tunnottomuus synnytyksen jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sektiossa noin 0,8 % saa vaurion virtsarakkoon, jonka pystyt tuosta linkatusta esittelystä lukemaan. Kun kohtu leikataan, niin siinä ollaan kyllä aivan samojen hermojen kanssa tekemisissä kuin ihmisen alapäässä muutenkin on. Hermovauriot ovat yleisempiä leikkauksessa kuin normaalissa alatiesynnytyksessä. Eiväthän valtaosa alatiesynnyttävistä repeä millään tavoin ja repeävistä valtaosalla on noin 1-2cm haavauma. On hyvin harvinaista saada vaikea repeämä.

Ottamatta nyt kantaa siihen kumpi synnytystapa on parempi ja missä tilanteessa, niin jos ja kun keskustellaan eri synnytystapojen riskeistä tällä tavalla niin voisiko niistä keskustella edes realistisesti? Näit tarpeelliseksi kertoa tarkat prosentit, eli 0,8 %, saada vaurio virtsarakkoon sektiosta. Mutta sitten alatiesynnytyksen riskit, kuten vaikeat repeämät (oletan että tarkoitat tällä 3. ja 4. asteen repeämiä), kuitataan sanomalla miten niiden saaminen on "hyvin harvinaista".

Vaikean repeämän saaminen on kuitenkin yleisempää, eli 1,1 %, kuin virtsarakon vaurion saaminen sektiossa. On vähintään vääristelevää luetella sektion riskejä tarkkoine prosentteineen ja kuitata alatiesynnytyksen riskit sillä että ne ovat "hyvin harvinaisia".

Katsoitko sektion riskien prosentuaalisen toteutuman? Sektiossa on äidille huomattavasti enemmän riskejä kuin alatiesynnytyksessä. Esim. 0,5÷ sektiossa olevista joudutaan sektion aikana/jälkeen poistamaan kohtu. Puhumattakaan sektion riskeistä ajatellen seuraavaa raskautta, esim. kohdun oheneminen ja sektiohaavan repeäminen sekä hallitsematon verenvuoto. Maissa, joissa sektiot ovat yleistyneet, ei imeväiskuolleisuus ole lainkaan vähentynyt.

Naisella on siis 98,8 % mahdollisuus synnyttää ilman suurempaa repeämää ja toisissa synnytyksissä lähes 100 %. Miksi itse liioittelet alatiesynnytyksen riskejä? Itse tiedän pahasti vuonna 2012 revenneen naisen, joka synnytti viime kesänä omasta halustaan uudelleen alakautta. Eivät ne pahimmatkaan repeämät ole aina maailmanloppu vaan saadaan korjattua.

Jokaisen tapaus on sitäpaitsi ainutlaatuinen. Minä en ole koskaan pahemmin vaurioitunut alatiesynnytyksessä (episiotomia tehtiin kyllä), joten minun kohdallani muiden prosenteilla ei ole merkitystä. Miksi itse ajattelet, että olisi todennäköistä, että vaurioituisit synnytyksessä, kun lähtökohtaisesti on 98,9 % mahdollisuus ettei niin käy?

Millä tavalla minä "liioittelen alatiesynnytyksen riskejä" sillä, kun totean että 3. ja 4. asteen repeämän saa 1,1 % alatiesynnyttäjistä vuodessa? En mitenkään, se on ihan puhdas fakta eikä se ole mitään liioittelua. Tai itse asiassa niitä todetaan 1,1 % synnyttäjistä, kaikkia ei diagnosoida, mutta se onkin ihan eri keskustelu. 

Jatkat samalla tapaa kuin ensimmäisessä viestissä. Luettelet sektion riskejä tarkkoine prosentteineen ja alatiesynnytyksen riskit kuitataan sillä, että 98,9 % ei saa sulkijalihasrepeämää ja miten yksi sinun tuttusi synnytti uudestaan vaikka saikin vaikean repeämän. Hänen repeämänsä voi olla parantunut hyvin, mutta sulkijalihasrepeämät vaativat aina kirurgiaa kuten sektiotkin. Saahan sulkijalihasrepeämän jälkeen periaatteessa aina synnyttää alateitse uudestaan jos vain niin itse haluaa, se on ihan kiinni miten repeämän korjausleikkaus on tehonnut ja toisaalta vähän siitäkin kiinni, että kuinka halukas äiti on ottamaan riskin siitä, että hänellä on toisessa synnytyksessä oikea ja kohonnut riski jäädä pysyvästi kyvyttömäksi pidättää ulostetta, joihin ei uudet korjausleikkaukset enää tehoa. Omia valintoja.

Ja entäpä ne muut alatiesynnytyksen riskit, vaikkapa sikiön hartiadystokia? Sikiön hapenpuute? Synnytyksestä saatu repeämä voi myös olla äidille vaikea ja vaatia kymmeniä tikkejä, vaikka itse sulkijalihas säilyisikin. Repeämä voi olla äidille vaikea vaikka sitä ei lääketieteellisessä mielessä lueteltaisi vaikeaksi. Näitä repeämiä sattuu taas paljon enemmän kuin tuo 1-2 %.

"Maissa, joissa sektiot ovat yleistyneet, ei imeväiskuolleisuus ole lainkaan vähentynyt" Eikö tämä väite puhu melkein mielummin sektion paremmuudesta? Äitien ikä, lihavuus, raskausdiabetes, ja muu riskisynnyttäjyys kasvaa kokoajan, joten oletus on, että sikiökoon kasvaessa synnytykset komplikoituvat ja entistä suuremmalla osalla vauvoista on riski kuolla. Joten jos kuolleisuus on pysynyt samalla sektioiden lisääntymisen takia niin eikös se ole vain hyvä asia. "Naisella on siis 98,8 % mahdollisuus synnyttää ilman suurempaa repeämää ja toisissa synnytyksissä lähes 100 %" Tämäkin väite on jo lähtökohtaisesti ihan väärin. Riski on 98,9 % kaikkien synnytysten joukossa. Tällöin ensisynnyttäjällähän riski on suurempi kuin 98 %, kun uudelleensynnyttäjällä pienempi. Ja tuo synnyttäminen "ilman suurempaa repeämää" on sekin vähän subjektiivinen kokemus ja keneltä kysytään. Se äiti joka saa 20 tikkiä voi olla eri mieltä siitä että selvisikö ilman suurempaa repeämää, vaikka lääketieteellisessä mielessä repeämä ei ollut vaikea. 

Hienoa että juuri sinulle ei ole sattunut synnytyksessä mitään ikävää, ja kivahan olisi jos kaikki komplikaatiot olisivat vieläkin harvinaisempia, mutta se nyt ei ole mikään perustelu tässä asiassa. Minulla ei alun alkaen ollut tarkoitus tehdä tästä sektio vs. alatie -keskustelua. Tarkoitus oli perään kuuluttaa sitä että jos keskustellaan synnytystapojen riskeistä, niin niistä keskusteltaisiin sillä tavalla että molempien riskit kerrottaisiin realisitsesti, ilman että kummankaan riskejä ensin suurennellaan ja toisen riskit todetaan samaan hengenvetoon hyvin harvinaisiksi.