Lue keskustelun säännöt.
tunnottomuus synnytyksen jälkeen
16.03.2016 |
Onko kenellekään tullut tunnottomuutta emättimeen synnytyksen jälkeen? Siis sellaista, joka haittaa seksistä nauttimista?
Kommentit (41)
Minä olen niin arpeutuvaa laatua että vatsa olisi aivan karmea jos sektioon olisin joutunut. Äidillänikin valtava arpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermovaurioita voi tulla, jotka aiheuttavat tunnottomuutta. Ei voi korjata.
Sektiolla tämäkin olisi vältettävissä, mutta eihä naisen seksuaalisella nautinnolla ole mitään väliä. Sehän onkin seksielämä sitten siinä, jos emättimestä lähtee tunto, eikä vaihtoehtoiset tavat tuota nautintoa :( Varmaan miehestäkin kiva olla ilman yhdyntää koko loppuelämä.
Aika mielenkiintoinen väite, kun useimmat hermovauriot tulevat nimenomaan sektiosta. Googletapa "sektio hermovaurio".
Ne hermovauriot taitavat vaikuttaa vatsan seudulle vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermovaurioita voi tulla, jotka aiheuttavat tunnottomuutta. Ei voi korjata.
Sektiolla tämäkin olisi vältettävissä, mutta eihä naisen seksuaalisella nautinnolla ole mitään väliä. Sehän onkin seksielämä sitten siinä, jos emättimestä lähtee tunto, eikä vaihtoehtoiset tavat tuota nautintoa :( Varmaan miehestäkin kiva olla ilman yhdyntää koko loppuelämä.
Aika mielenkiintoinen väite, kun useimmat hermovauriot tulevat nimenomaan sektiosta. Googletapa "sektio hermovaurio".
Ai pimppiin tulee hermovaurioita sektiosta?? :D Kyllä moni ottaisi mieluumin vatsaan sen vaurion kuin sukuelimeen. Sukuelinvaurio voi tehdä elämästä seksittömän.
Ai kamala, kun et edes tämän vertaa tiedä. Hermokipuhan säteilee usein aivan muualle kuin missä vaurioitunut hermo on. Esim. vatsan alueen leikkauksissa kipu voi olla jaloissa. Tunnottomuus ei sitäpaitsi ole kovin selkeä merkki hermovauriosta, joten ap:lla tuskin sitä alatiesynnytyksestä on.
Mutta jos alatiesynnytys on aiheuttanut tunnottomuutta, eikä se tunto enää palaudu, niin ei ole juurikaan väliä mikä sen tunnottomuuden on aiheuttanut. Vaan se merkkaa vain sitä sitten, että seksielämä oli siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermovaurioita voi tulla, jotka aiheuttavat tunnottomuutta. Ei voi korjata.
Älä viitsi pelotella. Ei kaikki vauriot ole palautumattomia.
Elimistön palautuminen täysin synnytyksestä kestää noin vuoden, toki pääosa muutoksista palautuu muutamassa kuukaudessa. Sinä aikana kannattaa harrastaa lantionpohjalihasten jumppaa ja muutakin jumppaa, se parantaa nopeammin. Suurin osa ei palaudu täysin samanlaiseksi ennalleen mutta se ei tarkoita etteikö tunto palautuisi tai eikö seksistä voi nauttia. Voi olla että nauttiin eri asennosta tai eri tyylistä.
Ellet puolen vuoden tai viimeistään vuoden kuluttua synnytyksestä tunne paljon mitään, kannattaa käydä keskustelemassa lääkärissä.
mitä se keskustelu auttaa jos on tullut sellainen vaurio, että pimpissä ei ole enää tuntoa ollenkaan eikä se sinne palaudu? Siinä olikin sitten elämän yhdynnät ja seksielämä. Mieskin varmaan tykkää olla ilman seksiä loppuelämänsä vain siksi, että Suomessa ei ole valinnanvapautta synnytystavasta.
Kyllä meillä riittää seksiä parille päivälle viikossa vaikka itsellä tunnottomuutta onkin. Mies kun osaa ottaa muutenkin huomioon, eikä vaan kulli sisään ja menoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermovaurioita voi tulla, jotka aiheuttavat tunnottomuutta. Ei voi korjata.
Älä viitsi pelotella. Ei kaikki vauriot ole palautumattomia.
