Lue keskustelun säännöt.
Perintöasiaa, voiko omaisuuttaan jättää ihmiselle joka ei ole sukua..?
17.03.2016 |
Mummuni on varakas, yhdeksänkymppinen leski joka ei meinaa enää oikein pärjätä arjessa yksikseen, mutta haluaa tästä huolimatta asua loppuun asti kotona. Hän käyttää kuukausittain parisen tuhatta euroa erilaisiin kotihoitopalveluihin (siivousta, sairaanhoitoa, avustamista ym), jonka lisäksi häntä on nyt viimeisen reilun vuoden ajan käynyt auttamassa eräs samassa rappukäytävässä asuva parikymppinen naisihminen. Mitään työsopimusta heillä ei ole, mutta olen ymmärtänyt, että tyttö käy mummun kanssa kaupungilla, leipoo ja kokkailee, auttelee tavallisissa arkijutuissa ja pitää seuraa. Vierailee kuulemma niin usein, että mummu on antanut hänelle vara-avaimensa ja on nyt hehkuttanut sitä, miten tämä kyseinen tyttö on hänen suosikki"lapsenlapsensa" vaikka ei mitään sukua olekaan. Olemme olleet tietoisia, että mummu on myös autellut tätä tyttöä välillä rahallisesti, mutta viikonloppuna pitkästä aikaa kylässä käydessämme mummu mainitsi maksaneensa tytölle valmennuskurssin lääketieteellistä varten (netissä hinnat pyörii parin tuhannen euron paikkeilla!).
Vertailun vuoksi mainitsen tässä, että kun siskoni pyysi viime vuoden lopulla mummulta apua vuokranmaksuun, hän suostui maksamaan vuokrasta vain puolet ja senkin vähän vastahakoisesti. Meitä on nyt alkanut arveluttaa tuo "suosikkilapsenlapsi", sillä mummua kiinnostaa selkeästi meitä enemmän hänen taloudellinen toimeentulonsa. Onko mahdollista, että mummu esim. jättää hänelle osan omaisuudestaan perintönä? Olen tavannut tytön kerran ja hän on ihan mukava, mutta emme halua häntä kärkkymään isoäitimme rahoja.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintaperilliset voivat myös "kadottaa" mummon testamentin... jolloin ei tarvitse tyytyä vain lakiosaan.
Oikeassa elämässä sukulaisten kannattaisi varmaan auttaa enemmän mummoaan ja olla sielä seurana, niin ei tarvitisi asiaa ihmetellä.
Höpsistä. Suurin osa vanhoista ihmisitä haluaa hoitaa viralliset asiat virallisesti ja testamentin laatijalla lienee yksi kappale testamentteja, eiköhän nuo asiat hoideta ihan asianajajan kanssa. testamentin hävittäminen on rikos, sellaista ei liene järkevää ehdottaa.
Entä jos testamenttia ei vaan ihan rehellisesti löydy mistään, mutta tiedetään, että sellainen on tehty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintaperilliset voivat myös "kadottaa" mummon testamentin... jolloin ei tarvitse tyytyä vain lakiosaan.
Oikeassa elämässä sukulaisten kannattaisi varmaan auttaa enemmän mummoaan ja olla sielä seurana, niin ei tarvitisi asiaa ihmetellä.
Höpsistä. Suurin osa vanhoista ihmisitä haluaa hoitaa viralliset asiat virallisesti ja testamentin laatijalla lienee yksi kappale testamentteja, eiköhän nuo asiat hoideta ihan asianajajan kanssa. testamentin hävittäminen on rikos, sellaista ei liene järkevää ehdottaa.
Ilman muuta testamentin hävittäminen on rikollista. Silti joskus valitettavasti käy niin, että vainajan testamenttia ei löydy ja joudutaan odottelemaan, josko sellainen jostain ilmaantuisi. Jos testamenttia ei ole laatinut kukaan ulkopuolinen - ja vaikka olisi - voi sen ilmaantuminen olla vaikeaa.
Jos yksinäinen ihminen haluaa testamentata omaisuuttaan jollekin muulle, kuin rintaperillisille, onkin järkevää antaa vähintään kopio testamentista edunsaajalle. Toinen hyvä paikka testamenttikopion säilyttämiselle on pankki, josta se löytyy, kun pesänselvitystä tehtäessä tehdään kyselyt pankkeihin ja vakuutuslaitoksiin.
Jos mummo on solminut ystävyyden hänestä välittävään nuoreen ihmiseen niin miksi hän ei saisi testamentilla auttaa tyttöä elämässään vielä kuolemansa jälkeenkin? Miksi teidän kuuluisi saada kaikki, jos he ovat läheisempiä keskenään kuin te?
Minusta on surullista, että kun hyväntahtoinen naapuri auttaa toista niin puhutaan "rahojen kärkkymisestä" mutta sitten taas ei nähdä malkaa omassa silmässä ja huomata, että itsehän sitä perintöä kärkytään, kun toivotaan, ettei ihminen saisi jättää osaa rahoistaan kenelle itse haluaa.
