Huoliiko kukaan velkaista naista?
Pikavippivelkoja 22000. Makselen niitä vielä 7,5 vuotta, luottotiedot eivät ole menneet enkä ole ottanut uusia velkoja enää kuukausiin. Parisuhteen pätkäisin, koska en voi rahattomana koskaan lähteä mihinkään enkä harrastaa mitään. En myöskään kestä ajatusta että toinen maksaisi aina kaiken. Olen aina halunnut tulla omillani toimeen ja parisuhteessa jakaa kulut tasan. Kariutuneessa suhteessa en luottanut seurustelukumppaniin niin paljoa että olisin avoimesti voinut kertoa tilanteestani, joten katsoin eroamisen ainoaksi vaihtoehdoksi. Mielestäni asiasta olisi hänelle pitänyt kertoa jos olisin suhdetta halunnut jatkaa. Tällä hetkellä voimat menee tilanteen hoitamiseen ja pennien laskeskeluun, energiaa ei edes olisi parisuhteen pyörittämiseen... Mutta silti jossain taustalla kytee ajatus että entä jos vielä joskus? Onko velkaantunut ihminen täysin out parisuhdemarkkinoilla?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tekee virheitä ja harvoja miehiä kiinnostaa yhdenkään naisen rahat tai raha-asiat. Olemme siinä suhteessa erilaisia, mies hakee pääsääntöisesti ihmistä, nainen statusymbolia elämälleen, jossa kaikki muu kuin se itse ihminen on aluksi tärkeää, ihminen se persoona tulee vasta sitten kun kaikki muut täytyy noiden statusymbolien osalta.
Riittäisi se yksi ihmistä etsivä mies. Ja tuo statussymbolijuttu kuulostaa aivan hirveälle! Ei kai nyt sentään KAIKKI naiset... ? AP
Kyllä nykyään on vaatimukset sitä luokkaa, että 100 erilaista kohtaa pitää täyttyä ennenkuin edes tuhlataan ajatustakaan sille kuka se mies on ihmisenä. Suhteet ovat työhaastatteluja jossa cv pitää olla kunnossa. Naisella cveellä ei ole mitään merkitystä, mies hakee alunperinkin ihmistä isolla iillä.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole velka, vaan se, että toi velka kielii siitä, että olet saatanan tyhmä ämmä, etkä osaa ilmeisesti ollenkaan laskea. Ilmeisesti jonkun sortin parturikampaaja. Jo se että ton takia jätät suhteen, on jotain täysin käsittämätöntä.
Joo sen allekirjoitan että tyhmä olen todella ollut! Tyhmä, tyhmä, tyhmä! Suhteen jättämiseen liittyi toki muutakin... Luottamus puuttui, en USKALTANUT sille ihmiselle kertoa asioiden tilaa. Suhde olisi päättynyt ilman tätä henkilökohtaista soppaanikin. En voi tietää miten hän olisi velkoihini suhtautunut, mutta todennäköisesti hyvin kylmäkiskoisesti kuten kaikkeen muuhunkin. Se, etten kertonut hänelle vaivasi minua itseäni tosi paljon. Mielestäni parisuhteessa täytyy voida olla avoin. En tarkoita että hänen olisi pitänyt auttaa rahallisesti mutta henkinen tuki olisi ollut tarpeen. Sitä en varmasti olisi saanut. Hän oli tosi kova tuomitsemaan ihmisiä möhläyksistä ja aukoi helposti päätään pienemmästäkin. Lisäksi hän oli kova matkustelemaan ja tykkäsi käydä ulkona syömässä yms. mihin minulla ei oikeasti ollut varaa. Tämän kerroinkin hänelle. Eikä hän tuntunut pahastuvan erosta yhtään, ainakaan ei sitä minulle kertonut.AP
Tuo ikäsi on pahempi juttu kuin varallisuutesi, tai sen puute.
Naisen ei tarvitse olla varakas jotta olisi suosittu miesten keskuudessa. Miehen on sitä vastoin pakko olla varakas ja/tai korkeassa asemassa jotta naisten kiinnostus heräisi.
Et ole ainoa ihminen Suomessa, joka on tuossa tilanteessa, mutta asennetta ainakin kannattaa muuttaa, sillä miehetkin etsivät nykyään suht tasa-arvoisia parisuhteita eikä tuollaisia "huolisikohan kukaan minua" -tyyppisiä. :)
Ei vieläkään vastausta kysymykseen että onko sinulla lapsi tai lapsia ja jos ei niin haluaisitko niitä edes ?