Elimistön palautuminen täysin synnytyksestä kestää noin vuoden, toki pääosa muutoksista palautuu muutamassa kuukaudessa. Sinä aikana kannattaa harrastaa lantionpohjalihasten jumppaa ja muutakin jumppaa, se parantaa nopeammin. Suurin osa ei palaudu täysin samanlaiseksi ennalleen mutta se ei tarkoita etteikö tunto palautuisi tai eikö seksistä voi nauttia. Voi olla että nauttiin eri asennosta tai eri tyylistä.
Ellet puolen vuoden tai viimeistään vuoden kuluttua synnytyksestä tunne paljon mitään, kannattaa käydä keskustelemassa lääkärissä.
En mielestäni pelotellut. Osa saa tuollaisia vaurioita (niiden osuutta en tiedä) eikä voi tietää, onko ap:n tapauksessa kyse siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sektiossa noin 0,8 % saa vaurion virtsarakkoon, jonka pystyt tuosta linkatusta esittelystä lukemaan. Kun kohtu leikataan, niin siinä ollaan kyllä aivan samojen hermojen kanssa tekemisissä kuin ihmisen alapäässä muutenkin on. Hermovauriot ovat yleisempiä leikkauksessa kuin normaalissa alatiesynnytyksessä. Eiväthän valtaosa alatiesynnyttävistä repeä millään tavoin ja repeävistä valtaosalla on noin 1-2cm haavauma. On hyvin harvinaista saada vaikea repeämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermovaurioita voi tulla, jotka aiheuttavat tunnottomuutta. Ei voi korjata.
Älä viitsi pelotella. Ei kaikki vauriot ole palautumattomia.
Elimistön palautuminen täysin synnytyksestä kestää noin vuoden, toki pääosa muutoksista palautuu muutamassa kuukaudessa. Sinä aikana kannattaa harrastaa lantionpohjalihasten jumppaa ja muutakin jumppaa, se parantaa nopeammin. Suurin osa ei palaudu täysin samanlaiseksi ennalleen mutta se ei tarkoita etteikö tunto palautuisi tai eikö seksistä voi nauttia. Voi olla että nauttiin eri asennosta tai eri tyylistä.
Ellet puolen vuoden tai viimeistään vuoden kuluttua synnytyksestä tunne paljon mitään, kannattaa käydä keskustelemassa lääkärissä.
mitä se keskustelu auttaa jos on tullut sellainen vaurio, että pimpissä ei ole enää tuntoa ollenkaan eikä se sinne palaudu? Siinä olikin sitten elämän yhdynnät ja seksielämä. Mieskin varmaan tykkää olla ilman seksiä loppuelämänsä vain siksi, että Suomessa ei ole valinnanvapautta synnytystavasta.
Kyllä meillä riittää seksiä parille päivälle viikossa vaikka itsellä tunnottomuutta onkin. Mies kun osaa ottaa muutenkin huomioon, eikä vaan kulli sisään ja menoksi.
Mutta voitko ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia? Minä en nauti muunalaisesta seksistä kuin yhdynnästä, enkä ikinä suostuisi yhdyntään joka ei tunnu miltään. Enkä saa nautintoa tarpeeksi esim suuseksistä, joten mitä järkeä olisi enää harrastaa seksiä jos se ei tuntuisi miltään? En minä sitä voi muutaa, että tietyt asiat (yhdyntä) ovat minulla sitä oikeaa seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis sektiossa noin 0,8 % saa vaurion virtsarakkoon, jonka pystyt tuosta linkatusta esittelystä lukemaan. Kun kohtu leikataan, niin siinä ollaan kyllä aivan samojen hermojen kanssa tekemisissä kuin ihmisen alapäässä muutenkin on. Hermovauriot ovat yleisempiä leikkauksessa kuin normaalissa alatiesynnytyksessä. Eiväthän valtaosa alatiesynnyttävistä repeä millään tavoin ja repeävistä valtaosalla on noin 1-2cm haavauma. On hyvin harvinaista saada vaikea repeämä.
Ottamatta nyt kantaa siihen kumpi synnytystapa on parempi ja missä tilanteessa, niin jos ja kun keskustellaan eri synnytystapojen riskeistä tällä tavalla niin voisiko niistä keskustella edes realistisesti? Näit tarpeelliseksi kertoa tarkat prosentit, eli 0,8 %, saada vaurio virtsarakkoon sektiosta. Mutta sitten alatiesynnytyksen riskit, kuten vaikeat repeämät (oletan että tarkoitat tällä 3. ja 4. asteen repeämiä), kuitataan sanomalla miten niiden saaminen on "hyvin harvinaista".
