Lue keskustelun säännöt.
Olen juuri kaapista tullut trans mies. Haluatko kysyä jotain?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi (trans)mies. Nuo sulut sen takia että olen jo vuosia sitten käynyt läpi korjausprosessin eri vaiheita eli luokittelen itseni ihan vain mieheksi nykyään. Taustani ei tule nykyisin ilmi oikein missään tilanteessa, paitsi vanhempien kanssa. Tsemppiä vaan jatkoon!
Saanko udella minkä ikäisenä kävit prosessin läpi? Vaikuttaako ikä sen onnistumiseen?
Aloitin 17-vuotiaana. Hormonihoidon sain 19-vuotiaana. Sanoisin että ikä ei ole este mutta tietysti jos esim. yli 50-vuotiaana aloitat niin tulos ei ole ehkä niin toivottu kuin alle 30-vuotiaana aloitettuna. Tietysti vaikuttaa myös lähtökohta kun luonnollisesti jokainen on geeneiltään erilainen, eli osittain mennään tsägällä. En ole tavannut kyllä ketään jolla ikä olisi vaikuttanut niin paljon että olisi sen takia ns. täysin epäonnistunut.
Ok. Itse olen lähempänä neljääkymppiä jo, ja oikeasti pelottaa, ettei leikkaus onnistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi (trans)mies. Nuo sulut sen takia että olen jo vuosia sitten käynyt läpi korjausprosessin eri vaiheita eli luokittelen itseni ihan vain mieheksi nykyään. Taustani ei tule nykyisin ilmi oikein missään tilanteessa, paitsi vanhempien kanssa. Tsemppiä vaan jatkoon!
Saanko udella minkä ikäisenä kävit prosessin läpi? Vaikuttaako ikä sen onnistumiseen?
Aloitin 17-vuotiaana. Hormonihoidon sain 19-vuotiaana. Sanoisin että ikä ei ole este mutta tietysti jos esim. yli 50-vuotiaana aloitat niin tulos ei ole ehkä niin toivottu kuin alle 30-vuotiaana aloitettuna. Tietysti vaikuttaa myös lähtökohta kun luonnollisesti jokainen on geeneiltään erilainen, eli osittain mennään tsägällä. En ole tavannut kyllä ketään jolla ikä olisi vaikuttanut niin paljon että olisi sen takia ns. täysin epäonnistunut.
Ok. Itse olen lähempänä neljääkymppiä jo, ja oikeasti pelottaa, ettei leikkaus onnistuisi.
Oletan että puhut nyt siis genitaalien korjauksesta. Sehän ei ole se ainut leikkaus. Mutta nuo leikkausjutut on ylipäätään sellaisia mitä varmasti katsotaan yksilökohtaisesti mikä on kenenkin kohdalla kannattavaa ja mitä riskejä liittyy. Ja aikaakin kuluu siinä niin paljon että ehdit miettiä niitäkin enemmän kuin tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi (trans)mies. Nuo sulut sen takia että olen jo vuosia sitten käynyt läpi korjausprosessin eri vaiheita eli luokittelen itseni ihan vain mieheksi nykyään. Taustani ei tule nykyisin ilmi oikein missään tilanteessa, paitsi vanhempien kanssa. Tsemppiä vaan jatkoon!
Saanko udella minkä ikäisenä kävit prosessin läpi? Vaikuttaako ikä sen onnistumiseen?
Aloitin 17-vuotiaana. Hormonihoidon sain 19-vuotiaana. Sanoisin että ikä ei ole este mutta tietysti jos esim. yli 50-vuotiaana aloitat niin tulos ei ole ehkä niin toivottu kuin alle 30-vuotiaana aloitettuna. Tietysti vaikuttaa myös lähtökohta kun luonnollisesti jokainen on geeneiltään erilainen, eli osittain mennään tsägällä. En ole tavannut kyllä ketään jolla ikä olisi vaikuttanut niin paljon että olisi sen takia ns. täysin epäonnistunut.
Ok. Itse olen lähempänä neljääkymppiä jo, ja oikeasti pelottaa, ettei leikkaus onnistuisi.
Oletan että puhut nyt siis genitaalien korjauksesta. Sehän ei ole se ainut leikkaus. Mutta nuo leikkausjutut on ylipäätään sellaisia mitä varmasti katsotaan yksilökohtaisesti mikä on kenenkin kohdalla kannattavaa ja mitä riskejä liittyy. Ja aikaakin kuluu siinä niin paljon että ehdit miettiä niitäkin enemmän kuin tarpeeksi.
