Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mietin just äitini kanssa miten kotiruuat ovat muuttuneet.

Vierailija
15.03.2016 |

Eli millaista ruokaa omat lapseni tulevat aikanaan tekemään ja millaista ruokaa tarjotaan esim. meille vanhuksina. Meillä ei esim. ole juuri lainkaan sellaisia ruokia kotona mitä omassa lapsuudessani oli (perunapohjaisia keittoja, keitettyjä perunoita, valkoista riisiä sellaisenaan ruuan kyljessä, etikkasäilykkeitä jne.).

Meillä arkipäivää ovat esim. erilaiset pastat, wokit, kasvispainotteiset ruuat, intialaiset ruuat jne. salaatteja paljon.

Kommentit (42)

Vierailija
1/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinpä, meillä lapset eivät edes oikein tykkää mummolan ruuasta, koska eivät ole sellaiseen tottuneet.

Vierailija
2/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tehdään ihan vanhaa perusruokaa. Kala-liha-, makkara-, kasviskeitot, kiusaukset, ruskeaa kastikettakin ajoittain, laatikot, karjalanpaisti ja keitetyt perunat ym. Meillä tykätään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama juttu! Keitettyä perunaa on ehkä kerran kahdessa kk. Kesällä kyllä uusia perunoita, mutta niidenkin kanssa fetasalaattia yms. Kun olin lapsi meillä oli usein jotain jauhelihakastiketta, perunaa, kanakastiketta, perunakeittoja ja makaronilaatikkoa.. Jälkkäriks oli pannukakkua.

Meillä on paljon enemmän kasviksia ja mausteita kuin lapsuudessani, ja alkuun ei lapsille meinannut kelvata päiväkodin ruoka.

Jännä nähdä mitä itse saava vanhana. Toivottavasti suuntaus on entistä luomumpi ja pakasteiden & valmisruuan aika ohi.

Vierailija
4/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehdään ihan vanhaa perusruokaa. Kala-liha-, makkara-, kasviskeitot, kiusaukset, ruskeaa kastikettakin ajoittain, laatikot, karjalanpaisti ja keitetyt perunat ym. Meillä tykätään.

Mielenkiintoista, meillä ei ole oikeastaan koskaan mitään em. ruuista.

Vierailija
5/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kotiruoka on aina ollut sitä, mitä on ollut saatavilla ja mihin perheellä on ollut varaa. 100 vuotta sitten edes kuninkailla ei ollut tällaisia valikoimia raaka-aineita kuin mitä marketeissa nyt on. Mitä meille tarjotaan vanhuksina riippuu ihan siitä, mitä silloin on saatavilla ja paljonko meillä itsellämme tai yhteiskunnalla on rahaa käyttää ruokaamme. Voi olla, että meidän vanhusruokamme on naurispuuroa. 

Vierailija
6/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kotiruoka on aina ollut sitä, mitä on ollut saatavilla ja mihin perheellä on ollut varaa. 100 vuotta sitten edes kuninkailla ei ollut tällaisia valikoimia raaka-aineita kuin mitä marketeissa nyt on. Mitä meille tarjotaan vanhuksina riippuu ihan siitä, mitä silloin on saatavilla ja paljonko meillä itsellämme tai yhteiskunnalla on rahaa käyttää ruokaamme. Voi olla, että meidän vanhusruokamme on naurispuuroa. 

No ei ihan näinkään, ei nämä meidän ruuat sen kalliimpia ole kuin 70-luvun ruuat. Silloin ei tosiaan ollut mahdollisuuttakaan muuhun, koska ei ollut muuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiruoka on aina ollut sitä, mitä on ollut saatavilla ja mihin perheellä on ollut varaa. 100 vuotta sitten edes kuninkailla ei ollut tällaisia valikoimia raaka-aineita kuin mitä marketeissa nyt on. Mitä meille tarjotaan vanhuksina riippuu ihan siitä, mitä silloin on saatavilla ja paljonko meillä itsellämme tai yhteiskunnalla on rahaa käyttää ruokaamme. Voi olla, että meidän vanhusruokamme on naurispuuroa. 

No ei ihan näinkään, ei nämä meidän ruuat sen kalliimpia ole kuin 70-luvun ruuat. Silloin ei tosiaan ollut mahdollisuuttakaan muuhun, koska ei ollut muuta.

