Lue keskustelun säännöt.
Uusi mies ei pidä lapsestani
10.03.2016 |
Alusta saakka ollut hankaluuksia. Mies tsemppaa ja muutettiin yhteen. Huomaan miten mies joutuu hillitsemään itseään jatkuvasti. Voiko tilanne parantua?
Kommentit (62)
Ootko oikeesti noin kakara? Äidin pitää olla ns. leijonaemo uutta miestä ottaessa. Mulla oli 3 vuotias tyttö kun tavattiin. Mies otti vuodessa tytön omakseen. Valitettavasti emme saaneet biologisesti yhteisiä lapsia. Nyt tyttäremme on 25 ja meillä on myös 2 lapsenlasta. En olis ikinä ottanu miestä joka ei hyväksy koko pakettia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua näillä perusteilla erota. Eikö kellään ole mitään positiivista sanottavaa?
Vierailija kirjoitti:
En halua näillä perusteilla erota. Eikö kellään ole mitään positiivista sanottavaa?
Pitääkö nyt ryhtyä positiiviseksi lapsesi kustannuksella?! Ootkohan jo raskaana tälle uudelle ja siksi jo sidottu suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Ei se niin lukkoonlyötyä ole.
Siihen on syynsä miksi miehesi lapset ovat fiksuja ja empaattisia. Toisin kuin sinä. Kyllä kymmenen vanha lapsi on vielä pieni.
Aluksi en ollenkaan pitänyt mieheni lapsista, mutta kun opin tuntemaan paremmin ja lapsetkin tykästyivät minuun, tilanne on oikein hyvä nyt.Jälkikäteen tajuan, että minua ärsytti enemmän miehen suhtautuminen lapsiinsa kuin lapset itse. Oli niin hullun ylisuojeleva ja palveleva. Kymmenvuotiaallekin aina voiteli leivät, kuskasi autolla puolen kilsan matkat ym. Olivat jotenkin ikäisekseen kädettömiä, kaikki piti olla valmiina. Oma-aloitteisuus puuttui asiassa kuin asiassa.
Mutta fiksuja, empaattisia lapsia ovat ja nykyään teemme paljon kivoja juttuja ilman isääkin. Olimme esim. viikonloppuna luistelemassa.
Lapset vaistoavat jos heistä ei pidetä. Miksi et puhu suoraan miesystäväsi kanssa? Itsekästä jäädä tuollaisen kanssa ellei tilanne muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastettava ? Miten voit rakastaa miestä joka ei välitä lapsesta?
Vierailija kirjoitti:
Rakastettava ? Miten voit rakastaa miestä joka ei välitä lapsesta?
Tätä minäkin ihmettelen! Ja sitä kun ap sanoo että "en halua näillä perusteilla erota". Eikö se että mies ei pidä lapsesta ole riittävä syy eroon?! Todella sairasta ja vastuutonta. Epäilen että ap on taloudellisesti riippuvainen miehestä ja ehkä yhteinen lapsikin jo tulossa.
Sekin kertoo jotain ettei ap vastaa esitettyihin kysymyksiin vaan ihmettelee kun kellään ei ole mitään positiivista sanottavaa. Positiivista sanottavaa siitä että ap antaa kohdella kaltoin omaa lastaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin juuri miehestä joka käyttäytyi kuin sinun miehesi. Kaksin ollessa oli ihan eri ihminen kuin lapsen seurassa. Ei toimi tuollainen, eikä tilanne parane lupauksista huolimatta.
Mutta entäpä kun mies alkaa inhoamaan edellisen suhteen lasta vasta kun yhteinen lapsi on jo tehty? sitä ennen käyttäytyy hyvin mutta se muuttuu yhteisen lapsen synnyttyä. Mitä sitten pitää tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eroaisin miehestäni ja uusi mies ei lapsestani pitäisi, niin äijä lentäisi kuin leppäkeihäs kilometritehtaalle.
Äidin on oltava aina lapsensa puolella. Jos tarvitsee edes miettiä, että kumpi on tärkeämpi, niin kiintymyssuhde ei taida olla ihan kunnossa.
