Muita opettajia jotka ottavat työnsä rennosti paikalla?

Eikö? Ainoastaan pedantteja?

Voi voi. Kuka suojelisi lapsiamme näiltä kuivilta pedanteilta opettajilta?

Otsikosta päätellen tuli se opiskelukin, ihan peruskoulusta lähtien, otettua aika rennosti.

Vierailija kirjoitti:

Otsikosta päätellen tuli se opiskelukin, ihan peruskoulusta lähtien, otettua aika rennosti.

No niinhän se tuli! En stressannut silloinkaan!

Ope

Koetko tekeväsi työsi hyvin? Osallistutko yhteisten tilaisuuksien (juhlat, teemapäivät, retket) suunnitteluun? Miten autat heikkoa oppilasta? Suunnitteletko opetusta oppilaslähtöisesti vai teettekö sitä, mikä tuntuu sinusta sillä hetkellä kivalta? Asetatko tavoitteita oppimiselle vai riittääkö se, että kaikilla on mukavaa?

Tunne muutamia suurpiirteisiä opeja omalta työpaikaltani ja ikävä kyllä heillä on tapana hieman unohdella velvollisuuksiaan ja siirtää niitä sitten toisille, että kiitos!

No mä en turhia stressaa. Olen ryhtynyt opettajaksi lyhyiden päivien ja pitkien lomien vuoksi.

Mutta en mä silti työtäni huonosti tee. Kun opetan, opetan hyvin. Mutta en jaksa keksiä joka tunniksi jotain uutta ja ihmeellistä enkä viitsi osallistua kaikkiin koulutuspäiviin.

Terkuin lukion matikan ope

Nelosella liikaa kysymyksiä, en jaksa vastailla. Totean vain, että viisas pääsee vähemmällä. Juhlia olen kyllä järjestänyt. Tai laittanut oppilaat hommiin. Asenteen ei tarvitse olla kireä ja pedantti, kyllä se siitä.

ap

Olen aineenopettaja, jolle tulee oppilaita tälläisiltä rennoilta opettajilta. Minulle tulee oppilaita neljältä koululta, joissa kahdessa on rento meininki. Alakoulun numerot annetaan yläkanttiin, jolloin yläkoulussa tulee jopa kolmen numeron pudotus. Tvt taitoja ei ole viitsitty opettaa, jolloin oppilailta menee aikaa esimerkiksi sähköpostin käytön opetteluun, kirjoitusohjelmista puhumattakaan. Oppilaiden oppimisvaikeudet on lakaistu maton alle ja tutkimuksia päästään aloittamaan vasta seiskan keväällä. Tuloksia sitten vielä odotellaan kasin syksyllä ja lopulta oppilaan kuntouttamiseen ja tukemiseen jää vain puolitoista vuotta. Sitten lehdissä ihmetellään, miten 10% ysiluokkalaisista on käytännössä lukutaidottomia. Pahimmillaan kehitysvammainen oppilas on tullut yläkouluun normioppilaan statuksella! Hän ei pysynyt yläkoulun opetuksessa kärryillä päivääkään.

Joooo täällä toinen suurpiirteinen. Opettajissa on iiin hirveäsri sellaisia pingottaja-suorittaja-kympin tyttöjä. Stressaavat kaikesta, palavat loppuun, hirveä hössötys ja ahdistus kaikesta. Työ ei ole mitään tähtitieteellisen vaikeaa, aika mukavaa ja rentoa. Toki kaikesta saa tehtyä hirveää, ilotonta ja otettua kauheita paineita, jos haluaa. En jaksa yhtään em. opettajia. Se, että on kuin riivinrauta ei tee hyvää opettajaa. Päinvastoin oppilaatkaan eivät viihdy. Ja kyllä, on tärkeää olla mukava ja helposti lähestyttävä. En itsekkään jaksaisi huutavaa ja mäkättävää takakireää akkaa kuunnella päivät pitkät. Taidot ei riitä, auktoriteetti ei riitä, ihan kamalaa katsottavaa ja kuunneltavaa oppilaille.