Vaikean repeämän saaminen on kuitenkin yleisempää, eli 1,1 %, kuin virtsarakon vaurion saaminen sektiossa. On vähintään vääristelevää luetella sektion riskejä tarkkoine prosentteineen ja kuitata alatiesynnytyksen riskit sillä että ne ovat "hyvin harvinaisia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermovaurioita voi tulla, jotka aiheuttavat tunnottomuutta. Ei voi korjata.
Älä viitsi pelotella. Ei kaikki vauriot ole palautumattomia.
Elimistön palautuminen täysin synnytyksestä kestää noin vuoden, toki pääosa muutoksista palautuu muutamassa kuukaudessa. Sinä aikana kannattaa harrastaa lantionpohjalihasten jumppaa ja muutakin jumppaa, se parantaa nopeammin. Suurin osa ei palaudu täysin samanlaiseksi ennalleen mutta se ei tarkoita etteikö tunto palautuisi tai eikö seksistä voi nauttia. Voi olla että nauttiin eri asennosta tai eri tyylistä.
Ellet puolen vuoden tai viimeistään vuoden kuluttua synnytyksestä tunne paljon mitään, kannattaa käydä keskustelemassa lääkärissä.
mitä se keskustelu auttaa jos on tullut sellainen vaurio, että pimpissä ei ole enää tuntoa ollenkaan eikä se sinne palaudu? Siinä olikin sitten elämän yhdynnät ja seksielämä. Mieskin varmaan tykkää olla ilman seksiä loppuelämänsä vain siksi, että Suomessa ei ole valinnanvapautta synnytystavasta.
Kyllä meillä riittää seksiä parille päivälle viikossa vaikka itsellä tunnottomuutta onkin. Mies kun osaa ottaa muutenkin huomioon, eikä vaan kulli sisään ja menoksi.
Mutta voitko ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia? Minä en nauti muunalaisesta seksistä kuin yhdynnästä, enkä ikinä suostuisi yhdyntään joka ei tunnu miltään. Enkä saa nautintoa tarpeeksi esim suuseksistä, joten mitä järkeä olisi enää harrastaa seksiä jos se ei tuntuisi miltään? En minä sitä voi muutaa, että tietyt asiat (yhdyntä) ovat minulla sitä oikeaa seksiä.
Ja lisään vielä, että mahdollinen aviomieskin jäisi ilman yhdyntää jos yhdyntä ei tuntuisi miltään minusta. mitä järkeä minun olisi olla vain antajana seksissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi taas naisen tarvetta hyvään ja nautinnolliseen yhdyntään vähätellään? Ei kaikki naiset nauti suu/käsiseksistä. Ja kyllähän se mieskin jää ilman yhdyntää, jos yhdyntä ei tunnu naisesta miltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sektiossa noin 0,8 % saa vaurion virtsarakkoon, jonka pystyt tuosta linkatusta esittelystä lukemaan. Kun kohtu leikataan, niin siinä ollaan kyllä aivan samojen hermojen kanssa tekemisissä kuin ihmisen alapäässä muutenkin on. Hermovauriot ovat yleisempiä leikkauksessa kuin normaalissa alatiesynnytyksessä. Eiväthän valtaosa alatiesynnyttävistä repeä millään tavoin ja repeävistä valtaosalla on noin 1-2cm haavauma. On hyvin harvinaista saada vaikea repeämä.
Ottamatta nyt kantaa siihen kumpi synnytystapa on parempi ja missä tilanteessa, niin jos ja kun keskustellaan eri synnytystapojen riskeistä tällä tavalla niin voisiko niistä keskustella edes realistisesti? Näit tarpeelliseksi kertoa tarkat prosentit, eli 0,8 %, saada vaurio virtsarakkoon sektiosta. Mutta sitten alatiesynnytyksen riskit, kuten vaikeat repeämät (oletan että tarkoitat tällä 3. ja 4. asteen repeämiä), kuitataan sanomalla miten niiden saaminen on "hyvin harvinaista".
