Lue keskustelun säännöt.
Kyllä vetää hiljaiseksi, kun lapsi rohmuaa kakusta koristeet kahvipöydässä!
12.03.2016 |
Tulipa nähtyä taas tänään, eikä ollut eka kerta. Siis kun istutaan pöytään, niin kouluikäinen lapsi käy repimässä koristeet kakun päältä omalle lautaselle ihan ennen kuin kakkua on ehditty leikata. Ja vanhemmat istuu vieressä eikä sano mitään. Eikä ollut edes lastenjuhlat kyseessä.
Kommentit (99)
En minä sitä ihmettele, jos lapsen vanhemmat eivät vieraassa paikassa kehdanneet/viitsineet/uskaltaneet kieltää saati sitten estää, mutta miksi ihmeessä isäntäväki tai kukaan muu ei puuttunut asiaan?
Terveisin se ilkeä täti, joka annostelee itse kakkua lasten lautasille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n syyksi tämäkin vedettiin. Voi hyvänen aika sentään teitä vastaajia, olette uskomattomia.
Jos menet kylään ja joku muiden lapsi - vanhempiensa seurassa - alkaa käyttäytyä huonosti, niin mikä ihmeen kylä kasvattaa-periaate sellaisessa tilanteessa pätee? Kylä kasvattaa-periaate tarkoittaa sitä, kun lapset juoksentelevat leikkimässä ulkona ja saattavat tehdä jotain sopimatonta ja paikalla ollut aikuinen voi siinä tapauksessa ojentaa heitä. Se ei todellakaan tarkoita sitä että vanhempien silmien alla ja läsnäollessa ap alkaisi ojentaa lasta.
Vanhemmilla on vastuu tässä ap:n kuvaamassa tilanteessa lapsestaan, ei kenelläkään muulla.
Tottakai vanhemmilla on vastuu, mutta jos he eivät kanna vastuutaan, eikä juhlan emäntäkään sanonut mitään, kyllä olisi ollut parempi että aloittaja olisi puuttunut asiaan. Kaikkein naurettavinta on tämä, mitä nyt tapahtui, eli kaikki vieraat mulkoilivat niin, että melkein silmät päästä plopsahtaa, mutta kukaan ei sano mitään. Ja sitten itketään palstalla, yhyy. Luuletko, että se lapsi täältä käy oppia ottamassa?
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhemmat anna karkkia tarpeeksi? Jos tuo on ainoa mahdollisuus saada itselle hyvää?
Me ei saatu kotona karkkia lapsina, eikä siitä huolimatta ikinä tehty mitään tuollaista. Ei ikinä.
N17
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hemmetti. 2-vuotiasta täytyy pitää silmällä, ettei pääse moisia tekemään, mutta sitä isomman pitää kyllä osata kylässä käyttäytyä. Ei ihme, ettei lapsiperheitä haluta kutsua juhliin, jos joukossa on tuollaista väkeä.
Niinpä, ja sitten itketään, että kun Suomi on niin hirveä ja lapsivihamielinen maa...
AP.tä on jo ehditty haukkua nynnyksi ja ties miksi. Mutta kouluikäinen rohmuamassa koristeita kakun päältä on niin uskomaton näky, että veikkaisin useimpien vain jähmettyvän sellaisen edessä. Tulee olo, ettei tuohon voi puuttua, kun ei tiedä sitäkään, voiko uskoa edes omia silmiään...
Tämä on kyllä totta, että siihen ei yksinkertaisesti ehdi puuttua. Mullekin on sattunut, että joku tenava on ehtinyt rohmuta pöydästä jotain ennen kuin silmä on sen havainnut. Siinä tosiaan mietti vielä hetken, että onko tämä tottakaan.
t se ilkeä täti
Vierailija kirjoitti:
Minä kasvatan ihan kenen lasta tahansa jos lapsi on kasvatuksen tarpeessa. Oli vanhemmat paikalla tai ei. Siinä sitä oppii koko perhe mikä kuuluu tapoihin ja mikä ei. Se on sitä "koko kylä kasvattaa" meininkiä.
