Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia komplikaatioita sektiosta?
15.03.2016 |
Minulla huonot muistot viimeisimmästä synnytyksestä. Jouduttiin kiireelliseen sektioon jossa menetin yli 2litraa verta. Olin heikossa kunnossa sen jälkeen.
Lisäksi sain vakavan infektion vatsanpeitteisiin jotka turposivat hirveästi neljän päivän kuluttua leikkauksesta. Tulehdusarvot nousivat yli kolmensadan ja sain antibioottia suoneen 5 päivää. Sairaalassa jouduin olemaan viikon ylimääräistä.
Haava oli pakko avata kokonaan että kaikki se märkä ja kudosneste pääsi ulos. Jouduin siis kotiin täysin avonaisen ison ja hitosti vuotavan haavan kanssa. Minulla oli tietysti kipuja ja koko ajan pelko uudesta infektiosta. Haavaa kävin hoidattamassa terveyskeskuksessa joka toinen päivä yli kaksi kuukautta. Lopullisesti haava parani vasta melkein neljän kuukauden päästä ja monen antibioottikuurin jälkeen. Tämä kaikki olikin hemmetin kivaa vastasyntyneen kanssa :(
Imetys meni täysin pieleen! En vaan jaksanut niiden kipujen kanssa enää yhtään keskittyä siihen :(
Jouduin tosissaan tsemppaamaan itseäni etten vallan vaipunut masennukseen. Itketti kyllä usein.
Pakko myöntää että en enää uskalla synnyttää.
Kommentit (27)
Jep, sama täällä, sairaalassa meni sen tulehduksen kanssa kuukausi ja tarvittiin 6 uutta leikkausta. Haava kun meni kuolioon saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, sama täällä, sairaalassa meni sen tulehduksen kanssa kuukausi ja tarvittiin 6 uutta leikkausta. Haava kun meni kuolioon saakka.
Voi ei mikä kokemus :( Yritettiinkö haava sulkea aina uudelleen vai oliko koko ajan avoimena? Minulle sanoivat että saatetaan joutua leikkaamaan ja sulkemaan sitten uudelleen kun oli niin iso haava. Onneksi sitten lopulta sulkeutui itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani.
Hyvin samanlainen sektiokokemus myös minulla kohta viisi vuotta sitten. Siitä selviää, usko vaan.
Trauma jää silti.
Tsemppii
Kiitos tsempeistä :)
Kirjoitin nyt tänne tästä asiasta kun tuntuu että asia kovasti vielä vaivaa. Vertaistuki auttaa kyllä aina, pääsee tätä traumaa purkamaan;
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, sama täällä, sairaalassa meni sen tulehduksen kanssa kuukausi ja tarvittiin 6 uutta leikkausta. Haava kun meni kuolioon saakka.
Voi ei mikä kokemus :( Yritettiinkö haava sulkea aina uudelleen vai oliko koko ajan avoimena? Minulle sanoivat että saatetaan joutua leikkaamaan ja sulkemaan sitten uudelleen kun oli niin iso haava. Onneksi sitten lopulta sulkeutui itsekseen.
Sitä pidettiin tarkoituksella auki, leikkausten välipäivät siinä oli alipainepumppu imemässä kuoliota pois. Yksi letku haavassa ja antibioottiletku kädessä siis kuukauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, sama täällä, sairaalassa meni sen tulehduksen kanssa kuukausi ja tarvittiin 6 uutta leikkausta. Haava kun meni kuolioon saakka.
Voi ei mikä kokemus :( Yritettiinkö haava sulkea aina uudelleen vai oliko koko ajan avoimena? Minulle sanoivat että saatetaan joutua leikkaamaan ja sulkemaan sitten uudelleen kun oli niin iso haava. Onneksi sitten lopulta sulkeutui itsekseen.
Sitä pidettiin tarkoituksella auki, leikkausten välipäivät siinä oli alipainepumppu imemässä kuoliota pois. Yksi letku haavassa ja antibioottiletku kädessä siis kuukauden.
Kaunko sinulla meni että haava oli täysin parantunut? Minulla siis tuo 4kuukautta vaikka ei mitenkään vielä noin paha tilanne ollut.
Sitä kyllä pelkäsin että haava ns. kroonistuu kun oli niin pitkään auki eikä olisi enää parantunut oikein millään sitten.