Vaikean repeämän saaminen on kuitenkin yleisempää, eli 1,1 %, kuin virtsarakon vaurion saaminen sektiossa. On vähintään vääristelevää luetella sektion riskejä tarkkoine prosentteineen ja kuitata alatiesynnytyksen riskit sillä että ne ovat "hyvin harvinaisia".
Tilastoituja 3-4 asteen repeämien ompeluja oli 2,2% vuonna 2012.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermovaurioita voi tulla, jotka aiheuttavat tunnottomuutta. Ei voi korjata.
Älä viitsi pelotella. Ei kaikki vauriot ole palautumattomia.
Elimistön palautuminen täysin synnytyksestä kestää noin vuoden, toki pääosa muutoksista palautuu muutamassa kuukaudessa. Sinä aikana kannattaa harrastaa lantionpohjalihasten jumppaa ja muutakin jumppaa, se parantaa nopeammin. Suurin osa ei palaudu täysin samanlaiseksi ennalleen mutta se ei tarkoita etteikö tunto palautuisi tai eikö seksistä voi nauttia. Voi olla että nauttiin eri asennosta tai eri tyylistä.
Ellet puolen vuoden tai viimeistään vuoden kuluttua synnytyksestä tunne paljon mitään, kannattaa käydä keskustelemassa lääkärissä.
mitä se keskustelu auttaa jos on tullut sellainen vaurio, että pimpissä ei ole enää tuntoa ollenkaan eikä se sinne palaudu? Siinä olikin sitten elämän yhdynnät ja seksielämä. Mieskin varmaan tykkää olla ilman seksiä loppuelämänsä vain siksi, että Suomessa ei ole valinnanvapautta synnytystavasta.
Kyllä meillä riittää seksiä parille päivälle viikossa vaikka itsellä tunnottomuutta onkin. Mies kun osaa ottaa muutenkin huomioon, eikä vaan kulli sisään ja menoksi.
Mutta voitko ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia? Minä en nauti muunalaisesta seksistä kuin yhdynnästä, enkä ikinä suostuisi yhdyntään joka ei tunnu miltään. Enkä saa nautintoa tarpeeksi esim suuseksistä, joten mitä järkeä olisi enää harrastaa seksiä jos se ei tuntuisi miltään? En minä sitä voi muutaa, että tietyt asiat (yhdyntä) ovat minulla sitä oikeaa seksiä.
Ja lisään vielä, että mahdollinen aviomieskin jäisi ilman yhdyntää jos yhdyntä ei tuntuisi miltään minusta. mitä järkeä minun olisi olla vain antajana seksissä?
Mä en kyllä usein hermostu mutta nyt on pakko sanoa että oot kyllä melkoinen pahvi! Eiköhän meille kaikille tullut selväksi sinun puolentusinassa samaa jankkaavassa viestissäsi että alakautta ei kannata synnyttää kun seksielämä oli sitten siinä. Ja mieskään ei sitten saa. Piste. Se oli sitten siinä. Noniin, nyt voit lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermovaurioita voi tulla, jotka aiheuttavat tunnottomuutta. Ei voi korjata.
Älä viitsi pelotella. Ei kaikki vauriot ole palautumattomia.
Elimistön palautuminen täysin synnytyksestä kestää noin vuoden, toki pääosa muutoksista palautuu muutamassa kuukaudessa. Sinä aikana kannattaa harrastaa lantionpohjalihasten jumppaa ja muutakin jumppaa, se parantaa nopeammin. Suurin osa ei palaudu täysin samanlaiseksi ennalleen mutta se ei tarkoita etteikö tunto palautuisi tai eikö seksistä voi nauttia. Voi olla että nauttiin eri asennosta tai eri tyylistä.
Ellet puolen vuoden tai viimeistään vuoden kuluttua synnytyksestä tunne paljon mitään, kannattaa käydä keskustelemassa lääkärissä.
mitä se keskustelu auttaa jos on tullut sellainen vaurio, että pimpissä ei ole enää tuntoa ollenkaan eikä se sinne palaudu? Siinä olikin sitten elämän yhdynnät ja seksielämä. Mieskin varmaan tykkää olla ilman seksiä loppuelämänsä vain siksi, että Suomessa ei ole valinnanvapautta synnytystavasta.
Kyllä meillä riittää seksiä parille päivälle viikossa vaikka itsellä tunnottomuutta onkin. Mies kun osaa ottaa muutenkin huomioon, eikä vaan kulli sisään ja menoksi.
