En osaa päättää lähtisinkö ammattikorkeaan vai yliopistoon
Ammattikorkeasta saisi varman työpaikan, hyvän palkan. Ulkomailla olisi mahdollisuus naurettavan hyvään palkkaan. Ala ei kuitenkaan ole niin kiinnostavaa, duunarityö..
Yliopisto taas ei tarjoa varmaa työtä. Palkka ok, jos vaan saa työtä. Ulkomailla ok työllisyysmahdollusuudet, mutta palkka ei päätä huimaa sielläkään. Käytännössä päivätyön ohessa pitäisi luennoida.
Ala taas olisi ihan mun juttu, kiinnostusta aiheeseen ollut jo pienestä lapsesta asti. Kyseessä myös ns. oikea yliopisto, on se amk vaan ihan eri maailmasta. Yliopisto myös antaisi mahdollisuuden tehdä yhteiskunnallisesti merkittävää työtä, amk taas ei.
Joten seuratako järkeä vai sydäntä..
Kommentit (18)
Sehän riippuu mikä ala yliopistossa. Taitaa ainoa ala oli lääketieteellinen. Kenties oikkis ja tekniikan ala jos ei nyt niin tulevaisuudessa.
Mikä ala amk puolella on varma työllistäjä? Aiotko lukea eri alaa amk vs yliopistopuolella?
Kyllä, eri alat kyseessä. Sosiaalipuoli amkssa, humanistinen/valtiotieteellinen yliopistossa.
Pääpointti mielestäni on kuitenkin siinä lähestyäkkö omia mielenkiinnonkohteita vai rahaa.
Jos olet lahjakas, tietysti yliopistoon!
Vierailija kirjoitti:
Jos olet lahjakas, tietysti yliopistoon!
Yliopistossa selviää lukemalla, sillä ei ole mitään tekemistä lahjakkuuden kanssa. Motivaatiolla sen sijaan on.
Mun mielestä se riippuu sun muista elämänunelmista. Millaista elintasoa tavoittelet? Oletko valmis tinkimään siitä, jos yliopisto ei tuo tuottoisaa uraa? Jos aiot tehdä lapsia ja se on sulle tärkeää, että pystyt tarjoamaan heille taloudellisesti paljon, niin valitset varmaan järjellä.
Ehkä sinuna menisin eka amk:hon kokeilemaan, josko siellä tuntuiskin ihan hyvältä, koska sinne on varmaan kumminkin helpompi päästä. Jos olisi ihan helvettiä, ryhtyisin valmistautumaan yliopiston pääsykokeisiin. Ei siitä mitään tuu, jos ihan väkisin joutuu vääntämään.
En toisaalta näe, miksi et voisi tehdä myös rahaa sillä, mikä on intohimosi. On kuitenkin paljon helpompi tehdä asioita, joihin on joku muu sisäinen motivaatio kuin raha. Sehän olisi varmaan kuitenkin ideaalista, että tekisi sellaista mistä nauttisi ja minkä kokee merkitykselliseksi ja raha seuraisi perässä!
En tiedä oliko tästä nyt mitään apua. Olen samojen asioiden kanssa joutunut pohtimaan, siis ammatinvalinnan.
Jos olet älykäs ja järkevä ihminen ja tunnet halua tehdä työtä, joka vaikuttaa yhteiskuntaan, toivoisin sinun hakeutuvan yliopistoon mieluummin kuin alisuoriutuvan rahan takia.
Tsemppiä joka tapauksessa!
Moi,
Sosiaalipuoli amkssa, humanistinen/valtiotieteellinen --> kummassakaan ei saa hyvää palkkaa... ei edes ulkomailla!
