Onko yleistä odottaa saavansa vauvatavarat ilmaiseksi?

kyllä minusta ihan hyvin voi pärjätä (ainakin todella pitkälti) lahjoitustavaroin. ihan ilman että yrittää keneltäkään ruinata.

Meillä pinnasänky mun vanha, mummolasta. vaunut mun vanhemmat osti lahjaksi. turvakaukalon serkku lainasi. naapuri tyrkkäs sitterin ja lelukaaren eikä todella halunnut niistä muuta kuin päästä eroon. vauvapulkan ja potkumopon miehen vanhemmat osti lahjaksi. leluja ja vaatteita tuli jonkun verran lahjaksi ystäviltä ja suvulta. ja onhan äitiyspakkaus. sitten meillä päin on kerran kk yhteisötalolla vaihtotori, eli vein sinne ne äp:n ja lahjaksi saadut pieneksi menneet vaatteet ja otin numeroa isompia tilalle. jne, aina joka vaatekoossa. Ja siellä saa kyllä ottaa vaikkei edes toisi mitään. En ole siis tarpeeseen ostanut oikein mitään, muutaman vaatteen kirpparilta ihan huvikseen koska oli söpö, mutta ois pärjätty ilmankin.

Turvaistuin taisi olla eka mitä piti itse hankkia.

Sekin vasta taapero-iässä, niin pieni tyttö että mahtui pitkään siihen kaukaloon.

Eli yleisesti ottaen lahjoitustavaraa kyllä on jos ei ole liian nirso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos kysyy just sun tavaroita niin sano että myit jo eteenpäin tai jotain muuta vastaavaa.

Mutta se mua ärsyttää kun miehen vanhemmat ostaa jotain meidän lapselle niin perään tulee sitten aina lause: kun ette enää tarvitse niin antakaa "Jaanalle". "Jaana" on miehen sisko jolla on vuoden nuorempi lapsi kun meillä. Eli meidän lapsi ei saa mitään omaksi vaan kaikki pitää laittaa eteenpäin miehen siskolle. Nyt päätimme että emme enää ota vastaan mitään, ostakoot tavaransa suoraan siskolle. En jaksa miettiä joka esineestä milloin se pitää antaa eteenpäin tai miettiä oliko just se ja tuo miehen vanhempien ostama. Ja pelko perseessä saa pelätä jos tavara hajoaa ja "Jaana" ei sitten sitä saakaan.

Miksi teidän lapsenne pitäisi saada jotain omaksi? Vaateet ja muuthan jää pieneksi niin mitäs niillä isompana edes tekisi. Hyvähän se vaan on, että menee käyttöön.

Siksi että tavara tuodaan LAHJAKSI minun lapselle, silloin se on hänen. Vaatteita eivät luojan kiitos osta. Mutta muuta tavaraa kyllä. Miksi minun pitää kierrättää ne miehen siskolle? Ei hän tuo mitään meille päin. Jatkossa voivat ostaa suoraan siskolle niin en minä ryve syyllisyydessä kun en muistanut että se sininen pulkka joka kului puhki olikin miehen vanhemmilta ja se piti säästää "Jaanalle". Sain sitten noottia kun olin heittänyt pois.

Jospa tuovat vaan käyttöön? Tuollaisia polkumopoja ym. ei montaa vuotta käytetä muutenkaan. Mitä itse meinaisit tehdä niille sen jälkeen n oma lapsesi ei enää niitä käytä?

Mä olen myynyt tarpeettomaksi jääneet tavarat ja vaatteet kirpputorilla. Myyntituotolla ostan lapsille vaatteita, kenkiä...milloin mitäkin. Kerran maksoin etelän matkan kirppamyynnistä saamillani rahoilla (=lento+hotelli perheelle, ei sis. käyttövaroja). Tuolloin tienasin 2 viikon myynnistä melkein 1000 euroa ja lähdettiin sesongin ulkopuolella etelään.

No noitahan ei ole sinun rahoillasi ostettu vaan isovanhempien, joten eihän nuo myyntituototkaan teille kuulu.

Meillä lahjat ovat olleet vastikkeettomia.

No antaessaanhan ne isovanhemmat olivat heti ilmoittaneet, että "Jaanalle sitten kun ette enää tarvitse", joten eihän niitä tavaroita ole mitään omaksi onnettu. Heti ilmoitettu ehdot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos kysyy just sun tavaroita niin sano että myit jo eteenpäin tai jotain muuta vastaavaa.

