Lue keskustelun säännöt.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista. Mikä lääkäri ottaisi huomioon oireet eikä vaan tuijottaisi labra-arvoja?
14.03.2016 |
En jaksa kohta enää käydä töissä, olen ihan loppu.
Mistä löytäisin lääkärin joka kuuntelis ja ottaidi huomioon nämä oireet?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityiseltä. Mulla sama vika. Kävin viime vuonna kuuntelemassa tk-lääkärin vittuilua siitä että mene ulos lenkille, kyllä se siitä. Olen vuoden miettinyt jos jaksais mennä ykstyiselle. Mene sinä jos jaksat vielä. Mä mietin vielä hetken, se on helpompaa.
Mene ihmeessä, ennen kuin sairastut muuten. Minulle tk-lääkäri totesi, että arvot on viiterajoissa (juu, kyllähän ne niihin juuri ja juuri mahtuivat), mutta verensokeri on turhan korkealla ja nyt pitäisi kiireesti laihduttaa ennen kuin puhkeaa diabetes. Mitä hemmettiä tuo sakki on lääkiksessä tehnyt? Bilettänyt?
Mitä oireita sinulla oli?
Olin jatkuvasti väsynyt. Työpäivän jälkeen ei olisi jaksanut tehdä mitään, kotitöihin, ulkoiluun ja liikuntaan pakottautuminen oli hirvittävän vaikeaa. Palelin, vaikka olin nostanut sisälämpötilaa muutamalla asteella, vrt. aiemmin en palellut juuri koskaan. Iho kuivui ja varsinkin kasvojen iho meni muutenkin huonoon kuntoon. Hiukset olivat huonokuntoiset ja niitä irtosi paljon. Nivelkivut, särkyä ranteissa. Kynnet lohkeilivat ja katkeilivat. Paino ei noussut, mutta ei se terveellisestä ruokavaliosta ja vähäistä liikuntaa lukuunottamatta terveellisistä elintavoista huolimatta laskenutkaan. Ensimmäinen mihin ylipäänsä kiinnitin huomiota oli monipuolinen ruokavalio ja vitamiinien saaminen. Eipä ollut apua.
Anteeksi, varmasti minä vain kuvittelin. Oikea ratkaisu olisi tietysti ollut ottaa itseäni niskasta kiinni ja uskoa tk-jumalan sanaan.
Just tällanen marttyyriasenne on hirmu yleistä naisilla, jotka kilpirauhasen vajaatoimintaa - oli se sitten kuvitteellista tai verikokein todennettua - syyttävät epämääräisestä väsymyksestä, alakulosta, aivosumusta ja ties mistä psyykkisestä oirehdinnasta. Se saa minut enemmän vain vakuuttuneeksi, että kyseessä on tietyntyyppisen temperamentin kanssa vahvasti korreloiva vitsaus.
Marttyyriasenne?!? Eikö se nyt jumalauta saa ärsyttää, että todellisia, selkeästi elämänlaatua heikentäviä oireita pidetään kuvitelmina, laiskuutena, itsediagnosoituna höpöhöpönä ja ties minä? Voi vittu teidän kanssanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtenä sivukommenttina tähän... Ihminen kun on aika monimutkainen kokonaisuus, niin oletteko kilpirauhasharrastajat miettineet, että se kilpirauhanen ja sitä säätelevä aivolisäke ei ole mikään itsenäinen saari vaan osa isompaa systeemiä? Siis samalla tavalla kun kilpirauhanen vaikuttaa koko elimistöön niin elimistön muutokset (esim. pitkäaikaisen stressin tai univajeen aiheuttamat ACTH - kortisolierityksen häiriöt) vaikuttaa kilpirauhaseen? Mun silmään näin avoimin mielin asioita ajattelevana yleislääkärinä tämä kilpparipiirien suosima RT3V -vouhkaus näyttää ihan yhtä yksioikoiselta kuin paljon kritisoitu tk-lääkärien "viitearvojen tuijotus".
