Minkä ikäisenä sait esikoisesi? Oliko se mielestäsi hyvä ikä? :)

No olen nyt 26v eikä ole tärpännyt. Todennäköisesti olen lapseton ilman mitään kunnollista syytä, alipainoinen olen koko ikäni ollut LUONNOSTAAN. Jos yritän lihottaa niin laihdun vaan rutkasti enemmän. Kuukautisia ei ole ollut 4 vuoteen. Lääkärin mukaan olen silti kaikin puolin ''terve'' ja kyse on jostain mystisestä. Naistenklinikalla olen käynyt kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa eikä mikään ole pielessä. Ehkä siis sekundaarinen amanorrea aiheuttaa lapsettomuuden.. asialle ei ole tehtävissä varmaan mitään koska kuukautiset eivät ole alkaneet yhtään millään konsteilla, ei edes teroluteilla.

Haluaisin yrittää ehkä adoptoida myöhemmin.. :)

20v. Näin jälkeenpäin katsottuna olin ehkä liian nuori.

18-vuotiaana. Oli hyvä ikä. Riitti virtaa, opiskelin, kun lapsi oli 4 v menin töihin. Matkusteltiin perheenä, tehtiin pitkiä Aasian kiertomatkoja ja asuttiin ulkomailla. Nyt lapsi jo aikuinen, opiskelee ulkomailla yliopistossa ja itse olen alle 40v, työelämässä vahvasti mukana. On aikaa ystäville, harrastuksille ja matkoille.

26, hyvä ikä. Olin valmistunut maisteriksi, kouluttautunut lisääkin ja ollut töissä useita vuosia, joten työhönpaluukin oli helppoa. Ei ollut kiire saada lisää lapsia vaan pystyimme nauttimaan jokaisesta erikseen.

Suosittelen aloittamaan aikaisin, jos puoliso on oikea.

20-vuotiaana.

Erittäin hyvä ikä. Jos nyt tässä nykyisessä iässä pitäisi aloittaa lapsiperhe-elämä, jäisi varmaan aloittamatta. Ja tätä asiaa pohtiessani huomaan, että mullahan on jo teini-ikäiset lapset, vähän niinkun huomaamatta tuossa elämän ohessa kasvanut :D

20v olin esikoisen saadessamme ja mikäs tässä :) meillä nyt sattui elämä menemään näin, enkä ole muuta kaivannutkaan. Ihan tavis keskiluokkainen nelihenkinen perhe ollaan keskellä ruuhkavuosia.

35-vuotiaana ja olisin tehnyt pari vuotta aiemmin, jos olisi onnistunut.

Kuka alapeukuttaa toisten omia kokemuksia? Joku tyhmä mammuli jonka mielestä vaan se oma ikä oli paras ja muut huonoja :)

Vierailija kirjoitti:

26, hyvä ikä. Olin valmistunut maisteriksi, kouluttautunut lisääkin ja ollut töissä useita vuosia, joten työhönpaluukin oli helppoa. Ei ollut kiire saada lisää lapsia vaan pystyimme nauttimaan jokaisesta erikseen.

Suosittelen aloittamaan aikaisin, jos puoliso on oikea.

Miten olit voinut ehtiä olla töissä useita vuosia? Siis jos oman alan kokopäiväduunista kyse? Yliopistoon sisään 19-vuotiaana, valmistuminen 24-vuotiaana. Eihän siinä jää kuin yksi tai kaksi vuotta aikaa paiskia töitä, jos 26-vuotiaana saa jo lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

26, hyvä ikä. Olin valmistunut maisteriksi, kouluttautunut lisääkin ja ollut töissä useita vuosia, joten työhönpaluukin oli helppoa. Ei ollut kiire saada lisää lapsia vaan pystyimme nauttimaan jokaisesta erikseen.

Suosittelen aloittamaan aikaisin, jos puoliso on oikea.

Miten olit voinut ehtiä olla töissä useita vuosia? Siis jos oman alan kokopäiväduunista kyse? Yliopistoon sisään 19-vuotiaana, valmistuminen 24-vuotiaana. Eihän siinä jää kuin yksi tai kaksi vuotta aikaa paiskia töitä, jos 26-vuotiaana saa jo lapsen.

Kiitos kiinnostuksesta :)

Menin yliopistoon 19-vuotiaana ja valmistuin tosiaan 24-vuotiaana. Olin siis siellä ihan hyvän ajan ja ehdin tehdä töitä opiskelujen aikana. Meillä on paljon kirjatenttejä ja kirjoittamista, jotka tein kun itselleni sopi.