Mutta se mua ärsyttää kun miehen vanhemmat ostaa jotain meidän lapselle niin perään tulee sitten aina lause: kun ette enää tarvitse niin antakaa "Jaanalle". "Jaana" on miehen sisko jolla on vuoden nuorempi lapsi kun meillä. Eli meidän lapsi ei saa mitään omaksi vaan kaikki pitää laittaa eteenpäin miehen siskolle. Nyt päätimme että emme enää ota vastaan mitään, ostakoot tavaransa suoraan siskolle. En jaksa miettiä joka esineestä milloin se pitää antaa eteenpäin tai miettiä oliko just se ja tuo miehen vanhempien ostama. Ja pelko perseessä saa pelätä jos tavara hajoaa ja "Jaana" ei sitten sitä saakaan.

Miksi teidän lapsenne pitäisi saada jotain omaksi? Vaateet ja muuthan jää pieneksi niin mitäs niillä isompana edes tekisi. Hyvähän se vaan on, että menee käyttöön.

Siksi että tavara tuodaan LAHJAKSI minun lapselle, silloin se on hänen. Vaatteita eivät luojan kiitos osta. Mutta muuta tavaraa kyllä. Miksi minun pitää kierrättää ne miehen siskolle? Ei hän tuo mitään meille päin. Jatkossa voivat ostaa suoraan siskolle niin en minä ryve syyllisyydessä kun en muistanut että se sininen pulkka joka kului puhki olikin miehen vanhemmilta ja se piti säästää "Jaanalle". Sain sitten noottia kun olin heittänyt pois.

Sua taitaa ärsyttää kun Jaana saa sitten myytyä nuo käytetyt tavarat eteenpäin, mutta sinä et ;) Haloo, sähän saat nuo kaikki ihan uutena! Sisko joutuu tyytymään käytettyyn tavaraan.

Mä ymmärsin "Jaanan" veljen vaimon kirjoituksesta pikemminkin niin, että se vaiva jota appivanhempien lahjoista tulee, ei ole sen tavaran/saamisen arvoista. Mieti nyt itsekin!

Minäkään en halua saaduista tavaroista itselleni riippaa. Tehdään niille just se, mikä on meidän mielestä parasta esim. pidetään, käytetään, annetaan, myydään, tuunataan, säästetään, lainataan jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos kysyy just sun tavaroita niin sano että myit jo eteenpäin tai jotain muuta vastaavaa.

Mutta se mua ärsyttää kun miehen vanhemmat ostaa jotain meidän lapselle niin perään tulee sitten aina lause: kun ette enää tarvitse niin antakaa "Jaanalle". "Jaana" on miehen sisko jolla on vuoden nuorempi lapsi kun meillä. Eli meidän lapsi ei saa mitään omaksi vaan kaikki pitää laittaa eteenpäin miehen siskolle. Nyt päätimme että emme enää ota vastaan mitään, ostakoot tavaransa suoraan siskolle. En jaksa miettiä joka esineestä milloin se pitää antaa eteenpäin tai miettiä oliko just se ja tuo miehen vanhempien ostama. Ja pelko perseessä saa pelätä jos tavara hajoaa ja "Jaana" ei sitten sitä saakaan.

Miksi teidän lapsenne pitäisi saada jotain omaksi? Vaateet ja muuthan jää pieneksi niin mitäs niillä isompana edes tekisi. Hyvähän se vaan on, että menee käyttöön.

Siksi että tavara tuodaan LAHJAKSI minun lapselle, silloin se on hänen. Vaatteita eivät luojan kiitos osta. Mutta muuta tavaraa kyllä. Miksi minun pitää kierrättää ne miehen siskolle? Ei hän tuo mitään meille päin. Jatkossa voivat ostaa suoraan siskolle niin en minä ryve syyllisyydessä kun en muistanut että se sininen pulkka joka kului puhki olikin miehen vanhemmilta ja se piti säästää "Jaanalle". Sain sitten noottia kun olin heittänyt pois.

Miksette vain sano, että "meidän Matti käyttää tätä vielä" jos jotain semmoista pyydellään jo Jaanan lapselle mistä ette haluaisi luopua? Tai että "se pulkka oli niin huonolaatuinen, että meni jo rikki ja heitin pois". Ainakin meillä nyt 4-vuotias leikkii vieläkin vaikkapa Plaston mopolla jne. On oikeastaan aika vähän tarvikkeita, jotka joutavat pois jo vuoden jälkeen, jos ei puhuta ihan vauvojen jutuista. Tarvikkeiden kierrätykseen kävisi parhaiten 3-4 vuoden ikäero.

