Elämässään epäonnistunut ihminen ei kaipaa lämpimiä sanoja

Maailmantuskaa poteva vätys, jonka joutsenlaulu on plagiaatti ja joka ei henkiseltä myrkkykahvikupposeltaan ehdi tapaamaan äpärälapsiaan ei ole täällä teidän vuoksenne - hän on täällä itsensä vuoksi, joskin haluaisi nussia joka toista vastaantulevaa naista, oli sitten nainen tai mies, hetero, homo, bi tai mikä tahansa, olivat naiset sitten hoikkia tai läskejä, koska nussiminen on viimeinen asia, joka kykenee herättämään elämässään epäonnistuneessa ihmisessä jotain tunteita - elämässään epäonnistunut ihminen vihaa taidetta ja taiteilijoita, koska taiteilijoilla on jotain mihin elämässään epäonnistuneet ihmiset eivät ole kyenneet - taiteilijat ovat myös epäonnistuneet elämässään, mutta he osaavat peittää sen - taiteilijalla voi olla järjettömiä ja äärimmäisiä mielipiteitä politiikasta, hän voi olla vapaasti tyhmä, hän voi loisia yhteiskunnan elättinä, hän voi olla hullu, ruma kuin petolinnun persus eikä hänen tarvitse hankkia koulutusta tai ammattia, koska hän voi koskettaa ihmisiä taiteellaan - ja siten saada osakseen varauksetonta ihailua vaikka häntä muuten pidettäisiin ihmissaastana. Elämässään epäonnistunut ihminen on kuin lokki, joka liitäessään ahmii silmillään rannalla aurinkoa ottavia bikinityttöjä tietäen, että mahdollisuudet ovat olemattomat, mutta esittää näennäisesti olevansa kiinnostunut leivänpaloista, joita ihmiset rannalla heittelevät taivaalle - olkoon nämä leivänpalat eräänlainen henkireikä, johon elämässään epäonnistunut ihminen tukahduttaa pahan olonsa.