Onko anopista pidettävä?

On yritettävä pitää ja olla suunnilleen väleissä, jos anoppi ei suoraan käyttäydy jotenkin huonosti tai sinua väheksyvästi. Siis sellainen tilanne, että kemiat vaan ei oikein kohtaa ja tyyppi ei tunnu mukavalta tai sun kanssa samalla aaltopituudella olevalta, ei ole riittävä peruste katkaista välejä tai olla tyly. Jos anoppi haukkuu tai väheksyy tai on oikeasti asiaton, välit voi minusta laittaa poikki. Muussa tapauksessa jonkinlainen yhteys on säilytettävä miehesi ja lastesi tähden. Sydänystävä ei ole pakko olla.

Toimeen tuleminen on kyllä suotavaa. Kasvata pitkä pinna ja piilota itsellesi salapunkkupullo ja -lasi ja hyvää suklaata jonnekin pakopaikkaan, jonne voit vetäytyä aina välillä.

Vierailija kirjoitti:

On yritettävä pitää ja olla suunnilleen väleissä, jos anoppi ei suoraan käyttäydy jotenkin huonosti tai sinua väheksyvästi. Siis sellainen tilanne, että kemiat vaan ei oikein kohtaa ja tyyppi ei tunnu mukavalta tai sun kanssa samalla aaltopituudella olevalta, ei ole riittävä peruste katkaista välejä tai olla tyly. Jos anoppi haukkuu tai väheksyy tai on oikeasti asiaton, välit voi minusta laittaa poikki. Muussa tapauksessa jonkinlainen yhteys on säilytettävä miehesi ja lastesi tähden. Sydänystävä ei ole pakko olla.

Anoppini ei ole koskaan haukkunut minua (ainakaan kasvotusten), mutta kieroa rivienvälistä kettuilua ja vittuilua olen saanut kuunnella näiden vuosien aikana. Esimerkiksi teimme mieheni kanssa melko samanlaista työtä opiskeluaikoina, ja anoppini on käski jo tuolloin miestäni hakemaan kunnon töitä. Harmi vain, että meidän aloillamme niitä kunnon töitä eivät tee muut kuin valmistuneet. Se ei anopin jakeluun mennyt! Toisena esimerkkinä voin mainita, että anoppi otti aina vierailuidensa aikana esille mieheni ikäisiä naistuttavia kotipuolestaan, jotka olivat opiskelleet hänen mielestään parempaa alaa kuin minä "Se Liisakin valmistu lääkäriksi ja sai heti korkealta paikalta töitä.... ja Mervi valmistui asianajajaksi ja pestattiin heti meidän kaupungin parhaimpaan lakitoimistoon" Kas kummaa, kun niistä miespuolisista tutuista ei koskaan mainittu.

Mieheni oli työttömänä vuoden ajan ja taloutemme oli tuolloin lähes kokonaan tulojeni varassa, kiitos näiden paskatöiden. Onneksi mieheni onnistui saamaan oman alansa töitä, mutta valitettavasti minä jäin puolestani työttömäksi. Olen kuumeisesti yrittänyt etsiä itselleni uusia työmahdollisuuksia, mutta anoppini mielestä olen mieheni lompakkoloinen, kuten täällä av:lla mammat sanovat. Anoppi hokee "Noh, kunpa sinäkin löytäisit töitä" tympeään äänensävyyn... ihan kuin työttömyys ei minua jo nyt syö! Olen tottunut tekemään töitä jo hyvin nuoresta lähtien ja hermoni palavat tämän takia. Anoppiani en kestä enää.

Vierailija kirjoitti:

Toimeen tuleminen on kyllä suotavaa. Kasvata pitkä pinna ja piilota itsellesi salapunkkupullo ja -lasi ja hyvää suklaata jonnekin pakopaikkaan, jonne voit vetäytyä aina välillä.

Tämähän on hyvä idea! Pienessä viinissä sitä hoonaa vaikka jääkaapin takusia ja keittiön yläkaappien päällisiä ihan tyytyväisenä anopin valvovan silmän alla.

Pidät siihen asti, kunnes hän toisin antaa aihetta. 

Omaani suorastaan vihaan ja tarjoan kierroksen kaikille, jos hän tajuaa ikinä kuolla pois meitä kiusaamasta. Et en ole yhteyksissä, mutta aina se löytää väylänsä vittuilla, viimeksi lähetti pomolleni kirjatun kirjeen ja listan syistä, miksi minut tulisi irtisanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Pidät siihen asti, kunnes hän toisin antaa aihetta. 

