Lue keskustelun säännöt.
Aina yhtä "ihana" kuunnella suurten ikäluokkien juttuja omaisuudestaan.
17.03.2016 |
On varsinainen koti kehyskunnassa, kakkosasunto Helsingissä ja mökki ihanalla seudulla Itä-Suomessa.
Kaiken on saanut. Itse maksan 43-vuotiaana vielä omistusasuntoa ja ihan turha edes haaveilla moisesta.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Heh, unohdit vielä sen jeesustelun "ei silloin mitään opintotukia ollut, lainalla opiskeltiin", josta unohtuu aina se toinen puoli eli töitä sai silloin kuka tahansa. Ja päivitellään laiskoja nykyvanhempia ja subjektiivista päivähoito-oikeutta, mutta unohdetaan se, että omat lapset hoidettiin isovanhemmilla.
Paitsi ei ole opintotuki uusi juttu,ennen se oli suurempi.Kaikki sai saman köntän,vaikka oli vuokra pienikin.Se oli myös isompi raha käytännössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo ilmiö tämäkin. Kadehditaan ihmisiä, jotka eleli hellahuoneessa koko perheen kanssa. Olot oli todella paljon huonommat kuin meillä. Kouluun pääsi harvat.
Unohtuu myös kaikki lama-ajat. Ei nyt ole lähelläkään sitä kurjuutta kellään.
Unohtuu, ettei sillä ikäpolvella kaikilla tai edes isommalla osalla mitään omaisuutta ole
Itselläni on paljon helpompaa. Koulutus. Iso velaton talo ym. Ja olen 47.
Mutta töihin pääsi silloin aivan kaikki. Mitä sillä koulunkäynnillä on virkaa, jos ei saa duunia?
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini siirtyy kohta eläkkeelle. Oma asunto hänellä on, mutta vieläkin on velkaa vähän. Itse olen työtön ja mulla on enemmän käyttörahaa säästössä kuin hänellä, eikä mulla ole mitään velkoja. Äkkiähän se tilanne tosin muuttuu, kunhan hän pääsee eläkkeelle ja myy sen omistunasunnon. Sitten olenkin köyhä ja hän "rikas". Perintönä se siirtyy joka tapauksessa joskus minulle. Ihmettelenkin sitä katkeruutta suuria ikäluokkia kohtaan, kun siirtyyhän se heidän varallisuus kuitenkin perillisille aikanaan. Mitä hyötyä sitä on kadehtia?
Miten se siirtyy perintönä sinulle, jos hän myy asuntonsa? Kai hän käyttää niitä rahoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän tätä ihan todella outona. Ja kyllä, omille lapsilleni olen jo hankkinut sijoitusasunnot joiden velkaa maksetaan lapsilisillä. Heillä tulee olemaan helpompaa, se on minulle tärkeää.
Useamman asunnon velkaa maksetaan lapsilisillä? Miten mahdollista?
Voi tätä katkeruuden määrää. Kukahan tässä meidänkin asuinalueella omistaa nämä sadat ylisuuret omakotitalot? No ne 40-45 vuotiaat, ei kukaan suurista ikäluokista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini siirtyy kohta eläkkeelle. Oma asunto hänellä on, mutta vieläkin on velkaa vähän. Itse olen työtön ja mulla on enemmän käyttörahaa säästössä kuin hänellä, eikä mulla ole mitään velkoja. Äkkiähän se tilanne tosin muuttuu, kunhan hän pääsee eläkkeelle ja myy sen omistunasunnon. Sitten olenkin köyhä ja hän "rikas". Perintönä se siirtyy joka tapauksessa joskus minulle. Ihmettelenkin sitä katkeruutta suuria ikäluokkia kohtaan, kun siirtyyhän se heidän varallisuus kuitenkin perillisille aikanaan. Mitä hyötyä sitä on kadehtia?
Miten se siirtyy perintönä sinulle, jos hän myy asuntonsa? Kai hän käyttää niitä rahoja?
No varmasti käyttää, mutta tuskin hän niitä kaikkia käyttää kuitenkaan. Lisäksi olen ainut perillinen, että enköhän minä nyt ainakin jotakin saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla ihmisillä oli paljon vähemmän materiaa, pienempi asunto, vähemmän ruokaa ja huvituksia ja matkoja + viihdettä + maksullisia harrastuksia lähes minimaalisesti. Autosta sai opiskelija ja moni muukin haaveilla.
