Lue keskustelun säännöt.
Tulin äidiksi 39-vuotiaana, onko vanhempia paikalla
18.02.2006 |
Syy miksi tulin vasta silloin oli pitkä lapsettomuus, johon liittyi endometrioosi. Olisin halunnut kyllä saada ensimmäisen lapsen joskus 24-vuotiaana, mutta elämä ei kulkenut suunnitelmieni mukaan. Todennäköisesti tämä lapsi nyt jää viimeiseksi, mikäli olisin onnistunut saamaan sen 1. lapsen 24-vuotiaana, olisin tehnyt toisen siinä 30-vuotiaana. Kyllä minäkin kuvittelin, että minulla olisi tässä iässä jo vähän isommat lapset, mutta näin vain kävi, enkä voi syyttää itseäni, sillä tämä ei ollut oma valintani. Asiat vain menevät joskus näin, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Onko muilla minkälaisia kokemuksia???
Kommentit (22)
Ja mielestäni jokaisella on oikeus tulla äidiksi. Mutta välillä hirvittää nämä 40 kymppiset äidit. Mieheni äiti oli 45 kun mieheni syntyi. ja kyllä voin sanoa että hän olisi tehnyt mitä vaan että olisi saanut pitää äitinsä edes vähän vanhemmaksi.
Mieheni oli 33 kun hänen äitinsä kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain kyllä lapset 30-36 -vuotiaana, mutta en ymmärrä, mitä väliä on saako lapset 20- vai 40-vuotiaana, kunhan ovat toivottuja ja syntyvät rakastaville vanhemmille.
Tuttavani sai lapsensa 36-42 -vuotiaana, ja hyvin hän heidän kanssaan jaksaa ja on todella onnellinen perheestään.
vanhemmista. Mielestäni on todella itsekästä tehdä lapsia yli 40 vuotiaana.
Mutta jokainen tavallaan.
Voi että alko ärsyttämään toi kommentti et on itsekästä hankkia lapsia 40-vuotiaana! Voihan juma! Mihinkäs ikään saakka se sitten on epäitsekästä? Ärr ja murr, kaikkien elämä ei mene samaan malliin että tavataan 22 veenä kiva poika, mennään sen kanssa yhteen ja saadaan poika ja tyttö, ja siinä se.
Minäkin olen liehunut maailmalla, elänyt tosi ITSEKÄSTÄ ihanaa elämää, kunnes tapasin mieheni. Miehen johon rakastuin niin etten koskaan, ja hän minuun. Kummallakaan ei ollut lapsia edellisistä suhteista, vaan yhdessä niitä halusimme, ja olin 36 kun sain esikoiseni, ihanan pojan.
NYT elämäni ei ole itsekästä, vaan toisella lailla ihanaa, ja nyt 38 vuotiaana mietin vielä toisenkin lapsen saamista. Joten jos nyt ehkäisyn jättäisin pois, niin olisin 39-40 lapsen syntyessä, jos onnellisesti kävisi.
Jokainen elää elämäänsä tavallaan. Piste.
...jos 40 vuotiaana saa lapsen, niin eikös vanhempien ollessa sen 80, lapsikin on jo 40? Aika hyvin sen ikäinen jo pärjää vissiin maailmassa ilman vanhempiaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä se tällaisesta 31 vuotta täyttävästä lapsettomasta aviovaimosta tuntuu pahalta, kun tuomitaan kaikki yli 30-vuotiaat huonoiksi äitikandidaateiksi. Oma tilanne on sellainen, että työpaikan ja uran puolesta seuraavien 3 v aikana ei lapsen hankkimista kannattaisi edes harkita. Tyytyväinen ja onnellinen olen, jos yhden lapsen elämässäni aikaiseksi saan. On minulla oikeus (kai) perheeseen (toki perhe on nytkin, mies ja minä). Olisi meillä ainakin antaa lapsellemme taloudellisesti ja emotionaalisesti turvattu elämä. Kun ajattelen itseäni 10 v sitten, niin ihan pentuhan sitä silloin vielä olin. Nyt vasta alkaa olo tuntua " aikuiselta" . Eikä tarvitse elää yhteiskunnan tukien varassa, odotella miestä kapakoista kotiin aamulla tai edes itse riekkua juhlimassa. Villi ja vapaa nuoruus on jo koettu.
sitä sitten olisi valmis menettämään äitinsä? En ainakaan minä vielä, vaikka ikää onkin enemmän kuin miehelläsi.