Mutta voitko ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia? Minä en nauti muunalaisesta seksistä kuin yhdynnästä, enkä ikinä suostuisi yhdyntään joka ei tunnu miltään. Enkä saa nautintoa tarpeeksi esim suuseksistä, joten mitä järkeä olisi enää harrastaa seksiä jos se ei tuntuisi miltään? En minä sitä voi muutaa, että tietyt asiat (yhdyntä) ovat minulla sitä oikeaa seksiä.
Ja lisään vielä, että mahdollinen aviomieskin jäisi ilman yhdyntää jos yhdyntä ei tuntuisi miltään minusta. mitä järkeä minun olisi olla vain antajana seksissä?
Mä en kyllä usein hermostu mutta nyt on pakko sanoa että oot kyllä melkoinen pahvi! Eiköhän meille kaikille tullut selväksi sinun puolentusinassa samaa jankkaavassa viestissäsi että alakautta ei kannata synnyttää kun seksielämä oli sitten siinä. Ja mieskään ei sitten saa. Piste. Se oli sitten siinä. Noniin, nyt voit lopettaa.
Se riski on olemassa. Se, että naisen yhdynnästä saatavaa nautintoa vähätellään, on ilmeistä. Voitko kertoa, että miksi ihmeessä nainen, joka ei nauti yhdynnästä sitä harrastaisi miehensä kanssa? Ja voitko kuvitella, miltä tuntuu naisesta, joka on ennen nauttinut seksistä (siis yhdynnästä) miehensä kanssa, mutta synnytyksen jälkeen se ei enää tunnu miltään? Ja tämä nainen ei nauti myöskään niistä vaihtoehtoisesti tavoista, ei vaikka mikä olisi. Niin tälläisen naisen seksielämä todella päättyy siihen. Minkälainen mies edes harrastaa seksiä joka on naiselle tunnotonta eikä tuota mitään nautintoa? Voitko tosiaan ymmärtää, että naiset ovat erilaisia ja jollekin se emättimen tunnottomuus todella lopettaa seksielämän. Tämän kaiken voisi välttää tarjoamalla vaihtoehdoksi sektion. Se, että osa sen valitsee, ei tarkoita, että sinun täytyisi se valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermovaurioita voi tulla, jotka aiheuttavat tunnottomuutta. Ei voi korjata.
Älä viitsi pelotella. Ei kaikki vauriot ole palautumattomia.
Elimistön palautuminen täysin synnytyksestä kestää noin vuoden, toki pääosa muutoksista palautuu muutamassa kuukaudessa. Sinä aikana kannattaa harrastaa lantionpohjalihasten jumppaa ja muutakin jumppaa, se parantaa nopeammin. Suurin osa ei palaudu täysin samanlaiseksi ennalleen mutta se ei tarkoita etteikö tunto palautuisi tai eikö seksistä voi nauttia. Voi olla että nauttiin eri asennosta tai eri tyylistä.
Ellet puolen vuoden tai viimeistään vuoden kuluttua synnytyksestä tunne paljon mitään, kannattaa käydä keskustelemassa lääkärissä.
mitä se keskustelu auttaa jos on tullut sellainen vaurio, että pimpissä ei ole enää tuntoa ollenkaan eikä se sinne palaudu? Siinä olikin sitten elämän yhdynnät ja seksielämä. Mieskin varmaan tykkää olla ilman seksiä loppuelämänsä vain siksi, että Suomessa ei ole valinnanvapautta synnytystavasta.
Kyllä meillä riittää seksiä parille päivälle viikossa vaikka itsellä tunnottomuutta onkin. Mies kun osaa ottaa muutenkin huomioon, eikä vaan kulli sisään ja menoksi.
Mutta voitko ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia? Minä en nauti muunalaisesta seksistä kuin yhdynnästä, enkä ikinä suostuisi yhdyntään joka ei tunnu miltään. Enkä saa nautintoa tarpeeksi esim suuseksistä, joten mitä järkeä olisi enää harrastaa seksiä jos se ei tuntuisi miltään? En minä sitä voi muutaa, että tietyt asiat (yhdyntä) ovat minulla sitä oikeaa seksiä.
Ja lisään vielä, että mahdollinen aviomieskin jäisi ilman yhdyntää jos yhdyntä ei tuntuisi miltään minusta. mitä järkeä minun olisi olla vain antajana seksissä?