Noilla elintavoilla alkaa kummasti omakin ahdinko helpottaa, kun menot supistuvat murto-osaan.
Ihan paskapuhetta. Oli kuule duunareillakin muutamassa vuodessa maksettuja omakotitaloja, 2 autoa perheessä ja mökki.
Kanarialla ja Kreikassa lomailtiin kuten nykyäänkin.
Mikäs mulle vieraaksi jäänyt taantumuksen aalto puhalsi 70 luvulle siirryttyä ja vei nämä mennessään?
T. Espoolaislapsi 70-luvun alusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa. Mulla ei koskaan ole ollut noin negatiivisia tuntemuksia ko. ikäluokkaa kohtaan. Ja mehän nuo vauraudet perimme ja saamme nauttia niistä osittain myös vanhempiemme / isovanhempiemme elinaikana.
Ei kai se tässä nykytilanteessa mitään rakenna tai auta, että kadehdimme edellisiä sukupolvia. Pitää vaan yrittää tehdä tästä hetkestä paras mahdollinen.
Hei haloo, meidän vanhemmat elää vielä helposti 25-30-vuotta. Eli ollaan eläkkeellä samaan aikaan. Nyt ruuhkavuosivaiheessa siitä vauraudesta olisi hyötyä. Ei silloin enää kun lapset isoja. Jos ei kaikki aika menisi tähän arjesta selviytymiseen ehtisi vähän nauttia kun lapset on pieniä.
Kyllä se ihme on etteivät suuret ikäluokat, ainakaan omat vanhempani, millään halua jakaa omaisuuttaan. Pitävät kiinni kaikista kiinteistöistä ja asunnoista sen sijaan että haluaisivat että lapsilla olisi helpompaa kuin heillä aikanaan. Pidän tätä ihan todella outona. Ja kyllä, omille lapsilleni olen jo hankkinut sijoitusasunnot joiden velkaa maksetaan lapsilisillä. Heillä tulee olemaan helpompaa, se on minulle tärkeää.
Ihan sairaalloista ahneutta, että sinulla pitäisi olla vielä enemmän, jos teillä on jo nyt lapsille sijoitusasunnot jne. Häpeäisit. Ja sitten tajuaisit olla kiitollinen kaikesta.
Itse olen perintöni nelikymppisenä saanut eikä kyllä lämmitä mieltä. Mitäpä, jos sinullekin realisoituisi perintö jo vaikka ensi vuonna. Olisitko edelleen samaa mieltä, että raha oli tosi tarpeellinen lisä teidän perheellenne?
Vierailija kirjoitti:
Elintaso oli toki vaatimattomampi muutama vuosikymmen sitten, mutta työn tekeminen kannatti ja kaikilla suunta oli ylöspäin, materiaalisesti siis. Nyt työstä ei jää käteen kuin vitutus, eikä ole edes sitä toivoa, lähinnä pelko siitä millaisessa maailmassa oma lapsi joutuu aikanaan aikuistumaan.
Sulla ei taida olla tietoa. Sen ikäpolven ihmiset ei työstään saaneet muuta kuin leivän suuhun. Ihan toista meillä. Myös sinulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla ihmisillä oli paljon vähemmän materiaa, pienempi asunto, vähemmän ruokaa ja huvituksia ja matkoja + viihdettä + maksullisia harrastuksia lähes minimaalisesti. Autosta sai opiskelija ja moni muukin haaveilla.
Noilla elintavoilla alkaa kummasti omakin ahdinko helpottaa, kun menot supistuvat murto-osaan.
Ihan paskapuhetta. Oli kuule duunareillakin muutamassa vuodessa maksettuja omakotitaloja, 2 autoa perheessä ja mökki.
Kanarialla ja Kreikassa lomailtiin kuten nykyäänkin.
Mistä ajasta sä puhut.
Eipä kuule koskaan ole noin ollut.