Endokrinologiassa voi pitää nyrkkisääntönä, että kun elimistöön tuodaan ulkopuolelta hormoneja niin horjutetaan monimutkaista vuorovaikutusverkkoa, siis vähän niinkuin liian isolla meisselillä karkeasti rukataan monimutkaista konetta. Tämän takia ulkopuolelta hormonien antamiseen kannattaa turvautua vain, jos eritysongelma on massiivinen, selkeä (vrt. ne viitearvot...). Tuo pyhä liotyroniini kumppaneineen on olennaisesti vaan sitä karkeaa hormonien tuomista kehoon. Seuraa jotain hyötyä, jotain haittaa, eikä pitkän ajan nettovaikutus ole välttämättä hyvä vaikka piristävä vaikutus saisi siltä tuntumaankin. Uskon ja toivon että jossain vaiheessa ymmärrys "lievien" kilpparihäiriöiden synnystä kehittyy. Sitä odotellessa aineenvaihduntaan vaikuttavat perusasiat (uni, stressin määrä, kipu, riittävä fyysinen aktiivisuus, metabolinen oireyhtymä) kannattaa ottaa pohdinnoissa huomioon ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Ei siitä haittaakaan liene!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityiseltä. Mulla sama vika. Kävin viime vuonna kuuntelemassa tk-lääkärin vittuilua siitä että mene ulos lenkille, kyllä se siitä. Olen vuoden miettinyt jos jaksais mennä ykstyiselle. Mene sinä jos jaksat vielä. Mä mietin vielä hetken, se on helpompaa.
Mene ihmeessä, ennen kuin sairastut muuten. Minulle tk-lääkäri totesi, että arvot on viiterajoissa (juu, kyllähän ne niihin juuri ja juuri mahtuivat), mutta verensokeri on turhan korkealla ja nyt pitäisi kiireesti laihduttaa ennen kuin puhkeaa diabetes. Mitä hemmettiä tuo sakki on lääkiksessä tehnyt? Bilettänyt?
Mitä oireita sinulla oli?
Olin jatkuvasti väsynyt. Työpäivän jälkeen ei olisi jaksanut tehdä mitään, kotitöihin, ulkoiluun ja liikuntaan pakottautuminen oli hirvittävän vaikeaa. Palelin, vaikka olin nostanut sisälämpötilaa muutamalla asteella, vrt. aiemmin en palellut juuri koskaan. Iho kuivui ja varsinkin kasvojen iho meni muutenkin huonoon kuntoon. Hiukset olivat huonokuntoiset ja niitä irtosi paljon. Nivelkivut, särkyä ranteissa. Kynnet lohkeilivat ja katkeilivat. Paino ei noussut, mutta ei se terveellisestä ruokavaliosta ja vähäistä liikuntaa lukuunottamatta terveellisistä elintavoista huolimatta laskenutkaan. Ensimmäinen mihin ylipäänsä kiinnitin huomiota oli monipuolinen ruokavalio ja vitamiinien saaminen. Eipä ollut apua.
Anteeksi, varmasti minä vain kuvittelin. Oikea ratkaisu olisi tietysti ollut ottaa itseäni niskasta kiinni ja uskoa tk-jumalan sanaan.
Ei kukaan ole väittänytkään, etteikö sinulla voisi oikeasti olla vajaatoiminta. Jos olet sama kuin aiempi "vasta-aine" kirjoittelija, niin luultavasti tk:ssa mitatuissa arvoissa on tapahtunut joko näytteenotossa tai tulosten tulkinnassa virhe, taikka arvo ei ollut vaan vielä koholla (sekin on mahdollista). Sillon lääkärillä ei yksinkertaisesti ole kauheasti kilpirauhasen vajaatoimintaa tukevaa näyttöä, jolloin nuo oireet hän pyrki tietysti selvittämään jollain muilla keinoin.