Omaani suorastaan vihaan ja tarjoan kierroksen kaikille, jos hän tajuaa ikinä kuolla pois meitä kiusaamasta. Et en ole yhteyksissä, mutta aina se löytää väylänsä vittuilla, viimeksi lähetti pomolleni kirjatun kirjeen ja listan syistä, miksi minut tulisi irtisanoa. 

Et ole tosissasi? Miten pomosi reagoi siihen ja miten hän asiasta sinulle ilmoitti? Meidän kummankin anopit tarvitsevat kallonkutistajaa.

-AP

joo

Ei anopista tarvi tykätä, mutta sen kanssa pitää pärjätä. Jos on vielä lapsiakin, niin pakkohan sitä on olla tekemisissä ja yrittää olla asiallisesti, ettei lapset kärsi aikuisten välisistä suhteista. Oma anoppini on todella ärsyttävä piilovit...lija ja omasta mielestään maailman paras ihminen. Yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä.

Entisellä miesystävälläni oli fantastinen äiti, tykkäsin hänestä todella paljon. Senkin takia tämä nykyinen harmittaa vielä enemmän. Että se on ihan säkästä kiinni, sattuuko kemiat synkkaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On yritettävä pitää ja olla suunnilleen väleissä, jos anoppi ei suoraan käyttäydy jotenkin huonosti tai sinua väheksyvästi. Siis sellainen tilanne, että kemiat vaan ei oikein kohtaa ja tyyppi ei tunnu mukavalta tai sun kanssa samalla aaltopituudella olevalta, ei ole riittävä peruste katkaista välejä tai olla tyly. Jos anoppi haukkuu tai väheksyy tai on oikeasti asiaton, välit voi minusta laittaa poikki. Muussa tapauksessa jonkinlainen yhteys on säilytettävä miehesi ja lastesi tähden. Sydänystävä ei ole pakko olla.

Anoppini ei ole koskaan haukkunut minua (ainakaan kasvotusten), mutta kieroa rivienvälistä kettuilua ja vittuilua olen saanut kuunnella näiden vuosien aikana. Esimerkiksi teimme mieheni kanssa melko samanlaista työtä opiskeluaikoina, ja anoppini on käski jo tuolloin miestäni hakemaan kunnon töitä. Harmi vain, että meidän aloillamme niitä kunnon töitä eivät tee muut kuin valmistuneet. Se ei anopin jakeluun mennyt! Toisena esimerkkinä voin mainita, että anoppi otti aina vierailuidensa aikana esille mieheni ikäisiä naistuttavia kotipuolestaan, jotka olivat opiskelleet hänen mielestään parempaa alaa kuin minä "Se Liisakin valmistu lääkäriksi ja sai heti korkealta paikalta töitä.... ja Mervi valmistui asianajajaksi ja pestattiin heti meidän kaupungin parhaimpaan lakitoimistoon" Kas kummaa, kun niistä miespuolisista tutuista ei koskaan mainittu.

Mieheni oli työttömänä vuoden ajan ja taloutemme oli tuolloin lähes kokonaan tulojeni varassa, kiitos näiden paskatöiden. Onneksi mieheni onnistui saamaan oman alansa töitä, mutta valitettavasti minä jäin puolestani työttömäksi. Olen kuumeisesti yrittänyt etsiä itselleni uusia työmahdollisuuksia, mutta anoppini mielestä olen mieheni lompakkoloinen, kuten täällä av:lla mammat sanovat. Anoppi hokee "Noh, kunpa sinäkin löytäisit töitä" tympeään äänensävyyn... ihan kuin työttömyys ei minua jo nyt syö! Olen tottunut tekemään töitä jo hyvin nuoresta lähtien ja hermoni palavat tämän takia. Anoppiani en kestä enää.

Tämän perusteella parjaat anoppiasi ihan liikaa. Jos hän kertoilee uiden naisten kuulumisia ja koulutuksia, se ei tarkoita, että hän vertaisi sinua heihin ja tarkoittaisi, että olet jotenkin huonompi.  Tai että hän tyrkyttäisi niitä naisia miehellesi ajatellen heidän olevan parempia miniöitä kuin sinä. Joillakin ihmisillä on vain tuollainen tyyli.

Jos ette tehneet koulutustanne täysin vastaavaa työtä, on ihan ok toivoa, että sellaista löytyisi. Ei se tarkoita, että anopin mielestä olit paskahommissa. Hän kannusti miestäsi hakemaan koulutustaan vastaavaa työtä.