Eikä ulkomailla juossut kukaan. Varmaan vasta -80 l yleistyi. Eikä sillonkaan juuri perheet mihinkään matkustaneen
Outoa olla kateellinen pelkän luulon varassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai jaa. Mulla ei koskaan ole ollut noin negatiivisia tuntemuksia ko. ikäluokkaa kohtaan. Ja mehän nuo vauraudet perimme ja saamme nauttia niistä osittain myös vanhempiemme / isovanhempiemme elinaikana.
Ei kai se tässä nykytilanteessa mitään rakenna tai auta, että kadehdimme edellisiä sukupolvia. Pitää vaan yrittää tehdä tästä hetkestä paras mahdollinen.
Hei haloo, meidän vanhemmat elää vielä helposti 25-30-vuotta. Eli ollaan eläkkeellä samaan aikaan. Nyt ruuhkavuosivaiheessa siitä vauraudesta olisi hyötyä. Ei silloin enää kun lapset isoja. Jos ei kaikki aika menisi tähän arjesta selviytymiseen ehtisi vähän nauttia kun lapset on pieniä.
Kyllä se ihme on etteivät suuret ikäluokat, ainakaan omat vanhempani, millään halua jakaa omaisuuttaan. Pitävät kiinni kaikista kiinteistöistä ja asunnoista sen sijaan että haluaisivat että lapsilla olisi helpompaa kuin heillä aikanaan. Pidän tätä ihan todella outona. Ja kyllä, omille lapsilleni olen jo hankkinut sijoitusasunnot joiden velkaa maksetaan lapsilisillä. Heillä tulee olemaan helpompaa, se on minulle tärkeää.
Sulla kuulostaa olevan todella tiukkaa...
Motiivisi jää hämäräksi. Olet siis varakkaasta perheestä. Vanhemmat suurten ikäluokkien edustajia? Sinä 40-50v. Sijoitusasunnot ostettu omille lapsille... Voi kurjuus
Sika harvalla meistä ikäisistäsi on mitään yhtä suurta syytä katkeruuteen. Kun olemme omalla työllä jo vahnempiamme varakkaampia. Ei tarvi olla katkera
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuuko teistäkin siltä, että elintason lisääntyessä lisääntyy myös ahneus?
Mun äiti oli suuren ikäpolven lapsi. Hänellä oli kahden kuukauden äitiysloma ja töihin oli palattava taloudellisista syistä heti sen jälkeen. Kunnalta haettiin päiväkotipaikkaa, mutta ei sitä meinannut millään saada niin olin sitten puolivirallisessa hoidossa naapurin kotiäidillä, pitkään.
Äitini joutui miettimään, mitä voi hankkia ja mitä ei. Monesta asiasta oli luovuttava. Itse olen paljon leväperäisempi rahankäytön suhteen ja silti minulla on 25 vuotta perässä tullessa vain 50 000 euron vajaus verrattuna hänen rahoihinsa. Eli 2000 e/ vuosi varallisuutta niin olen mennyt ohi. Jo pelkät lainanlyhennykset ovat enemmän. (Tiedän äitini rahat niin tarkasti, koska hän kuoli vuosi sitten ja vertaan tähän summaan ja vähensin molempien varallisuudestani perinnön ja vertasin itse kerrytettyjä osuuksia.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei haittaa että heillä on enemmän. Minua haittaa se, että he katsovat oikeudekseen arvostella ja väheksyä sitä, mitä olen saanut aikaan sillä mitä oli saatavilla. "Kyllä me vaan sinun iässä...", "miksi sinulla ei ole tämä ja tämä paremmin, kun mekin sinun iässä..." He kokevat olleensa niin paljon ahkerampia kuin minä, kun siitä on enemmän näytettävää.
Omanikäisten kanssa ei ole tällaista ongelmaa, koska kaikilla on asiat samalla tolalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 40v. minulla on kaksi sijoitus asuntoa ja velaton omakotitalo. Mökin velkaa maksan sijoitusasuntojen tuolloilla. Eikä yksinhuoltaja äiti ole paljon perintöä jättänyt. Ainoa perintö on ollut äidin vinkki, että suhteuta menot tuloihin niin, että jotain jää säästöönkin.
Kaiken olen saanut tekemällä töitä sen eteen vuodesta -90.
