Millaisia komplikaatioita sektiosta?
Minulla huonot muistot viimeisimmästä synnytyksestä. Jouduttiin kiireelliseen sektioon jossa menetin yli 2litraa verta. Olin heikossa kunnossa sen jälkeen.
Lisäksi sain vakavan infektion vatsanpeitteisiin jotka turposivat hirveästi neljän päivän kuluttua leikkauksesta. Tulehdusarvot nousivat yli kolmensadan ja sain antibioottia suoneen 5 päivää. Sairaalassa jouduin olemaan viikon ylimääräistä.
Haava oli pakko avata kokonaan että kaikki se märkä ja kudosneste pääsi ulos. Jouduin siis kotiin täysin avonaisen ison ja hitosti vuotavan haavan kanssa. Minulla oli tietysti kipuja ja koko ajan pelko uudesta infektiosta. Haavaa kävin hoidattamassa terveyskeskuksessa joka toinen päivä yli kaksi kuukautta. Lopullisesti haava parani vasta melkein neljän kuukauden päästä ja monen antibioottikuurin jälkeen. Tämä kaikki olikin hemmetin kivaa vastasyntyneen kanssa :(
Imetys meni täysin pieleen! En vaan jaksanut niiden kipujen kanssa enää yhtään keskittyä siihen :(
Jouduin tosissaan tsemppaamaan itseäni etten vallan vaipunut masennukseen. Itketti kyllä usein.
Pakko myöntää että en enää uskalla synnyttää.
Kommentit (27)
Oliko jollain teistä suunniteltu sektio ja silti edellämainittuja komplikaatioita? Mulla lääkäri suositteli sektiota kun tuo alapään vaiva viime kerrasta on hieman hankala eikä ole tietoa miten seuraava synnytys siihen vaikuttaisi. Ajattelin että hyvä, sektiolla mennään. Mutta nyt tosiaan hirvittää sekin. T.18
Kymmenen päivää hätäsektiosta, infektoituneen haavani kanssa, aloin vuotamaan pahasti (hyytymishäiriö) ja lisänä jouduin kaavintaan koska istukkaa oli jäänyt.
Kun lapsi oli kahdentoista päivän ikäinen, lapsen isä päätti jättää minut ja vauvan, joten hän käveli ulos sairaalahuoneesta. Jäin yksin vastasyntyneen kanssa itse sängynpohjalla, kiinni letkuissa.
Miehellä oli ollut toinen nainen koko ajan. Se siitä perheestä sitten, onneksi ei asuttu (vielä) yhdessä.
Elämä on selviämistä.
t. se nro 1
Voi ei nro 1 toi sun tilanne on ollut ihan hirveä. Ehkä nyt voit jo paremmin? Haluaisin vielä uudella että miltä se sektiohaavan alue näyttää nyt ja onko vielä jotain kipuja/tuntemuksia leikkausalueella?
Vierailija kirjoitti:
Voi ei nro 1 toi sun tilanne on ollut ihan hirveä. Ehkä nyt voit jo paremmin? Haluaisin vielä uudella että miltä se sektiohaavan alue näyttää nyt ja onko vielä jotain kipuja/tuntemuksia leikkausalueella?
Viilto ulottuu ns. laidasta laitaan bikinirajassa, kursittu kasaan jotenkin ja haavan yläpuolella ylim ihoa. Itse haavassa enemmän arpea (ei onneksi kuitenkaan keloidi-tyyppistä) ja kuroumaa oikealla puolella, se kesti pisimpään parantua. Tuntuu kiinnikkeiltä ja joskus saattaa viilaista.
Kyllä tämä jo tästä, vaikkei ollutkaan viimeinen mutka matkassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei nro 1 toi sun tilanne on ollut ihan hirveä. Ehkä nyt voit jo paremmin? Haluaisin vielä uudella että miltä se sektiohaavan alue näyttää nyt ja onko vielä jotain kipuja/tuntemuksia leikkausalueella?
Viilto ulottuu ns. laidasta laitaan bikinirajassa, kursittu kasaan jotenkin ja haavan yläpuolella ylim ihoa. Itse haavassa enemmän arpea (ei onneksi kuitenkaan keloidi-tyyppistä) ja kuroumaa oikealla puolella, se kesti pisimpään parantua. Tuntuu kiinnikkeiltä ja joskus saattaa viilaista.
Kyllä tämä jo tästä, vaikkei ollutkaan viimeinen mutka matkassa.
... ja jatkaa, että kyllä se haavan seutu tuntuu. Jotenkin on joka päivä arjessa muistuttamassa. Ja muistuttaa myös siitä, että onneksi mulla on täysin terve ihana tytär :)
t. se nro 1
Mulla takana kaksi kiireellistä sektiota. Molemmista olen toipunut supernopeasti, ilman mitään komplikaatioita. Molemmilla kerroilla eka vuorokausi leikkauksesta ollut hankala, mutta sen jälkeen oon parantunut kohisten. Kotiin olen päässyt 3vrk synnytyksen jälkeen ja jo viikko synnytyksen jälkeen ollaan käyty pitkillä rauhallisilla kävelylenkeillä vauvan kanssa. Mulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa sektiosta - ainoastaan siitä, että sain sen toisella kertaa aivan tuskastuttavan myöhään. Kumpikaan synnytys ei ole edennyt juuri mihinkään suurista yrityksistä huolimatta, mutta etenkin nyt tokalla kerralla meillä lääkärit olivat tosi tiukkoja sektiopäätöksen suhteen. Olin lopen uupunut jo vuorokausi aiemmin, "tiesin" ja tunsin jo tuossa vaiheessa vahvasti ettei homma etene vaikka mitä tehtäisiin ja anelin sektiota, mutta lääkärit myöntyivät asialle vasta paljon paljon myöhemmin, ts. sitten kun vauvan terveys ja henki oli vaarassa. Onneksi kaikki päättyi hyvin, vaikka vauva joutuikin olemaan teholla ja tarkkailussa vuorokauden verran.
Mulla hätäsektio. Verta lähti ihan mitätön määrä, haava parani todella nopeasti, ei tulehduksia. Kipuja ilmeisesti keskimääräistä paljon vähemmän (esim. ei kipupumppua tms käytössä Buranalla ja Panadolilla mentiin ekojen päivien jälkeen). Sairaalassa ihan muista syistä 9vrk synnytyksestä. Pahin komplikaatio oli ilmavatsa (vatsa turposi kivuliaaksi palloksi) ja parin päivän makaamisesta aiheutunut turvotus.