Jos anoppi toivoo sun löytävän töitä, se ei tarkoita, että hän ajattelisi sinun olevan joku miehen lompakkoloinen. Ihan normaalia toivoa, että työtön läheinen löytäisi töitä. Oudompaa olisi, jos anoppi toivoisi, että et löydä töitä.

Kertomasi perusteella vääristelet anopin sanomisia ja luulet kaiken olevan tarkoitettu sinun haukkumiseksi, vaikka näin ei ole. Käyttäydy nyt vaan kunnolla ja pidä välit anoppiin kunnossa.

Ei tarvitse pitää, miksi ihmeessä pitäisi? Oma anoppini on anoppi helvetistä, huomasin tämän jo varhain koska hän on riidoissa kaikkien sukulaisten ja naapureiden kanssa. Ilmeisesti ei tule toimeen kenenkään kanssa. Yritin aikani, mutta hän oli päättänyt olla pitämättä minusta. No mieheni vihaa äitiään enemmän kuin minä ikinä voisinkaan, enkä oikeastaan häntä vihaa, suhtaudun äärimmäisen välinpitämättömästi. (Ja hänen vihaansa löytyy ihan oikeita syitä). Eivät ole missään tekemisissä keskenään.

Lähtökohtaisesti anopista tulee yritää pitää ja hänen kanssaan täytyy yrittää tulaa toimeen. On joitakin poikkeuksia, harvinaisen tylyjä ja ikäviä ihmisiä, joista ei voi pitää ja joiden kanssa toimeentuleminen on mahdotonta, mutta niitä ei ole kovin paljon. Jos anoppi on sellainen perus keski-ikäinen nainen, joka sanoo joskus jotain mautonta tai juoruaa joskus jotain tai antaa joskus neuvoja, miten lapsia pitää hoitaa, se ei ole kivaa, mutta ei vielä niin suurta ja mahdotonta, etteikö anopin kanssa pitäisi yrittää tulla toimeen.

Ei tarvitse pitää, mutta toimeen on tultava. Helpommin sanottu kuin tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On yritettävä pitää ja olla suunnilleen väleissä, jos anoppi ei suoraan käyttäydy jotenkin huonosti tai sinua väheksyvästi. Siis sellainen tilanne, että kemiat vaan ei oikein kohtaa ja tyyppi ei tunnu mukavalta tai sun kanssa samalla aaltopituudella olevalta, ei ole riittävä peruste katkaista välejä tai olla tyly. Jos anoppi haukkuu tai väheksyy tai on oikeasti asiaton, välit voi minusta laittaa poikki. Muussa tapauksessa jonkinlainen yhteys on säilytettävä miehesi ja lastesi tähden. Sydänystävä ei ole pakko olla.

Anoppini ei ole koskaan haukkunut minua (ainakaan kasvotusten), mutta kieroa rivienvälistä kettuilua ja vittuilua olen saanut kuunnella näiden vuosien aikana. Esimerkiksi teimme mieheni kanssa melko samanlaista työtä opiskeluaikoina, ja anoppini on käski jo tuolloin miestäni hakemaan kunnon töitä. Harmi vain, että meidän aloillamme niitä kunnon töitä eivät tee muut kuin valmistuneet. Se ei anopin jakeluun mennyt! Toisena esimerkkinä voin mainita, että anoppi otti aina vierailuidensa aikana esille mieheni ikäisiä naistuttavia kotipuolestaan, jotka olivat opiskelleet hänen mielestään parempaa alaa kuin minä "Se Liisakin valmistu lääkäriksi ja sai heti korkealta paikalta töitä.... ja Mervi valmistui asianajajaksi ja pestattiin heti meidän kaupungin parhaimpaan lakitoimistoon" Kas kummaa, kun niistä miespuolisista tutuista ei koskaan mainittu.

Mieheni oli työttömänä vuoden ajan ja taloutemme oli tuolloin lähes kokonaan tulojeni varassa, kiitos näiden paskatöiden. Onneksi mieheni onnistui saamaan oman alansa töitä, mutta valitettavasti minä jäin puolestani työttömäksi. Olen kuumeisesti yrittänyt etsiä itselleni uusia työmahdollisuuksia, mutta anoppini mielestä olen mieheni lompakkoloinen, kuten täällä av:lla mammat sanovat. Anoppi hokee "Noh, kunpa sinäkin löytäisit töitä" tympeään äänensävyyn... ihan kuin työttömyys ei minua jo nyt syö! Olen tottunut tekemään töitä jo hyvin nuoresta lähtien ja hermoni palavat tämän takia. Anoppiani en kestä enää.