Olet yksinkertaisesti ollut viisas ja mukanasi on hieman onneakin sekä ahkeruutta. Sijoitusasunto on erinomainen sijoitus. Mutta monet haaveilevat isosta omistamastaan omakotitalosta jo 20-vuotiaana ajattelematta sen ylläpitokustannuksia tai omaa elämäntilannettaan. Ei esim. nelihenkinen perhe tarvitse 200 neliötä velkarahalla ostettua asuintilaa varsinkaan jos ei ole oikeasti varaa siihen. Mutta ihmiset haluavat näyttää naapureille, että ns. hyvin pyyhkii. Yllättävän usein onkin viisasta asua vuokralla ja sijoittaa sellaiseen omaisuuteen, jonka toinen maksaa takaisin.
Mutta nykyäänhän ei saa olla viisas raha-asioissa, sillä kaikki eivät hyväksy sitä, että jollain menee hyvin ihan omaa viisauttaan. Ehei, pitää kaikkien pysyä yhtä köyhinä, säälittävinä ja velkaisina, jotta saa valittaa, kuinka huonosti nykysukupolvella asiat ovat. Jep! Mutta estottomasti käydään kyllä ravintoloissa syömässä, ostetaan kaupasta trendiruokaa ja istutaan joka viikonloppu kalliissa konserteissa. Säästää ja odottaa, ei sitä ei kukaan halua enää nykyään.
Ihme touhua.
Miksi mistään pitää olla kenellekään kateellinen?
Haluatko talon? Järjestä asiat niin, että saat sen rakennettua tai ostettua.
Jos se ei syystä tai toisesta onnistu, niin hyväksy se.
Toimii ihan kaikkeen.
Mitä helvettiä sitä itseään kiusaamaan pyörittelemällä jotain "Ai että, kun sieppaa kun tolla on mut mulla ei-mantraa".
Tosi on että se sukupolvi jolla on talo, mökki ja sijoitusasunto, rakensi itse sen talon sekä mökin, eikä koskaan käyneet ulkomailla, eivätkä hotellissa edes Suomessa ikinä. Kahviloissa ei istuttu eikä syömässä ravintoloissa, sama talvitakki ja juhlaleninki sai mennä monta vuotta. Pihvejä oltu ruokapöydässä nähtykään eikä ratsastustunneilla käyty. Kyllä ihan peiliin saa katsoa että rahaa pannaan menemäänkin asioihin, joita ennen olisi pidetty turhana ylellisyytenä. Ja siis johon ei ollut varaa, kun maksettiin sitä talolainaa tekemällä ylitöitä ja toista työtä viikonloppuna...
Vierailija kirjoitti:
vm70 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varsinainen koti kehyskunnassa, kakkosasunto Helsingissä ja mökki ihanalla seudulla Itä-Suomessa.
Kaiken on saanut. Itse maksan 43-vuotiaana vielä omistusasuntoa ja ihan turha edes haaveilla moisesta.
täh?
Suuret ikäluokat eli 60/70 lukulaisten vanhemmat eikö niin. Mistä he ovat "kaiken saaneet"? Taidat olla aika äveriäästä suvusta jos näin on. Eiköhän paljon yleisempi totuus ole, että junan tuomia ovat kehyskuntiin/pääkaupunkiin. Lapset kasvatettu avaimet kaulassa kaukana sukulaisista ja tukiverkoista. Kunnallista päivähoitoa ei ollut saatavilla, iltapäivä & kesäkerhoista puhumattakaan. Töitä toki oli, jos oli terveyttä. Asuntolainaa sai muutamaksi vuodeksi kerrallaan joten ensin yksiöön-->kaksioon-->kolmioon. Korot olivat jotain aivan muuta kuin nykyään. Autoja ei ollut, kahta nyt ainakaan. Lomat vietettiin kotiseudulla maatilan töissä autellen. Ensimmäistä kertaa ulkomailla käytiin kolmekymppisinä (Tukholmassa). Ei käyty maksullisissa harrastuksissa (mitä ne ovat?), ei ravintoloissa syömässä, ei omistettu pesukonetta, elektroniikasta puhumattakaan. Perinnöksi jäi 1/4 ja 1/5 vanhasta maatilasta jos sitäkään kaupaksi saa. Mökin osalta olet oikeassa, ne on "tulleet" puoli-ilmaiseksi.