Montako lasta sulla ap on? minkä ikäisiä?
Vierailija kirjoitti:
Tuo ikäsi on pahempi juttu kuin varallisuutesi, tai sen puute.
Niin no... Paitsi jos elän 90-vuotiaaksi niinkuin meillä suvussa on tapana :D Eräs sukulaismummu kihlautui 89-vuotiaana... AP
Vierailija kirjoitti:
Montako lasta sulla ap on? minkä ikäisiä?
2 teiniä AP
Vierailija kirjoitti:
Ei vieläkään vastausta kysymykseen että onko sinulla lapsi tai lapsia ja jos ei niin haluaisitko niitä edes ?
:)
Lapsiluku täynnä :D t. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4kymppiä kirjoitti:
Alunperin otin elä(ttä)miseen kun tulot putosivat pitkällä sairauslomalla. Sitten yritin maksaa vippejä vipeillä ja velkaannuin lisää. Omaa tyhmyyttäni en havahtunut tilanteeseen ajoissa. Nyt lyhentämiseen menee melkein puolet palkastani per kk. Ja ikääkin alkaa olla jo liikaa, melkein 40.
Maksatko siis suoraan velkojille vai ulosottoon? Ulosottohan ei ota kuin "vain" 1/3 nettopalkasta. Saako kysyä, paljonko lyhennät kk/vuosi? Minulla alkuperäinen summa oli lähes tasan kaksi kertaa tuo ja maksan uo:n kautta 7000 euroa vuosi ja silti menee myös kaksinkertainen aika. Kohta kuusi maksuvuotta takana ja loppusumma alkaa edelleen kolmosella, koska korot ovat niin älyttömät. Eihän tässä mitään järkeä ole käydä töissä ja maksaa kolmannes nettopalkasta ulosottoon ja kolmannes asumiskuluihin siihen saakka, että alan olla eläkeiässä.
Maksan suoraan velkojille koska ulosotto veisi asuntoni. En halua viedä lapsiltani lapsuudenkotia. Lyhennän velkoja 850e kk, mutta korot ovat huimat joten lyhentyvät n. 300e. Takuusäätiö ei takaa lainaa koska ei jää maksuvaraa (minulla lapsia) ja muualta en yhdistelylainaa saa. Rahaa jää käyttöön nyt vähän vähemmän kuin jos olisin oikeassa ulosotossa. Vuoden päästä kaksi pienempää vippiä on onneksi maksettu pois ja kahden vuoden päästä yksi isompi :) Toivon että pystyn tämän jälkeen lyhentämään jäljellä olevia vähän nopeampaan tahtiin. AP
Etkä enää koskaan ota pikavippiä. Se on nyt tärkeintä.
En voi käsittää, että tuollaista kiristystä ei kielletä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
4kymppiä kirjoitti:
Alunperin otin elä(ttä)miseen kun tulot putosivat pitkällä sairauslomalla. Sitten yritin maksaa vippejä vipeillä ja velkaannuin lisää. Omaa tyhmyyttäni en havahtunut tilanteeseen ajoissa. Nyt lyhentämiseen menee melkein puolet palkastani per kk. Ja ikääkin alkaa olla jo liikaa, melkein 40.
Maksatko siis suoraan velkojille vai ulosottoon? Ulosottohan ei ota kuin "vain" 1/3 nettopalkasta. Saako kysyä, paljonko lyhennät kk/vuosi? Minulla alkuperäinen summa oli lähes tasan kaksi kertaa tuo ja maksan uo:n kautta 7000 euroa vuosi ja silti menee myös kaksinkertainen aika. Kohta kuusi maksuvuotta takana ja loppusumma alkaa edelleen kolmosella, koska korot ovat niin älyttömät. Eihän tässä mitään järkeä ole käydä töissä ja maksaa kolmannes nettopalkasta ulosottoon ja kolmannes asumiskuluihin siihen saakka, että alan olla eläkeiässä.