Oli stressaavaa aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sa kiireellisen sektion reippaasti yli 40 vee ja ei tullut minkäänlaista komplikaatiota. Olin viikon sairaalassa ja sitten kotiin. Vauvaa hoidin tietenkin ja ruokaa tein, kaupassa kävin jne. Ei jäänyt minkäänlaista traumaa, hyvin positiivinen kokemus. Ei ole kokemusta alatiesynnytyksestä, yksi lapsi. Sektiota toivoinkin.
Vierailija kirjoitti:
Sa kiireellisen sektion reippaasti yli 40 vee ja ei tullut minkäänlaista komplikaatiota. Olin viikon sairaalassa ja sitten kotiin. Vauvaa hoidin tietenkin ja ruokaa tein, kaupassa kävin jne. Ei jäänyt minkäänlaista traumaa, hyvin positiivinen kokemus. Ei ole kokemusta alatiesynnytyksestä, yksi lapsi. Sektiota toivoinkin.
Hyvä että näinkin voi mennä. Minä en pystynyt kunnolla edes vauvaa hoitamaan saatikka käymään kaupassa tai tekemään oikein yhtään mitään kivuiltani.
Itkeskelin siis paljon ja isommat lapset tietenkin tästä olivat surullisia. Elämäni yksi paskimpia kokemuksia suoraan sanoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, sama täällä, sairaalassa meni sen tulehduksen kanssa kuukausi ja tarvittiin 6 uutta leikkausta. Haava kun meni kuolioon saakka.
Voi ei mikä kokemus :( Yritettiinkö haava sulkea aina uudelleen vai oliko koko ajan avoimena? Minulle sanoivat että saatetaan joutua leikkaamaan ja sulkemaan sitten uudelleen kun oli niin iso haava. Onneksi sitten lopulta sulkeutui itsekseen.
Sitä pidettiin tarkoituksella auki, leikkausten välipäivät siinä oli alipainepumppu imemässä kuoliota pois. Yksi letku haavassa ja antibioottiletku kädessä siis kuukauden.
Kaunko sinulla meni että haava oli täysin parantunut? Minulla siis tuo 4kuukautta vaikka ei mitenkään vielä noin paha tilanne ollut.
Sitä kyllä pelkäsin että haava ns. kroonistuu kun oli niin pitkään auki eikä olisi enää parantunut oikein millään sitten.
Oli stressaavaa aikaa!
Joo, sen pumpun ansiosta kuulemma hoitoaikaa saatin pienennettyä eli sen kuukauden jälkeen haava oli ok, lopullisesti meni kiinni ehkä 2kk sektiosta, mutta se jälkimmäinen kuukausi ei siis edellyttänyt mitään toimenpiteitä ja haava oli ehkä pari senttiä enää auki. Vaikka aihe on ikävä, on hyvä kuulla kohtalotovereita. Itselleni koko sektio jätti ikävän mielen. Moni alakautta synnyttänyt on puhunut jälkipuinneista asiantuntijan kanssa, että sairaalasta sellaisia olisi jopa tarjottu. Minulle sanottiin vaan, että parempi olla ajattelematta koko asiaa. Kuitenkin se on vaivannut ja olen kaivannut vertaistukea. Muuten myös minulla imettämiset jäivät, en mitenkään jaksanut kivuiltani motivoitua kun homma ei lähtenyt käyntiin luonnostaan.
Takana 2 x hätäsectio ja 2 x kiireellinen sectio
Toipuminen oli kahdessa ekassa pidempi. Kolmen jälkeen haava tulehtui.
Ikuinen vaiva jäi, kiinnikkeet kasvaneet leikkauskohtiin ja ikinä ei ikinä saa olla turvoksissa eikä saa lihota. Kiinnikkeet aiheuttaa puukkomaista kipua.