Riippuu vähän.
Omat vanhempani ja heidän sisaruksensa eivät ole "junantuomia" PK-seudulle.
Siitä huolimatta - tai ehkä sen vuoksi - omaisuutta on kyllä kertynyt. Se on useimmiten tapahtunut seuraavalla tavalla:
1) Käydään jonkin verran koulua kansakoulun jatkoluokkien päälle, vinttikamarissa opiskelupaikkakunnalla asuen. Kesä- ja muita töitä riitti sen verran, että talviajan opintoihin ei tarvinnut ottaa juurikaan velkarahaa.
2) Päästään töihin heti valmistuttua. Palkka ei päätä huimaa - aluksi - mutta palkat nousevat koko ajan. Toinen vaihtoehto on yrittäjäksi tai maanviljelijäksi ryhtyminen.
3) Halvoista vuokrista johtuen rahaa onkin jäänyt mukavasti säästöön, joten omakotitaloa rakentamaan. Se nousee joko omalla työllä tai teettämällä. Laina otetaan pankista, takaukset sukulaisilta.
4) Inflaatio maksaa omakotitalo-, yritys- tai maatilan ostolainan pois.
5) Työpaikat säilyvät, yritystoiminta pyörii ja vaurautta kasaantuu. Seuraavaksi rakennetaan tai ostetaan kesämökki, kaksi autoa, moottorivene, matkustellaan.
6) Tässä vaiheessa saadaan vanhempien perintö: metsäpalsta, asunto-osake, kesämökki, omakotitalo...
7)...joka muutetaan rahaksi ja/ tai vaihdetaan tuottavaan omaisuuteen. Joku innostuu hankkimaan kumisaapasyhtiön osakkeita..
8) ..tai laittaa perityn asunto-osakkeen vuokralle jne..
9) Lopulta eläkepäivät koittavat, hyvissä ajoin, jopa alle 60-vuotiaana. Eläke on hyvä, omaisuuden tuotto hyvä, uudet autot alla ja eläkepäivien riemut edessä. Moni tekee vielä eläkepäivinään töistä joko omassa yrityksessä tai esim. rakentelemalla ja myymällä kesämökkejä vielä rakentamattomille rannoille. Yritys myydään, maatilan maat myydään ja laitetaan päärakennus "viimeisen päälle" kuntoon.
10) Kun tullaan "oikeasti vanhoiksi" muutetaan luksus-vanhustenasuntoon, myydään omakotitalo (hyvällä hinnalla tietenkin), vapaa-ajanviettopaikat, sijoitusasunnot, kakkosasunnot, metsäpalstat, moottoriveneet ja harrasteautot, jotka vaihdetaan osakkeisiin tai rahastosijoituksiin. Nautiskellaan niiden tuotoista.
11) Nautitaan loppusuorasta ja katsellaan hiukan voivotellen ja aina hyviä neuvoja jaellen lasten ja lastenlasten rämpimistä asuntovelallisina ja pätkätöiden perässä juoksevina säälittävinä tapauksina (jotka eivät edes omaa elämäänsä osaa järjestää).
Katkeruuden ääni puhuu
Ehkäpä vanhemmillasi on käynyt elämässä hyvin ja sinullakin ollut mukava varakas lapsuus. Aika harvalla näin oli.
Oletko tuo köyhä, joka joutuu lapsilleen sijoitusasunnot ostamaan
vm70 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varsinainen koti kehyskunnassa, kakkosasunto Helsingissä ja mökki ihanalla seudulla Itä-Suomessa.
Kaiken on saanut. Itse maksan 43-vuotiaana vielä omistusasuntoa ja ihan turha edes haaveilla moisesta.
täh?