Maksan suoraan velkojille koska ulosotto veisi asuntoni. En halua viedä lapsiltani lapsuudenkotia. Lyhennän velkoja 850e kk, mutta korot ovat huimat joten lyhentyvät n. 300e. Takuusäätiö ei takaa lainaa koska ei jää maksuvaraa (minulla lapsia) ja muualta en yhdistelylainaa saa. Rahaa jää käyttöön nyt vähän vähemmän kuin jos olisin oikeassa ulosotossa. Vuoden päästä kaksi pienempää vippiä on onneksi maksettu pois ja kahden vuoden päästä yksi isompi :) Toivon että pystyn tämän jälkeen lyhentämään jäljellä olevia vähän nopeampaan tahtiin. AP
Etkä enää koskaan ota pikavippiä. Se on nyt tärkeintä.
En voi käsittää, että tuollaista kiristystä ei kielletä lailla.
Juu ei enää koskaan. Oma luottokieltokin estää sen, mutta ennen kaikkea oma päätös. Eikä persaus edes kestäisi nyt mitään ylimääräistä menoerää tai lisävelan maksuja. Lisätöitä sain viime vuoden puolella ja teen nyt niitä sitten toistaiseksi ettei kuolla nälkään. Onneksi esikoisella pientä työviritystä niin saa hoidettua omia menojaan vähän itsekin. AP
4kymppiä kirjoitti:
Pikavippivelkoja 22000. Makselen niitä vielä 7,5 vuotta, luottotiedot eivät ole menneet enkä ole ottanut uusia velkoja enää kuukausiin. Parisuhteen pätkäisin, koska en voi rahattomana koskaan lähteä mihinkään enkä harrastaa mitään. En myöskään kestä ajatusta että toinen maksaisi aina kaiken. Olen aina halunnut tulla omillani toimeen ja parisuhteessa jakaa kulut tasan. Kariutuneessa suhteessa en luottanut seurustelukumppaniin niin paljoa että olisin avoimesti voinut kertoa tilanteestani, joten katsoin eroamisen ainoaksi vaihtoehdoksi. Mielestäni asiasta olisi hänelle pitänyt kertoa jos olisin suhdetta halunnut jatkaa. Tällä hetkellä voimat menee tilanteen hoitamiseen ja pennien laskeskeluun, energiaa ei edes olisi parisuhteen pyörittämiseen... Mutta silti jossain taustalla kytee ajatus että entä jos vielä joskus? Onko velkaantunut ihminen täysin out parisuhdemarkkinoilla?
Ei minua ainakaan haittaisi ja olisi heti alussa hyvä tietää tilanne,parasta olisikin nainen mikä olisi omillaan,voisi vaan tapailla,paneskella,pitää hauskaa ym.
Eikä minua haittaisi vaikka maksaisin yhteisiä menoja.
yhden akan velat olen jo maksanut ja kun oli ok-talo,lapset ym. Hankittu en kelvannut muuhun kuin maksumieheksi,pilluakaan ei saanut ikinä,mutta muuta paskaa käytöstä sen verran enemmän.
Nyt en ymmärtänyt jotain? Lapsuudenkoti,sulla on siis oma kämppä? Mikset muka saa sitä vastaan pankista lainaa? Tai muutenkaan pankista lainaa? Sanot vaikka että auton ostoon ja maksat nuo typerät vipit.
pankin rahoituksissa,lainoissa ym. On aina pienemmät korot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On minullakin mökkilainaa tuon verran mutta ei mitään ongelmia parisuhdemarkkinoilla.
Vähän eri asia kuin pikavippi pikavipin päälle.
Kysymys kului: Huoliiko kukaan velkaista naista? Se ei siis kuulunut: Huoliiko kukaan naista joka on elänyt yli varojensa ja maksaa siitä nyt kalliisti.
M40v kirjoitti:
4kymppiä kirjoitti:
Pikavippivelkoja 22000. Makselen niitä vielä 7,5 vuotta, luottotiedot eivät ole menneet enkä ole ottanut uusia velkoja enää kuukausiin. Parisuhteen pätkäisin, koska en voi rahattomana koskaan lähteä mihinkään enkä harrastaa mitään. En myöskään kestä ajatusta että toinen maksaisi aina kaiken. Olen aina halunnut tulla omillani toimeen ja parisuhteessa jakaa kulut tasan. Kariutuneessa suhteessa en luottanut seurustelukumppaniin niin paljoa että olisin avoimesti voinut kertoa tilanteestani, joten katsoin eroamisen ainoaksi vaihtoehdoksi. Mielestäni asiasta olisi hänelle pitänyt kertoa jos olisin suhdetta halunnut jatkaa. Tällä hetkellä voimat menee tilanteen hoitamiseen ja pennien laskeskeluun, energiaa ei edes olisi parisuhteen pyörittämiseen... Mutta silti jossain taustalla kytee ajatus että entä jos vielä joskus? Onko velkaantunut ihminen täysin out parisuhdemarkkinoilla?
