Lue keskustelun säännöt.
tyhjän valittajat.... ryhdistäytykää
19.02.2006 |
alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän ns tyhjän valittajat. Olen kahden lapsen ja kahden koiran yh, lasten isä ei pahemmin vastuuta kanna (= ei ota lapsia viikonlopuksi + muutenkaan kiinnostanut asioista).
Olen vaativassa työssä ja teen jatko-opintoja. Sekä töissä että opinnoissa on muutama tyyppi, jotka jaksavat valittaa: kiire, stressi, ei omaa aikaa. Kenelläkään näistä valittajista ei ole perhettä. Valitusta kuulee kun ei arki-iltana ehtinytkään punttikselle (mikä se on, en ole vuosikausiin nähnyt?). Ja viikonloppuisin voi kauhistus: joutuu tekemään tutkielmaa ja kotitöitä, ei aikaa ystäville).
Joskus tekisi mieli laukaista, että tulepa arkeeni hetkeksi. Ei viikonloppuisin olekaan aikaa ystäville, koska aika menee lasten kanssa. Ei ole aikaa iltaisin katsoa tv:tä, koska sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan on ainoa aika tehdä niitä opintoja. Oma aika, mitä se on???
Ja ehei, en valita. Nautin elämästäni, vaikka omaa aikaa ei olekaan. Tulen töistä, haen lapset tarhasta, tehdään ruokaa, luetaan ja leikitään hetki, lasten iltatoimet ja lapset nukkumaan - sen jälkeen linnottaudun koneelle ja teen töitä ja opintoja kunnes on aika käyttää koirat pissalla. Sitten suuntaankin nukkumaan. Aamuisin herään, hoidan lasten aamutoimet, käytän koirat ulkona (ellen ole käyttänyt jo aiemmin lasten nukkuessa), vaihdan vaatteet, vien lapset tarhaan ja ryntään itse töihin. Kieltämättä V****ttää kun joku kollegoista aamulla valittaa heräämisen vaikeutta ja kuinka kiire tuli aamulla - tai valittaa edellisestä illasta kun ei millään olisi jaksanut tehdä projektia......
Ja silti olen yh, joka nauttii joka sekunnista - vaikka välillä haluaisikin " kuristaa" muutaman turhan valittajan :)
Kommentit (4)
Mikä tietysti on ihan fiksua, mutta silti se on sun omaa aikaa. Mä olen kanssa kahden lapsen yh, käyn töissä ja pänttään pääsykokeisiin. Työpäivä kestää 7h, mutta tarhaanvienti yms. venyttää sen 11 tuntiin. Mutta kyllä tästä selvitään! Vuosi sitten olin työharjoitteluissa, samaan aikaan esikoinen oli sairaalassa, toinen lapsi kotihoidossa ja iltaisin oli vielä koulussa teoriatunteja. Silti sain kaiken senkin suoritettua. Ihminen venyy. Todelliset sankarit eivät valita. Palkinnoksi riittää tieto siitä, että on kyennyt selviämään itsekseen hurjista paikoista.
Minun valitukseni lopettaa se, että ajattelen, kuinka jollain toisella on varmasti asiat huonommin kuin minulla. Niin kauan kuin löytyy se joku verrokki, jota elämä murjonut enemmän kuin itseä, ei minulla ole aihetta urputukseen.
Ja kohti kevättä mennään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse käsitän " oma aika" hieman eri tavalla - vaikka lapset nukkuvat, olen heistä vastuussa; eli näen " oman ajan" sellaisena, jolloin ei vastuuta lapsista. Ja nimenomaan sellaista aikaa minulla ei ole.
Mutta en edelleenkään valita =)
t. ap
tuo kyllä täysin totta =)
ehkä pitäisi tarkentaa: aika jolloin ei ole konkreettisesti vastuussa lapsista.
Mä olen niiiiin samaa mieltä, vaikka elämäntilanne on ehkä vähän rauhallisempi. Olen kyllä sitä mieltä, että kiire on yleensä merkki vain ja ainoastaan huonosta järjestelykyvystä ja saamattomuudesta. Ainakin silloin, kun itselläni on kiire, tarkoittaa se, että olen jossakin vaiheessa tehnyt jotakin epärationaalisesti.
Tsemppiä ap:lle!