Uusperhe; yhteen muutto ja kihlat 4kk tutustumisesta, pieniä lapsia molemmilla
Kommentit (36)
Tiedän tapauksen jossa varattu mies ja naimisissa oleva nainen pettivät molemmat puolisoitaan ja muuttivat samantien saman katon alle, naisella 5 ja 10 v lapset ja miehellä teini-ikäisiä. Lapset oireilee muttei näytä kiinnostavan. Terveisiä vaan Eijalle, kannattaisi miettiä lasten hankintaa jos oma onni menee lasten hyvinvoinnin edelle.
Inhottaa tämä aikuisten äärimmäisen itsekäs käytös. Aikuiset kestävät kyllä sen, että täytyy odottaa ja mennä uuteen suhteeseen harkiten ja hitaasti lapset huomioon ottaen. Mutta ei. Pitää saada kaikki heti ja nyt eikä käy mielen vieressäkään ajatella lasten parasta ja lasten etua. Ajatellaan "kyllä ne lapset tottuu ja sopeutuu". Kun eivät todellakaan sopeudu niin helposti kun halutaan ajatella. Perhe ja koti on lapsen koko maailma. Ei sitä voi hätiköidysti yhtäkkiä vaan pistää päälaelleen, koska aikuiset on niin rakastuneita ja pitää heti saada uuttaa matoa koukkuun. Uusperheet ei juuri koskaan onnistu ja toimi hätiköinnin ja aikuisten itsekkyyden takia.
Pakko kertoa yhdestä tuttu perheestä, joka valitettavan eron tullessa teki mielestäni hienon ja oikean ratkaisun. Lapset jäivät pysyvästi asumaan yhteiseen kotiin omiin huoneisiin ja samaan tuttuun ympäristöön ja aikuiset vaihtoivat vuorollaan asumaan lasten kanssa. Juuri näin sen kuuluiskin ihanteellisesti mennä. Aikuiset kestää ja jaksaa ympäriinsä riepottelua 1000 kertaa paremmin kuin lapset.
Ankeaa, kun molemmin puolin vaikuttaa siltä että nämä tyypit haluavat näpäyttää edellisiä ihastuksiaan tällä pikasitoutumisella, lapsista viis. Mulle ainakin antavat vain todella typerän ja vastuuttoman kuvan itsestään kumpikin...
ap
Onhan yhteinen rakkauslapsi alulla tai vähintään suunnitelmissa?
On todella oksettavaa käytöstä. Erityisesti se että lapsi joutuu tapaamaan vihaamaansa perheenrikkoja sutturaa. Jos minun lapsi joutuu niin saa alkaa huutaa vittusaatanaa.
Vierailija kirjoitti:
Joko on uusi rakkauspakkaus laitettu alulle?
Jep!
Nyt jos koskaan AIKALISÄ! Palatkaa asiaan vuoden päästä tai kahden. Toivottavasti ei pulla ole vielä uunissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vanhempien itsekkyyttä ja ylimielisyyttä laittaa ne omat tarpeet ykkösiksi tällaisissa tilanteissa. Mitä kamalaa syntyisi siitä, jos lapsi saisi rauhassa tottua eroon ja isätapaamisiin (noin puoli vuotta, ainakin niin, että isätapaamisista syntyy rutiini ja se ei tapahdu parissa kuukaudessa).
Anteeksi, mutta pakko kysyä, että mitä helvettiä tuo tarkoittaa? Isätapaamisiin? Eli lapsi jää automaattisesti äidin luo asumaan ja isä saa tapaamisoikeudet? Millä vuosikymmenellä te elätte??
Meillä ei ole mitään isätapaamisia, vaan lapset on pikkuhiljaa totuteltu viikko-viikko -asumiseen. Lasten isä jäi taloon asumaan ja itse muutin pois, joten totuttelu tehtiin siten, että olivat mun luona kerran-kaks viikossa ja loput ajasta iskän luona, jossa itsekin aika ajoin olin öitä. Nyt mennään noin 4-5 päivää kerrallaan toisen luona -systeemillä, erottiin siis viime kesänä.
Isä on ihan samanlainen vanhempi kuin äitikin ja parasta lapselle/lapsille eron jälkeen on, että saavat olla tasapuolisesti molempien vanhempien kanssa.