Lisäksi vatsa jouduttiin korjausleikkaamaan (napatyrä yms tyriä sekä lihasten korjaus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sa kiireellisen sektion reippaasti yli 40 vee ja ei tullut minkäänlaista komplikaatiota. Olin viikon sairaalassa ja sitten kotiin. Vauvaa hoidin tietenkin ja ruokaa tein, kaupassa kävin jne. Ei jäänyt minkäänlaista traumaa, hyvin positiivinen kokemus. Ei ole kokemusta alatiesynnytyksestä, yksi lapsi. Sektiota toivoinkin.
ohjeet oli että sektion jälkeen kolme kertaa käydä suihkussa ja niin tein ainakin viikon kun olin naistenklinikalla. Huljutella vettä haavaan. Kai tein kotonakin että ainakin kerran päivässä kävin suihkussa. Olen todella selvinnyt hyvin jos siellä on ollut teillä niin hurjia kompikaatioita. Vaakaviilto tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, sama täällä, sairaalassa meni sen tulehduksen kanssa kuukausi ja tarvittiin 6 uutta leikkausta. Haava kun meni kuolioon saakka.
Voi ei mikä kokemus :( Yritettiinkö haava sulkea aina uudelleen vai oliko koko ajan avoimena? Minulle sanoivat että saatetaan joutua leikkaamaan ja sulkemaan sitten uudelleen kun oli niin iso haava. Onneksi sitten lopulta sulkeutui itsekseen.
Sitä pidettiin tarkoituksella auki, leikkausten välipäivät siinä oli alipainepumppu imemässä kuoliota pois. Yksi letku haavassa ja antibioottiletku kädessä siis kuukauden.
Kaunko sinulla meni että haava oli täysin parantunut? Minulla siis tuo 4kuukautta vaikka ei mitenkään vielä noin paha tilanne ollut.
Sitä kyllä pelkäsin että haava ns. kroonistuu kun oli niin pitkään auki eikä olisi enää parantunut oikein millään sitten.
Oli stressaavaa aikaa!Joo, sen pumpun ansiosta kuulemma hoitoaikaa saatin pienennettyä eli sen kuukauden jälkeen haava oli ok, lopullisesti meni kiinni ehkä 2kk sektiosta, mutta se jälkimmäinen kuukausi ei siis edellyttänyt mitään toimenpiteitä ja haava oli ehkä pari senttiä enää auki. Vaikka aihe on ikävä, on hyvä kuulla kohtalotovereita. Itselleni koko sektio jätti ikävän mielen. Moni alakautta synnyttänyt on puhunut jälkipuinneista asiantuntijan kanssa, että sairaalasta sellaisia olisi jopa tarjottu. Minulle sanottiin vaan, että parempi olla ajattelematta koko asiaa. Kuitenkin se on vaivannut ja olen kaivannut vertaistukea. Muuten myös minulla imettämiset jäivät, en mitenkään jaksanut kivuiltani motivoitua kun homma ei lähtenyt käyntiin luonnostaan.
Hyvä kuitenkin että parani noinkin nopeasti sitten! Vaikka kyllä ne viikot siellä sairaalassa varmasti pitkiä olivat!
Itse olin sairaalassa sen tilanteen kanssa oikeastaa ihan mielelläni. Siellä oli aina joku hoitaja kellonsoiton päässä kun tarvitsin apua tai kipulääkettä.
Kotiin joutuessani pelkäsin ja oikein kammoksuin sitä isoa aukinaista haavaa ja itkin aina kun piti niitä päälisiä vaihtaa ja sieltä vaan valui sitä märkää lattialle :'(
Näin vielä pitkään painajaisia kotona. Heräsin sellaiseen tunteeseen että minuun sattuu niin paljon etten pysty liikkumaan ja kuume on noussut korkealle. Eihän se oikeasti ollut mutta tuntui tosi todelliselta.
Trauma siis todella jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko jolle tehtiin kiireellinen sektio, sai tulehduksen. Ei ollut aikaa desinfioida ihoa tarpeeksi kun oli niin kiire, eikä annettu antibioottia leikkauksessa! Mulle tehtiin suunniteltu sekktio ja vaadin siihen antibiootin ja ei tullut mitään ongelmia, meni tosi hyvin ja nooea toipuminen. Eli minusta on törkeää olla antamatta isossa leikkauksessa antibipottia, ri mikään ihmettä komplikaatioluvut on tuollaiset. Kaiken lisäksi se on vain äiti, jolle ei annettu antibioottia! Meillä molemmilla ne antoivat vauvalle automaattisesti eli ei voi perustella edes vauvan bakteeritasapainolla...