En ymmärrä tuota katkeruutta ja pahaa mieltä, en usko, että hän kiusallaan noin teki. Ja se mikä tietysti vaikuttaa valitettavasti hieman negatiivisesti lääkäreiden asenteeseen, on varmastikin tämä kilpirauhasen vajaatoiminnan "yleisyys". Todella monet tulevat nykypäivänä suorastaan vaatimaan lääkitystä, koska paino on noussut ja arjessa meinaa väsyttää. Tottakai tämä syö painoarvoa oikeasti sairailta ja pistää kyynistymään kyseistä sairautta kohtaan, vaikka se onkin harmi.
En ole tuo vasta-aineista kirjoittanut.
Vaikka lääkärillä kuinka olisi negatiivinen ennakkoasenne johonkin sairauteen mukasairaiden vuoksi, se ei saa vaikuttaa työhön niin että potilas joutuu kärsimään. Se ei ole mikään "harmi", vaan epäammattimaista käytöstä. Minä sain avun muuta kautta ja voin nyt hyvin. Kyseisen tk-lääkärin ammattitaitoon en enää voi luottaa, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä sivukommenttina tähän... Ihminen kun on aika monimutkainen kokonaisuus, niin oletteko kilpirauhasharrastajat miettineet, että se kilpirauhanen ja sitä säätelevä aivolisäke ei ole mikään itsenäinen saari vaan osa isompaa systeemiä? Siis samalla tavalla kun kilpirauhanen vaikuttaa koko elimistöön niin elimistön muutokset (esim. pitkäaikaisen stressin tai univajeen aiheuttamat ACTH - kortisolierityksen häiriöt) vaikuttaa kilpirauhaseen? Mun silmään näin avoimin mielin asioita ajattelevana yleislääkärinä tämä kilpparipiirien suosima RT3V -vouhkaus näyttää ihan yhtä yksioikoiselta kuin paljon kritisoitu tk-lääkärien "viitearvojen tuijotus".
Endokrinologiassa voi pitää nyrkkisääntönä, että kun elimistöön tuodaan ulkopuolelta hormoneja niin horjutetaan monimutkaista vuorovaikutusverkkoa, siis vähän niinkuin liian isolla meisselillä karkeasti rukataan monimutkaista konetta. Tämän takia ulkopuolelta hormonien antamiseen kannattaa turvautua vain, jos eritysongelma on massiivinen, selkeä (vrt. ne viitearvot...). Tuo pyhä liotyroniini kumppaneineen on olennaisesti vaan sitä karkeaa hormonien tuomista kehoon. Seuraa jotain hyötyä, jotain haittaa, eikä pitkän ajan nettovaikutus ole välttämättä hyvä vaikka piristävä vaikutus saisi siltä tuntumaankin. Uskon ja toivon että jossain vaiheessa ymmärrys "lievien" kilpparihäiriöiden synnystä kehittyy. Sitä odotellessa aineenvaihduntaan vaikuttavat perusasiat (uni, stressin määrä, kipu, riittävä fyysinen aktiivisuus, metabolinen oireyhtymä) kannattaa ottaa pohdinnoissa huomioon ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Ei siitä haittaakaan liene!
Juurikin näin. Todella hyvä kommentti (Y)!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityiseltä. Mulla sama vika. Kävin viime vuonna kuuntelemassa tk-lääkärin vittuilua siitä että mene ulos lenkille, kyllä se siitä. Olen vuoden miettinyt jos jaksais mennä ykstyiselle. Mene sinä jos jaksat vielä. Mä mietin vielä hetken, se on helpompaa.
Mene ihmeessä, ennen kuin sairastut muuten. Minulle tk-lääkäri totesi, että arvot on viiterajoissa (juu, kyllähän ne niihin juuri ja juuri mahtuivat), mutta verensokeri on turhan korkealla ja nyt pitäisi kiireesti laihduttaa ennen kuin puhkeaa diabetes. Mitä hemmettiä tuo sakki on lääkiksessä tehnyt? Bilettänyt?