Minun mummoni elää ja on varakas, mutta en laske mitään hänen rahojensa varaan enkä oleta mitään, vaikka olisinkin sijaisperillisen asemassa ne saamassa. Tienaan omat rahani ja perheemme elintaso ei perustu isoäidin rahojen kärkkymiseen. Jos mummoni löytäisi auttavan ystävän (meillä on välimatkaa 500km) ja jättäisi hänelle osan rahoistaan niin ajattelisin, että hienoa, tuo ystävä rikastutti hänen viimeisiä vuosiaan ja kiittäisin tätä kuviteltua ystävänaapuria siitä. Tuollainen muiden rahojen ahnehtiminen kieli pitkällä on jotenkin tosi tympeää.
Vierailija kirjoitti:
Olemme siskon kanssa mummun ainoat elossa olevat jälkeläiset, sisko asuu vähän kauempana ja itse olen kiireinen opiskeluiden ja muun elämän kanssa. Tapaamme kyllä mummua jonkin verran, mutta tuollaiseen monta kertaa viikossa vierailemiseen ei kyllä riittäisi aika mitenkään, helppohan sen tytön on käydä kun asuu samassa rappukäytävässä. Mummu on kyllä ihan täysin järjissään vielä ja hyväkuntoinen ikäisekseen. Ei meitä haittaa lainkaan tuo auttaminen, ihanaahan se on ja tyttö vaikuttaa mukavalta kuten sanoin, epäilyttää vain tuollainen vieraan vanhuksen kanssa hengailu.
Muuta itse lähemmäs mummoa, niin pääset auttamaan helpommin. Aika iäkäs hän on. Jos on noin vähän sukulaisia niin pitäisi puhaltaa yhteen hiileen.
Vierailija kirjoitti:
Rintaperilliset voivat myös "kadottaa" mummon testamentin... jolloin ei tarvitse tyytyä vain lakiosaan.
Oikeassa elämässä sukulaisten kannattaisi varmaan auttaa enemmän mummoaan ja olla sielä seurana, niin ei tarvitisi asiaa ihmetellä.
Kyllä se kadottaminen voi olla aika hankalaa, jos mummo on sen jättänyt vaikka lakimiehen säilytettäväksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mummo ostaisi saman määrän tytön antamaa seuraa ja palvelua, tulisi siitäkin iso lovi mummon rahoihin ja lisäksi palvelun laatu voisi olla mitä vaan.
Ihanaa, että mummolla on edes joku, joka katsoo perään ja pitää seuraa.
Oikein kunnon klassinen korppikotkameininki Ap:ll. On se kumma, kun yhtäkkiä mummeli kiinnostaakin sukulaisia kuoleman jälkeen. Ja sekin kiinnostus perinnönjakoon asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintaperilliset voivat myös "kadottaa" mummon testamentin... jolloin ei tarvitse tyytyä vain lakiosaan.
Oikeassa elämässä sukulaisten kannattaisi varmaan auttaa enemmän mummoaan ja olla sielä seurana, niin ei tarvitisi asiaa ihmetellä.
Kyllä se kadottaminen voi olla aika hankalaa, jos mummo on sen jättänyt vaikka lakimiehen säilytettäväksi :)
Jos nyt spekuloidaan sellaisella, mikä on laitonta, voisivat rintaperilliset tehdä niin, että "kadottavat" sen kappaleen, joka löytyi mummon piirongin laatikosta. Sen jälkeen rintaperilliset jäävät toiveikkaana odottamaan, että muita kopioita ei löydy. Mikäli jostain löytyy juristi tai edunsaaja, joka esittää testamentin, esittävät nämä pelkästään yllättynyttä ja ilahtunutta asian johdosta. Jos taas testamenttia ei muualta löydy, voivat jatkaa tyytyväisenä elämäänsä.
*tämä on väärin ja laitonta* mutta tämmöistä tapahtuu.
Meiltä kuoli lähiomainen alkutalvesta. Aika huipussaan oli yhden perillisen röyhkeys, kun piti itsestään selvänä, että mummelia auttanut nuori ihminen siivoaisi tämän kämpän - ilmaiseksi! - vaikka kyseinen henkilö ei saanut testamentilla mitään (testamentti oli, jossa suljettiin yksi perillinen syystä pois) eikä kuulunut siis perikuntaan. Kaiken lisäksi tämä tyyppi kehtasi loukkaantua, kun nuori oli sanonut, että eiköhän se asunnon loppusiivous kuulu perikunnalle. Raha kelpaa, mutta auttaa ei voi edes kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rintaperilliset voivat myös "kadottaa" mummon testamentin... jolloin ei tarvitse tyytyä vain lakiosaan.
Oikeassa elämässä sukulaisten kannattaisi varmaan auttaa enemmän mummoaan ja olla sielä seurana, niin ei tarvitisi asiaa ihmetellä.
Testamentin kadottaminen ei ole ihan helppoa, jos alkuperäinen on jätetty säilytettäväksi johonkin varmaan paikkaan tai testamentin saajalle itselleen.
Jos siitä jää kiinni, rikosnimike on kai kavallus.
Tiedän kaukaisesti yhden kundin joka asu varakkaan ihmisen naapurina ja oli käytännössä kai ollut kuin omaishoitaja tälle naapurille. Se oli testannut miljoona omaisuutensa hänelle.