Tämän perusteella parjaat anoppiasi ihan liikaa. Jos hän kertoilee uiden naisten kuulumisia ja koulutuksia, se ei tarkoita, että hän vertaisi sinua heihin ja tarkoittaisi, että olet jotenkin huonompi.  Tai että hän tyrkyttäisi niitä naisia miehellesi ajatellen heidän olevan parempia miniöitä kuin sinä. Joillakin ihmisillä on vain tuollainen tyyli.

Jos ette tehneet koulutustanne täysin vastaavaa työtä, on ihan ok toivoa, että sellaista löytyisi. Ei se tarkoita, että anopin mielestä olit paskahommissa. Hän kannusti miestäsi hakemaan koulutustaan vastaavaa työtä.

Jos anoppi toivoo sun löytävän töitä, se ei tarkoita, että hän ajattelisi sinun olevan joku miehen lompakkoloinen. Ihan normaalia toivoa, että työtön läheinen löytäisi töitä. Oudompaa olisi, jos anoppi toivoisi, että et löydä töitä.

Kertomasi perusteella vääristelet anopin sanomisia ja luulet kaiken olevan tarkoitettu sinun haukkumiseksi, vaikka näin ei ole. Käyttäydy nyt vaan kunnolla ja pidä välit anoppiin kunnossa.

Et tainnut lukea viestiäni ajatuksen kera. Aloituksessa mainitsin anoppini olevan ärsyttävä tuppisuu, joka ei osaa keskustella ihmisten kanssa normaaleista asioista. Minä olen saanut osakseni pelkkää vähättelevää mulkoilua ja hymähtelyä, kun olen yrittänyt aloittaa keskustelun hänen kanssaan. Koskaan hän ei ole puhunut minusta hyvää sanallakaan, mutta näistä Liisoista ja Merveistä kyllä.

Ja mitä noihin työasioihin tulee, niin kerroin aiemmassa viestissäni opiskeluiden aikaisista töistä, en valmistumisen jälkeisen. Se, että anoppi kettuili miehelleni samanlaisista töistä, joita minä myös tein samanaikaisesti, kertoo hyvin paljon hänen asennoitumisetaan ns. "duunarin töitä" kohtaan. Viestissäni mainitsin myös, että meidän tilanteessamme oman alan töiden etsiminen saati saaminen opiskeluaikana on melkein mahdotonta. Onko lääkäriksi opiskeleva jo valmis lääkäri? Ei, ei ole. Ikävä kyllä tämä ei tunnu menevän anopilleni jakeluun, vaikka jonkin verran koulutettu onkin. 70-luvulla on kaikki ollut toisin, työllistyminen ja uran luominen olivat melkein 100 %:n varmaa opintojen jalkeen. Tänä päivänä siitä saa vain haaveilla.

Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisen äänensävy kertoo hyvin paljon henkilöstä ja hänen asenteistaan. Miltä sinusta kuulostaisi, jos joku toteaisi sinulle tympeään, ellei jopa vittumaiseen äänensavyyn, että yritäppä hankkia itsellesi töitä. Miltä ne sanat tuntuisivat sinusta, jos ne tulevat sellaisen henkilön suusta, joka ei ole koskaan sinusta hyvää sanonut? Minä voin kertoa sen - todella ikävältä. Ei tunnu myöskään hyvältä se, että kyseenalaistetaan miten tulemme taloudellisesti toimeen työttömyyteni vuoksi. Oikein hyvin, kiitos kysymästä. Paremmin kuin niinä aikoina, jolloin tein näitä paskatöitä. Silloin me myös pärjasimme kohtalaisen hyvin. Vaikka olen opiskellut yliopistossa ja valmistunut hyvin arvosanoin, pidän tärkeämpänä tehdä jonkinlaista työtä kuin maata kotona. Vaikka se ei ihan omaa koulutusalaa vastaisikaan.

Ugh, olen puhunut. Kiitos ja anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Näin siinä kävi, kun nai ihanan miehen. Kaupan päälle sain ärsyttävän anopin, joka ei osaa keskustella vaan kyräilee ja mulkoilee jokaista sanomistani. Meillä kyläillessä tulee niskaan hengittämään ja päällepäsmäroimään, koska en osaa tehdä asioita hänen mukaansa oikein. Revin hiukset kohta päästäni.