Suuret ikäluokat eli 60/70 lukulaisten vanhemmat eikö niin. Mistä he ovat "kaiken saaneet"? Taidat olla aika äveriäästä suvusta jos näin on. Eiköhän paljon yleisempi totuus ole, että junan tuomia ovat kehyskuntiin/pääkaupunkiin. Lapset kasvatettu avaimet kaulassa kaukana sukulaisista ja tukiverkoista. Kunnallista päivähoitoa ei ollut saatavilla, iltapäivä & kesäkerhoista puhumattakaan. Töitä toki oli, jos oli terveyttä. Asuntolainaa sai muutamaksi vuodeksi kerrallaan joten ensin yksiöön-->kaksioon-->kolmioon. Korot olivat jotain aivan muuta kuin nykyään. Autoja ei ollut, kahta nyt ainakaan. Lomat vietettiin kotiseudulla maatilan töissä autellen. Ensimmäistä kertaa ulkomailla käytiin kolmekymppisinä (Tukholmassa). Ei käyty maksullisissa harrastuksissa (mitä ne ovat?), ei ravintoloissa syömässä, ei omistettu pesukonetta, elektroniikasta puhumattakaan. Perinnöksi jäi 1/4 ja 1/5 vanhasta maatilasta jos sitäkään kaupaksi saa. Mökin osalta olet oikeassa, ne on "tulleet" puoli-ilmaiseksi.
Juuri näin.
Kannattaa katsella esim. Ylen elävästä arkistosta 60- ja 70- lukujen dokumentteja, niin tulee hieman perspektiiviä asioihin.
Tässä esim. yksi: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/03/05/asuntopula-ajoi-ihmiset-ahtaalle
Riippuu vähän.
Omat vanhempani ja heidän sisaruksensa eivät ole "junantuomia" PK-seudulle.
Siitä huolimatta - tai ehkä sen vuoksi - omaisuutta on kyllä kertynyt. Se on useimmiten tapahtunut seuraavalla tavalla:
1) Käydään jonkin verran koulua kansakoulun jatkoluokkien päälle, vinttikamarissa opiskelupaikkakunnalla asuen. Kesä- ja muita töitä riitti sen verran, että talviajan opintoihin ei tarvinnut ottaa juurikaan velkarahaa.
2) Päästään töihin heti valmistuttua. Palkka ei päätä huimaa - aluksi - mutta palkat nousevat koko ajan. Toinen vaihtoehto on yrittäjäksi tai maanviljelijäksi ryhtyminen.
3) Halvoista vuokrista johtuen rahaa onkin jäänyt mukavasti säästöön, joten omakotitaloa rakentamaan. Se nousee joko omalla työllä tai teettämällä. Laina otetaan pankista, takaukset sukulaisilta.
4) Inflaatio maksaa omakotitalo-, yritys- tai maatilan ostolainan pois.
5) Työpaikat säilyvät, yritystoiminta pyörii ja vaurautta kasaantuu. Seuraavaksi rakennetaan tai ostetaan kesämökki, kaksi autoa, moottorivene, matkustellaan.
6) Tässä vaiheessa saadaan vanhempien perintö: metsäpalsta, asunto-osake, kesämökki, omakotitalo...
7)...joka muutetaan rahaksi ja/ tai vaihdetaan tuottavaan omaisuuteen. Joku innostuu hankkimaan kumisaapasyhtiön osakkeita..
8) ..tai laittaa perityn asunto-osakkeen vuokralle jne..
9) Lopulta eläkepäivät koittavat, hyvissä ajoin, jopa alle 60-vuotiaana. Eläke on hyvä, omaisuuden tuotto hyvä, uudet autot alla ja eläkepäivien riemut edessä. Moni tekee vielä eläkepäivinään töistä joko omassa yrityksessä tai esim. rakentelemalla ja myymällä kesämökkejä vielä rakentamattomille rannoille. Yritys myydään, maatilan maat myydään ja laitetaan päärakennus "viimeisen päälle" kuntoon.
10) Kun tullaan "oikeasti vanhoiksi" muutetaan luksus-vanhustenasuntoon, myydään omakotitalo (hyvällä hinnalla tietenkin), vapaa-ajanviettopaikat, sijoitusasunnot, kakkosasunnot, metsäpalstat, moottoriveneet ja harrasteautot, jotka vaihdetaan osakkeisiin tai rahastosijoituksiin. Nautiskellaan niiden tuotoista.
11) Nautitaan loppusuorasta ja katsellaan hiukan voivotellen ja aina hyviä neuvoja jaellen lasten ja lastenlasten rämpimistä asuntovelallisina ja pätkätöiden perässä juoksevina säälittävinä tapauksina (jotka eivät edes omaa elämäänsä osaa järjestää).