Raha on tärkein onnellisuuden lähde?

Raha on tehnyt mun elämästä ainakin monipuolisempaa. Oon ollut yhdessä saman miehen kanssa jo 7 vuotta. Suhteen alkuaikoina mies opiskeli ja mä tein töitä, rahasta oli aina tiukkaa. Silti oltiin ihan onnellisia.

Nyt raha-asiat ovat paremmin ja moni asia on sen myötä muuttunut. Esim ei tartte enää asua pienessä vuokrakaksiossa vaan ollaan pystytty muuttamaan omaan (pankin) isompaan asuntoon jossa sauna, takka, oma piha ja joka on hyvällä paikalla. Omalla pihalla on kiva kesäisin grillailla. Ollaan hommattu pari koiraakin nyt kun on mahdollisuus elättää ne. On oma auto ja pystyy matkustelemaan ja harrastamaan. Tosin ollaan lapsettomia, sitä ongelmaa ei edes rahalla voi ratkaista ihan tuosta noin vaan. Toki on varaa mennä lapsettomuushoitoihin eli rahasta hyötyä.

Raha tuo juuri sitä vapautta, huolettomuutta ja turvallisuutta elämään. Vanhuuden varallekin olisi hyvä olla rahaa, etenkin sairastuessa. Melko heitteillä on varaton vanha ihminen.

Ap ei tainnut tarkoittaa mitään rikkautta tai upporikkaana olemisen autuutta. Raha on välttämättömyys ja ihmisarvoisen elämän kannalta sitä tulee olla riittävästi.

Onhan se raha tärkeää, mutta jotakin uupuu tästä onnellisuuden yhtälöstä ja siitä, miten se yhtälö voi levitä reisille:

Rahamoodissa rikkaat ovat ahneempia kuin pienituloiset - Helsingin Sanomat

Lainaus yllä olevasta kolumnista:

"Piff on tutkinut rahan psykologista vaikutusta valikoimalla sattumanvaraisesti kaksi henkilöä, jotka ovat suunnilleen samanikäisiä, samaa sukupuolta ja samaa tuloluokkaa. Heidät pannaan pelaamaan monopolia, mutta peliä on manipuloitu siten, että henkilö A saa jo lähtökohtaisesti paremmat asemat, ja hän voittaa koko ajan. Henkilö B pysyy koko pelin ajan kaukana hännillä, teki miten hyviä siirtoja tahansa.

Kun peli alkaa, molemmille valkenee nopeasti, että jotakin on vialla. Ei ole mahdollista, että toinen voittaa ja toinen häviää koko ajan. Mutta koska kyseessä on tutkimus, he jatkavat pelaamista. Ehkä juju valkenee pelin edetessä.

Ensin henkilö A suhtautuu menestykseensä hieman nolosti ja anteeksipyyntelevästi. Mutta kun peli etenee, A alkaa muuttua. Hän muuttuu voitonriemuiseksi. Hän ei enää pyytele anteeksi, vaan paukuttaa nappulaansa pelilaudalla. Mitä enemmän hän voittaa, sitä röyhkeämmäksi hän tulee. "Olen voittamaton", hän nauraa. "Mulla on niin paljon rahaa." Hän levittää jalkansa tuolin alla leveään V-asentoon. Hän alkaa ilkeillä vastapelaajalleen, mutta välttää katsekontaktia.

Jos pelin alussa hän vielä osoitti vastapelaajaansa kohtaan empatiaa, viisitoista minuuttia myöhemmin siitä ei ole mitään jäljellä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Rahalla on valtava vaikutus ihmisen elämänlaatuun!

On, jos vertaa oikeasti vähävaraista ja ok-toimeentulevaa. Kyllä se raha tuo turvaa ja elämänlaatua. Mutta keskituloisen(esim. 2500 e/kk) ihmisen elämänlaatu Suomessa ei ole minusta rahanpuutteen takia kovin paljon huonompi kuin rikkaan. Raha nostaa elämänlaatua vain tiettyyn pisteeseen asti.

2500 euro menee nettona vielä täysin kulutukseen lapsiperheessä. Lisämenot pitää säästää erikseen. Kyllä jokin 5000 euroa nettona kuussa jo loisi varaa matkustella ja ostaa kaupasta katsomatta joka kerta hintalappua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Rahalla on valtava vaikutus ihmisen elämänlaatuun!

On, jos vertaa oikeasti vähävaraista ja ok-toimeentulevaa. Kyllä se raha tuo turvaa ja elämänlaatua. Mutta keskituloisen(esim. 2500 e/kk) ihmisen elämänlaatu Suomessa ei ole minusta rahanpuutteen takia kovin paljon huonompi kuin rikkaan. Raha nostaa elämänlaatua vain tiettyyn pisteeseen asti.

2500 euro menee nettona vielä täysin kulutukseen lapsiperheessä. Lisämenot pitää säästää erikseen. Kyllä jokin 5000 euroa nettona kuussa jo loisi varaa matkustella ja ostaa kaupasta katsomatta joka kerta hintalappua!

Nämä ovat niin subjektiivisia. Itse saan haaskattua yksin 2500 e kk ja ylimääräiset menot pitää rahoittaa palkan ulkopuolelta. Ja jos joku tienaa käteen 4000, on saattanut hankkia kalliimman asunnon ja auton ja taas kaikki rahat menevät elämiseen eikä ole mitään isoa ylimääräistä rahaa. Ja moni suhtautuu säästöihinsä aika suojelevasti eikä niitä käytetä helposti mihinkään.

Itse tähtään keskituloisuuteen, en rikkauksiin. Haluan oman talon ja perheen, ne tekevät minut onnelliseksi. Olen nähnyt läheltä, mitä raha tekee monille. Arvot ja periaatteet muuttuvat, käytös muuttuu, lopulta koko ihminen muuttuu. Mitä enemmän rahaa on, sitä ahneemmiksi ja ylimielisemmiksi muututaan. Tietenkään tämä ei koske kaikkia, mutta tunnen liian monta, jolle on käynyt juuri näin. Itse en halua joutua tähän kierteeseen.

Nuorempana haaveilin rikkauksista, ja olin hyvää vauhtia muuttumassa ylimieliseksi, edes itse sitä huomaamatta. Eräät asiat elämässäni kuitenkin "herättivät" todellisuuteen, ja tulin järkiini. On varmasti ihanaa, kun ei tarvitse juuri ajatusta uhrata raha-asioihin, kun tulot ovat huimat. Olen kuitenkin todennut, että vähemmälläkin tulee toimeen ja voi saavuttaa onnellisuuden.

Sanotaan, että raha ei tee onnelliseksi. Siitä en tiedä mitään.

Rahan puute tekee onnettomaksi. Sen tiedän varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei tainnut tarkoittaa mitään rikkautta tai upporikkaana olemisen autuutta. Raha on välttämättömyys ja ihmisarvoisen elämän kannalta sitä tulee olla riittävästi.

Näin mäkin avauksen ymmärsin.Jos on rahaa ihmisarvoiseen elämään,voidaan puhua siitä,onko lisäraha onnellisuustekijä,mutta kyllä,nykymaailmassa missä rahaa tarvitaan saadakseen perustarpeet tyydytettyä,on turha jurputtaa miten "raha ei tuo onnea" ja "on rikkaillakin ongelmia".Varmasti onkin,mutta rikkaan ei tarvitse miettiä riittävätkö rahat välttämättömyyksiin,joten heidän ongelmansa eivät ole oikein samalla viivalla kuin köyhän.Täysin huoletontahan ei kenenkään elämä ole.

Runkkaahmaan!