Suomessa asuvat, englantia puhuvat pariskunnat

Esimerkiksi kaupassa asioidessa olen kokenut tilanteen jotenkin ikävänä, kun minullekin aletaan puhua englantia, kun satun sanomaan jotain englanniksi poikaystävälleni. Häntä myöskin palvellaan aina englanniksi, vaikka hän yrittäisi sanoa jonkun sanan suomeksi, joten olemme pohtineet millaisia temppuja pitäisi tehdä, että pääsisi harjoittelemaan suomea kunnolla.

Mulle on varmaan kerran sanottu että eikö minun pitäisi puhua miehelleni suomea. Sanoin että tämä lapsiperhearki on muutenkin rankkaa ja että alkaisin siinä vielä arvailemaan ymmärsikö hän minua niin olisin hullu. Enkä nyt oikein muutenkaan ymmärrä mitä se kenellekään kuuluu. Mutta jos mieheni ei olisi englannin kielinen, varmasti olisi oppinut jo suomen kielen.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi kaupassa asioidessa olen kokenut tilanteen jotenkin ikävänä, kun minullekin aletaan puhua englantia, kun satun sanomaan jotain englanniksi poikaystävälleni. Häntä myöskin palvellaan aina englanniksi, vaikka hän yrittäisi sanoa jonkun sanan suomeksi, joten olemme pohtineet millaisia temppuja pitäisi tehdä, että pääsisi harjoittelemaan suomea kunnolla.

Höh, uskon että ärsyttää :/ Mulle ei ole vielä koskaan puhuttu enkkua kaupassa tms, mutta miehelle kyllä. Näytätkö sitten ulkomaalaiselta? Ap

Me taas puhumme vain ranskaa...ja pian muuttamassa Suomeen. Mitenköhän tulee sujumaan? Agressiivisia reaktioita odotettavissa suomalaisilta?

Me olemme ouhneet jo 25 vuotta. Vaikka mies osaajo suomea, niin kieli on pysnyt englantina. Ihan viime vuosina asenne on muuttunut kielteisemmäksi. Joku naapuri siitä heitti jotain epäystävällistä.

Vierailija kirjoitti:

Me taas puhumme vain ranskaa...ja pian muuttamassa Suomeen. Mitenköhän tulee sujumaan? Agressiivisia reaktioita odotettavissa suomalaisilta?

En tiedä haittaako se, jos se on miehesi äidinkieli. Mutta auta armias jos puhutte englantia ja se ei ole kummankaan äidinkieli, sitten saat vihat niskaan ;D Enpä tosiaan ymmärrä mitä se muille kuuluu mitä kieltä kukakin puhuu. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me taas puhumme vain ranskaa...ja pian muuttamassa Suomeen. Mitenköhän tulee sujumaan? Agressiivisia reaktioita odotettavissa suomalaisilta?

En tiedä haittaako se, jos se on miehesi äidinkieli. Mutta auta armias jos puhutte englantia ja se ei ole kummankaan äidinkieli, sitten saat vihat niskaan ;D Enpä tosiaan ymmärrä mitä se muille kuuluu mitä kieltä kukakin puhuu. Ap.

Ongelma on se, että se kuuluu, kun sitä ulkomaalaista pitää puhutella huutamalla. Ja tönkköenglantia huutava pariskunta on aika kamala kokemus.

Poikaystäväni äidinkieli on englanti, joten puhumme sitä keskenämme. Kertakaan ei ole mitään negatiivista palautetta tullut ulkopuolisilta, lähinnä hän saa monessa paikassa parempaa palvelua koska häntä pidetään turistina. Toisaalta tähän vaikuttaa ehkä se, että poikaystäväni on länsimaalainen, joten hän ei samalla tavalla joudu rasisimin kohteeksi kuin ehkä joku Lähi-idästä tai Afrikasta tuleva maahanmuuttaja.

Meille on vain jäänyt "englanti päälle",emme ole erikseen asiasta höpötetty,millä kielellä yleensä kommunikoidaan.Aloitimme englanniksi toisillemme puhumisen aikoinaan

En ole vielä siinä tilanteessa että se olis joka päivä täällä, pari kuukautta vuodessa, mut englannilla mennään ja luultavasti pitkään sen jälkeenkin kun tänne muuttaa. Ei ihmiset ole tuntuneet välittävän vaikka englantia puhuukin (puhun myös kavereiden kanssa välillä englantia eikä silloinkaan mitään välillä joku kattoo pidempään muttei muuta) Ainoa mitä mietin  että sitten kun tulee lapsia niin miten kielet järjestetään. Miehellä äidinkieli on eri kuin englanti, enkä itse osaa sitä paljoa ja haluaisin lapsen kyllä osaavan isänsä kielenkin jotta hän voi suvulleen puhua.

Me puhutaan englantia miehen kanssa edelleen vaikka suomikin sujuu häneltä jo ihan hyvin ainakin käytännön asioissa. Englanti ei ole hänen äidinkielensä, mutta puhumme sitä molemmat sen verran hyvin että koemme pärjäävämme mainiosti, ja siitä on tullut "meidän kieli". Mies on oppinut suomen erilaisilla intensiivikursseilla, opiskellessa ja töissä.

Aluksi yritimme sellaista taktiikkaa että puhuisin miehelle vain suomea, mutta siihen meni hermo heti kun ei hän ymmärtänyt silloin tietenkään vielä mitään, joten se loppui hyvin lyhyeen. Useammat ovat kysyneet "no puhuukos X jo suomea?" mutta vain pari ihmistä lähipiirissä on arvostellut meidän englannin puhumista (ja yksi muutenkin vähän moukkamainen kaveri nimenomaan sitä ettei mies puhunut melkein samantien suomea kun "Suomessa sentään ollaan") - siis silloin kun mies ei puhunut vielä näin hyvin suomea. Heidän mielestään en auttanut miestä asiassa, ja se on aivan totta, vaikka totta on myös se että tilanne ei ollut minullekaan helppo kun jouduin kauan käytännössä täyttelemään kaiken maailman hakemuksia ja hoitamaan asioita miehen puolesta kuin olisin hänen äitinsä. Mutta arvostelu oli silti mielestäni huonoa käytöstä kun asia ei muille kuulu, ja koska meille miehen kanssa tilanne oli ok ja päätös puhua englantia yhteinen.

Nykyään on helpottavaa että mies puhuu suomea eikä meidän keskinäisellä kielellä ole enää samanlaista sosiaalista painetta, ja olenkin hänestä hyvin ylpeä. Puhumme varmaan tulevaisuudessakin englantia toisilleme ja omia kieliämme mahdollisille tuleville lapsille.

Sanoisin sinulle että koita jättää tuttujen ja tuntemattomien kommentit omaan arvoonsa. Ihmisiä jotka "tietävät paremmin" löytyy aina, mutta te kaksi olette parisuhteenne ainoat ihmiset ja saatte elää elämäänne juuri niin kuin parhaaksi näette, kunhan siitä ei aiheudu muille harmia. Ja harmiksi ei lasketa sitä että joku tuttu joutuu ahdinkoon jos joutuu sanomaan kaksi sanaa englantia. :)

Kiitos teille, jotka olette vastanneet asiallisesti ☺ Kiva kuulla, että on muitakin samassa tilanteessa olevia. Ja eipä pitäisi tosiaan välittää ihmisten mielipiteistä. Ap.