Vierailija:
Ja mielestäni jokaisella on oikeus tulla äidiksi. Mutta välillä hirvittää nämä 40 kymppiset äidit. Mieheni äiti oli 45 kun mieheni syntyi. ja kyllä voin sanoa että hän olisi tehnyt mitä vaan että olisi saanut pitää äitinsä edes vähän vanhemmaksi.Mieheni oli 33 kun hänen äitinsä kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi kun ihmetellä jos teiniäideillä on tähän vastaus. Oikea aika on jokaiselle juuri silloin kun raskaaksi tulee.
jotkut elää 9kymppiseksi ja toiset kuolee nuorempana.
Omat vanhempani saivat minun kun olivat 21- ja 23-vuotiaita. Silti isäni kuoli kun olin 14 v.
Äitini on nyt nuori mummo, mutta vakavan sairauden takia sairaseläkkeellä eikä juurikaan jaksa hoitaa lapsenlapsiaan vaikka kovasti tahtoisi.
Omat isovanhempani taas ovat saaneet nauttia pitkään terveydestään ja eläneet 80...90-vuoitaiksi.
Vierailija:
Ja mielestäni jokaisella on oikeus tulla äidiksi. Mutta välillä hirvittää nämä 40 kymppiset äidit. Mieheni äiti oli 45 kun mieheni syntyi. ja kyllä voin sanoa että hän olisi tehnyt mitä vaan että olisi saanut pitää äitinsä edes vähän vanhemmaksi.Mieheni oli 33 kun hänen äitinsä kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on täysin itsestä ja omasta elämäntilanteesta kiinni. Mutta se, että lapsen tekoa lykätään uranluomisen takia ja sitten kun mielestään ollaan tarpeeksi pitkällä uralla aletaan 40+ ikäisenä hormoonihoidoilla tekemään lapsia se on väärin.
Oikea ikä tulla äidiksi on se jonka ikäisenä luoja sen lapsen suo! Hyväksyn hedelmöityshoidot niille jotka oikeasti ovat siinä 30-35v huomanneet että eivät tule raskaaksi ilman apua. Hyväksyn sen myös vaikka 45v vuotiaalle joka on vasta silloin löytänyt elämän kumppanin. Mutta niille en jotka eivät ole oleet valmiita 35 vuotiaine vielä luopumaan biletyksestä ja uranluonnista. Koska kyllä se uranluonti katkeaa sitten 45v vuotiaanakin.
Mutta se on selvää, että te jotka siellä kiihdytte olette näitä iäkkäämpiä äitejä. Ja ymmärrän teitä, koska te puollustatte itseänne. Mutta jos ihan katsotte peiliin niin ettek muka myönnä että olisitte loppujen lopuksi tulleen mieluummin äideiksi 35 vuotiaina kun 45 vuotiaina? Mutta ettehän te sitä myönnä. Minä en ole teiniäiti jos sitä ajattelette olen nyt 33v kahden lapsen äiti. Ensimmäisen lapsen sain 27v kun valmistuin yliopistosta.
Ja nyt olet itsekäs koska haluat sen lapsen itsesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vaan voin myöntää että olis kiva ollu saada lapsia vähän aikaisemmin, olisi kerinnyt ehkä useammankin saamaan. Mutta ei siinä paljon peiliin tuijottelut auta, kun elämä toi ton miehen mun luokse niin myöhään.