Niinpä, kerro sama appivanhemmille. Lähes suoraan sanoivat että meidän olisi tullut ostaa uusi pulkka hajonneen tilalle jotta "Jaanankin" lapselle on pulkka. Jatkossa saavat ostaa kaiken suoraan "Jaanalle" ja me hankimme itse, ei tarvitse miettiä enää mitä tavaralle tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos kysyy just sun tavaroita niin sano että myit jo eteenpäin tai jotain muuta vastaavaa.

Mutta se mua ärsyttää kun miehen vanhemmat ostaa jotain meidän lapselle niin perään tulee sitten aina lause: kun ette enää tarvitse niin antakaa "Jaanalle". "Jaana" on miehen sisko jolla on vuoden nuorempi lapsi kun meillä. Eli meidän lapsi ei saa mitään omaksi vaan kaikki pitää laittaa eteenpäin miehen siskolle. Nyt päätimme että emme enää ota vastaan mitään, ostakoot tavaransa suoraan siskolle. En jaksa miettiä joka esineestä milloin se pitää antaa eteenpäin tai miettiä oliko just se ja tuo miehen vanhempien ostama. Ja pelko perseessä saa pelätä jos tavara hajoaa ja "Jaana" ei sitten sitä saakaan.

Miksi teidän lapsenne pitäisi saada jotain omaksi? Vaateet ja muuthan jää pieneksi niin mitäs niillä isompana edes tekisi. Hyvähän se vaan on, että menee käyttöön.

Siksi että tavara tuodaan LAHJAKSI minun lapselle, silloin se on hänen. Vaatteita eivät luojan kiitos osta. Mutta muuta tavaraa kyllä. Miksi minun pitää kierrättää ne miehen siskolle? Ei hän tuo mitään meille päin. Jatkossa voivat ostaa suoraan siskolle niin en minä ryve syyllisyydessä kun en muistanut että se sininen pulkka joka kului puhki olikin miehen vanhemmilta ja se piti säästää "Jaanalle". Sain sitten noottia kun olin heittänyt pois.

Sua taitaa ärsyttää kun Jaana saa sitten myytyä nuo käytetyt tavarat eteenpäin, mutta sinä et ;) Haloo, sähän saat nuo kaikki ihan uutena! Sisko joutuu tyytymään käytettyyn tavaraan.

Mä ymmärsin "Jaanan" veljen vaimon kirjoituksesta pikemminkin niin, että se vaiva jota appivanhempien lahjoista tulee, ei ole sen tavaran/saamisen arvoista. Mieti nyt itsekin!

Minäkään en halua saaduista tavaroista itselleni riippaa. Tehdään niille just se, mikä on meidän mielestä parasta esim. pidetään, käytetään, annetaan, myydään, tuunataan, säästetään, lainataan jne.

Juuri näin, se vaiva tässä on hankalin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos kysyy just sun tavaroita niin sano että myit jo eteenpäin tai jotain muuta vastaavaa.

Mutta se mua ärsyttää kun miehen vanhemmat ostaa jotain meidän lapselle niin perään tulee sitten aina lause: kun ette enää tarvitse niin antakaa "Jaanalle". "Jaana" on miehen sisko jolla on vuoden nuorempi lapsi kun meillä. Eli meidän lapsi ei saa mitään omaksi vaan kaikki pitää laittaa eteenpäin miehen siskolle. Nyt päätimme että emme enää ota vastaan mitään, ostakoot tavaransa suoraan siskolle. En jaksa miettiä joka esineestä milloin se pitää antaa eteenpäin tai miettiä oliko just se ja tuo miehen vanhempien ostama. Ja pelko perseessä saa pelätä jos tavara hajoaa ja "Jaana" ei sitten sitä saakaan.

Miksi teidän lapsenne pitäisi saada jotain omaksi? Vaateet ja muuthan jää pieneksi niin mitäs niillä isompana edes tekisi. Hyvähän se vaan on, että menee käyttöön.

Siksi että tavara tuodaan LAHJAKSI minun lapselle, silloin se on hänen. Vaatteita eivät luojan kiitos osta. Mutta muuta tavaraa kyllä. Miksi minun pitää kierrättää ne miehen siskolle? Ei hän tuo mitään meille päin. Jatkossa voivat ostaa suoraan siskolle niin en minä ryve syyllisyydessä kun en muistanut että se sininen pulkka joka kului puhki olikin miehen vanhemmilta ja se piti säästää "Jaanalle". Sain sitten noottia kun olin heittänyt pois.

