perätarjonnassa viikolla 32...
Hei! Missä vaiheessa muilla on vauva oikein kääntynyt oikein päin? Ja mistä sen oikein huomaa? Vatsanpäältä koitellessa kätilöni on sanonut vauvan olevan raivotarjonnassa, mutta kun ultralla muutaman minuutin päästä tilannetta katseltiin, niin perätarjonnassa oli paapuni edelleen...
(kätilö joka kerralla luullut vauvan olevan pää alaspäin ja erehtynyt yhtä monta kertaa, mikäköhän siinäkin...)
Muutenkin ihmettelen, että kun ei kuulemma enää ultrata, niin mistä sen sitten oikein voi sanoa, miten päin se vauva on ja yritetäänkö normaalia synnytystä. Pelottaa tuo keisarinleikkaus todella paljon ja odotan vauvan kääntymistä tällä hetkellä kun kuuta nousevaa...esikoista tosiaan odotan jo oon pieni kokoinen, en tedä onko vauvalla tarpeeksi tilaakaan enää kääntyä...
onko vauva perätarjonnassa vai pää alaspäin. Jos kylkiin tuntuu voimakkaita potkuja, voi arvella että on pää alaspäin, mutta meilllä kun esikoinen oli takapuoli alaspäin, en tosiaankaan tiennyt muljuuko mahan yläosassa peppu vai pää edestakaisin. Ja oli vielä " linkkuveitsiasennossa" eli jalat suorana vartaloa vasten (jalkaterät siis kasvojen vieressä), joten potkut ja kantapäät tuntuivat silti ylhäällä kyljessä.
Mutta jos noilla viikoilla vauva muuttaa asentoaan, sen ehkä tuntee ensisynnyttäjänäkin (ellet sitten satu nukkumaan), vauva muljahtaa niin voimakkaasti mahassa ettei sitä voi olla huomaamatta.
Meillä esikoinen pysyi syntymään asti perätarjonnassa, ja esimerkiksi neuvolalääkäri sanoi, että " kyllä se vauva on 99% todennäköisyydellä pää alaspäin" . Onneksi kävin raskausdiabeteksen takia synnytyssairaalassa ultrassa rv 36, jolloin huomattiin perätila. Käännöstä yritettiin (ei ollut kovin miellyttävä kokemus) ja sen jälkeen päätettiin sektio viikolle 39+3.
Älä turhaan pelkää sektiota, suunniteltuna se on turvallinen ja mukava kokemus. Siinä mennään pari tuntia ennen sektiota sairaalaan, vaihdetaan sairaalavaatteet (myös mies laittaa leikkaussalivaatteet päälle), sitten leikataan vähän (vain vähän ylimmästä osasta) häpykarvoja ja sitten vain kävelet leikkaussaliin ja käyt pitkäksesi leikkauspöydälle. Mies saa olla mukana koko ajan. Sinulle laitetaan epiduraalia vastaava puudutus, masu puhdistetaan ja saat ehkä lisähappea ja sitten vain leikataan. Muutaman minuutin kuluttua vauva nostetaan ylös, paketoidaan lämpimiin peittoihin ja saat hänet rinnallesi. Sitten isä, vauva ja kätilö lähtevät kylvettämään ym vauvaa, sinut ommellaan kiinni ja sitten olet heräämössä vielä pari tuntia tarkkailussa. Sen jälkeen pääset osastolle vauvan ja isän kanssa. Ainakin näin meni oma sektioni Naistenklinikalla ja oli todella turvallisen oloinen kokemus - ja tietenkin minulle helppo!
Itselläni on kokemusta myös alatiesynnytyksestä, joka sekin sujui hyvin, mutta kyllä sektio oli ehkä kivempi ja siitä toivuin paljon nopeammin, viikon kuluttua haava oli täysin parantunut ja olin entisessä kunnossa.
Eli vaikka vauva pysyisi perätilassa, ei sektiostakaan kannata olla huolissaan! Tärkeää on kuitenkin minusta tietää etukäteen, missä asennossa vauva on, ja noilla viikoilla se voi hyvinkin kääntyä vielä pääalaspäin! Mukavaa synnytystä joka tapauksessa!
Kiiperi 29+5