Juuri näin!
Ymmärrätte varmaan itsekin, että lapsen tekemiseen pitää puuttua heti! Muuten sillä ei ole mitään merkitystä, sillä jälkeen päin asiaa selvitettäessä se on aika turhaa, jos ei saman tien ole tehty asialle jotain.
Vanhemmille on vielä vaikeampi sanoa yhtään mitään, sillä sehän on LAPSI jota pitää estää, ja viestin välittäminen vanhempien kautta on vielä hitaampi vaihe kuin suoraan lapseen puuttuminen.
Oikeasti aikuisten kouluttaminen tällaisessa asiassa on todella vaikeaa. Vanhemmalle voi nimittäin olla helpompi kestää se , että LAPSI käyttäytyy huonosti kuin se, että he ITSE käyttäytyvät "huonosti" kieltäessään lasta ja saadessaan lapsensa suuttumaan, itkemään ja käyttäytymään vielä huonommin.
Vanhemman mielestä kun kakun koristeitten rääpiminen on pienempi riesa kun raivoissaan rääkkyvä lapsi.
Ei, minun lapseni eivät noin tehneet eikä minun kahvipöydässäni kenenkään muunkaan lapsi, jos vaan olen ehtinyt estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..Meidän 2,5veekin käyttäytyy paremmin..
Todennäköisesti olisin puuttunut kakun rääppimiseen. Itseäni ällöttää syödä kakkua, jota on näpelöity. Enkä voi sietää selvästi kiellettyä käytöstä. En jaksa uskoa, että yleisellä tasolla kenenkään mielestä on ok että lämitään kakku läpi ennen syömistä.
Vierailija kirjoitti:
Olisin antanut ensin näpeille ja sitten korville
Joo niin varmaan :D
Todennäköisesti olisit vaan katsonut hiljaa vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei uskalleta sanoa vanhemmille, sanotaan lapselle, siitähä tässä on kyse. Kierrellään ja kaarrellaan, ettei vain tarvitsisi sanoa vanhemmille, että hei Tiina, onkohan tuo nyt oikein sopivaa että Sohvi-Elviira otti kakusta koristeet?
Vierailija kirjoitti:
huhhuh. Kyllä vanhempien pitäisi hieman enemmän yrittää kasvattaa lapsiaan. Välillä kyllä ihmetyttää, kun lapset tekevät mitä sattuu ja vanhemmat vain katselevat tyytyväisenä vieressä.
Monet vanhemmat käyttävät lapsiaan oman törkeän käytöksensä välikappaleena. Kun pieni lapsi esim. kommentoi (negatiivisesti) jonkun ulkonäköä, sanoo jokun henkilön olevan on ihan tyhmä, sanoo ääneen juuri saamansa lahjan olevan ihan huono (tms. tms.), niin vanhempien tehtävä on opastaa käytöstavoissa. On vähän noloa joutua itse hoitamaan enemmän tai vähemmän vieraan lapsen kasvatustehtäviä, mutta toki olen sen tuollaisissa tilanteissa tehnyt kun lapsen vanhemmilta ei siihen ole tahtoa löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On teillä murheet! Kyllä minä niiiiin mieleni pahoitin...
Koetapa nyt miettiä hiukan pidemmälle.
Jos lapsi käyttäytyy muuten hyvin, niin ei sitten tarvitse olla huolissaan jos nappaa koristeet kakusta, vaan kun eihän se näin yleensä mene.
Tuollainen lapsi ei opi hyvää ja toisia huomioonottavaa käytöstä muutenkaan.
Varmasti yleisempää on että ympärillä olijat tuijottavat epäuskoisina eivätkä puutu millään tavalla asiaan. Ehkä kuitenkin kannattaisi puuttua, sillä se voisi olla suoranainen palvelus kyseisille vanhemmille ja edesauttaa lasta normaalien käytöstapojen oppimisessa.