Mitä oireita sinulla oli?
Olin jatkuvasti väsynyt. Työpäivän jälkeen ei olisi jaksanut tehdä mitään, kotitöihin, ulkoiluun ja liikuntaan pakottautuminen oli hirvittävän vaikeaa. Palelin, vaikka olin nostanut sisälämpötilaa muutamalla asteella, vrt. aiemmin en palellut juuri koskaan. Iho kuivui ja varsinkin kasvojen iho meni muutenkin huonoon kuntoon. Hiukset olivat huonokuntoiset ja niitä irtosi paljon. Nivelkivut, särkyä ranteissa. Kynnet lohkeilivat ja katkeilivat. Paino ei noussut, mutta ei se terveellisestä ruokavaliosta ja vähäistä liikuntaa lukuunottamatta terveellisistä elintavoista huolimatta laskenutkaan. Ensimmäinen mihin ylipäänsä kiinnitin huomiota oli monipuolinen ruokavalio ja vitamiinien saaminen. Eipä ollut apua.
Anteeksi, varmasti minä vain kuvittelin. Oikea ratkaisu olisi tietysti ollut ottaa itseäni niskasta kiinni ja uskoa tk-jumalan sanaan.
Ei kukaan ole väittänytkään, etteikö sinulla voisi oikeasti olla vajaatoiminta. Jos olet sama kuin aiempi "vasta-aine" kirjoittelija, niin luultavasti tk:ssa mitatuissa arvoissa on tapahtunut joko näytteenotossa tai tulosten tulkinnassa virhe, taikka arvo ei ollut vaan vielä koholla (sekin on mahdollista). Sillon lääkärillä ei yksinkertaisesti ole kauheasti kilpirauhasen vajaatoimintaa tukevaa näyttöä, jolloin nuo oireet hän pyrki tietysti selvittämään jollain muilla keinoin.
En ymmärrä tuota katkeruutta ja pahaa mieltä, en usko, että hän kiusallaan noin teki. Ja se mikä tietysti vaikuttaa valitettavasti hieman negatiivisesti lääkäreiden asenteeseen, on varmastikin tämä kilpirauhasen vajaatoiminnan "yleisyys". Todella monet tulevat nykypäivänä suorastaan vaatimaan lääkitystä, koska paino on noussut ja arjessa meinaa väsyttää. Tottakai tämä syö painoarvoa oikeasti sairailta ja pistää kyynistymään kyseistä sairautta kohtaan, vaikka se onkin harmi.
En ole tuo vasta-aineista kirjoittanut.
Vaikka lääkärillä kuinka olisi negatiivinen ennakkoasenne johonkin sairauteen mukasairaiden vuoksi, se ei saa vaikuttaa työhön niin että potilas joutuu kärsimään. Se ei ole mikään "harmi", vaan epäammattimaista käytöstä. Minä sain avun muuta kautta ja voin nyt hyvin. Kyseisen tk-lääkärin ammattitaitoon en enää voi luottaa, ikävä kyllä.
Ei tietysti saa. Tarkoitinkin vain, että nykyään tämä vaiva on "yleistynyt" hurjasti, luultavasti internetin ja tiedonhaun helppouden vuoksi, jolloin ihmiset tietysti itse selittävät hieman epämääräisiä vaivojaan helposti kilpirauhasen vajaatoiminnalla. Jota ei kaikilla kuitenkaan vaivojen taustalta löydy. Tämän ison joukon sisältä täytyy jollain (tutkimustuloksiin perustuvalla) tavalla seuloa oikeasti sairaat.
Kuten sanottua, on voinut käydä niin, että arvosi on tulkittu väärin. Tai ne ovat olleet viiterajojen sisällä, jolloin selvää näyttöä vajaatoimintatilanteesta ei saada, eikä haluta vain "varalta" aloittaa hormonihoitoa.