Mietipä ap sitä, että anoppi mahtoi saada ärsyttävän miniän:

Joo kyl siis kaikista kuuluu pitää, niin sanoo lasten opas elämään. Siis hei, tuntuu että olet sinäkin pikkuisen ärsyttävä, ainakin kysymyksesi asettelu on. Kuuluuko kaikkien tykätä jäätelöstä? Pitääkö tykätä äidistä? Ja sinun; onko anopista pidettävä? Siis oikeasti, vastaushan on ei välttämättä mutta kai se väleille hyvää tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin siinä kävi, kun nai ihanan miehen. Kaupan päälle sain ärsyttävän anopin, joka ei osaa keskustella vaan kyräilee ja mulkoilee jokaista sanomistani. Meillä kyläillessä tulee niskaan hengittämään ja päällepäsmäroimään, koska en osaa tehdä asioita hänen mukaansa oikein. Revin hiukset kohta päästäni.

Mietipä ap sitä, että anoppi mahtoi saada ärsyttävän miniän:

Sinun ajattelutapasi mukaan anoppini on pidettävä minusta, vaikka olisin ärsyttavä. Asia on kuitenkin päinvastoin, sniff.

Vierailija kirjoitti:

Joo kyl siis kaikista kuuluu pitää, niin sanoo lasten opas elämään. Siis hei, tuntuu että olet sinäkin pikkuisen ärsyttävä, ainakin kysymyksesi asettelu on. Kuuluuko kaikkien tykätä jäätelöstä? Pitääkö tykätä äidistä? Ja sinun; onko anopista pidettävä? Siis oikeasti, vastaushan on ei välttämättä mutta kai se väleille hyvää tekisi.

Olet lapsellinen, nyt puhutaan aikuisten välisistä suhteista, eikä mistään lastenoppaista. 

Ei tarvitse pitää eikä edes olla pahemmin tekemisissä. Olen aikuinen ja päätän itse, kenen kanssa vietän aikaa vapaa-ajallani. Minun kanssani ei voi ylipäätään seurustella, jos olettaa, että minut voi painostaa olemaan tekemisissä toisen sukulaisten kanssa vastoin tahtoani. En ole kiinnostunut tuollaisesta. :)

Ai, että ’tollainen tyyli’ on hyväksyttävä syy? Ei se tunnu kivalta näiden ’yhteisten tuttavien muistelu’, jotka sattuvat myös olemaan yllättäen niin kauniita ja hoikkia. Ja palkkakin niiiin hyvä! (Onkohan meillä alkuperäisen viestin kirjoittajan kanssa sama anoppi?) Itse ansaitsen 2x verrattuna mieheeni, joten hävyttömältä tuntuu, kun anoppi vain vaatii minulta lisää ja lisää. Tietenkin tähän kuuluu kaikkinainen nollaus: ’saan’ perheen suuret hankinnat (talon, remontit), jotka olen suurimmaksi osaksi maksanut; mieheni ’ostaa’ auton, jonka olen maksanut... Ei varmasti tunnu miehestäkään kivalta, enkä itse halua näpäytellä miestäni pienestä palkasta. Mies ei näe aiheelliseksi korjata ’väärinkäsitystä’, koska onhan se kova paikka elää vaimon rahoilla. Anoppi tietää kyllä asioiden oikean laidan, mutta jostain syystä ’’tyyli on vain tämä’. Vaikka koenkin, että perhe on oy, jossa eletään yhteisillä tuloilla, tuntuu panokseni nollaus pahalta. Ei se hyvä palkka ole minulle ilmaiseksi tullut! Ylistää ei tarvitse, riittäisi jos jättäis nollaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Pidät siihen asti, kunnes hän toisin antaa aihetta. 

Omaani suorastaan vihaan ja tarjoan kierroksen kaikille, jos hän tajuaa ikinä kuolla pois meitä kiusaamasta. Et en ole yhteyksissä, mutta aina se löytää väylänsä vittuilla, viimeksi lähetti pomolleni kirjatun kirjeen ja listan syistä, miksi minut tulisi irtisanoa. 

Tuommoisesta v*ttuilusta nostaisin jo kunnianloukkaussyytteen. Oma anoppini oli (on kyllä kuollut) välillä haastava mutta minä olin myös miniänä sanavalmis enkä suostunut koskaan ovimatoksi. Vaikutti siltä että anoppi piti siitä kun en nöyränä likkana kaikkea paskaa niellyt, mieheni ei myöskään ollut koskaan äitinsä tossun alla joten se helpotti asiaa merkittävästi.