Jospa tuovat vaan käyttöön? Tuollaisia polkumopoja ym. ei montaa vuotta käytetä muutenkaan. Mitä itse meinaisit tehdä niille sen jälkeen n oma lapsesi ei enää niitä käytä?

Mä olen myynyt tarpeettomaksi jääneet tavarat ja vaatteet kirpputorilla. Myyntituotolla ostan lapsille vaatteita, kenkiä...milloin mitäkin. Kerran maksoin etelän matkan kirppamyynnistä saamillani rahoilla (=lento+hotelli perheelle, ei sis. käyttövaroja). Tuolloin tienasin 2 viikon myynnistä melkein 1000 euroa ja lähdettiin sesongin ulkopuolella etelään.

No noitahan ei ole sinun rahoillasi ostettu vaan isovanhempien, joten eihän nuo myyntituototkaan teille kuulu.

Meillä lahjat ovat olleet vastikkeettomia.

No antaessaanhan ne isovanhemmat olivat heti ilmoittaneet, että "Jaanalle sitten kun ette enää tarvitse", joten eihän niitä tavaroita ole mitään omaksi onnettu. Heti ilmoitettu ehdot.

Joo, aika keljua tehdä noin myös synttärilahjojen kohdalla mutta toki, onhan ehdot ilmoitettu. Mutta jatkossa sanomme heti että viekää suoraan "Jaanalle", me voimme ostaa itse. Ne synttärilahjatkin.

Kyllä jos paljon on perheellisiä tuttuja ja ystäviä, voi hyvässä lykyssä saada paljonkin ilmatteeksi vauvatarvikkeita, varsinkaan jos ei ole vaatimustaso kovin korkealla, että vanhemmatkin tarvikkeet, esim. Vaunut kelpaa. Itsekin vaatteita sain paljon vauvalle, turvakaukalon sain lainaksi ja olis varmaan vaunutkin saatu, mutta haluttiin ostaa uudet. Kierrätyskeskuksista löytyy vähemmän trendikästä, mutta käyttökelpoista vaatetta ja tarviketta todella edullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos kysyy just sun tavaroita niin sano että myit jo eteenpäin tai jotain muuta vastaavaa.

Mutta se mua ärsyttää kun miehen vanhemmat ostaa jotain meidän lapselle niin perään tulee sitten aina lause: kun ette enää tarvitse niin antakaa "Jaanalle". "Jaana" on miehen sisko jolla on vuoden nuorempi lapsi kun meillä. Eli meidän lapsi ei saa mitään omaksi vaan kaikki pitää laittaa eteenpäin miehen siskolle. Nyt päätimme että emme enää ota vastaan mitään, ostakoot tavaransa suoraan siskolle. En jaksa miettiä joka esineestä milloin se pitää antaa eteenpäin tai miettiä oliko just se ja tuo miehen vanhempien ostama. Ja pelko perseessä saa pelätä jos tavara hajoaa ja "Jaana" ei sitten sitä saakaan.

Miksi teidän lapsenne pitäisi saada jotain omaksi? Vaateet ja muuthan jää pieneksi niin mitäs niillä isompana edes tekisi. Hyvähän se vaan on, että menee käyttöön.

Siksi että tavara tuodaan LAHJAKSI minun lapselle, silloin se on hänen. Vaatteita eivät luojan kiitos osta. Mutta muuta tavaraa kyllä. Miksi minun pitää kierrättää ne miehen siskolle? Ei hän tuo mitään meille päin. Jatkossa voivat ostaa suoraan siskolle niin en minä ryve syyllisyydessä kun en muistanut että se sininen pulkka joka kului puhki olikin miehen vanhemmilta ja se piti säästää "Jaanalle". Sain sitten noottia kun olin heittänyt pois.

Sä oot niin ikävä, lapsellinen ja itsekäs ihminen. Mut arvaa mitä: karma is a bitch. Kyl sä vielä löydät kaiken edestäsi. Minä, minä, minä ja mun lapsi.

Itsekäs,ikävä ja lapsellinen? En todellakaan ole, kyllä minä oletan että jos lapseni saa lahjan se on hänen eikä serkkunsa. Vai olisitko sinä onnellinen että saat lahjaksi kännykän ja vuoden päästä kysellään että joko annoit se eteenpäin miehesi siskolle. Lahja on lahja ja sen perään ei antaja enää kysele. Niin on tapana omassa suvussani.

