Lue keskustelun säännöt.
Kyllä vetää hiljaiseksi, kun lapsi rohmuaa kakusta koristeet kahvipöydässä!
12.03.2016 |
Tulipa nähtyä taas tänään, eikä ollut eka kerta. Siis kun istutaan pöytään, niin kouluikäinen lapsi käy repimässä koristeet kakun päältä omalle lautaselle ihan ennen kuin kakkua on ehditty leikata. Ja vanhemmat istuu vieressä eikä sano mitään. Eikä ollut edes lastenjuhlat kyseessä.
Kommentit (99)
Laita muovikoristeet ja kutsu kakulle:)! Loppuu tuokin touhu! Ja jos häpeävät kysyä että miks sanot että siksi että opit ettei niitä voi ottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotku lapset ei vain usko mitään. Itse olin kerran kahvipöydässä missä oli omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta. Perheen lapsi halusi vain vaniljakastiketta mutta äiti ei luvannut. Lapsi jankutti ja jankutti pöydän vieressä. Äiti kielsi. Lopulta lapsi vain nappasi kastikepurkin ja hörppäsi siitä. Eikä ollut mikään pieni lapsi vaan ihan kouluokäinen jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä ap seisoit vieressä etkä puuttunut, hiljaa möllötit ja tuijotit? Minä olisin napannut lasta kädestä kiinni ja sanonut että annetaanpas koristeiden olla vielä.
No eipä ole tapana kasvattaa muiden lapsia, jos ne molemmat vanhemmat istuu siinä vieressä eikä tilanne aiheuta vaaraa kenellekään. En ollut emäntänä, vaan vieraana niinkuin tämä lapsiperhekin. Ja lapsi huusi jo kauempaa että mä haluun noi koristeet, ja pöydän ääreen jo asettunut äiti ihan teki tilaa että lapsi pääsi ne koristeet nappaamaan...
Minä kasvatan ihan kenen lasta tahansa jos lapsi on kasvatuksen tarpeessa. Oli vanhemmat paikalla tai ei. Siinä sitä oppii koko perhe mikä kuuluu tapoihin ja mikä ei. Se on sitä "koko kylä kasvattaa" meininkiä.
Eikä ole, vaan ärsyttävää besservisseröintiä. Et voi olettaa, että oma käsityksesi käytöstavoista on aina se oikea. Tuo koristeiden ronkkiminen on toki huonoa käytöstä, mutta kyllä sekin on huonoa käytöstä, jos alkaa sivusta kesken juhlien toisen lapsia kasvattamaan asiassa, jota läsnä olevat vanhemmat eivät pidä ongelmana.
Jos kotona ei opeteta, niin kyllä se maailma opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä normaalia minkään ikäiseltä rääppiä koristeita kakusta(esim. sille opettajalle, joka lapsen käytöstä puolusteli). Tietysti esim. taapero haluaa ne koristeet ja yrittää ne myös ottaa, mutta on vanhempien tehtävä kieltää ja kertoa, että on huonoa käytöstä.
Ja näitä kaiken haluamansa saavia lapsia tuntuu olevan enemmän, kuin niitä jotka kykenee ottamaan muut huomioon. Varmaan kiva aikuisuus heillä edessä, kun käy ilmi, ettei aikuisten maailmassa saa mitä haluaa läheskään aina. Varsinkin kun kaikenlainen kompromisseihin(kin) tyytyminen tuntuu olevan näille aivan todella kaukainen, suorastaan naurettava, ajatus.
Isona niistä tulee ay-pamppuja.
Vierailija kirjoitti:
Jotku lapset ei vain usko mitään. Itse olin kerran kahvipöydässä missä oli omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta. Perheen lapsi halusi vain vaniljakastiketta mutta äiti ei luvannut. Lapsi jankutti ja jankutti pöydän vieressä. Äiti kielsi. Lopulta lapsi vain nappasi kastikepurkin ja hörppäsi siitä. Eikä ollut mikään pieni lapsi vaan ihan kouluokäinen jo.
Meillä tapahtui myös älytön tapaus. Pyysimme erästä perhettä pääsiäisaterialle ja sen päätteeksi toin kahvin kanssa pashan ja kulitsan pöytään. En ehtinyt kuin selkäni kääntää kun hain kakkulapioa niin yksi kouluikäinen oli ehtinyt poimimaan käsin koristeena olevat pääsiäiskarkkimunat pashan päältä. Oikeaoppisilla muoteilla tehty pasha oli karun näköinen kun sen pinta oli kaiveltu koloiseksi. Lapsen vanhemmat eivät sanoneet mitään ja omat lapsemme olivat tyrmistyisestä hiljaa.