Järkyttävän herkillä alueilla tunnutaan liikkuvan. MINUN lapseni ja MINUN kasvatustapani...relatkaa ihmiset rakkaat, eihän tässä elämästä ja kuolemasta kuitenkaan ole kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos puuttuu, niin alkaa ruikutus, ettei saa kieltää tai lapset taa ties mitä traumoja.
Lapselle vieraan ihmisen ojentaminen kaikkien edessä voi olla äärimmäisen ahdistava ja nöyryyttävä kokemus. Miksi altistaa lapsi sellaiselle kokemukselle, eikä kääntyä syyllisen itsensä eli vanhemman puoleen? Jos vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatusvelvollisuutensa, miksi nöyryyttää lasta?
Itse en varmaan voisi olla puuttumatta, mutten lapsen tekoon vaan vanhemman reagoimattomuuteen! Eli sanoisin "Maija ja Väinö, olisi ehkä pienen reaktion paikka nyt."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä sitä ihmettele, jos lapsen vanhemmat eivät vieraassa paikassa kehdanneet/viitsineet/uskaltaneet kieltää saati sitten estää, mutta miksi ihmeessä isäntäväki tai kukaan muu ei puuttunut asiaan?
Terveisin se ilkeä täti, joka annostelee itse kakkua lasten lautasille.
Jouduin lukemaan sinun viestisi moneen kertaan, kun en meinannut uskoa silmiäni. Oletat että vanhemmat eivät kehdanneet kieltää omaaa lastaan toimimasta huonosti vieraassa paikassa ja isäntäväen olisi pitänyt hoksata/kehdata/viitsiä. Ei oo todellista! Tällä periaatteella vanhemmat ulkoistaisivat lapsen kasvatuksen kodin ulkopuolisissa tilanteissa muille paikallaolijoille, jotka sitten kieltäisivät tai eivät eli lapsi ei luultavasti oppisi käyttäytymään julkisilla paikoilla. Jos minä olisin sen kakun omistaja JA olisin älyllistykseltäni pystynyt toimimaan, olisin estänyt lasta ottamasta koristeita ihan sillä periaatteella, että kakku oli minun, enkä halunnut että sitä tuhotaan sillä lailla. Vaikka kakkua kohta ruvettaisiin leikkaamaan, niin onhan se kivempi katsella kaunista kakkua kuin räävittyä.
Ehkä vanhemmat eivät kieltäneet lastaan sen takia, kun siitä olisi seurannut kovaääninen riita tai huuto ja ajattelivat sen häiritsevän muita enemmän kuin koristeiden pihistäminen? Meidän 6-vuotias aspergerpoika olisi voinut hyvinkin haluta koristeet kakusta ja kun emme olisi suostuneet siihen, seurauksena olisi ollut n. 30-40 huuto, mikä on ikävää juhlavieraiden kannalta (ja vanhempien...). Me otamme kuitenkin aina sen huudon koska emme näe muutakaan vaihtoehtoa, kun on kuitenkin tarkoitus opettaa lapsi käyttäytymään. Toinen vanhemmista siirtyy lapsen kanssa eri huoneeseen "keskustelemaan" ja ovi pistetään kiinni, mutta kuuluuhan se lapsen huuto toki. Samasta asiasta ei ole tarvinnut onneksi tapella useampaa kertaa, kun lapsi tietää ettemme me anna periksi ja 95 % kerroista lapsi käyttäytyykin korrektisti, kun olemme häntä pikku hiljaa kasvattaneet hyviin käytöstapoihin. Ymmärrän kyllä niitäkin vanhempia, jotka eivät jaksa aina kasvattaa erityisen voimakastahtoista lastaan tai erityislastaan, kun onhan se ihan eri kasvattaa tavallista lasta kuin sellaista, jolla on tavallaan uhmaikä menossa vuodesta toiseen, mutta silti pitäisi yrittää. Elämä ei ole reilua, sille ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatusvelvollisuutensa, miksi nöyryyttää lasta
Siks että kersa vihdoin oppisi.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle vieraan ihmisen ojentaminen kaikkien edessä voi olla äärimmäisen ahdistava ja nöyryyttävä kokemus. Miksi altistaa lapsi sellaiselle kokemukselle, eikä kääntyä syyllisen itsensä eli vanhemman puoleen? Jos vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatusvelvollisuutensa, miksi nöyryyttää lasta?
