Fiksuja ihmisiä luullaan joko tyhmiksi tai hulluiksi?
Eli kuten otsikkokin jo sanoo, niin oletteko törmänneet samaan ilmiöön? Usein olen huomannut että mitä älykkäämpi henkilö on, niin sitä todennäköisemmin muut ihmiset pitävät tätä kyseistä ihmistä joko jonain ihme seinähulluna tai sitten he omaa ymmärtämättömyyttään tulkitsevat tämän kyseisen tyypin älykkyyden tyhmyydeksi, koska he eivät ymmärrä tätä ihmistä ja hän erilaisuutensa takia ei kuulu joukkoon ja tuntee olonsa usein ulkopuoliseksi muiden seurassa.
Kommentit (45)
Tuli mieleen vanha kunnon Semmelweis, joka tajusi käsien desinfioinnin merkityksen kirurgiassa jo ennen kuin bakteereista ymmärrettiin mitään. Kollegat eivät uskoneet, joten kiusasivat miehen mielisairaalaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Ongelmana on se, että jos on itse jossain asiassa asiantuntija, niin on todella hankalaa asettua kuulijan osaan, eli ajatella, miten alkeellisesti pitää kirjoittaa, että sanoma menee perille.
Törmään itse tähän todella usein ja powerpointteja tehdessäni olenkin lopettanut sen, että luennoin, vaan käytännössä teen esitykset siten, että kuulija tuntee olevansa viisas. Eli siis siten, että en anna valmiita vastauksia, vaan johdattelen ihmistä siten, että hän itse keksii sen mitä minä olen tiennyt vuosikausia.
Täällä on kuitenkin täysin mahdotonta arvioida ihmisten osaamista. Toisaalta on ihmisiä, joilta sujuu esim. lukion perusjutut hyvin, toisaalta on ihmisiä, joilla on hankaluuksia peruskoulutasoisen tiedon sisäistämisessä. Miten tällaiseen forumiin voi ikinä kirjoittaa oikealla tavalla? Etenkin, kun järkeviinkin argumentteihin tulee heti joku syyllistämään ihmistä, kyseenalaistamaan viestin kirjoittajan ammattitaitoa tai viittaa epäolennaisiin asioihin, jotka eivät vie itse asiaa eteenpäin koskaan.
Minun mielestäni järkevään dialogiin kuuluu se, että keskustellaan asioista, ilman, että asiat henkilöityvät. Ei tarvitse olla oikeassa ja naseviakin kommentteja pitää esittää (ne saavat ajattelemaan, herättää ihmisen).
Lopuksi: vain hullut vievät maailmaa eteenpäin. Eli ihmiset, jotka osaavat ajatella out-of-the-box. Muut ihmiset ovat käytännössä niitä, jotka seuraavat toisia. Älykkään ihmisen erottaa siitä, että hän kyseenalaistaa ja kysyy paljon. Tämä oli myös Einsteinin määritelmä älykkään ihmisen huomaamiseksi.
Koulussa pärjääminen ei kyllä aina kerro mistään suuresta älykkyydestä. Usein, mutta ei aina. Aika paljon törmää maisteritason ihmisiin jotka ei esimerkiksi osaa kyseenalaistaa annettuja totuuksia tai ovat niin tiukasti kiinni jossain ideologiassa, että se jumittaa luovan ajattelun.
Kaikki on suhteellista tässäkin. Koulussa parhaisiin numeroihin yltää myös niitä, joiden älykkyys on vähän sinnepäin. Eikä kaikki valopäisimmistäkään loista siellä kuitenkaan. Mutta eihän se ole koulun tehtäväkään, nerojen seulonta. Joten koulussa pärjäävien syyttäminen ei-aina-suuresti-älykkäiksi ei kerro kovin suuresta älystä.
