Lue keskustelun säännöt.
Mun anoppikin jätti meidän alle 3-vuotiaan yksin pihalle.
13.03.2016 |
Oltiin niillä viikonloppuvieraina ja anoppi halusi ulkoilla lapsen kanssa, minä laittelin sisällä ruokaa sillä aikaa. Jonkin ajan kuluttua kuulin, kun ovi kävi ja luulin, että tulivat molemmat sisälle käymään vessassa. No anoppi olikin käynyt siellä vessassa yksin, tuli sieltä mulle kertomaan kuinka lapsi halusi kuulemma olla vähän yksin pihalla.
Aitaamaton piha, vieressä metsää ja toisella puolella autotie. Kyllä kylmäsi :(
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin niillä viikonloppuvieraina ja anoppi halusi ulkoilla lapsen kanssa, minä laittelin sisällä ruokaa sillä aikaa. Jonkin ajan kuluttua kuulin, kun ovi kävi ja luulin, että tulivat molemmat sisälle käymään vessassa. No anoppi olikin käynyt siellä vessassa yksin, tuli sieltä mulle kertomaan kuinka lapsi halusi kuulemma olla vähän yksin pihalla.
Aitaamaton piha, vieressä metsää ja toisella puolella autotie. Kyllä kylmäsi :(
Sukupolvikysymys, ennen pidettiin ihan normaalina. Ei se nykyinenkään ajattelutapa välttämättä huonompi tai parempi ole kuin vanhempi, ainoastaan erilainen.
No on kyllä parempi. Ennen tehtiin eri tavalla kyllä, mutta hintakin oli toinen: 50-luvulla Suomessa kuoli tapaturmissa, hukkumisissa ym. yli 400 lasta vuosittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvokkaita ja rakkaita ne lapset olivat ennenkin.
Isoisäni ei koskaan toipunut omien lastensa kuolemista vaikka isosta lapsikatraasta selvisi hengissä 10 lasta. Suri kuolleita lapsiaan vielä vanhana vaarina.
Hänen naapurinsa ei myöskään selvinnyt helpolla lapsensa kuolemasta. Pieni taaperonsa hukkui pellon ojaan aivan kodin vieressä. Naapuri muutti perheensä kanssa muualle sillä ei pystynyt enää asumaan sen ojan lähellä.
Asenteesta ja herkkyydestä näissä on kyse, ei perheen koosta tai vuosiluvusta.
Kauhea tragedia se on perheelle jokaisessa tapauksessa.