kahden vuoden ikäero lapsilla?

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut, että tuo on kaikkein vaikein ikäero. Lapsi on tarpeeksi iso muistaaksen ajan yksin, mutta niin pieni, että ei osaa käsitellä tunteitaan. Omat lapset ovat kolmen vuoden ikäerolla, johon olen erittäin tyytyväinen. Edelleen leikkivät ja touhuavat yhdessä, vaikka ovat eri sukupuolta ja 10 v. ja 7 v. 

Jatkan vielä tätä eilistä ketjua. Meillä esikoiselle pikkuveljen syntymä oli tosi kova paikka. Esikoinen on ihana, iloinen ja sosiaalinen tyttö, jonka hoivavietti käy ylikierroksilla. Aivan ihanteellinen isosisko siis. Mutta silti ainoan lapsen paikan menettäminen oli ajoittain tuskallista.

Minusta oli todella helpottavaa, että tyttö osasi jo puhua tunteistaan ja pystyimme juttelemaan ja purkamaan tilannetta. Kolmevuotiaan tasolla tietysti, silti aivan erilailla kuin kaksivuotiaana. Homma pysyi hanskassa, eikä mustasukkaisuus näkynyt esim. väkivaltaisena käytöksenä. Kun tyttöä oikein harmitti, sovimme esimerkiksi, että hän ei ISOsisko vaan sisko, ja pikkuveli on veli. Se helpotti tyttöä. 

Eilenilllala sisko opetti veljelleen miten tehdään kuminauharannekoruja, niin että veli voi tehdä sellaisen "tyttöystävälleen". Minulla menee hermot niiden rinkuloiden kanssa, mutta sisko jaksoi opastaa ja neuvoa, ja tietää aina mistä narusta vetää, että saa pikkuveljen innostumaan. =)