Ei läheskään kaikilla 70-luvullakaan ollut varaa ostaa kaikkea, mitä kaupoista oli saatavilla. Oli silloinkin paljon vähävaraisia perheitä. Ja vastaavasti varakkaita perheitä, joissa syötiin kalliimmin kuin köyhissä perheissä.

Vierailija
8/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun lapsuudessani uunibroileri & riisi currykastikkeella oli ns. parempaa ruoka jota syötiin viikonloppuisin. :) Silloin ei tainnut olla samalla tavalla saatavana valmiita broilerisuikaleita, nythän broileri on ihan arkiruokaa. Samoin lohi oli jotain spesiaalimpaa, oli varmaan silloin suhteessa paljon kalliimpaa kuin nykyään.

Perunoita oli melkein joka päivä. Perunapohjaisia keittoja oli tosiaan usein; makkarakeittoa, lihakeittoa, kalakeittoa.

Linssejä fetaa tai oliiveja ei ollt mun lapsuudenkodissani tarjolla koskaan. Joskus ala-asteikäisenä löysin jostain papupyöryköidenohjeen ja tein niitä, tykkäsin itse tosi paljon mutta muulle perheelle ei maistunut.

Makaronilaatikkoa meillä tehdään nykyäänkin ihan kuten mun lapsuudessani. Silakkapihveistä tykätään myös kaikki. Samoin jauhelihakastiketta ja nakkikastiketta tulee tehtyä. Wokit on nykyään "perusmättöä" ja keitotkin kasvispitoisempia kuin ennen.

Ruoka-aineksissa isoimpina muutoksina ovat varmaan perunan käytön radikaali väheneminen, monipuolisempi kasvisvalikoima ja niiden runsaampi käyttö. Kiinankaali tosin on kadonnut melkein kokonaan, aiemminhan se oli varsinkin laitoskeittiöiden vakio"salaatti". Pavut ja linssit ovat myös sellaisia aineksia joita ei mun lapsuudenkodissani käytetty mutta meille ne ovat viikottaista ruokaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehdään ihan vanhaa perusruokaa. Kala-liha-, makkara-, kasviskeitot, kiusaukset, ruskeaa kastikettakin ajoittain, laatikot, karjalanpaisti ja keitetyt perunat ym. Meillä tykätään.

Täällä samoin. Koen ne perusruoat helppotekoisiksi ja helposti muunneltaviksi (perheessä moniallergikko), aineksia on aina kaapissa eikä reseptejä tarvitse, nämä kotoa opitut kun tulevat jo selkärangasta. Teen jopa läskisoosia, enkä ole neljääkymppiäkään. Ainoastaan silakkalaatikon olen jättänyt historian hämäriin.

Mies kalastaa, ja teini on oppinut pitämään savuahvenia peruskotiruokana. Kun hän joskus lähtee maailmalle, odotan mielenkiinnolla, vetävätkö affenet takaisin äidin patojen ääreen, tai lähteekö neito tai poikaystävänsä pilkille 😊

Vierailija
10/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon kolmekymppinen äiti ja teen kotona lapsuuteni ruokia: kalakeittoa, makaronilaatikkoa, perunaa ja kastiketta ja semmoista :)  kasviksia meillä kyllä syödään enemmän ja leipää ei yleensä ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehdään ihan vanhaa perusruokaa. Kala-liha-, makkara-, kasviskeitot, kiusaukset, ruskeaa kastikettakin ajoittain, laatikot, karjalanpaisti ja keitetyt perunat ym. Meillä tykätään.

Mielenkiintoista, meillä ei ole oikeastaan koskaan mitään em. ruuista.

Sama meillä. Esim. ruskea kastike on jotain, mitä en vieläkään ymmärrä - sehän on vain ruskistettua JAUHOA ja VETTÄ. Mielestäni kastikkeen tarkoitus on tuoda makua, ja tuollainen jauho-rasva-vesi-soossi on vain kastikkeen pohja, eikä kastike. Jotenkin perisuomalaista kutsua kastikkeeksi pelkkää kastikepohjaa, vähän sama kuin söisi tortillana pelkkiä tortillakuoria :D.

