Miksi minun on vaikea ottaa tosissaan tämän Piispa Irjan syntisaarnan?

Tyypillistä kirkon höpöpuhetta. Lukematta paskaa.

Idealismi on luksus johon kaikilla ei ole varaa. Uskontopuoleen en ota kantaa.

Irja Askolan olisi hyvä muistaa olevansa evankelisluterialisen kirkon johtohahmoja. Hän nostaa esille katolilaisen kuolemansyntilistan ja saarnaa ihmisiä parantamaan maallisia tapojaan (varmaan taas ajatuksena, että kansan tulee tajuta avata rajat, sylit ja rahapussit pakolaisille). Jos piispalla on julkinen ulostulo kansakunnan tilasta, missä on kutsu Jumalan yhteyteen, muistutus Jeesuksen lunastustyöstä ja armosta ja rakkaudesta, joka kutsuu jokaista osallisuuteensa. 

En arvosta. 

HS:n jutussa asetetaan synnistä saarnaaminen ja armosta saarnaaminen toistensa vastakohdiksi.

Raamatullisessa saarnassa ei ole toista ilman toista; armo on vastaus syntiin. Ihminen valitsee, luopuuko hän synnistä saaden armon vai pitääkö hän syntinsä. Jeesus on yksi: kukaan ei voi ottaa Jeesusta sovittajanaan, mutta hyljätä Hänet Herranaan.

HS:n jutussa piispa Askola keskittyy luettelemaan ns. kuolemansyntejä, jotka ovat tuttuja toisaalta katolisen kirkon opista, toisaalta Hollywoodista. Muita syntejä piispa kutsuu filunkisynneiksi. Pitää paikkaansa, että esim. murhaaminen on vakavampi synti kuin vaikka juovuksissa räyhääminen, mutta seurauksiltaan ne ovat silti samalla viivalla: kaikki synti johtaa kadotukseen kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1457671849263

Tulee vain mieleen, että olisiko Piispan syytä itse tarkkailla yhtä kuolemansynneistä, mässäilyä, ja tehdä siitä omat johtopäätökset?

Itse syyllistyit juuri katolisen kirkon pahimpaan kuolemansyntiin, samaan mikä vei Luciferin enkeleiden joukosta: Ylpeyteen.

Että pata, tervehdihän kattilaa :D