Täytyy nyt minunkin sanoa, että sektio meni ihan niinkuin pitikin. Kotiin pääsin 3 vuorokauden päästä, vauvaa hoidin normaalisti, haava on nyt 7kk jälkeen vain haalea viiva tuolla bikinialueella.
Ettei nyt kukaan sektiota jännäävä vallan kuvittele, että kaikille käy aina huonosti.
Tsemppiä ja paranemisia AP!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, sama täällä, sairaalassa meni sen tulehduksen kanssa kuukausi ja tarvittiin 6 uutta leikkausta. Haava kun meni kuolioon saakka.
Voi ei mikä kokemus :( Yritettiinkö haava sulkea aina uudelleen vai oliko koko ajan avoimena? Minulle sanoivat että saatetaan joutua leikkaamaan ja sulkemaan sitten uudelleen kun oli niin iso haava. Onneksi sitten lopulta sulkeutui itsekseen.
Sitä pidettiin tarkoituksella auki, leikkausten välipäivät siinä oli alipainepumppu imemässä kuoliota pois. Yksi letku haavassa ja antibioottiletku kädessä siis kuukauden.
Kaunko sinulla meni että haava oli täysin parantunut? Minulla siis tuo 4kuukautta vaikka ei mitenkään vielä noin paha tilanne ollut.
Sitä kyllä pelkäsin että haava ns. kroonistuu kun oli niin pitkään auki eikä olisi enää parantunut oikein millään sitten.
Oli stressaavaa aikaa!Joo, sen pumpun ansiosta kuulemma hoitoaikaa saatin pienennettyä eli sen kuukauden jälkeen haava oli ok, lopullisesti meni kiinni ehkä 2kk sektiosta, mutta se jälkimmäinen kuukausi ei siis edellyttänyt mitään toimenpiteitä ja haava oli ehkä pari senttiä enää auki. Vaikka aihe on ikävä, on hyvä kuulla kohtalotovereita. Itselleni koko sektio jätti ikävän mielen. Moni alakautta synnyttänyt on puhunut jälkipuinneista asiantuntijan kanssa, että sairaalasta sellaisia olisi jopa tarjottu. Minulle sanottiin vaan, että parempi olla ajattelematta koko asiaa. Kuitenkin se on vaivannut ja olen kaivannut vertaistukea. Muuten myös minulla imettämiset jäivät, en mitenkään jaksanut kivuiltani motivoitua kun homma ei lähtenyt käyntiin luonnostaan.
Hyvä kuitenkin että parani noinkin nopeasti sitten! Vaikka kyllä ne viikot siellä sairaalassa varmasti pitkiä olivat!
Itse olin sairaalassa sen tilanteen kanssa oikeastaa ihan mielelläni. Siellä oli aina joku hoitaja kellonsoiton päässä kun tarvitsin apua tai kipulääkettä.
Kotiin joutuessani pelkäsin ja oikein kammoksuin sitä isoa aukinaista haavaa ja itkin aina kun piti niitä päälisiä vaihtaa ja sieltä vaan valui sitä märkää lattialle :'(
Näin vielä pitkään painajaisia kotona. Heräsin sellaiseen tunteeseen että minuun sattuu niin paljon etten pysty liikkumaan ja kuume on noussut korkealle. Eihän se oikeasti ollut mutta tuntui tosi todelliselta.
Trauma siis todella jäi.
Kuullostaa todella ikävälle kokemukselle. Itselläni oli rinnoista alaspäin teippiä, jolla pidettiin siellä haavassa alipainetta. Mies yritti kurkkia näkyykö mitään, mutta tiivis teippipaketti kuulemma vain vastassa. Toki näin sen kuonan menevän letkussa pumppuun. Pääsin ajoittain kotilomille, mikä todellakin virkisti, toisin sanoen hoitajat kävivät kahdeksan tunnin välein kotona laittamassa tippaletkun paikoilleen. Mies oli onneksi isyyslomalla melkein koko ajan ja pystyi hoitamaan vauvan. En olisi mitenkään pärjännyt ilman häntä.
Meilläkin mies auttoi niin paljon kuin töiltään pystyi ja oma äitini oli myös valtavan suuri apu. Aluksi siis tarvitsin ihan konkreettisesti apua lähes kaikessa "normaalissa" elämässä. Liikkumiseni oli niin huonoa kun sattui.