Vierailija
12/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsuuteni pikkukaupungissa 70-luvulla: luksusruokaa täysin alusta loppuun asti äidin valmistamana. Ei koskaan eineksiä, vaan lihapullatkin tehtiin itse aineksista, verilätyt tehtiin itse verestä jne. Sellainen ruoka on puhdasta ja parempaa kuin nykyruoka. Vihanneksia oli ja salaatteja myös, ainekset tulivat omasta maasta (meillä oli pari kasvimaata ja tila maalla).

Ainoa mikä selkeästi on muuttunut on maito. Join lapsena paljon punaista maitoa, se ei ollut "oikeaa tavaraa" ja nykyisin laktoosivammaisena en edes tiedä mitä maito maksaa enkä halua eläintenystävänä ja veganismiin taipuvaisena hihhulina edes käyttää maitotuotteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itte teen esim just sitä "kastikepohjaa" eli ruskeaajauhelihakastiketta ja perunaa tai perunamuusia, voiko sen parempaa ruokaa edes olla? Perinteiset jauhelihakeitot, kalakeitot kuuluu myös listalle. Harvemmin kun tulee tehtyä makaroonimössöjä, niin eipä lapsetkaan niistä tykkää. Se mihin on lapsena tottunut nii sitä tarjotaan yleensä omillekkin muksuille. Periteiset kotiruat kunniaan ei ne nyky mössöt oo mistään kotosin. Terkuin 22- vuotias kahen lapsen äippä.

Vierailija
14/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei 1970-luvulla ollut näitä marinoituja suikaleita, vaan kokonaisia broilereja ja kanojakin, ja karjalanpaistilihat leikattiin itse. Taisi olla 1980-lukua, kun muistan ostaneeni ensimmäisiä valmiiksi maustettuja grillikylkiä, eli pintamaustettuja isoja kappaleita. Purkkihernekeittoa on kyllä ollut paljon pitempään.

Itse teen vieläkin niin lihapullat kuin verilätyt lihasta ja verestä. Peruna on edelleen arkiruokaa lähinnä siitä syystä, että sitä voi kasvattaa itse toisin kuin riisiä, pastaa ja vokkivihanneksia. 

Toivon, että minun lapseni osaavat sekä metsästää, kalastaa että kasvattaa syötävää minunkin varalleni ja myös valmista sitä sitten, kun olen niin vanha, että en kykene itse ruokaa laittamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä meillä on paljonkin ihan samoja ruokia kuin meillä kotona. Kiusauksia, muusia, lihapullia, mureketta, uunikalaa, keittoja monenmoisia... Jälkiruoat ihan samoja, kiisselit on jääneet pois.

Eineksiä ei meillä syödä tai jotain valmiiksi marinoitua mättöä. Pihvejä on useammin.

Vierailija
16/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä haluan tutustuttaa mun lapset myös suomalaisiin "perinneruokiin". Siispä kaalilaatikko, karjalanpaisti yms. löytyy ruokapöydästä silloin tällöin. Löytyy myös intialainen dal, wokit, meksikolaisvaikutteinen ruoka ja moni muu.

Miksi pitää valita uusi tai vanha? Sekoittakaa niitä, oppii lapsetkin syömään monenlaista kun tyylit vaihtelee päivittäin.

Terveisin äiti jonka tytär rakastaa karjalanpaistia yli kaiken ja poika innostuu tulisesta kookos-kanacurrysta. Molemmat lapset kaikkiruokaisia.

Vierailija
17/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei 1970-luvulla ollut näitä marinoituja suikaleita, vaan kokonaisia broilereja ja kanojakin, ja karjalanpaistilihat leikattiin itse. Taisi olla 1980-lukua, kun muistan ostaneeni ensimmäisiä valmiiksi maustettuja grillikylkiä, eli pintamaustettuja isoja kappaleita. Purkkihernekeittoa on kyllä ollut paljon pitempään.

Itse teen vieläkin niin lihapullat kuin verilätyt lihasta ja verestä. Peruna on edelleen arkiruokaa lähinnä siitä syystä, että sitä voi kasvattaa itse toisin kuin riisiä, pastaa ja vokkivihanneksia. 