Minäkään en iljennyt koskea pashaan koska en tiennyt oliko sitä kaiveltu kenties likaisin sormin ja söin paljasta kulitsaa kahvin kanssa. Mieheni teki samoin. Lapsemme joivat limunsa ja pyysivät lupaa päästä leikkimään. Pashantuhoajan vanhemmat eivät olleet moksiskaan pashan ronkkimisesta. Lapsukainen pyyhki vielä lopuksi likaiset kätensä pöytäliinaan.
Tästä episodista opin etten pyydä enää ikinä meille puolituttuja syömään juhlapyhinä kun aiomme syödä meille tärkeitä perinneruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan kutsu lapsettomia lastenkutsuille, koska he ovat paljon lapsellisempia kuin lapset koskaan. Sellaisten ihmisten kanssa, joilla on itsellä lapsia tällaiset draamat sivuutetaan onneksi sillä, että kenelläkään ei ole sellaista lasta, joka aina ja kaikkialla käyttäytyy moitteettomasti. Lapset ovat lapsellisia, aikuiset aikuisia, jos osaavat.
Lapsi ei ole aikuinen. Aina ei mene putkeen. Vähän armoa pikkuisille.
T. OpeTaidat olla se ope jonka lapsi terrorisoi meidän lapsen luokkaa.
Olisit tyytyväinen, että lapsillasi voi olla näin viisaita opettajia. Kyllä ope osaa ohjata lapsia, mutta hienotunteisesti. Ehkä tällä palstalla on enimmäkseen lapsettomia, ainakin tässä ketjussa kommentoimassa. Vaivojen vanhemmatkaan eivät osaa oikein ennakoida tulevaa. Hyväkin rajat omaava lapsi mokaa joskus innostuessaan. Luultavasti vanhemmat mainitsevat kakkuasiasta fiksusti lähdettyään teiltä.
Vauvojen vanhemmatkaan, korjaus.
"Vaivojen" oli kyllä osuvampi :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinä ap seisoit vieressä etkä puuttunut, hiljaa möllötit ja tuijotit? Minä olisin napannut lasta kädestä kiinni ja sanonut että annetaanpas koristeiden olla vielä.
No eipä ole tapana kasvattaa muiden lapsia, jos ne molemmat vanhemmat istuu siinä vieressä eikä tilanne aiheuta vaaraa kenellekään. En ollut emäntänä, vaan vieraana niinkuin tämä lapsiperhekin. Ja lapsi huusi jo kauempaa että mä haluun noi koristeet, ja pöydän ääreen jo asettunut äiti ihan teki tilaa että lapsi pääsi ne koristeet nappaamaan...
Minä kasvatan ihan kenen lasta tahansa jos lapsi on kasvatuksen tarpeessa. Oli vanhemmat paikalla tai ei. Siinä sitä oppii koko perhe mikä kuuluu tapoihin ja mikä ei. Se on sitä "koko kylä kasvattaa" meininkiä.
Eikä ole, vaan ärsyttävää besservisseröintiä. Et voi olettaa, että oma käsityksesi käytöstavoista on aina se oikea. Tuo koristeiden ronkkiminen on toki huonoa käytöstä, mutta kyllä sekin on huonoa käytöstä, jos alkaa sivusta kesken juhlien toisen lapsia kasvattamaan asiassa, jota läsnä olevat vanhemmat eivät pidä ongelmana.
Melkoisen tyrmistyttävä mielipide. Että käytöstavat ovat perhekohtaisia? Eivät todellakaan ole. On olemassa käytöstapoja jotka ovat kaikille samat. Yksi niistä on se, että kakusta ei kyläpaikasta käydä ronkkimassa koristeita ennen kuin koko tarjoilu on edes alkanut. Jos huomaan että lapsi meinaa sellaista tehdä niin kyllä todella puutun tilanteeseen. Sanon esim. Vielä ei ole tarjoilu alkanut, on tapana ettei koristeisiin silloin kosketa. Jos vanhemmat ovat vieressä niin saatan sanoa että sopikaa juhlien järjestävän kanssa josko koristeet saisi vaikka juhlan lopuksi antaa lapselle. Ei ole hyvien tapojen mukaista syödä niitä etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ainokainen?
