu vähän lapsen iästäkin, mitä en huomannut ap:n maininneen)
Toki ap ja muutkin vanhemmat on useimmiten väsyneitä työpäivän jälkeen, mutta tuskin nyt kannattaa alkaa vaatia omaa rauhaa, jos lapsi kaipaa hetken huomiota. Todennäköisesti ap olisi sen hetken saanut sen jälkeen, kun olisi halinut ja turissut tovin lapsen kanssa. Ja rauhallisesti lapselle selittämällä ois voinut pyytää hiljaisuutta muutaman minuutin. Lepäilyn jälkeen yhdessä ruoanlaittoon ja touhuamaan iltahommat. Näin olis kummallakin nyt iloisempi olo.
Mutta ei, kun pitää äkseerata heti ovesta sisään astuessa ja tehdä lapselle paha mieli ja vielä laittaa yksin nukkumaankin. Ikävää...
Mitä hittoa, laitoit lapsen nukkumaan noin aikasin! No, varmaan parempi sekin kun se että sen tarttes sun vihasta lärviä katella.
Älä sitten itekkään syö tänään kerta et anna lapsenkaan syödä.
Ihan vaan tiedoksenne, että lapsi nukahti kuitenkin vasta nyt ja te ette tiedä mun rakkauden määrää lastani kohtaan. Av:n vastausten tasoon voi kuitenkin aina luottaa.
Ap
Osaa ne yhden lapsen äiditkin marista. No mut hei, mitäs teit lapsen.