Ei minua ainakaan haittaisi ja olisi heti alussa hyvä tietää tilanne,parasta olisikin nainen mikä olisi omillaan,voisi vaan tapailla,paneskella,pitää hauskaa ym.
Eikä minua haittaisi vaikka maksaisin yhteisiä menoja.
yhden akan velat olen jo maksanut ja kun oli ok-talo,lapset ym. Hankittu en kelvannut muuhun kuin maksumieheksi,pilluakaan ei saanut ikinä,mutta muuta paskaa käytöstä sen verran enemmän.
Perseelleen on mennyt minunkin liitto lasten isän kanssa ja tällä hetkellä en lasteni lisäksi voisi kuvitella ketään asumaan saman katon alle. Olen tyytyväinen kun saa olla omilla säännöillä eikä tarvitse passata ketään. Silti välillä käy mielessä että entäs loppuelämä? Eikö ketään koskaan? En ole yhtään semmoista tyyppiä että jaksaisin jatkuvasti "vaan tapailla, pitää hauskaa ja paneskella", vaan toivoisin suhdetta joka kestää myös arjen ja ne tylsätkin päivät. Ei niin että olisi pakko asua samassa osoitteessa, mutta henkisen sielunkumppanin toivon löytäväni. Joka tapauksessa suhde kuin suhde niin aina siihen yhteiseen kivaan menee rahaa. Sitä ei tällä hetkellä ole yhtään joten pakko jättää haaveilut sinne 50-vuotispäiviin :D AP
Mikä ongelma toi nyt on: sähän istut lompakon päällä!
M kirjoitti:
Nyt en ymmärtänyt jotain? Lapsuudenkoti,sulla on siis oma kämppä? Mikset muka saa sitä vastaan pankista lainaa? Tai muutenkaan pankista lainaa? Sanot vaikka että auton ostoon ja maksat nuo typerät vipit.
pankin rahoituksissa,lainoissa ym. On aina pienemmät korot.
Lasteni lapsuudenkoti, asumisoikeusasunto. Ei riitä vakuudeksi pankkilainaan, pitäisi olla takaajia joita ei ole. Oma valintani on ainakin toistaiseksi jäädä tähän asuntoon. Muutto pienempään (vuokralle) voisi tulla kyseeseen ehkä sitten kun toinen muksuista muuttaa pois. AP
4kymppiä kirjoitti:
Pikavippivelkoja 22000. Makselen niitä vielä 7,5 vuotta, luottotiedot eivät ole menneet enkä ole ottanut uusia velkoja enää kuukausiin. Parisuhteen pätkäisin, koska en voi rahattomana koskaan lähteä mihinkään enkä harrastaa mitään. En myöskään kestä ajatusta että toinen maksaisi aina kaiken. Olen aina halunnut tulla omillani toimeen ja parisuhteessa jakaa kulut tasan. Kariutuneessa suhteessa en luottanut seurustelukumppaniin niin paljoa että olisin avoimesti voinut kertoa tilanteestani, joten katsoin eroamisen ainoaksi vaihtoehdoksi. Mielestäni asiasta olisi hänelle pitänyt kertoa jos olisin suhdetta halunnut jatkaa. Tällä hetkellä voimat menee tilanteen hoitamiseen ja pennien laskeskeluun, energiaa ei edes olisi parisuhteen pyörittämiseen... Mutta silti jossain taustalla kytee ajatus että entä jos vielä joskus? Onko velkaantunut ihminen täysin out parisuhdemarkkinoilla?
Pikavipit korkoineen on huonoin mahdollinen tapa rahoittaa elämää, mutta siitäkin huolimatta minusta on hienoa, että olet hoitanut asiasi ja maksat velkojasi ja olet onnistunut pitämään luottotietosi puhtaana. Ei vanhat virheet maailmaa varmastikaan kaada, sinä oot kuitenkin hyvin hoitanut asiasi ja asenteesi on kohdallaan (haluat maksaa velkasi). Uskon, että ei se miehille mikään maata mullistava juttu ole. Toivottavasti löydät kumppanin, kun sitä selvästi toivot ja tulet onnelliseksi :)