Mun kokemuksen mukaan ainokaiset käyttäytyy etenkin juhlissa ym. harvinaisen kauniisti. Ehkä vanhemmat on sentään vähän jaksanut katsoa perään, opettaa pöytätavat jne, ja lapsi on oppinutt katsomalla aikuisilta mallia.
Ehdottomasti pahimpia ovat olleet monen lapsen katraat, joissa kukaan ei ehdi/jaksa kasvattaa ja pienemmät oppivat isommilta huonoja tapoja.
Mulla oli kaveri, joka nauroi ja muutoin kannusti lapsiaan tuollaiseen käytökseen. Minun mielestä teki kiusaa toisille tuota kautta. Pisti lapset rohmuamaan ja sotkemaan esi,. taloyhtiön kemujen sapuskat. Osaa ruuista oli sen takia pilalla esim. söivät omalla käytetyllä lusikalla yhteiseksi tarkoitettuja ruokia. Jos joku valitti niin oli haukkumassa nirppanokaksi. Muutoinkin riehuivat aina kylään päästessään, särkivät leluja yms. Lapset (4-7-v) saattoivat kommentoida esim: Onpa teillä rumat tapetit tai äiti sanoi, että teillä on ruma televisio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari tapausta on jäänyt mieleen.
Hautajaisissa (läheinen sukulainen) oli ikävä katsoa ja kuulla kun eräs äiti ei osannut katsoa lastensa perään. Lapset juoksivat ympäri kirkkoa huutaen, jäi papin puhe kuulematta :(
Oli muitakin lapsia paikalla, jotka kuitenkin osasivat istua nätisti ja kuuntelivat papin puhetta.
Oman lapseni ristiäiset, täälläkin oli äiti joka ei saanut lastaan kuriin. Että inhotti kun lapsi suorastaan huusi ja kiljui (ei ole tottunut siihen, että ei ole huomion keskipisteenä, johon on pienestä saakka totutettu!), eikä äitinsä vienyt esim. tilanteesta pois. "Minun lasta tässä herkässä tilaisuudessa kastetaan, tuo kauhukakara tuossa kiljuu kuin viimeistä päivää ja pilaa tunnelman, ahdistavaa ja epäkunnioittavaa"!
Asiasta on jo aikaa mutta aiheuttaa vieläkin ikäviä tuntemuksia. Törkeää käytöstapojen puutetta, pitäisi osata kunnioittaa tilaisuutta/tapahtumaa/juhlakalua sen verran että käyttäytyy, sekä itse että lapset, oli sitten mikä tapahtuma tahansa kyseessä.
Olin häissä, joissa hääparin lapsi kiukutteli ja kitisi (oli jo vajaa 3-vuotias kuitenkin) ja piti meteliä, ettei papin ääntä kuulunut. 'Tahdon' sanottiin, kun morsian piti rimpuilevaa, kiukuttelevaa lastaan sylissään lapsen sotkiessa hänen hiuslaitettaan.
Vaikken ole vanhanaikainen noin muuten, mutta sillä hetkellä tuli tunne, että se entinen, vanhan ajan järjestys oli oikeastaan ihan hyvä. Ensin naimisiin, SITTEN lapset....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhemmat anna karkkia tarpeeksi? Jos tuo on ainoa mahdollisuus saada itselle hyvää?
sillähän se huono käytös paikkaantuu---karkeilla. Kysymyksessä oli huonokäytöksinen kakara johtuen vanhemmista. Vanhemman täytyy puuttua huonoon käytökseen. Itse ojennan myös vieraiden lapsia omassa kodissa ja ulkopuolellakin. Mun kodissa ei hypitä ja juosta. Eikä lähdetä voileipä kädessä vaeltamaan. Enkä mielellään kutsu lapsiperheitä kotiin enään, lapseni jo täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan kutsu lapsettomia lastenkutsuille, koska he ovat paljon lapsellisempia kuin lapset koskaan. Sellaisten ihmisten kanssa, joilla on itsellä lapsia tällaiset draamat sivuutetaan onneksi sillä, että kenelläkään ei ole sellaista lasta, joka aina ja kaikkialla käyttäytyy moitteettomasti. Lapset ovat lapsellisia, aikuiset aikuisia, jos osaavat.
Lapsi ei ole aikuinen. Aina ei mene putkeen. Vähän armoa pikkuisille.