Mä en kyllä usein hermostu mutta nyt on pakko sanoa että oot kyllä melkoinen pahvi! Eiköhän meille kaikille tullut selväksi sinun puolentusinassa samaa jankkaavassa viestissäsi että alakautta ei kannata synnyttää kun seksielämä oli sitten siinä. Ja mieskään ei sitten saa. Piste. Se oli sitten siinä. Noniin, nyt voit lopettaa.
Miksi suutut siitä, että osalle naisista yhdyntä voi olla ainoa tapa saada kunnolla seksuaalista nautintoa? Tai siitä, että kaikki eivät suostu miehen panoalustaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sektiossa noin 0,8 % saa vaurion virtsarakkoon, jonka pystyt tuosta linkatusta esittelystä lukemaan. Kun kohtu leikataan, niin siinä ollaan kyllä aivan samojen hermojen kanssa tekemisissä kuin ihmisen alapäässä muutenkin on. Hermovauriot ovat yleisempiä leikkauksessa kuin normaalissa alatiesynnytyksessä. Eiväthän valtaosa alatiesynnyttävistä repeä millään tavoin ja repeävistä valtaosalla on noin 1-2cm haavauma. On hyvin harvinaista saada vaikea repeämä.
Ottamatta nyt kantaa siihen kumpi synnytystapa on parempi ja missä tilanteessa, niin jos ja kun keskustellaan eri synnytystapojen riskeistä tällä tavalla niin voisiko niistä keskustella edes realistisesti? Näit tarpeelliseksi kertoa tarkat prosentit, eli 0,8 %, saada vaurio virtsarakkoon sektiosta. Mutta sitten alatiesynnytyksen riskit, kuten vaikeat repeämät (oletan että tarkoitat tällä 3. ja 4. asteen repeämiä), kuitataan sanomalla miten niiden saaminen on "hyvin harvinaista".
Vaikean repeämän saaminen on kuitenkin yleisempää, eli 1,1 %, kuin virtsarakon vaurion saaminen sektiossa. On vähintään vääristelevää luetella sektion riskejä tarkkoine prosentteineen ja kuitata alatiesynnytyksen riskit sillä että ne ovat "hyvin harvinaisia".Tilastoituja 3-4 asteen repeämien ompeluja oli 2,2% vuonna 2012.
Itse löysin THL:n perinataalitilastosta että vuonna 2014 niitä oli 1,1 % joten sieltä tuo luku. En ole noin korkeaan prosenttiin vielä törmännyt, mutta en kyllä yllättyisi vaikka niitä olisikin tuonkin verran. Ei ole tarvetta kiistellä onko niitä nyt lopulta 1-2 %, pointti oli lähinnä häiritsee että nykyisessä keskustelussa se, että sektion komplikaatiot luetellaan aina tarkalleen ja alatiesynnytyksien komplikaatiot kuitataan toteamalla miten harvinaisia ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sektiossa noin 0,8 % saa vaurion virtsarakkoon, jonka pystyt tuosta linkatusta esittelystä lukemaan. Kun kohtu leikataan, niin siinä ollaan kyllä aivan samojen hermojen kanssa tekemisissä kuin ihmisen alapäässä muutenkin on. Hermovauriot ovat yleisempiä leikkauksessa kuin normaalissa alatiesynnytyksessä. Eiväthän valtaosa alatiesynnyttävistä repeä millään tavoin ja repeävistä valtaosalla on noin 1-2cm haavauma. On hyvin harvinaista saada vaikea repeämä.
Ottamatta nyt kantaa siihen kumpi synnytystapa on parempi ja missä tilanteessa, niin jos ja kun keskustellaan eri synnytystapojen riskeistä tällä tavalla niin voisiko niistä keskustella edes realistisesti? Näit tarpeelliseksi kertoa tarkat prosentit, eli 0,8 %, saada vaurio virtsarakkoon sektiosta. Mutta sitten alatiesynnytyksen riskit, kuten vaikeat repeämät (oletan että tarkoitat tällä 3. ja 4. asteen repeämiä), kuitataan sanomalla miten niiden saaminen on "hyvin harvinaista".
Vaikean repeämän saaminen on kuitenkin yleisempää, eli 1,1 %, kuin virtsarakon vaurion saaminen sektiossa. On vähintään vääristelevää luetella sektion riskejä tarkkoine prosentteineen ja kuitata alatiesynnytyksen riskit sillä että ne ovat "hyvin harvinaisia".