Miten joku voi noin paljon rakastaa jotain muovista potkumopoa? :D Itse olisin iloinen jos lapsi saisi käyttöön tuollaisia leluja ja sitten kun aika on ohi niin niitä ei tarvitsisi omissa nurkissa säilöä vaan ne menisivät käyttöön:

Mopo oli vain yksi esimerkki, minulle se oli vain tavara muiden joukossa, ei erityinen rakkaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos kysyy just sun tavaroita niin sano että myit jo eteenpäin tai jotain muuta vastaavaa.

Mutta se mua ärsyttää kun miehen vanhemmat ostaa jotain meidän lapselle niin perään tulee sitten aina lause: kun ette enää tarvitse niin antakaa "Jaanalle". "Jaana" on miehen sisko jolla on vuoden nuorempi lapsi kun meillä. Eli meidän lapsi ei saa mitään omaksi vaan kaikki pitää laittaa eteenpäin miehen siskolle. Nyt päätimme että emme enää ota vastaan mitään, ostakoot tavaransa suoraan siskolle. En jaksa miettiä joka esineestä milloin se pitää antaa eteenpäin tai miettiä oliko just se ja tuo miehen vanhempien ostama. Ja pelko perseessä saa pelätä jos tavara hajoaa ja "Jaana" ei sitten sitä saakaan.

Miksi teidän lapsenne pitäisi saada jotain omaksi? Vaateet ja muuthan jää pieneksi niin mitäs niillä isompana edes tekisi. Hyvähän se vaan on, että menee käyttöön.

Siksi että tavara tuodaan LAHJAKSI minun lapselle, silloin se on hänen. Vaatteita eivät luojan kiitos osta. Mutta muuta tavaraa kyllä. Miksi minun pitää kierrättää ne miehen siskolle? Ei hän tuo mitään meille päin. Jatkossa voivat ostaa suoraan siskolle niin en minä ryve syyllisyydessä kun en muistanut että se sininen pulkka joka kului puhki olikin miehen vanhemmilta ja se piti säästää "Jaanalle". Sain sitten noottia kun olin heittänyt pois.

Sua taitaa ärsyttää kun Jaana saa sitten myytyä nuo käytetyt tavarat eteenpäin, mutta sinä et ;) Haloo, sähän saat nuo kaikki ihan uutena! Sisko joutuu tyytymään käytettyyn tavaraan.

Mä ymmärsin "Jaanan" veljen vaimon kirjoituksesta pikemminkin niin, että se vaiva jota appivanhempien lahjoista tulee, ei ole sen tavaran/saamisen arvoista. Mieti nyt itsekin!

Minäkään en halua saaduista tavaroista itselleni riippaa. Tehdään niille just se, mikä on meidän mielestä parasta esim. pidetään, käytetään, annetaan, myydään, tuunataan, säästetään, lainataan jne.

Vaiva? Antaa lapsen leikkiä niin pitkään kuin leikkii ja sitten antaa eteenpäin Jaanalle? Noinko helposta sulla menee pasmat sekaisin, jos et itse saa valita että annatko tavararn käytön jälkeen Jaanalle, Roosalle, Millalle vai vietkö peräti kirppikselle myytäväksi? ;)

Meillä lahjat on olleet lapsille tärkeitä ja ovat halunneet säilöä osan niistä muistoiksi. Tylsä olis ollut viedä ne nenän edestä ja sanoa et nämäpä annetaan nyt muualle. Kaipa sitten monet tekevät näin. Meillä lapset itse päättävät koska mistäkin lelusta luopuvat. En tykkäisi et omia tavaroitani tulisi joku muu lajittelemaan ja myymään ja toteaisi et tyydy kuule vaan kohtaloosi. Mutta kukin tavallaan...

Me ei saatu lahjoituksena esikoiselle kuin ne vauvalahjat, mitä tuli lapsen synnyttyä. Rahaa saimme tavaroiden ostoon kyllä, joten en todellakaan tässä valita asiasta. Mutta meidän esikoinen oli ensimmäinen lapsenlapsi molempien suvuissa, ja kaveripiirissä kahdella oli jo isommat lapset ja muut vielä lapsettomia, joten ei oikein ollut ketään, jolta saada mitään. Lapsia alkoi sitten syntyä kuin sieniä sateella kun esikoinen oli kaksivuotias, ja pakko myöntää että hieman närästi kun muutama sukulainen oletti meiltä liikenevän vaatteita vähän kaikille. Sitten selitin rehellisesti, etten ole paljoa hamstrannut pojalle tavaraa, ja että säännöllisesti myin kirpparilla pieneksi jääneitä. 