T. OpeTaidat olla se ope jonka lapsi terrorisoi meidän lapsen luokkaa.
Olisit tyytyväinen, että lapsillasi voi olla näin viisaita opettajia. Kyllä ope osaa ohjata lapsia, mutta hienotunteisesti. Ehkä tällä palstalla on enimmäkseen lapsettomia, ainakin tässä ketjussa kommentoimassa. Vaivojen vanhemmatkaan eivät osaa oikein ennakoida tulevaa. Hyväkin rajat omaava lapsi mokaa joskus innostuessaan. Luultavasti vanhemmat mainitsevat kakkuasiasta fiksusti lähdettyään teiltä.
Sinä et tainnut ymmärtää, että tässä olivat VANHEMMAT ne, jotka mokasivat, kun eivät estäneet lasta mokaamasta. Fiksut vanhemmat olisivat estäneet lastaan mokaamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä sitä ihmettele, jos lapsen vanhemmat eivät vieraassa paikassa kehdanneet/viitsineet/uskaltaneet kieltää saati sitten estää, mutta miksi ihmeessä isäntäväki tai kukaan muu ei puuttunut asiaan?
Terveisin se ilkeä täti, joka annostelee itse kakkua lasten lautasille.No haloo. Kannattaa ehkä pysyä kotona, jos ei omaa lastaan kehtaa vieraassa paikassa ohjata. "Jannapetteri jäi auton alle kun en mä kehdannut sanoa, että tule pois sieltä kadulta leikkimästä."
No sitähän minäkin! Pysyköön kotonaan, jos lapsi ei osaa käyttäytyä. Mutta kun lapsi saattaa käyttää hyväkseen sitä, että vieraassa paikassa voi käyttäytyä huonosti kun vanhempia hävettää kieltää ja komentaa.
Ihan sama, vaikka omassa kodissa kakun koristeet olisi nimenomaan lasta varten, mutta kylässä eivät ole!
t. se kakkua rääppivän kakaran niskaperse-otteella pois nostava ilkeä täti, jonka omat lapset ovat jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhemmat anna karkkia tarpeeksi? Jos tuo on ainoa mahdollisuus saada itselle hyvää?
sillähän se huono käytös paikkaantuu---karkeilla. Kysymyksessä oli huonokäytöksinen kakara johtuen vanhemmista. Vanhemman täytyy puuttua huonoon käytökseen. Itse ojennan myös vieraiden lapsia omassa kodissa ja ulkopuolellakin. Mun kodissa ei hypitä ja juosta. Eikä lähdetä voileipä kädessä vaeltamaan. Enkä mielellään kutsu lapsiperheitä kotiin enään, lapseni jo täysi-ikäinen.
Huonoa käytöstä ei tule ikinä palkita materialla eikä myöskään huomiolla.
Tämä on niin tavallista nykypäivänä. Varmaan jokaiseen sukuun/ystäväpiiriin mahtuu näitä tyyppejä. Meilläkin käy juhlissa ja joskus muuten vainkin kyläilemässä ainakin neljä tällaista perhettä, joissa lapsia ei vahdita ollenkaan. On aina hirveä stressi pöytää kattaessa, että kaikki "rohmuttavaksi sopivat" ovat putoamisen kestävissä kulhoissa, pöytäliina pitää valita huonommasta päästä ja vieraiden kanssa ei ehdi rauhassa seurustella ennen pöytään kutsua, kun pitää haukkana vahtia, että pöydässä on edes jotain tarjottavaa jäljellä. Silti nämä lapset ovat monesti ehtineet tehdä tuhoja, jos olen joutunut poistumaan hetkeksi näköetäisyydeltä esim avaamaan muille tulijoille ovea. Tarjottavaa "pitää" varata moninkertaisesti, tyyliin 10 keksiä per lapsi ei riitä mihinkään. Mitään liian hyvää ei voi laittaa näiden aikana tarjolle ja teenkin nykyään niin, että pöydässä on pääasiassa suolaista tarjottavaa (joka ei missään nimessä näille kelpaa), jotain kasvistikkuja ja vain jotain perus kaurakeksejä, joita rohmutaan vain äärimmäisessä hädässä. Mitään hedelmiä ei saa jättää näkyville ja kaapit täytyy laittaa lukkoon. Nämä muksut enää harvoin mitään ottavatkaan kun meillä on niin pahaa ruokaa että päälleen oksennellen syövät jos jotain käsketään maistaa.