Katsoitko sektion riskien prosentuaalisen toteutuman? Sektiossa on äidille huomattavasti enemmän riskejä kuin alatiesynnytyksessä. Esim. 0,5÷ sektiossa olevista joudutaan sektion aikana/jälkeen poistamaan kohtu. Puhumattakaan sektion riskeistä ajatellen seuraavaa raskautta, esim. kohdun oheneminen ja sektiohaavan repeäminen sekä hallitsematon verenvuoto. Maissa, joissa sektiot ovat yleistyneet, ei imeväiskuolleisuus ole lainkaan vähentynyt.
Naisella on siis 98,8 % mahdollisuus synnyttää ilman suurempaa repeämää ja toisissa synnytyksissä lähes 100 %. Miksi itse liioittelet alatiesynnytyksen riskejä? Itse tiedän pahasti vuonna 2012 revenneen naisen, joka synnytti viime kesänä omasta halustaan uudelleen alakautta. Eivät ne pahimmatkaan repeämät ole aina maailmanloppu vaan saadaan korjattua.
Jokaisen tapaus on sitäpaitsi ainutlaatuinen. Minä en ole koskaan pahemmin vaurioitunut alatiesynnytyksessä (episiotomia tehtiin kyllä), joten minun kohdallani muiden prosenteilla ei ole merkitystä. Miksi itse ajattelet, että olisi todennäköistä, että vaurioituisit synnytyksessä, kun lähtökohtaisesti on 98,9 % mahdollisuus ettei niin käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sektiossa noin 0,8 % saa vaurion virtsarakkoon, jonka pystyt tuosta linkatusta esittelystä lukemaan. Kun kohtu leikataan, niin siinä ollaan kyllä aivan samojen hermojen kanssa tekemisissä kuin ihmisen alapäässä muutenkin on. Hermovauriot ovat yleisempiä leikkauksessa kuin normaalissa alatiesynnytyksessä. Eiväthän valtaosa alatiesynnyttävistä repeä millään tavoin ja repeävistä valtaosalla on noin 1-2cm haavauma. On hyvin harvinaista saada vaikea repeämä.
Ottamatta nyt kantaa siihen kumpi synnytystapa on parempi ja missä tilanteessa, niin jos ja kun keskustellaan eri synnytystapojen riskeistä tällä tavalla niin voisiko niistä keskustella edes realistisesti? Näit tarpeelliseksi kertoa tarkat prosentit, eli 0,8 %, saada vaurio virtsarakkoon sektiosta. Mutta sitten alatiesynnytyksen riskit, kuten vaikeat repeämät (oletan että tarkoitat tällä 3. ja 4. asteen repeämiä), kuitataan sanomalla miten niiden saaminen on "hyvin harvinaista".
Vaikean repeämän saaminen on kuitenkin yleisempää, eli 1,1 %, kuin virtsarakon vaurion saaminen sektiossa. On vähintään vääristelevää luetella sektion riskejä tarkkoine prosentteineen ja kuitata alatiesynnytyksen riskit sillä että ne ovat "hyvin harvinaisia".Katsoitko sektion riskien prosentuaalisen toteutuman? Sektiossa on äidille huomattavasti enemmän riskejä kuin alatiesynnytyksessä. Esim. 0,5÷ sektiossa olevista joudutaan sektion aikana/jälkeen poistamaan kohtu. Puhumattakaan sektion riskeistä ajatellen seuraavaa raskautta, esim. kohdun oheneminen ja sektiohaavan repeäminen sekä hallitsematon verenvuoto. Maissa, joissa sektiot ovat yleistyneet, ei imeväiskuolleisuus ole lainkaan vähentynyt.
Naisella on siis 98,8 % mahdollisuus synnyttää ilman suurempaa repeämää ja toisissa synnytyksissä lähes 100 %. Miksi itse liioittelet alatiesynnytyksen riskejä? Itse tiedän pahasti vuonna 2012 revenneen naisen, joka synnytti viime kesänä omasta halustaan uudelleen alakautta. Eivät ne pahimmatkaan repeämät ole aina maailmanloppu vaan saadaan korjattua.
Jokaisen tapaus on sitäpaitsi ainutlaatuinen. Minä en ole koskaan pahemmin vaurioitunut alatiesynnytyksessä (episiotomia tehtiin kyllä), joten minun kohdallani muiden prosenteilla ei ole merkitystä. Miksi itse ajattelet, että olisi todennäköistä, että vaurioituisit synnytyksessä, kun lähtökohtaisesti on 98,9 % mahdollisuus ettei niin käy?