Joo sitä tarkoitin. Nämä on monimutkaisia asioita. Etenkin kun olen homo, tuntuu etten koskaan voi löytää ketään, joka rakastaisi mua kun mun ruumis on tämä. Olen aivan solmussa oikeasti koko jutun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi (trans)mies. Nuo sulut sen takia että olen jo vuosia sitten käynyt läpi korjausprosessin eri vaiheita eli luokittelen itseni ihan vain mieheksi nykyään. Taustani ei tule nykyisin ilmi oikein missään tilanteessa, paitsi vanhempien kanssa. Tsemppiä vaan jatkoon!
Saanko udella minkä ikäisenä kävit prosessin läpi? Vaikuttaako ikä sen onnistumiseen?
Aloitin 17-vuotiaana. Hormonihoidon sain 19-vuotiaana. Sanoisin että ikä ei ole este mutta tietysti jos esim. yli 50-vuotiaana aloitat niin tulos ei ole ehkä niin toivottu kuin alle 30-vuotiaana aloitettuna. Tietysti vaikuttaa myös lähtökohta kun luonnollisesti jokainen on geeneiltään erilainen, eli osittain mennään tsägällä. En ole tavannut kyllä ketään jolla ikä olisi vaikuttanut niin paljon että olisi sen takia ns. täysin epäonnistunut.
Ok. Itse olen lähempänä neljääkymppiä jo, ja oikeasti pelottaa, ettei leikkaus onnistuisi.
Oletan että puhut nyt siis genitaalien korjauksesta. Sehän ei ole se ainut leikkaus. Mutta nuo leikkausjutut on ylipäätään sellaisia mitä varmasti katsotaan yksilökohtaisesti mikä on kenenkin kohdalla kannattavaa ja mitä riskejä liittyy. Ja aikaakin kuluu siinä niin paljon että ehdit miettiä niitäkin enemmän kuin tarpeeksi.
Joo sitä tarkoitin. Nämä on monimutkaisia asioita. Etenkin kun olen homo, tuntuu etten koskaan voi löytää ketään, joka rakastaisi mua kun mun ruumis on tämä. Olen aivan solmussa oikeasti koko jutun kanssa.
Täysin ymmärrettävää. Voisin väittää että suurin osa korjaukseen lähtevistä/sen läpi käyneistä manaa tuota samaa asiaa. Joillekin käy se tsäkä että tapaa jonkun ihmisen joka ei oikeasti välitä niistä kehon "virheistä". Henkisesti se on kaikkein vaikeinta mut ei niin vaikeaa, kuin olis elää loppuelämänsä valheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi (trans)mies. Nuo sulut sen takia että olen jo vuosia sitten käynyt läpi korjausprosessin eri vaiheita eli luokittelen itseni ihan vain mieheksi nykyään. Taustani ei tule nykyisin ilmi oikein missään tilanteessa, paitsi vanhempien kanssa. Tsemppiä vaan jatkoon!
Saanko udella minkä ikäisenä kävit prosessin läpi? Vaikuttaako ikä sen onnistumiseen?
Aloitin 17-vuotiaana. Hormonihoidon sain 19-vuotiaana. Sanoisin että ikä ei ole este mutta tietysti jos esim. yli 50-vuotiaana aloitat niin tulos ei ole ehkä niin toivottu kuin alle 30-vuotiaana aloitettuna. Tietysti vaikuttaa myös lähtökohta kun luonnollisesti jokainen on geeneiltään erilainen, eli osittain mennään tsägällä. En ole tavannut kyllä ketään jolla ikä olisi vaikuttanut niin paljon että olisi sen takia ns. täysin epäonnistunut.
Ok. Itse olen lähempänä neljääkymppiä jo, ja oikeasti pelottaa, ettei leikkaus onnistuisi.
Oletan että puhut nyt siis genitaalien korjauksesta. Sehän ei ole se ainut leikkaus. Mutta nuo leikkausjutut on ylipäätään sellaisia mitä varmasti katsotaan yksilökohtaisesti mikä on kenenkin kohdalla kannattavaa ja mitä riskejä liittyy. Ja aikaakin kuluu siinä niin paljon että ehdit miettiä niitäkin enemmän kuin tarpeeksi.
Joo sitä tarkoitin. Nämä on monimutkaisia asioita. Etenkin kun olen homo, tuntuu etten koskaan voi löytää ketään, joka rakastaisi mua kun mun ruumis on tämä. Olen aivan solmussa oikeasti koko jutun kanssa.