Ja tunsin tosi tarpeelliseksi aluksi että kanssani oli joku aikuinen jolle jutella, uskon että olisin masentunut jos olisin ollut paljon yksin vauvan kanssa.
Siitä olen valtavan onnellinen että vauva saatiin terveenä ja hyvinvoivana ulos! Siis sektio oli aivan ehdottoman tarpeellinen ja hyvä että se tehtiin. Yritän itseäni aina muistutella että oli kuitenkin välttämätöntä ja onneksi se olin minä joka sai komplikaation eikä vauva!
Vierailija kirjoitti:
Takana 2 x hätäsectio ja 2 x kiireellinen sectio
Toipuminen oli kahdessa ekassa pidempi. Kolmen jälkeen haava tulehtui.
Ikuinen vaiva jäi, kiinnikkeet kasvaneet leikkauskohtiin ja ikinä ei ikinä saa olla turvoksissa eikä saa lihota. Kiinnikkeet aiheuttaa puukkomaista kipua.
Lisäksi vatsa jouduttiin korjausleikkaamaan (napatyrä yms tyriä sekä lihasten korjaus).
Tuleeko noita kiinnikkeitä helpommin useamman sektion jälkeen? Vai vaikuttaako leikkaushaavan suunta?
APUA! Mä en enää tiedä että miten synnytän tämän vauvan. Ekasta synnytyksestä hirveä fyysinen ja henkinen trauma ja ajattelin että tällä kertaa sektioon sitten vaan. Nyt luen näitä ja aloin miettimään että ekasta synnytyksestä saatu pysyvä haitta onkin ihan jees jos vaihtoehtona on kuolio tai jotain muuta näin kamalaa mitä juuri luin.
Mitäs mä nyt teen???
Vierailija kirjoitti:
APUA! Mä en enää tiedä että miten synnytän tämän vauvan. Ekasta synnytyksestä hirveä fyysinen ja henkinen trauma ja ajattelin että tällä kertaa sektioon sitten vaan. Nyt luen näitä ja aloin miettimään että ekasta synnytyksestä saatu pysyvä haitta onkin ihan jees jos vaihtoehtona on kuolio tai jotain muuta näin kamalaa mitä juuri luin.
Mitäs mä nyt teen???
En mä muuta osaa sanoa kuin että varmaan tälläiset vakavammat komplikaatiot on kuitenkin harvinaisia. Ainakin mun lähipiiristä mä olen ainoa jolla on näin huonosti käynyt.
Ja tämän kokemuksen jälkeen en enää halua synnyttää. Mutta jos pakko olisi tekisin valinnan täysin lääketieteellisin perustein. Siis jos sektio olisi tarpeellinen niin ehdottomasti sitten se kaikesta huolimatta. Mieluummin kuitenkin alakautta mutta ei se aina ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
APUA! Mä en enää tiedä että miten synnytän tämän vauvan. Ekasta synnytyksestä hirveä fyysinen ja henkinen trauma ja ajattelin että tällä kertaa sektioon sitten vaan. Nyt luen näitä ja aloin miettimään että ekasta synnytyksestä saatu pysyvä haitta onkin ihan jees jos vaihtoehtona on kuolio tai jotain muuta näin kamalaa mitä juuri luin.
Mitäs mä nyt teen???En mä muuta osaa sanoa kuin että varmaan tälläiset vakavammat komplikaatiot on kuitenkin harvinaisia. Ainakin mun lähipiiristä mä olen ainoa jolla on näin huonosti käynyt.
Ja tämän kokemuksen jälkeen en enää halua synnyttää. Mutta jos pakko olisi tekisin valinnan täysin lääketieteellisin perustein. Siis jos sektio olisi tarpeellinen niin ehdottomasti sitten se kaikesta huolimatta. Mieluummin kuitenkin alakautta mutta ei se aina ole mahdollista.
Olen se kuoliotapaus. Myöskin erittäin harvinainen komplikaatio, mutta mahdollinen ja aina jollekin se osuu. Olen kuitenkin valmis uuteenkin sektioon, jos raskaaksi tulisin. Alatie on mahdottomuus minulle.
Alue: Aihe vapaa
Olen pahoillani.
Hyvin samanlainen sektiokokemus myös minulla kohta viisi vuotta sitten. Siitä selviää, usko vaan.
Trauma jää silti.
Tsemppii