Itsevarmuuden puute parisuhteessa
Neuvoja, miten oppisi luottamaan itseensä enemmän? Näen itsessäni paljon vikoja, ja koen parisuhteen välillä sen takia raskaaksi. Mieheni on työn takia paljon poissa kotoa, ja kohtaa työssään paljon ihmisiä, tietysti myös naisia. Hän myös kouluttaa ja opastaa harjoittelijoita/vastavalmistuneita, ja sielläkin joukossa on luonnollisesti kauniita, nuoria, itsevarmoja ja älykkäitä naisia.
Niin alhaista kuin se onkin, koen suurta epävarmuutta ja pahaa mieltä aina kun kuulen, että mies on taas töissä tekemisissä jonkun naisen kanssa. Peittelen parhaani mukaan sitä mitä tunnen, mutta siitä pelosta en pääse eroon että mies vielä jonain päivänä vaihtaa minut nuorempaan ja kauniimpaan. Minulla ei ole mitään syytä olla luottamatta mieheeni, mutta sisimmässäni on silti tämä epävarmuus. Olen aina ollut mustasukkainen, vaikka en mielelläni annakaan sen näkyä. Olen myös seinäruusutyyppiä, aina jäänyt helposti ulospäinsuuntautuneempien jalkoihin.
Miten te muut selviätte tällaisista tunteista, vai onko teillä edes niitä? Raskastahan tällainen on.
Kommentit (8)
Muista, että sun mies on kuitenkin valinnut just sut! En oikein osaa antaa konkreettisia neuvoja, mutta voisit ehkä kokeilla etsiä itsevarmuutta onnistumisien kautta esim. liikunnan parissa.
Mun mielestä hyvä motto kaikissa itsevarmuuskysymyksissä on myös fake it till you make it.
Vierailija kirjoitti:
Muista, että sun mies on kuitenkin valinnut just sut! En oikein osaa antaa konkreettisia neuvoja, mutta voisit ehkä kokeilla etsiä itsevarmuutta onnistumisien kautta esim. liikunnan parissa.
Mun mielestä hyvä motto kaikissa itsevarmuuskysymyksissä on myös fake it till you make it.
Yritän joskus ajatellakin sitä, että minuthan mies valitsi. Toisaalta, olisiko valinnut jos olisin silloin ollut sellainen kuin nyt? Tai siis, nykyään työelämä väsyttää, on paineita kaikista suunnista, ei ole niin paljon aikaa toiselle kuin haluaisi, ei jaksa enää jatkuvasti laittautua ja pyntätä itseään miellyttääkseen kumppania... Arkipäiväistymistä siis? Pyrimme huomioimaan toisiamme, mutta emme silti tule enää olemaan villi, vapaa ja huoleton vastarakastunut opiskelijapari, jolle kaikki ovet olivat avoinna. Se ehkä on ongelman ydin, pelkään että mies kyllästyy arkipäiväiseen rakkauteen.
ap
Hei, ei ole sellaista suhdetta johon ei arki astuisi. Ihan totta. Ja suurimmalle osalle tulee epävarmuuden tunteita; rakastaako kumppani minua sellaisena kuin oikeasti olen, tai sellaisena kuin olen huonoimmillani. Pitkiä suhteita ei olisi olemassakaan jos kukaan ei selviäisi noista vaiheista.
On ikävää, että tunnet olosi huonoksi kun miehesi on tekemisissä naisten kanssa töissä. Harvassa työssäkään kuitenkaan voi välttyä kontakteilta vastakkaisen sukupuolen kanssa, eivätkä kaikki silti petä. On itse asiassa jopa luonnollista että saattaa joskus kokea uuden ihmisen viehättävänä, mutta se ei todellakaan tarkoita että haluaisi hypätä uuteen suhteeseen.