Kerran pari vuotta sitten erehdyin hetkeksi jättämään keittiön vartioimatta. Olin laittanut synttärikemut pystyyn pienellä rahalla, tarjottavaa oli montaa erilaista mutta aika tarkkaan laskettuna. Katoin pöydän hienoksi vaivaa nähden, koska ajattelin että kaunis kattaus korvaa vähän pientä budjettia. Kutsuttuna oli muiden vieraiden lisäksi kaksi näistä perheistä, joissa lapsia on yhteensä viisi, lapset olivat silloin iältään n. 2-8v. No, poistuin hetkeksi vastaanottamaan harvemmin nähtyjä muita vieraita ja jäin juttelemaan. Palatessani lapset olivat yksin keittiössä syömässä ja sotkemassa sivupöydän luona, johon olin kaiken laittanut, ihmettelen edelleen ettei siihen meteliin kukaan ymmärtänyt reagoida. Joku oli löytänyt banaanin ja muhistellut sen käsissään sotkien puolet pöydästä. Kolmessa keksikulhossa oli jäljellä vain murut ja kakku oli täynnä sormenjälkiä. Suklaakakkua oli räävitty ja sillä sotkettu pöytäliina. Lattia pöydän edessä oli aikamoisessa kunnossa. Lapsille tuli kiire juosta nauraa räkättäen pois, ilmeisesti sentään ymmärsivät tehneensä jotain todella väärää. Tuijotin sotkua kauhuissani, olisin raivostunut jos olisi ollut aikaa ja jos ei olisi ollut olkkari täynnä vieraita (ensimmäiset odottivat jo kahvia). Vinkkasin mieheni apuun ja yhdessä poistimme pöytäliinan pyykkiin, tungimme nopeasti tarjoilukulhot tiskikoneeseen ja laitoin miehen pyyhkimään pöytää ja lattiaa sillä aikaa, kun etsin paniikissa uutta keksikulhoa, johon sain viimeiset kaapista löytyneet keksit kipattua, ja kaavin kakusta lusikalla kaikki kolot pois, korjasin sen mitä pystyin. Yksikään vieraista ei huomannut mitään, en voinut tehdä asiasta numeroa tai kaikki loput tarjottavat olisivat jääneet koskematta (kuka haluaa syödä mahdollisesti lasten sotkemaa, mutta juhlat olisivat olleet täysin pilalla ilman mitään syömistä). Koko hienosti laitettu pöytä oli muisto vain mutta onneksi saimme tilanteen pelastettua. Vanhemmille kerroin juhlien loppupuolella lasten tekosista mutta heistä se oli vain hauskaa. Näiden muuten mukavien vanhempien kasvatustyyliä en vain voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhemmat anna karkkia tarpeeksi? Jos tuo on ainoa mahdollisuus saada itselle hyvää?
sillähän se huono käytös paikkaantuu---karkeilla. Kysymyksessä oli huonokäytöksinen kakara johtuen vanhemmista. Vanhemman täytyy puuttua huonoon käytökseen. Itse ojennan myös vieraiden lapsia omassa kodissa ja ulkopuolellakin. Mun kodissa ei hypitä ja juosta. Eikä lähdetä voileipä kädessä vaeltamaan. Enkä mielellään kutsu lapsiperheitä kotiin enään, lapseni jo täysi-ikäinen.
Huonoa käytöstä ei tule ikinä palkita materialla eikä myöskään huomiolla.
Mutta kasvattaa pitää silti.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle vieraan ihmisen ojentaminen kaikkien edessä voi olla äärimmäisen ahdistava ja nöyryyttävä kokemus. Miksi altistaa lapsi sellaiselle kokemukselle, eikä kääntyä syyllisen itsensä eli vanhemman puoleen? Jos vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatusvelvollisuutensa, miksi nöyryyttää lasta?
Itse en varmaan voisi olla puuttumatta, mutten lapsen tekoon vaan vanhemman reagoimattomuuteen! Eli sanoisin "Maija ja Väinö, olisi ehkä pienen reaktion paikka nyt."
Paljon nolompaa lapselle on todeta isompana, että hänestä ei jostain kumman systä tunnuta pitävän juhlavieraana. Jos lapsi kehtaa käyttäytyä minäminä-asenteella, hän kestää kyllä vieraiden aikuisten ohjailutkin.
Ap määrää siis kakusta kutsuilla, joissa on vieraana. Ok. Jos ensin lukisit ketjun ja opettelit vielä ajattelemaankin ja vasta sitten tulisit laukomaan aivottomia losautuksiasi.
Kukaan täyspäinen (vaikka kuinka olisi täti tai mummo) ei muuten tyrkytä lapselle koristeita kakusta, joka on vasta nostettu pöytään ja josta ei yksikään vieras ole vielä ehtinyt nauttia edes katseellaan.
Taidat olla itse hirviölasten nössö ja laiska vanhempi.