Mutta jos yhdynnästä tulee tunnoton? Siihen ei kaiketi edes tarvita kummoisia repeämiä? Moni nainen sitten tyytyy huonoon seksielämään ja antaa yhdyntää vain velvollisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sektiossa noin 0,8 % saa vaurion virtsarakkoon, jonka pystyt tuosta linkatusta esittelystä lukemaan. Kun kohtu leikataan, niin siinä ollaan kyllä aivan samojen hermojen kanssa tekemisissä kuin ihmisen alapäässä muutenkin on. Hermovauriot ovat yleisempiä leikkauksessa kuin normaalissa alatiesynnytyksessä. Eiväthän valtaosa alatiesynnyttävistä repeä millään tavoin ja repeävistä valtaosalla on noin 1-2cm haavauma. On hyvin harvinaista saada vaikea repeämä.
Ottamatta nyt kantaa siihen kumpi synnytystapa on parempi ja missä tilanteessa, niin jos ja kun keskustellaan eri synnytystapojen riskeistä tällä tavalla niin voisiko niistä keskustella edes realistisesti? Näit tarpeelliseksi kertoa tarkat prosentit, eli 0,8 %, saada vaurio virtsarakkoon sektiosta. Mutta sitten alatiesynnytyksen riskit, kuten vaikeat repeämät (oletan että tarkoitat tällä 3. ja 4. asteen repeämiä), kuitataan sanomalla miten niiden saaminen on "hyvin harvinaista".
Vaikean repeämän saaminen on kuitenkin yleisempää, eli 1,1 %, kuin virtsarakon vaurion saaminen sektiossa. On vähintään vääristelevää luetella sektion riskejä tarkkoine prosentteineen ja kuitata alatiesynnytyksen riskit sillä että ne ovat "hyvin harvinaisia".Katsoitko sektion riskien prosentuaalisen toteutuman? Sektiossa on äidille huomattavasti enemmän riskejä kuin alatiesynnytyksessä. Esim. 0,5÷ sektiossa olevista joudutaan sektion aikana/jälkeen poistamaan kohtu. Puhumattakaan sektion riskeistä ajatellen seuraavaa raskautta, esim. kohdun oheneminen ja sektiohaavan repeäminen sekä hallitsematon verenvuoto. Maissa, joissa sektiot ovat yleistyneet, ei imeväiskuolleisuus ole lainkaan vähentynyt.
Naisella on siis 98,8 % mahdollisuus synnyttää ilman suurempaa repeämää ja toisissa synnytyksissä lähes 100 %. Miksi itse liioittelet alatiesynnytyksen riskejä? Itse tiedän pahasti vuonna 2012 revenneen naisen, joka synnytti viime kesänä omasta halustaan uudelleen alakautta. Eivät ne pahimmatkaan repeämät ole aina maailmanloppu vaan saadaan korjattua.
Jokaisen tapaus on sitäpaitsi ainutlaatuinen. Minä en ole koskaan pahemmin vaurioitunut alatiesynnytyksessä (episiotomia tehtiin kyllä), joten minun kohdallani muiden prosenteilla ei ole merkitystä. Miksi itse ajattelet, että olisi todennäköistä, että vaurioituisit synnytyksessä, kun lähtökohtaisesti on 98,9 % mahdollisuus ettei niin käy?
Mutta jos yhdynnästä tulee tunnoton? Siihen ei kaiketi edes tarvita kummoisia repeämiä? Moni nainen sitten tyytyy huonoon seksielämään ja antaa yhdyntää vain velvollisuudesta.
Niin, miksi tätä skenaariota vähätellään? Eikö edelleenkä tällä vuosituhannella naisen seksuaalisuudella ole väliä?
Aijaa, eikö se seksi muutukaan paremmaksi synnytyksen myötä? ;)
T. Vela
mitä se keskustelu auttaa jos on tullut sellainen vaurio, että pimpissä ei ole enää tuntoa ollenkaan eikä se sinne palaudu? Siinä olikin sitten elämän yhdynnät ja seksielämä. Mieskin varmaan tykkää olla ilman seksiä loppuelämänsä vain siksi, että Suomessa ei ole valinnanvapautta synnytystavasta.