Miksi ihmeessä se muita liikuttaa missä iässä toiset saa lapsia? Itse sain esikoisen 29 vuotiaana ja nyt olen todella onnellinen siskoni puolesta joka synnyttää oman esikoisensa minä päivänä hyvänsä. Hän täyttää kesällä 40v ja voin vannoa että siinä vauvan mukana syntyy hyvä, vastuuntuntoinen ja tarmokas äiti.
Terve vauva on aina pieni iloinen ihme. Kaikki me ei voida valita koska se onni kohdelle sattuu. Ollaan kaikki onnellisia lapsistamme, omasta iöstämme viis!
Niin ja omalle lapselle se oma äiti ja isi ovat kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat, oli äiti sitten minkä ikäinen hyvänsä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekästä saada lapsi lähemmäs nelikymppisenä? ihme kommentti. sanakirjasta katsottuna itsekäs sanana tarkoittaa = omaa etua ajava tai ajatteleva, muista piittaamaton, egoistinen. Aika hurja väite siis. Toisaalta eikös lapsen saaminen ole aina itsekästä, itselleenhän se tehdään? Mites kun pari-kolmekymppiset lapsia tekevät; eikö siinä ole yhtään mukana OMA halu, OMA etu jne. ?
Minä olen 38 vuotias ja lapseton, yritin lasta 33 vuotiaana silloisen aviomieheni kanssa ja tulinkin raskaaksi, sain keskenmenon joka tietysti oli silloin järkytys. Sain kuitenkin vuoden päästä tietää että miehelläni oli lapsenteko aikaan toinen suhde, ja erohan siitä tuli. Nyt jälkeen päin ITSEKKÄÄSTI ajattelen että ehkä keskenmenolla oli syynsä; olisin ollut hyvin nopeasti yh-äiti. Alle 30 vuotiaana en löytänyt sellaista suhdetta että lapsenteko olisi ollut mahdollista, se jos mikä olisi ollut itsekäs teko että olisin tehnyt lapsia epästabiiliin ympäristöön. Nyt 38-vuotiaana minulla on hyvä uusi suhde, vakiintunut hyvä työura ja mahdollisuus yrittää lasta. Aion sen tehdä, vaikka olisin miten itsekäs tahansa muiden mielestä! :)
Kiinnostaa tietää vieläkö ap palstailee, avaus tehty 2006.
Saitko ap lisää lapsia?
Itse sain kaksi nuorimmaista ollessani 39 ja 40. Nyt lapset teini-ikäisiä.
Sain ensimmäiseni 19 vuotiaana. Nyt 40 ja vatsassa viides pienokainen. En tunne itseäni itsekkääksi vaan onnekkaaksi.
eikä helpolla tulleet nekään, ja tätä vimosta yritettiin pari vuotta, olen nyt 43 v. Elämä menee mielestäni juuri nyt niinkuin sen pitikin.
Onnea ja iloa sinunkin elämääsi.
ehkä se niin on, että kaikella on tarkoituksensa, eikä todellakaan kaikkeen pysty aina vaikuttamaan. Niin kyllä minäkin sain viimein kokea tämän onnen. Kiitos siitä!!!
ensimmäinen lapsi syntyi, kun olin 30-vuotias ja toinen " yllätyspaketti" , joka on nyt 1v6kk, syntyi, kun täytin 37.
Eihän siinä mitään, kun pysyisi vaan yhtä terveenä kuin tähän asti, niin hyvin menisi.
Äidiksi tulin ensimmäisen kerran 28-vuotiaana kahden vuoden yrittämisen jälkeen. Toistakin lasta tehtiin vuoden päivät. Kaksi seuraavaa taas saivat alkunsa ihan ensimmäisestä kerrasta. Tiedän sen, että yksi kerta riitti, koska ehkäisynä oli kondomi, ja sen kerran kun ei sitä käytetty, tärppäsi. Nuorin taas on onnellinen vahinko. Ap ehtii vielä hyvin saada toisen lapsen, jos vaan tärppää.