Hienoa, jos olet saanut avun jostain muualta ja olosi on helpottunut. Harmi, jos lääkärisi on kohdellut sinua mielestäsi epäammattimaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä sivukommenttina tähän... Ihminen kun on aika monimutkainen kokonaisuus, niin oletteko kilpirauhasharrastajat miettineet, että se kilpirauhanen ja sitä säätelevä aivolisäke ei ole mikään itsenäinen saari vaan osa isompaa systeemiä? Siis samalla tavalla kun kilpirauhanen vaikuttaa koko elimistöön niin elimistön muutokset (esim. pitkäaikaisen stressin tai univajeen aiheuttamat ACTH - kortisolierityksen häiriöt) vaikuttaa kilpirauhaseen? Mun silmään näin avoimin mielin asioita ajattelevana yleislääkärinä tämä kilpparipiirien suosima RT3V -vouhkaus näyttää ihan yhtä yksioikoiselta kuin paljon kritisoitu tk-lääkärien "viitearvojen tuijotus".
Endokrinologiassa voi pitää nyrkkisääntönä, että kun elimistöön tuodaan ulkopuolelta hormoneja niin horjutetaan monimutkaista vuorovaikutusverkkoa, siis vähän niinkuin liian isolla meisselillä karkeasti rukataan monimutkaista konetta. Tämän takia ulkopuolelta hormonien antamiseen kannattaa turvautua vain, jos eritysongelma on massiivinen, selkeä (vrt. ne viitearvot...). Tuo pyhä liotyroniini kumppaneineen on olennaisesti vaan sitä karkeaa hormonien tuomista kehoon. Seuraa jotain hyötyä, jotain haittaa, eikä pitkän ajan nettovaikutus ole välttämättä hyvä vaikka piristävä vaikutus saisi siltä tuntumaankin. Uskon ja toivon että jossain vaiheessa ymmärrys "lievien" kilpparihäiriöiden synnystä kehittyy. Sitä odotellessa aineenvaihduntaan vaikuttavat perusasiat (uni, stressin määrä, kipu, riittävä fyysinen aktiivisuus, metabolinen oireyhtymä) kannattaa ottaa pohdinnoissa huomioon ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Ei siitä haittaakaan liene!
Ihan tavallinen yleislääkäri, jos on pätevä, käy läpi potilaansa kokonaistilanteen. Ruokavaliosta ei kukaan koskaan ole multa kysynyt - ikinä.
Pelkät kilpparikokeet ei riitä, tulee tutkia vitamiinit, raudat, sokerit jne.
Itselläni kaikki arvot kuin oppikirjasta, ainoastaan kolesteroli vähän noussut tässä vuosien ihmettelyn aikana, tosin sekin vielä alle 5.
Oireet suoraan oppikirjasta, paitsi kuukautiset ei epäsäännölliset, johtunee iästäni.
Yksintk imbesilli ilmoitti, että olen huomiohakuinen ja luulosairas. Lähetin hänelle kopion diagnoosistani. Ihan vaan tiedoksi.
On mulla yksi kaveri joka sanoi, että lepäät vaan äläkä syö lääkkeitä. Kukin tehköön kuten tykkää, mutta jos potilas on koko ajan väsyneempi, tukka lähtee, lihoo, masentuu vuosien paskaolojen jälkeen ja mitään vkaa ei kuka löydy, kannattaa vaihtaa lääkäriä.
Eiköhän tuo terveyskeskuslääkäreiden kyllästyneisyys kyseistä sairautta kohtaan johdu siitä, että terkkarissa asioi paljolti vain vanhuksia ja yhteiskunnan ulkopuolella olevia ns. "moniongelmatapauksia", joiden oireiden selittäjä on todennäköisesti jokin muu asia, varsinkin, jos kilpirauhasarvot ovat normaalit.