Toivon, että minun lapseni osaavat sekä metsästää, kalastaa että kasvattaa syötävää minunkin varalleni ja myös valmista sitä sitten, kun olen niin vanha, että en kykene itse ruokaa laittamaan.

Juu, kyllä se nykyajan wokki on useimmiten pakastevihanneksia tai kaupan vihanneksia kuitenkin, sekaan heitetään valmis mausteseos ja sitten niitä marinoituja limaisia rääkättyjen broilerien palasia. Huonompaa se on nykyisin! Ja kovin moni ei kalasta/metsästä, saati edes osta kaupasta sitä riistalihaa tai hanki suoraan joltain. Kun ne limasuikaleet on niin helppoi!

Vierailija
18/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudessani uunibroileri & riisi currykastikkeella oli ns. parempaa ruoka jota syötiin viikonloppuisin. :) Silloin ei tainnut olla samalla tavalla saatavana valmiita broilerisuikaleita, nythän broileri on ihan arkiruokaa. Samoin lohi oli jotain spesiaalimpaa, oli varmaan silloin suhteessa paljon kalliimpaa kuin nykyään.

Perunoita oli melkein joka päivä. Perunapohjaisia keittoja oli tosiaan usein; makkarakeittoa, lihakeittoa, kalakeittoa.

Linssejä fetaa tai oliiveja ei ollt mun lapsuudenkodissani tarjolla koskaan. Joskus ala-asteikäisenä löysin jostain papupyöryköidenohjeen ja tein niitä, tykkäsin itse tosi paljon mutta muulle perheelle ei maistunut.

Makaronilaatikkoa meillä tehdään nykyäänkin ihan kuten mun lapsuudessani. Silakkapihveistä tykätään myös kaikki. Samoin jauhelihakastiketta ja nakkikastiketta tulee tehtyä. Wokit on nykyään "perusmättöä" ja keitotkin kasvispitoisempia kuin ennen.

Ruoka-aineksissa isoimpina muutoksina ovat varmaan perunan käytön radikaali väheneminen, monipuolisempi kasvisvalikoima ja niiden runsaampi käyttö. Kiinankaali tosin on kadonnut melkein kokonaan, aiemminhan se oli varsinkin laitoskeittiöiden vakio"salaatti". Pavut ja linssit ovat myös sellaisia aineksia joita ei mun lapsuudenkodissani käytetty mutta meille ne ovat viikottaista ruokaa.

Tuleepa tosiaan lapsuus tästä jutusta mieleen!

Uunibroileri - kokonainen - oli tosiaan sunnuntairuokaa. Näitä broilereita (taisi olla kanaakin) myytiin pakasteena, niitä oli muistaakseni isot pakastealtaat tarjolla kaupassa. Jos oli tarjouksessa, näitä muoviin kääräistyjä oli vähän joka kärryssä. Tarjoiltiin riisin kera. Meillä ei pahemmin kastikkeita harrastettu.

Toinen vaihtoehto sunnuntaille oli sitten se lohi. Sen kanssa oli lisäkkeenä perunamuussia.

Ja molempiin kuului salaatiksi - miten muutenkaan - pilkottua kiinankaalia, jossa oli ananasta tai puolukoita mukana. Leipää - muistaakseni kauravarrasta - oli sunnuntaisin tarjolla. Viikolla oli pikemminkin ruisleipää.

Että joo, kyllähän nää melkosia retro-annoksia on, kun tähän päivään vertaa. Kiivi ja myöhemmin karambola edusti eksoottisuuden huippua kotona!

Vierailija
19/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse syntynyt 85. meillä oli melkein AINA kokoperunat ja joku kastike, usein jauhelihakastike, mutta paljon myös ruskea kastike+kaupan lihapullat/nakit. ei silloin ajateltu, mitä paskaa niissä oli! kun kasvettiin teini-ikään, alettiin jo itse laittaa (siis aikaisemminkin, mutta teineinä sitten lähes aina joku meistä teki ruoan) niin alettiin laittaa esim kanaa, mureketta, lasagnea

Vierailija
20/42 |
15.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ostakaas muuten joskus sellainen kokonainen pakastebroileri ja tehkää siitä vaikkapa sitruunalla ja timjamilla maustettu versio. On sitten aika hyvää. :)

T: 16

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kahdeksan viisi