Ja ysi on siis myös oppilaskunnan ohjaava ope + antaa tukiopetusta muiden oppilaille, eli laiskaksi turha syytellä..

Vierailija kirjoitti:

Olen aineenopettaja, jolle tulee oppilaita tälläisiltä rennoilta opettajilta. Minulle tulee oppilaita neljältä koululta, joissa kahdessa on rento meininki. Alakoulun numerot annetaan yläkanttiin, jolloin yläkoulussa tulee jopa kolmen numeron pudotus. Tvt taitoja ei ole viitsitty opettaa, jolloin oppilailta menee aikaa esimerkiksi sähköpostin käytön opetteluun, kirjoitusohjelmista puhumattakaan. Oppilaiden oppimisvaikeudet on lakaistu maton alle ja tutkimuksia päästään aloittamaan vasta seiskan keväällä. Tuloksia sitten vielä odotellaan kasin syksyllä ja lopulta oppilaan kuntouttamiseen ja tukemiseen jää vain puolitoista vuotta. Sitten lehdissä ihmetellään, miten 10% ysiluokkalaisista on käytännössä lukutaidottomia. Pahimmillaan kehitysvammainen oppilas on tullut yläkouluun normioppilaan statuksella! Hän ei pysynyt yläkoulun opetuksessa kärryillä päivääkään.

Taidat ajatella, että rento opettaja on sama kuin huono opettaja? Ei se minusta ole niin. Mielestäni rento opettaja ei stressaa turhasta, ei nipota turhasta vaan keskittyy olennaiseen eikä rento opettaja valita koko ajan, että miten raskasta ja hankalaa tämä opettajan työ on.

Se matikan ope

Järkyttävä otsikko, suoraan elämäm koulun käyneen näppiksestä.

Olen semirento. Mäkättävä akka välillä ja välillä nauramme yhdessä oppilaiden kanssa jollekin hauskalle. En asrta liian kovia tavoiteita oppilaille. Se ei hyödytä heikkoja yhtään ja stessi ei auta oppimaan. Sitä paitsi jokainen oppii tavallaan enemmän tai vähemmän. En kannata yksilöllistä oppilaspolkua. Mulla on yli sata oopilasta vuodessa. En jaksa enkä halua olla jokaisen henkilökohtainen valmentaja ja yksilöllisten tehtävien tekijä. Oma perhe ja lapsi ansaitsee jaksavan vanhemman työpäivän jälkeen. Muistakaa se , liian tunnolliset opettajat!

Mikä on sitä turhaa, josta ei stressata ja nipoteta? En itsekään ole mikään nipottaja. Tunneilla on usein hauskaa, juttelen paljon oppilaiden kanssa, mutta kyllä noudatan opetussuunnitelmaa ja pyrin siihen, että jokainen oppilas saa tunneistani mahdollisimman paljon irti. Tämä taas vaatii suunnittelua ja sitä, ettei kaikkia voi miellyttää. En kalastele suosiota vaan yritän tehdä työni parhaalla mahdollisella tavalla eikä se vaadi stressaamista tai nipottamista.

Vierailija kirjoitti:

Olen aineenopettaja, jolle tulee oppilaita tälläisiltä rennoilta opettajilta. Minulle tulee oppilaita neljältä koululta, joissa kahdessa on rento meininki. Alakoulun numerot annetaan yläkanttiin, jolloin yläkoulussa tulee jopa kolmen numeron pudotus. Tvt taitoja ei ole viitsitty opettaa, jolloin oppilailta menee aikaa esimerkiksi sähköpostin käytön opetteluun, kirjoitusohjelmista puhumattakaan. Oppilaiden oppimisvaikeudet on lakaistu maton alle ja tutkimuksia päästään aloittamaan vasta seiskan keväällä. Tuloksia sitten vielä odotellaan kasin syksyllä ja lopulta oppilaan kuntouttamiseen ja tukemiseen jää vain puolitoista vuotta. Sitten lehdissä ihmetellään, miten 10% ysiluokkalaisista on käytännössä lukutaidottomia. Pahimmillaan kehitysvammainen oppilas on tullut yläkouluun normioppilaan statuksella! Hän ei pysynyt yläkoulun opetuksessa kärryillä päivääkään.