En jatkaisi suhdetta. Meillä onneksi meni asiat tosi mutkattomasti. Lapseni oikea isä päätti raskausaikana, että ei ole valmis isäksi ja lähti, ei olla kuultu mitään sen päivän jälkeen, eli kasvanut isättä. Nykyinen mies tuli kuvioihin, kun lapsi oli 2. Lapsi on onneksi ulospäinsuuntautunut ja tahtoo tutustua kaikkiin ja kun mies tuli ekaa kertaa käymään lapsi esitteli jotain lelujaan ja mies meni mukaan hommaan ja kun lapsi tahtoi pihalla keinussa vauhtia mies meni keinuttamaan. Jossain vaiheessa kolme vuotiaana lapsi alkoi kysellä, että tuleehan x mukaan uimaan/luistelemaan yms. Ei tää olis toiminut, jos mies vain murahtelisi ja koettaisi häätää lasta omiin oloihinsa. Mentiin vähän lapsen ehdoilla, eli muutettiin yhteen kun lapsi ja mies oli tuttuja ja lapsi otti ilman mutinoita häneltäkin ohjeita ja kasvatusta vastaan, enkä raahannut lapsen näkökulmasta vierasta miestä meille käskyttämään. Nykyään lapsi on 7, kutsuu miestä isäksi ja pikkusisaruksia on 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä olen monesti sanonut täällä, että miehiä tulee ja menee, neuvoi mua mummoni, joka oli kuuden lapsen leskiäiti, eikä ikinä mennyt uusiin naimisiin, koska niin hyvää miestä ei vastaan tullut. Lapset on jotain pysyvämpää. Eli laita aina edelle ja etusijalle lapsesi, ja miehet jää rinnallesi, jos niistä on jääjiksi. Sellainen mies, jonka mielestä lapsi on riesa, joutaa mennä.
Itse olen aviossa nuorimman lapseni parhaan koulukaverin isän kanssa, joka oli tavatessamme itsekin yh. Nyt ovat siis sisarpuolia. En voisi kuvitellakaan, että olisin tuonut lasteni elämään ihmistä, joka ei hyväksy heitä osana koko pakettia. Ei mikään tässä maailmassa mene lasteni edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen mielestä olen ollut liian lepsu ja häneltä menee hermot kun lapsi ei osaa käyttäytyä. Ajattelen että ehkä tämä on hyväksi myös lapselle kun nyt on kovempi kuri.
Ajattelin ensin tämän luettuani, että provo tämä on.
Mutta sitten muistui mieleen eräs ihkaoikea eestiläinen naishenkilö, joka oikeutti tällä suomalaisen miehensä huonon käytöksen poikaansa kohtaan. Äijä ei siis ole pojan isä. No, pojan kohtelu ei muuttunut vuosien saatossa mihinkään, paheni korkeintaan. Poika ei vissiin nyt aikuisena hirveästi arvosta äitiään...
Mutta olipa kiva, että äiti pääsi muuttamaan Suomeen paremman elintason piiriin. Hittooko sitä yhden pojan mielenterveydestä.
Vierailija kirjoitti:
Välillä ei puhu lapselle sanaakaan ja lähtee ovet paukkuen menemään kun lapsi osoittaa mieltää . Ajattelin että alkuun saattaa olla vaikeaa kun miehellä ei ole lapsia. Ja lapsella on ok suhde oman isänsä kanssa. Ja kaikki on ihan hyvin, kun olemme kaksin, mutta kun lapsi tulee kotiin niin alkaa hankaluudet.
Jos kaikki on hyvin, kun olette kaksin, niin kuulostaisi järkevältä muuttaa eri asuntoihin ja tavata vain kun lapsesi on isällään tai muualla hoidossa. Jos siis haluat tämän miehen kanssa jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
En halua näillä perusteilla erota. Eikö kellään ole mitään positiivista sanottavaa?
Lapsen hyvinvoinnin pitäisi mennä aina kaiken edelle.
Mikä siinä miehessä on niin kivaa? Iso muna?
Miehessä on paljon hyvää. Ja kukapa meistä ei välillä hermojansa menettäisi? Eikä ole yhteistä lasta tulossa tämän miehen kanssa.
Ap, toivottavasti sinulle sitten sopii että lapsesi ei halua olla kanssasi missään tekemisissä kasvettuaan aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivottavasti sinulle sitten sopii että lapsesi ei halua olla kanssasi missään tekemisissä kasvettuaan aikuiseksi.
Enhän voi suunnitella elämää niin että teen kaikkeni että lapsi pitäisi minusta aina. En jaksa olla äiti jos en ajattele ollenkaan itseäni. Rakastan miestä ja haluan olla yhdessä. Toivon että tilanne hellittää kun tottuvat kunnolla toisiinsa.
Vielä.