Vielä enemmän tyhmä maisteri loukkaa odotuksia ja pistää silmään. Silloin niitä tulee vastaan enemmän kuin niitä tosiasiassa on. Mutta tässäkin lisämietintä olisi paikallaan. Koneistetussa yhteiskunnassa, jossa kaikkia käsiä ei tarvita tuotantoon, yliopistokoulutusta ei ole syytä rajata vain älykkäimpiin. Lisäksi, ei-minimaalisen yliopistolaitoksen koulutusohjelmista monessa tuotetaan maistereita tehtäviin, joissa äärimmäinen älykkyys olisi rasite. Niinkuin se lopultakin on melkein kaikessa. Saati että olisi hyvä miettiä älykkyyttä niukkuustekijänä. Ei haaskata ruutia variksiin.
Itselleni erittäin älykkäänä ihmisenä fiksu käytös on resurssien haaskuuta ja verrattavissa pinnistelyyn, jos yrittää puhua vierasta kieltä mahdollisimman virheettä. Tulen jäämään kuitenkin kiinni siitä, etten ole natiivi, joten miksi teeskennellä ja aiheuttaa vääriä odotuksia. Skarppaan tilanteissa, joissa on tärkeää vakuuttaa nopeasti olevansa riittävän normaali kantamaan vastuuta, tai jos pitää erityisesti varoa säikyttämästä. Muissa tilanteissa seulon fanaatikot, moralistit ja muut tahmapäät pikavauhtia jättämällä skarppaamatta. Säästän sillä aikaa vuosia elämästäni tärkeämpiin asioihin. Valitettavasti sovinnaisuutta juhliva koulutus hankaloittaa asiaa jokaisella tasolla. Tutkimuksen vapaus on vaihtunut silmänpalvontaan liiallisen kilpailun paineessa. Yliopisto ei ole enää kaltaisteni koti.
Minäkin muuten koen velvollisuudeksi eksentrisyyden edistämisen. Kulttuuri on aina vaarassa tulla rajoittuneisuuden kaappaamaksi.
Hyvä ketju, jatkakaa.
Itsekin olen huomannut koulutusjärjestelmän luovan typeryksiä. Eikä mikään ihme, laumasieluisuudesta palkitaan jo eskarista lähtien. Yliopistossa vielä ehkä löytyy henkilökuntaa, joiden pää ei räjähdä ensimmäisestä kysymyksestä, mutta ammattikorkeakoulussa tilanne on oman kokemukseni mukaan lähinnä koominen. Olen saanut 'nauttia' AMK-koulutuksesta pian vuoden, ja vastaan on tullut useampikin opettaja, joka kyseenalaistaa kyseenalaistamisen, ja kyseenalaistamiseksi lasketaan kaikki kysymykset. :-D
Ei tarvitse ihmetellä miksi tämän maan budjetti palaa byrokratiaan ja turhaan työhön, kun eihän ihmiset uskalla edes ääneen kysyä miksi kaikki säännöt ovat olemassa.
Hyvä ketju.
Ihan varmasti voidaan luulla älykkäitä ihmisiä hulluiksi, koska itse ainakin olen saanut ihan mukavan vaikean masennuksen itselleni aikaan.
Helvetti on toiset ihmiset. On musertavaa kun ei tule ymmärretyksi ja monesti turhauttaa olla helmi sikojen paskanurkkauksessa.
Sekin uuvuttaa kun tämä asia on tabu josta ei voi oikein puhua, heti saat kuulla olevasi sydämen sivistymätön ja vaikka mitä.
Ja jos muka olet niin älykäs, niin tee lääke syöpään ja poista kaikki sodat. Taijo kaikki ihmiset kilteiksi ja epäitsekkäiksi..vää vää vää.
Oksettaa tuo sosiaalisen älykkyyden perään vauhkoaminen. Mielestäni tyhmäkin osaa nyökytellä päätään ja teennäisellä äänen sävyllä myötäillä kaikkea mitä muut keksivätkään sanoa. Tyhmäkin osaa olla hiljaa, ja antaa sillä kuvan olevansa fiksu.
Mulla on adhd. Matematiikassa oli huolimattomuusvirheitä mutta aina kokeen viimeinen extrapisteet antava soveltatehtävä oikein. Yliopiston pääsykokeessa oli myös soveltavissa analyysitehtävissä (käyttäytymistieteet) täydet pisteet. Keskeytän, puhun päälle ja häpeän sitä. Mielenkiintoisten ihmisten kanssa kykenen intensiiviseen vastavuoroiseen keskusteluun.