Loppuvaiheessa työskentelin kokopäiväisesti, sitä ennen aina kaikki kesät ja niin edelleen. Oman alan töissä olin siis noin opiskeluiden puolivälissä, ja opinnot sujuivat siinä taka-alalla. Mutta valmistuin kuitenkin, ja olin siis töissä jo kokopäiväisesti. Siinä tulee helposti töitä se "useampi vuosi". Töistä jäin pois hyväkuntoisena vasta hieman ennen esikoisen syntymää, ja lasten välissä olen aina palannut töihin.

Sain esikoisen 25-vuotiaana ja oli siinä ja siinä ettei "oma nuoruus" katkennut. Oli todella onni, etten saanut lasta esim. parikymppisenä, sillä sitten sitä vasta olisikin tuntunut, että oma elämä jää elämättä. Nyt jos ajattelen taaksepäin, 27-28 olisi ollut vielä parempi ikä. Näin minulla.

Esikoinen synty kun olin 19, toisen lapsen sain 2 vuoden päästä ja nyt ootan kolmatta ja enempää ei tuu.Nyt ikää 23.

Mulle tämä on ollu ihan ok.En koskaan oo kaivannu bilettämistä tai matkustelua tms mitä ihmiset kai yleensä tekee vaan kotona olo on ollu kivaa jos sen niin voi ilmasta.

Olin 27 ja mielestäni nyt jälkeenpäin ajatellen liian nuori. Sain toisen lapseni 33-vuotiaana ja ihan erilainen elintaso yms on nyt kuin esikoisen aikana. Tosin eihän tuo sinänsä mitään merkitse, nyt vaan on ollut varaa paremmin hankkia tarvikkeita. Imetys onnistui nyt tokassa hyvin eka joi pullosta. Yms. Masennuin myös ekan jälkeen ja tokan en. Ehkä olin siis valmiimpi tähän vähän vanhempana. Ehkä kypsyin myöhemmin itse.

31 ja juuri sopiva ikä minulle

22v. Oli itselleni juuri sopiva ikä. Tehtiin perään toinenkin lapsi ja nyt melkein 5 kotivuoden jälkeen palaan töihin ja syksyllä olis tarkotus lähteä opiskelemaan lisää. Toiveissa olisi vielä kaksi lasta lisää ennen kuin täytän 35 :)

Esikoinen syntyi kun olin juuri täyttänyt 22. Seuraava vauva syntyi 1v5kk ikäerolla. Olin ehtinyt opiskella ja olla töissäkin pari vuotta ja minulla on yhä mihin palata. Kuopus kohta vuoden ja vielä olen ainakin puoli vuotta kotona. Meillä on omakotitalo ja miehellä hyvä työ. Epävarmemmassa tilanteessa oltaisiin varmaan lykätty yrittämistä. Tällä hetkellä kaksi lasta tuntuu täydelliseltä, perheluku taitaa jäädä tähän. 😊

21-vuotiaana ja kuopuksen 23-vuotiaana. Minulle sopi näin oikein hyvin. Kerkesin aivan tarpeeksi elää sitä paljon puhuttua villiä nuoruutta ja esikoisen synnyttyä olin onnellisimmillani.

Kahden pikkulapsen äitinä olen edelleen sitä mieltä että lasten saaminen oli parasta mitä minulle on tapahtunut. Olisi toki ollut helpompaa ja taloudellisesti varmempaa ensin opiskella, hankkia työ ja sitten tehdä lapset mutta pienellä vaivannäöllä se onnistuu toisinkin päin. Ainakaan saan opiskelujen jälkeen alkaa tosissani keskittymään töihin kun kaikki lapset on näillä näkymin jo tehty.

25. Olisihan sitä voinut vielä vähän vaikka matkustella tai muuta.. Toisaalta nyt lapsi pian 5 ja voi hyvin jo jättää muutamaksi päiväksi hoitoon jos tykkää reissuun lähteä. Ja lapsen kanssakin on matkusteltu jo paljon.. Ehdin tehdä vielä toisenkin..

28v

Oli oikein hyvä ikä. Olin ehtinyt opiskella, matkustella, asua ja työskennellä muilla mailla ja ennen kaikkea elää vapaasti itseäni varten. Toisaalta en ollut ehtinyt vielä uraputkeen, joten en koe paineita palata nopeasti töihin. Olen onnellinen kotiäitinä, enkä kaipaa mihinkään muualle, en bilettämään tai työelämään. (No ehkä ihan vähän reissuun, mutta ollaan päätetty ettei viedä näin pieniä mihinkään malaria-alueelle tai muuten liian vaarallisiin paikkoihin...) Olin myös siinä mielessä tarpeeksi nuori, ettei tarvinnut tehtailla sisaruksia  pienillä ikäeroilla, vaan esikoinen sai rauhassa olla pieni.