Täysin ymmärrettävää. Voisin väittää että suurin osa korjaukseen lähtevistä/sen läpi käyneistä manaa tuota samaa asiaa. Joillekin käy se tsäkä että tapaa jonkun ihmisen joka ei oikeasti välitä niistä kehon "virheistä". Henkisesti se on kaikkein vaikeinta mut ei niin vaikeaa, kuin olis elää loppuelämänsä valheessa.
Mullahan on tuo mies, jolle en kertonut kuka olen, ja joka rakastaa mua. Mutta nyt kun tietää, ei pysty näkemään mua kuin miehenä, jolla on tissit ja pimppi ja no niin. Tavallaan olen käyttänyt häntä hyväkseni nämä vuodet, ja vihaan itseäni melkoisesti sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohiksena tuli mieleen: erilaiset sukupuokisuuden muodot jotenkin minusta vain korostavat kahden sukupuolen erottelua ja dikotomiaa. On siis olemassa mies ja nainen ja joskus psyykkinen tunne sukupuolesta ei kohtaa ulkoisen sukupuolen kanssa ja tätä on transsukupuolisuus. Olenko ihan väärässä? siis tarkoitan, että jotkut puhuvat sukupuolettomuudesta ja siitä, että sukupuolet muka hämärtyvät, mutta olen täysin päinvastoin. Kyse on aina mies/nainen asetelmasta ja kumpaa ihminen tuntee olevansa. En usko sukupuolettomaan ihmiskäsitykseen. Jännästi myös transihmisille tuntuu olevan tärkeää ulkoiset sukupuolen tunnusmerkit kuten meikit ja vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena tuli mieleen: erilaiset sukupuokisuuden muodot jotenkin minusta vain korostavat kahden sukupuolen erottelua ja dikotomiaa. On siis olemassa mies ja nainen ja joskus psyykkinen tunne sukupuolesta ei kohtaa ulkoisen sukupuolen kanssa ja tätä on transsukupuolisuus. Olenko ihan väärässä? siis tarkoitan, että jotkut puhuvat sukupuolettomuudesta ja siitä, että sukupuolet muka hämärtyvät, mutta olen täysin päinvastoin. Kyse on aina mies/nainen asetelmasta ja kumpaa ihminen tuntee olevansa. En usko sukupuolettomaan ihmiskäsitykseen. Jännästi myös transihmisille tuntuu olevan tärkeää ulkoiset sukupuolen tunnusmerkit kuten meikit ja vaatteet.
Itse olen kasvattanut lapseni "sukupuolettomasti" sillä ajatuksella, että he saavat olla vapaasti sitä mitä haluavat, edes kulttuurisesti. Itse koin ahdistavaksi sen kuinka tytöt leikkii nukeilla ja pojat autoilla, tyttöprinsessoilla on mekot ja poikaritarit miekkailee. Ala-asteella käytin aina, ihan aina housuja, enkä siis koskaan voinut olla näytelmän prinsessa. Kerran meillä oli sijainen, ja hän laittoikin minut Prinsessa Ruususen rooliin. Kaikki kauhistelivat, että eihän pojat voi olla prinsessoja, pojat käyttää housuja ja tolla on housut. Olin aivan uskomattoman liikuttunut siitä, kun ope totesi, että kyllä kuka tahansa saa olla prinsessa ta ritari tai kuka vain tahtoo, ihan riippumatta siitä mitä vaatteita käyttää.
Saattaa ehkä kuulostaa ristiriitaiselta, mutta minulle tosiaan oli iso asia se, että minulle annettiin mahdollisuus olla _mitä_haluan_, edes kerran se prinsessa (vaikka en välittänytkään toiste siihen rooliin asettua).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap. Paljon rakkautta sinulle. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Paljon rakkautta sinulle. ❤️
Kiitos :)
Aloitin 17-vuotiaana. Hormonihoidon sain 19-vuotiaana. Sanoisin että ikä ei ole este mutta tietysti jos esim. yli 50-vuotiaana aloitat niin tulos ei ole ehkä niin toivottu kuin alle 30-vuotiaana aloitettuna. Tietysti vaikuttaa myös lähtökohta kun luonnollisesti jokainen on geeneiltään erilainen, eli osittain mennään tsägällä. En ole tavannut kyllä ketään jolla ikä olisi vaikuttanut niin paljon että olisi sen takia ns. täysin epäonnistunut.