Kuten joku fiksu lääkäri tuossa kommentoikin, niin kyse on monimutkaisesta systeemistä, jota voidaan pahimmassa tapauksessa vain sekoittaa ulkoisilla hormoneilla. Monet lievät kilpirauhashäiriöt varmasti korjautuisivat elintavoilla. Jos ihminen on lihava, stressaantunut ja koko elimistö kytee jatkuvassa tulehdustilassa, on epätodennäköistä, etteikö se vaikuttaisi myös kilpirauhaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä sivukommenttina tähän... Ihminen kun on aika monimutkainen kokonaisuus, niin oletteko kilpirauhasharrastajat miettineet, että se kilpirauhanen ja sitä säätelevä aivolisäke ei ole mikään itsenäinen saari vaan osa isompaa systeemiä? Siis samalla tavalla kun kilpirauhanen vaikuttaa koko elimistöön niin elimistön muutokset (esim. pitkäaikaisen stressin tai univajeen aiheuttamat ACTH - kortisolierityksen häiriöt) vaikuttaa kilpirauhaseen? Mun silmään näin avoimin mielin asioita ajattelevana yleislääkärinä tämä kilpparipiirien suosima RT3V -vouhkaus näyttää ihan yhtä yksioikoiselta kuin paljon kritisoitu tk-lääkärien "viitearvojen tuijotus".
Endokrinologiassa voi pitää nyrkkisääntönä, että kun elimistöön tuodaan ulkopuolelta hormoneja niin horjutetaan monimutkaista vuorovaikutusverkkoa, siis vähän niinkuin liian isolla meisselillä karkeasti rukataan monimutkaista konetta. Tämän takia ulkopuolelta hormonien antamiseen kannattaa turvautua vain, jos eritysongelma on massiivinen, selkeä (vrt. ne viitearvot...). Tuo pyhä liotyroniini kumppaneineen on olennaisesti vaan sitä karkeaa hormonien tuomista kehoon. Seuraa jotain hyötyä, jotain haittaa, eikä pitkän ajan nettovaikutus ole välttämättä hyvä vaikka piristävä vaikutus saisi siltä tuntumaankin. Uskon ja toivon että jossain vaiheessa ymmärrys "lievien" kilpparihäiriöiden synnystä kehittyy. Sitä odotellessa aineenvaihduntaan vaikuttavat perusasiat (uni, stressin määrä, kipu, riittävä fyysinen aktiivisuus, metabolinen oireyhtymä) kannattaa ottaa pohdinnoissa huomioon ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Ei siitä haittaakaan liene!Ihan tavallinen yleislääkäri, jos on pätevä, käy läpi potilaansa kokonaistilanteen. Ruokavaliosta ei kukaan koskaan ole multa kysynyt - ikinä.
Pelkät kilpparikokeet ei riitä, tulee tutkia vitamiinit, raudat, sokerit jne.
Itselläni kaikki arvot kuin oppikirjasta, ainoastaan kolesteroli vähän noussut tässä vuosien ihmettelyn aikana, tosin sekin vielä alle 5.Oireet suoraan oppikirjasta, paitsi kuukautiset ei epäsäännölliset, johtunee iästäni.
Yksintk imbesilli ilmoitti, että olen huomiohakuinen ja luulosairas. Lähetin hänelle kopion diagnoosistani. Ihan vaan tiedoksi.
On mulla yksi kaveri joka sanoi, että lepäät vaan äläkä syö lääkkeitä. Kukin tehköön kuten tykkää, mutta jos potilas on koko ajan väsyneempi, tukka lähtee, lihoo, masentuu vuosien paskaolojen jälkeen ja mitään vkaa ei kuka löydy, kannattaa vaihtaa lääkäriä.
Kauhean aggressiivinen ja negatiivinen asenne sinulla. Onko sinulla diagnosoitu kenties myös persoonallisuushäiriö?
Mutta hienoa, että olet lääkkeen avulla löytänyt avun vaivoihisi.
Eiköhän tämä kilpirauhasasia ole jo tuhanteen kertaan käsitelty juttu ja aina vaan siitä jaksetaan jauhaa.