Mutta kommentti tuohon alkuperäiseen kysymykseen. Vastaus on erittäin helppo: Jos työ on sinulle tärkeä osa persoonaasi ja elämääsi, menet sinne kumpi kiinnostaa enemmän. Näin ei joka ikinen aamu seuraavan 40 vuoden aikana ns. vituta mennä töihin. Jos taas työ on vaan rahan saamista varten ja haet elämäsi sisältöä muualta, niin sitten rahan perään vaan. Ja tiivistetysti seuraava kärjistetty vertaus: Jos sua ei haittaisi laipioida paskaa hyvällä palkalla seuraavat 40 vuotta, niin sitten amk. Jos sillä, mitä teet, on merkitystä, sitten yliopisto.
En ole tiennytkään, että jollain amk-tason sosionomikoulutuksella voi jossain tehdä rahaa. Olisko vinkkejä että missä?
Mikäli yliopistopuolella valinta on ala joka ei työllistä, vaan on kiva ja sivistävä, en menisi sinne. Valkokaulusköyhäilistössä ei ole yhtään sen hienompaa kuin työttömänä duunarina.
Toisaalta sama ajatuskuvio koskee myös amk puolta.
Itse hain amkiin opiskelemaan rakennustekniikkaa, koska en työllistynyt ammattikoulun jälkeen, koska laman takia ihmisiä on lomautettuna ja potkittu pihalle.
Mieluummin tekisin niitä töitä, joihin valmistuin amiksesta kuin niitä töitä joihin valmistun täältä.
Sosialipuoli ei ole rahakas ala... mutta varmaan töitä sillä sektorilla riittää.
Jos etsit rahakasta alaa, kannattaa lukea tekniikkaa, taloutta tai lääketiedettä tai oikeutta. Valtiotieteellisen jälkeen työllistyminen voi todellakin olla hankalaa. Se o toki hyvä pohja vaikka poliitikosi, jos sellainen kiinnostaa.
Sun pitää miettiä, mikä on sellainen ala, jota jaksat pitkän päälle ja mihin sulla on luontaista taipumusta. Toki rahakin on tärkeää ja se, että palkalla elättää itsensä. Moni nuori asuu kotona siinä vaiheessa, kun päättää alastaan eikä hkä ihan vielä ymmärrä mikä merkitys isona on sillä, tienaako 2000 vai 5000.
Sos ja terveyspuolella amkssa on myös niitä hyvin tienaavia aloja, esim. optometria. Jenkeissä esimerkiksi vuosipalkka alkaen $70 000, töitä on kunhan saa viisumin.
Vierailija kirjoitti:
Ammattikorkeasta saisi varman työpaikan, hyvän palkan. Ulkomailla olisi mahdollisuus naurettavan hyvään palkkaan. Ala ei kuitenkaan ole niin kiinnostavaa, duunarityö..
Yliopisto taas ei tarjoa varmaa työtä. Palkka ok, jos vaan saa työtä. Ulkomailla ok työllisyysmahdollusuudet, mutta palkka ei päätä huimaa sielläkään. Käytännössä päivätyön ohessa pitäisi luennoida.
Ala taas olisi ihan mun juttu, kiinnostusta aiheeseen ollut jo pienestä lapsesta asti. Kyseessä myös ns. oikea yliopisto, on se amk vaan ihan eri maailmasta. Yliopisto myös antaisi mahdollisuuden tehdä yhteiskunnallisesti merkittävää työtä, amk taas ei.Joten seuratako järkeä vai sydäntä..
Minusta sosiaali- ja terveysalan työ on nimenomaan yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Itsestäni ei siihen olisi. Tutkijan työ yliopistossa alasta ja tutkimuksesta riippuen joko on merkittävää tai sitten objektiivisesti katsottuna merkityksetöntä nollatutkitusta.
Jos mielenkiinto on tutkimuksessa niin kyllä siinä voi kyynel olla silmäkulmassa jos päivät menee neulalla tökkiessä.
Niin tosiaan, mielipiteitä ja näkökulmia kaipaisin. Jos ensikertalaiskiintiöitä ei olisi, valinta olisi päivänselvä.
Ap