Anteeksi, mutta pakko sanoa, että viikko-viikko systeemi on vielä enemmän perseestä, kun lähivanhempi-etävanhempi. Eikä tarkota, että lähivanhemman pitäis olla nimenomaan äiti. Viikko-viikko lapset on juurettomuutta oireilevia rassukoita, kun lähipiiri, kaveri, pahimmillaan koulu/päiväkoti vaihtuu viikottain, samoin kodin säännöt jne. Nimim. On nähty.
Viime viikollako Yle uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan vuoroasujat pärjäävät melkein yhtä hyvin kuin ydinperheen lapset. Uusperhe on lapselle riski, enkä lastani sellaiseen helvettiin veisi. On nähty-mantra ei ole kunnon perustelu.
Vierailija kirjoitti:
Onhan yhteinen rakkauslapsi alulla tai vähintään suunnitelmissa?
Valitettavasti näin kuulin olevan jokin aika sitten.
Nyt säälittää vielä enemmän se äitinsä luo jäänyt lapsi, jonka isä nyt rakentaa perhettä toisaalla, siellä on uuden naisen lapset ja myöhemmin vauva, joka syntyy ennenkuin nämä kaksi ovat vuottakaan olleet yhdessä!
Jos edellisetkin suhteet on molemmilla kaatuneet lapsista huolimatta niin mitä järkeä on aloittaa uusi suhde suoraan raskaudella ja vauva-ajalla??
Eikö tälläisiä ratkaisuja tekevät ihmiset tajua että heitä pidetään ehkäisyn laiminlyöneinä typeryksinä, tai sitten muuten vaan todella vastuuttomina ja lapsellisina?
Ei sitä pelasta "aiheeseen sopivat" mietelauseet somessa tai mitkään muutkaan vakuuttelut...
ap
Tyypin aiemmat edesottamukset tietäen on puolison annettava seksiä säännöllisesti ja jos omistautuu lapselle liikaa niin toisella on jo uus kierroksessa.
Osaa kyllä puhua ihmisiä pyörryksiin, mutta mikä pitää paikkansa onkin sitten toinen juttu...
Sitä mieltä, että aikuiset ihmiset, joilla on jo yksi epäonnistunut perhe taustalla, pitäisi antaa sekä lapsilleen että itselleen enemmän aikaa toipua erosta. Miksei voi ottaa varmemman päälle ja tutustua rauhassa kahden kesken, ennen kuin tuo uutta ihmistä lasten elämään? Mitäs sitten kun (ja kyllä, kun) tämäkin viritelmä menee kappaleiksi? Sitten on entiset lapset ja uudet lapset ja koko rumba alkaa jälleen alusta. Kuvio näkyy kilometrin päähän kaikille muilla paitsi asianosaisille.
HEL-NYC kirjoitti:
Sitä mieltä, että aikuiset ihmiset, joilla on jo yksi epäonnistunut perhe taustalla, pitäisi antaa sekä lapsilleen että itselleen enemmän aikaa toipua erosta. Miksei voi ottaa varmemman päälle ja tutustua rauhassa kahden kesken, ennen kuin tuo uutta ihmistä lasten elämään? Mitäs sitten kun (ja kyllä, kun) tämäkin viritelmä menee kappaleiksi? Sitten on entiset lapset ja uudet lapset ja koko rumba alkaa jälleen alusta. Kuvio näkyy kilometrin päähän kaikille muilla paitsi asianosaisille.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Itselläni olisi ainakin ihan muut suunnitelmat uuden suhteen alussa kuin lapsen saanti, pikakihlat/häät.
ap
No, nyt ei enää olekaan kummankaan facesivuilla enää tietoa kihlauksesta, mitä lie tapahtunut...
ap
On nähty? Ihan sama mitä oot nähnyt, tutkimusten mukaan viikko-viikko -lapset on eron jälkeen onnellisimpia. Varmaan osittain myös siksi, että vanhemmat tulee toimeen, kun ei tuo systeemi oikein toimi ilman sitä. Huonoja vanhempia on niin eronneissa kuin ydinperheissä, mutta jos vanhemmat ovat hyviä ja heillä on viikko-viikko käytössä, niin lapset on tutkitusti onnellisimpia. Etävanhemmuus ei ole mitään vanhemmuutta eikä etävanhempaan kehity samanlaista suhdetta kuin lähivanhempaan, mikä on lapselle raju menetys.