Ja mitähän seuraavaksi? Kun elämä heittää kuraa isolla kauhalla :(
Mistähän tän avautumisen aloittaisi? (onko muuten säälittävää, ettei kehtaa ystäville avautua?) Tässä on nyt samaan aikaan liikaa asioita päällä ja rinta pakahtuu ahdistuksesta - hyvä että henki enää kulkee. Vuoden aikana siis :
Työpaikan menetys
Kodin menetys (pakko myydä, kun ei ollut työttömänä varaa pitää)
Vakava sairastuminen
Puolison uskottomuus (josta yrittänyt päästä yli)
Lasten oireilu (oltu lastensuojelun selvityksessäkin)
Oma itsemurha yritys
Rahahuolet (työkkäri ei riitä, mistään ei saa tukea, kun sai voittoa kodin myynnistä, sekin pääoma kohta syöty)
Minuun kohdistuva oikeusjuttu tulossa
Lisäksi nyt
Puoliso haluaa erota, meinaa lähteä perjantaina
Asunnon ostajat haluavat nyt riidellä
Oon hakenut töitä ja taas selvisi, että en saanut tätäkään paikkaa (kymmeniä hakemuksia, 2 haastattelukutsua, kaikkiin tyyliin yli 100 hakijaa)
Kamalinta on, etten osaa enää edes itkeä. Tuntuu kuin olisi kuumetta ja joka paikkaa särkee...
Mä en oikeastaan enää tiedä, miten eteenpäin?
Kommentit (36)
Lasussa tiedetään tuosta itsariyrityksestä. Siltikin olivat sitä mieltä, että olen hyvä äiti ja huolehdin hyvin kotini ja lapseni. Eivät tehneet meistä asiakkaita, koska eivät keksineet, mitä voisivat lapsilleni tarjota. Ei lapsia sijoiteta siksi, että äiti on poikki - enkä sitä haluaisikaan.
Ap
Halaus ja tsemppiä sulle ja lapsille.
Rukoilen puolestasi. Älä tee itsemurhaa! Selviät kyllä! Katso netistä oman kuntasi mielenterveyshoitaja. Hänelle voi soittaa ja käydä ilman lääkärin lähetettä. On vaitiolovelvollinen ja osaa auttaa oikeisiin paikkoihin apua saamaan. Sekin auttaa kun saa jutella. Tsemppiä!!
t. kahdesta konkurssista, pettämisestä, lapsen vakavasta sairastumisesta ja toisen vammaisena syntymisestä selvinnyt
Vierailija kirjoitti:
Rukoilen puolestasi. Älä tee itsemurhaa! Selviät kyllä! Katso netistä oman kuntasi mielenterveyshoitaja. Hänelle voi soittaa ja käydä ilman lääkärin lähetettä. On vaitiolovelvollinen ja osaa auttaa oikeisiin paikkoihin apua saamaan. Sekin auttaa kun saa jutella. Tsemppiä!!
t. kahdesta konkurssista, pettämisestä, lapsen vakavasta sairastumisesta ja toisen vammaisena syntymisestä selvinnyt
Juuri tätä kaipaan, ajatusta, että tästä Voi selvitä. Miten selvisit?
Ap
Paljon tsemppiä sinulle ja halaus! Kuulostaa rankalta tuo tilanteesi, muttei mitenkään mahdottomalta. Raha ei tuo onnea, ja mies saa mennä jos on mennäkseen.
Sinä pärjäät kyllä, ota päivä kerrallaan ja koita nuttia ja iloita elämän pienistä iloista. Vuoden päästä tilanteesi voi olla aivan erilainen. Ole iloinen lapsistasi, käy ulkona liikkumassa, pidä huoli itsestäsi. Pyydä apua ystäviltäsi, sinulla ei todellakaan ole mitään hävettävää!
Kaikki selviää varmasti <3 Pidän peukkuja sinulle niinkuin varmaan moni muukin täällä.
Onpa rankka tilanne! Yksikin noista on kova paikka ihmiselle, sulla on monta asiaa päällä yhtä aikaa.
Itse ajattelin joskus kun oli rankkaa että nyt vaan selviän tästä tunnista tai iltapäivästä. Päivä kerrallaan eteen päin. Koitin olla murehtimatta vaikka seuraavaa kesää.
Kerro jollekin, helpottaa kun saa purkaa asioita. Tsemppiä sulle ja lapsille!
Pukkasin taas uuden työhakemuksen liikkeelle, pitäkäähän mulle peukkuja, josko tilanne lähtisi jotenkin purkautumaan.
Sain eilen hyvän mielen, kun rukoilitte puolestani. Itse olen ollut agnostikko jo vuosia, ja jotenkin olisi voimaannuttavaa, jos osaisi uskoa korkeampaan johdatukseen.