Luota rakkauteen <3
Vierailija kirjoitti:
Hei, ei ole sellaista suhdetta johon ei arki astuisi. Ihan totta. Ja suurimmalle osalle tulee epävarmuuden tunteita; rakastaako kumppani minua sellaisena kuin oikeasti olen, tai sellaisena kuin olen huonoimmillani. Pitkiä suhteita ei olisi olemassakaan jos kukaan ei selviäisi noista vaiheista.
On ikävää, että tunnet olosi huonoksi kun miehesi on tekemisissä naisten kanssa töissä. Harvassa työssäkään kuitenkaan voi välttyä kontakteilta vastakkaisen sukupuolen kanssa, eivätkä kaikki silti petä. On itse asiassa jopa luonnollista että saattaa joskus kokea uuden ihmisen viehättävänä, mutta se ei todellakaan tarkoita että haluaisi hypätä uuteen suhteeseen.
Luota rakkauteen <3
Olet oikeassa, selviävät muutkin... Ainakin suuri osa muista. Minä haluaisin olla hyvä puoliso juuri tälle miehelle, ja haluaisin tulla rakastetuksi. Parhaani mukaan pyrin siihen, mutta joskus elämä yllättää ikävillä tavoilla. Toivon ettei meille kävisi niin. Ainakaan en aio omalla käytökselläni edesauttaa sitä, enkä siis ilmaisisi ääneen esimerkiksi tuntemaani mustasukkaisuutta.
ap
Minulla ei ole koskaan ollut oman mieheni kanssa tuollaisia tunteita, enkä usko, että kokisin pitemmän päälle mielekkääksi elää tuollaisten tunteiden kanssa. Mieheni ei ole työssään tai muuallakaan korostuneen paljon tekemisissä juuri nuorien naisten kanssa, ja suhtautuu muutenkin minuun sellaisella tavalla, että koen itseni hyvin rakastetuksi. Sinullakin voisi olla näin varma olo jossain toisessa parisuhteessa, jonkun toisen kanssa. En ole tässä sanomassa että jätä miehesi; en tunne sinua jne. Kuitenkin tuossa parisuhteessa on sellaisia asioita, jotka ovat erityinen rasite juuri sinulle, eivätkä samat asiat olisi välttämättä voimassa jonkun muun kanssa. Pointtini on lähinnä, että uskon "vikaa" olevan myös suhteessasi ja yhteensopivuudessanne, eikä pelkästään sinun päässäsi ja tunne-elämässäsi (kuten tunnut ajattelevan).
No joo.. ainakaan ei kannata uskoa miten miehet kuvailevat naisia. Mun mies sanoi että oikein näpsäkkä nuori blondi oli pitänyt heille jotain koulutusta töissä. Helvetti, mun tuttuni alkoi seurustelemaan sen naisen kanssa ja ajattelin et kiva, nämä molemmat miehet nyt kuolaa sen perään. Tapasin naisen.. ja what.. pieni tikku blondi perustylsällä naamalla ja tosikko. Ei mitään kipinää. Minä en saanut mitään kiksejä naisesta niin siirsin kasaan "ei todellista uhkaa". Enkä käsitä kumpaakaan äijää, alkoiko vaan mielikuvitus laukkaamaan. Nyt vaan niin tyly maku mulla, että jos minä en pidä naista viehättävänä niin en tunne kateutta vaikka molemmat miehet pyörtyilisivät onnesta. Sanoin vain miehelleni että en käsitä, meillä on ihan eri naismaku mutta mitenköhän me ollaan päädytty yhteen..
Toisen kaverin mies jätti kaverin, syynä toinen nainen joka on hoikka ja urheilullinen. Näin tämän toisen naisen, tasapaksu pullukka, jolla on viikset. Täh? Paksumpi kuin kaverini. Viikset! Ei jumalauta, tätäkään en käsitä.
Älä tee mitään miehesi takia, tee itsesi takia. Jos olet tyytyväinen, sun mies on hulluna suhun.
Hanki siis elämä, niinsanotusti. Be happy.
Taitaa olla vain minun ongelmani? :D
ap