Täytyy olla seulontamenetelmiä ja kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi ei voi perustua pelkästään oirekuvaan, joka sinällään sopisi moneen muuhunkin elintavoista/muista sairauksista johtuvaan tilaan.
Seulonta perustuu tämänhetkiseen parhaaseen tietoon mitä asiasta on, ja sen mukaan mennään. Ei ole mikään suositus aloittaa ihmisille hormonilääkitystä noin vain huvin vuoksi katsoen auttaiskos vaikos eikö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpirauhasen vajaatoiminta, tyypin II diabetes ja tällaiset taudit ovat todennäköisesti seuraus elimistön häiriötilasta, jossa on kysymys elimistön matala-asteisesta tulehdustilasta. Tuskin aiheuttaja on mikään yksittäinen tietty tekijä, mutta väärät elintavat tuskin ainakaan parantavat näitä tauteja.
Voin jonkinmoisella kokemuksella kertoa, että niitä huonoja lääkäreitä löytyy sekä julkisesta perusterveydenhuollosta, julkisesta erikoissairaanhoidosta, osaston ylilääkäreistä, yksityisestä perusterveydenhuollosta ja yksityisestä eikoissairaanhoidosta. Joissain tapauksissa parhaimmat lääkärit ovat olleet nuoret vastavalmistuneet, jotka kuuntelevat avoimin mielin potilasta, oireitaan ja ymmärtävät että nykyaikana netistä löytyy paljon myös oikeaa asiaa, ei pelkkää huuhaata. Ja jotka voivat hyvin myöntää että potilas todennäköisesti tietää sairaudestaan itse enemmän kuin hän. Tämänkin vuoksi on todella hyvä että on vertaistukipalstoja, joissa suositellaan hyvän hoidon lisäksi myös hyviä lääkäreitä.
Ja vastauksena lääkärille; noin pääosin ne Thyroxinista avun ja elämänsä takaisin saaneet eivät näillä palstoilla valitakaan, vaan nimenomaan ne, jotka eivät sitä ole yrityksistä huolimatta saaneet. Tiedän henkilöitä joilla ei ole mitään ongelmia kilpirauhasensa kanssa vaikka se on lopettanut kokonaan toimimasta, labrat kerran vuodessa riittävät ja elävät hyvää, täysipainoista elämää. Sitten ovat ne, joilla oireet eivät katoa vaikka lääkitys on olevinaan kunnossa, samoin kaikki muut elämänalueet ruokavaliosta liikuntaan, lepoon ja mielekkääseen tekemiseen. Se, että hyvin suuri osa lääkäreistä ei arvovaltansa takia voi myöntää ettei osaa auttaa ja vaikka vain ettei tiedä, ei näitä potilaita auta, ei liioin potilaan haukkuminen, halveksuminen eikä mielisairaaksi tai masentuneeksi väittäminen. Sen sijaan se voi auttaa että kuuntelee potilasta ja mahdollisesti käyttää hieman aikaansa potilasvastaanoton ulkopuolellakin potilaalle oikean hoidon löytämiseksi. Näin säästetään lopulta kaikkien aikaa ja rahaa ja voidaan saada tuhansia ihmisiä takaisin työkykyisiksi ja ylipäätänsäkin "elävien kirjoihin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonitoiminta on monimutkainen kokonaisuus, ja kilppariongelmia kun rupeaa lääkkeellä hoitamaan, niin ihan yksinkertaista se ei ole, ihan kuten yleislääkäri tuossa kommentissaan kirjoittikin. Kuitenkin, käytännössä, jokainen joka tätä sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, tietää miten suppeasta tätä sairautta tutkitaan käytännössä perusterveydenhuollossa. Käytännössä kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastuneet hakevat apunsa yksityiseltä puolelta ja maksavat omasta tai vakuutusyhtiön pussista lääkärikäynnit ja labrat, jotta nimenomaan näitä asioita tutkittaisiin perinpohjaisesti.
Tässä sulle se, mitä sä koko ajan kerjäät: haista vittu.