Itse en varmaan voisi olla puuttumatta, mutten lapsen tekoon vaan vanhemman reagoimattomuuteen! Eli sanoisin "Maija ja Väinö, olisi ehkä pienen reaktion paikka nyt."
Meinaatko että kun kutsujen emäntä saa hämmästykseltään sanottua lapsen vanhemmille ja nämä sitten taas sanottua lapselle, niin koristeet ovat silloin vielä paikoillaan? Kyllä minä olisin kutsujen emäntänä siirtänyt vähän sitä kakkua tai pistänyt oman käteni lapsen käden eteen ja sanonut rauhallisella äänellä: "Annetaan koristeiden vielä olla kakun päällä, saat niitä sitten, kun leikataan kakkua". Onko tuollainen sinusta hirveän häpeällinen tilanne? En usko että rohkea ja voimakastahtoinen lapsi saa tuosta vakavan trauman ja jos saakin, niin hän joutuu joka tapauksessa koulussa ja harrastuksissa ym. kodin ulkopuolisissa paikoissa tottumaan vieraiden ihmisten ohjailuun.
Vanhemman täytyy tietenkin puuttua. Vieläpä niin että jos täytekakku kysymyksessä että vieraat ottaa ensin ja sitten talonväki johon kuuluu lapsi. Ei niin että lapsi ekana rohmuamassa ja sotkemassa kakkua. Oliko kysymyksessä normaali lapsi vai nk erityislapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle vieraan ihmisen ojentaminen kaikkien edessä voi olla äärimmäisen ahdistava ja nöyryyttävä kokemus. Miksi altistaa lapsi sellaiselle kokemukselle, eikä kääntyä syyllisen itsensä eli vanhemman puoleen? Jos vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatusvelvollisuutensa, miksi nöyryyttää lasta?
Itse en varmaan voisi olla puuttumatta, mutten lapsen tekoon vaan vanhemman reagoimattomuuteen! Eli sanoisin "Maija ja Väinö, olisi ehkä pienen reaktion paikka nyt."
Meinaatko että kun kutsujen emäntä saa hämmästykseltään sanottua lapsen vanhemmille ja nämä sitten taas sanottua lapselle, niin koristeet ovat silloin vielä paikoillaan? Kyllä minä olisin kutsujen emäntänä siirtänyt vähän sitä kakkua tai pistänyt oman käteni lapsen käden eteen ja sanonut rauhallisella äänellä: "Annetaan koristeiden vielä olla kakun päällä, saat niitä sitten, kun leikataan kakkua". Onko tuollainen sinusta hirveän häpeällinen tilanne?
Kutsujen emäntä on vähän eri asemassa kuin muut vieraat. Tarkoitin ap:n kannalta, koska hän tässä kysyi ja hän oli kutsuilla vieraana.
Vierailija kirjoitti:
Onko ainokainen?
- Ei sillä ole väliä onko ainut lapsi vai onko lapsia perheessä viisi. Hyvin tai huonosti lapset voi kasvattaa niiden lukumäärästä huolimatta ja vanhempien esimerkillä. Kun pienestä pitäen lapsi ymmärtää mitä saa tehdä ja mitä ei, niin kyllä se sinne aivosoluihin menee perille. - Tiedän minäkin, että on perheitä, joissa ei lapsia kielletä mistään ja sitten voikin arpoa tuleeko heille itsestään järki jossakin vaiheessa päähän vai ei. Jos minun kotini olisi ollut ja minun tarjoamani kakku, olisin kieltänyt itse, että koristeita ei oteta kuin siinä järjestyksessä kun ne leikatessa eteen tulevat. Ja piste.
Apua! Toivottavasti et tule ikinä minun lapsiani opettamaan, jos todella olet tuota mieltä!