Ap
En voi kuin tuntea empatiaa. Itselläni: mies pettänyt kuulemma vuosikymmenen, muutti pois, äiti kuolemaisillaan sairaalassa, vesivahinko kotona. Haluaisin kuolla pois. En halua tehdä itsemurhaa, mutta haluaisin kuolla, vaikka sairastua.
Tiedän tuon olon, kun joka paikkaan saattuu aivan fyysisesti. En pysty itkemään. En voi ajatella mitään.
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin tuntea empatiaa. Itselläni: mies pettänyt kuulemma vuosikymmenen, muutti pois, äiti kuolemaisillaan sairaalassa, vesivahinko kotona. Haluaisin kuolla pois. En halua tehdä itsemurhaa, mutta haluaisin kuolla, vaikka sairastua.
Tiedän tuon olon, kun joka paikkaan saattuu aivan fyysisesti. En pysty itkemään. En voi ajatella mitään.
Tsemppiä ja rutistus sullekin
Ei kai meidän auta muu, kun elää tää kohta lävitse. Tiedän niin tuon sinun tunteen :-|
Toivottavasti voidaan tulevaisuudessa katsoa taaksepäin, ja ajatella, että olipa silloin kamalaa, mutta niin vain siitäkin tultiin elossa läpi.
Mä yritän nyt panostaa työnhakuun, josko löytäisi mielekkyyttä elämään? Välillä tosiaan tekisi mieli mennä hankeen makaamaan ja antaa lumen sataa päälle :-( Mutta ei kai se tilanne ikinä muutu, jollei vain kaiva itsestään voimavaroja sen muuttamiseksi.
AP
Miehiä tulee ja menee. Ei kannata jäädä murehtimaan yhtä tolloa! Oletko minkä ikäinen ja mistä päin? Ette pysty muuttaa esimerkiksi vanhemmillesi/tuttavillesi siksi aikaa kun uusi asunto löytyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rukoilen puolestasi. Älä tee itsemurhaa! Selviät kyllä! Katso netistä oman kuntasi mielenterveyshoitaja. Hänelle voi soittaa ja käydä ilman lääkärin lähetettä. On vaitiolovelvollinen ja osaa auttaa oikeisiin paikkoihin apua saamaan. Sekin auttaa kun saa jutella. Tsemppiä!!
t. kahdesta konkurssista, pettämisestä, lapsen vakavasta sairastumisesta ja toisen vammaisena syntymisestä selvinnyt
Juuri tätä kaipaan, ajatusta, että tästä Voi selvitä. Miten selvisit?
Ap
Kyllä selviät! Minun keino oli puhua avoimesti ja paljon, vastoinkäymisissä ei ole mitään hävettävää. Kun puhuin niin useampi ihminen avautui minulle ja kas kummaa, en ollut yksin. Vertaistuki on tärkeää. Korostui etenkin lasten kanssa. Koin että ei ollut muuta keinoa kuin selvitä, ihan jo lasten takia, meillä on myös terveitä lapsia. Nyt olemme jo voiton puolella elämässä. Velkoja on paljon (se on vain rahaa), tulemme vähällä toimeen. Lasten sairaudet ovat asettuneet omiin uomiinsa. Pettäminen on enää vain ikävä muisto joka palaa aika harvoin mieleen. Tajusimme että sittenkin haluamme elää loppuelämän toistemme kanssa.
Mutta muista että joskus ero on parempi. Anna miehen mennä ja päätä että alat elää itsenäistä elämää. Muuta halvampaan asuntoon, lapset eivät mene siitä rikki. Jos töitä ei tunnu löytyvän, keksi elämään muuta sisältöä. Harrasta, ylitä omia rajoja.
Täällä yksi jääräpää. Enkä todellakaan aio hakea apua häpeän takia. Vaikka lähimmät ystävät tietäisi mitä sitten.
Osa ymmärtää omien kokemusten kautta osa ei.
Mieluummin kärsin yksin. Ja yritän hoitaa asiat yksin.
Kuolen todennäköisesti aivohalvaukseen tai sydäriin. Tuskin kerkeän tehdä itsarii.
Tämä voi kuulostaa lässyltä, mutta istu alas ja listaa tlös asioita jotka on hyvin ja joista nautit. Tilanteesi on paskamainen monella tapaa ja isot linjat on kaikki vinossa parisuhteesta työhön, terveyteen yms.
Elämässäsi on varmasti kuitenkin paljon hyvää, ne eivät vain näyttäydy tällä hetkellä päälimmäisinä.
Tänään olet saanut edelleen pitää terveet ihanat lapsesi luonasi, olet jaksanut leipoa ja kirjoittaa tänne, mikä on jo askel eteenpäin. Mitä muuta?
Elä herki kerrallaan ja nauti niistä minuuteista tai tunneista kun tuntuu hyvältä, kun vituttaa ja itkettää, elä nekin läpi. Kun tästä selviät, olet niin vahva että selviät mistä vain.
Ja heti kun jaksat, alat hakea apua!