Meidän koulussa täytetään tukipapereita ja kokoustetaan ja kaikki jatkuu ennallaan. Ei sitä tukea käytännössä riitä mitenkään kaikille tarvitseville. Byrokratia vain lisääntynyt kolmiportaisessa tuessa.

Mäkin olen rento ja pidetty, enkä stressaa. Kuitenkin suunnittelen tunteja, en kyrpä otsassa, mutta käytän suunnitteluun aikaa. Näinkin voi työtä tehdä. Myönnän kyllä auliisti, että mulle osa työn imua on se, että saan mahdollisuuden olla luova. Aina ei mennä suunnitelmien mukaan, mutta sellaistahan se elämä on. 

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä otsikko, suoraan elämäm koulun käyneen näppiksestä.

Järkyttävä asenne. Suoraan kuin jonkun kyrpäotsaisen hiekkapillun näppikseltä.

Toivottavasti et ole ainakaan ope.

Minäkin olen ns rento. Ala-asteella ei nyt niin tarvitse pingottaa. Kunhan hallitsee opetettavan asian ja osaa soveltaa sen oppilaille sopivaksi.

Epäpätevä sijainen jo kuudetta vuotta.

Tässä kohtaa kannattaa mielestäni muistaa sekin, että rentous ja leväperäisyys ovat kaksi eri asiaa. Aivan samoin kuin vaativuus ja paskantärkeys. On eri asia tehdä työnsä ihan miten sattuu ja päästää oppilaat kuin koirat veräjästä, kuin se että jättää tyhjänpäiväiset nipotukset pois keskittyen olennaiseen. Se ei oikeasti ole ihan niin justiinsa, että tuleeko joku tehtävä päivän tai kaksi myöhässä, jos homma on muuten hyvin tehty. Tai se, jos hyvin menestyvä tyyppi jättää välillä jotain tekemättä. Todelliset moniongelmatapaukset ovat asia erikseen, mutta niitä on tottapuhuen harvassa.

Itse en pahemmin kyttäile oppilaideni tekemisiä, enkä vahdi oppilaiden läksyjentekoa. Kurssilla on yleensä yksi ryhmätyö, esitelmä tai essee, joka on ainoa asia kokeen lisäksi minkä tarkastan ja arvostelen. Muu tekeminen on oppilaiden omassa harkinnassa, mutta viimeistään kakkoskurssilla tajuavat, että vaikka en vahdi niin helpolla ei pääse siitä huolimatta. Joskus käydään retkillä, jotka ovat omasta mielestänikin todella mielenkiintoisia ja antoisia, mutta mitään muuta ihmeellistä erikoisohjelmaa en järjestä oikeastaan koskaan. 

Vitosia ja nelosiakin jaan enemmän kuin 90% kollegoista ja ehtolaisia on kyllä vuosien varrella kuulusteltu, mutta mielestäni se kuuluu asiaan, jos hommat eivät ole hallussa. Kymppejäkin vastaavasti kyllä tulee ja tiedän, että jokainen sellaisen saanut on sen ansainnut. Paikkakunnan lukion opettajilta on kuulunut kiitosta siitä, millaisella taitotasolla oppilaani sinne tulevat. Kotona en tee juuri mitään kouluun liittyvää ja viikonloput menevät usein baarissa tai jossain muissa riennoissa. Pidän työstäni suuresti, enkä koe tätä erityisen stressaavaksi hommaksi.

t. 46v, historia/yhteiskuntaoppi