Keskimmäiselle sitten oli esikoisen tärkeimmät ja tarpeellisimmat vauvatavarat säästetty, ja tässä vaiheessa meille oli muodostunut ystäperheiden piiri jossa tavaraa lainattiin puolin ja toisin. 

Kolmas meille tuli vähän isolla ikäerolla, ja tällä kertaa päätin ostaa ihan mitä haluan ja vaikka monta kertaa, niin nyt sitten ovista ja ikkunoista olisi tulvimassa vauvatavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos kysyy just sun tavaroita niin sano että myit jo eteenpäin tai jotain muuta vastaavaa.

Mutta se mua ärsyttää kun miehen vanhemmat ostaa jotain meidän lapselle niin perään tulee sitten aina lause: kun ette enää tarvitse niin antakaa "Jaanalle". "Jaana" on miehen sisko jolla on vuoden nuorempi lapsi kun meillä. Eli meidän lapsi ei saa mitään omaksi vaan kaikki pitää laittaa eteenpäin miehen siskolle. Nyt päätimme että emme enää ota vastaan mitään, ostakoot tavaransa suoraan siskolle. En jaksa miettiä joka esineestä milloin se pitää antaa eteenpäin tai miettiä oliko just se ja tuo miehen vanhempien ostama. Ja pelko perseessä saa pelätä jos tavara hajoaa ja "Jaana" ei sitten sitä saakaan.

Miksi teidän lapsenne pitäisi saada jotain omaksi? Vaateet ja muuthan jää pieneksi niin mitäs niillä isompana edes tekisi. Hyvähän se vaan on, että menee käyttöön.

Siksi että tavara tuodaan LAHJAKSI minun lapselle, silloin se on hänen. Vaatteita eivät luojan kiitos osta. Mutta muuta tavaraa kyllä. Miksi minun pitää kierrättää ne miehen siskolle? Ei hän tuo mitään meille päin. Jatkossa voivat ostaa suoraan siskolle niin en minä ryve syyllisyydessä kun en muistanut että se sininen pulkka joka kului puhki olikin miehen vanhemmilta ja se piti säästää "Jaanalle". Sain sitten noottia kun olin heittänyt pois.

Sua taitaa ärsyttää kun Jaana saa sitten myytyä nuo käytetyt tavarat eteenpäin, mutta sinä et ;) Haloo, sähän saat nuo kaikki ihan uutena! Sisko joutuu tyytymään käytettyyn tavaraan.

Mä ymmärsin "Jaanan" veljen vaimon kirjoituksesta pikemminkin niin, että se vaiva jota appivanhempien lahjoista tulee, ei ole sen tavaran/saamisen arvoista. Mieti nyt itsekin!

Minäkään en halua saaduista tavaroista itselleni riippaa. Tehdään niille just se, mikä on meidän mielestä parasta esim. pidetään, käytetään, annetaan, myydään, tuunataan, säästetään, lainataan jne.

Vaiva? Antaa lapsen leikkiä niin pitkään kuin leikkii ja sitten antaa eteenpäin Jaanalle? Noinko helposta sulla menee pasmat sekaisin, jos et itse saa valita että annatko tavararn käytön jälkeen Jaanalle, Roosalle, Millalle vai vietkö peräti kirppikselle myytäväksi? ;)

"Jaanan" kälyhän kirjoitti, että tavaran on selvittävä "Jaanalle" lähes priimakuntoisena. Jos ei selviä, pitäisi hankkia uusi. Kyllä muakin rasittaisi toppuutella lapsen leikkejä ja nähdä muuta ylimääräistä mahdollista huoltamisen vaivaa, koska lelu/tavara ei saa missään nimessä mennä rikki, ettei "Jaanalle" tule paha mieli. Ja itse olen säästänyt osan lasteni tavaroista muistona heille ja jopa heidän lapsilleen käyttöä varten.

Sain kerran lainaan rintarepun, jonka omistaja vannotti minua olematta sotkematta sitä, koska pestynä kangas ei ole enää niin pehmeä ja repun jälleenmyyntiarvo laskee. Jäi lainareppu käyttämättä ja hankin oman.

Suurimman osan pieneksi ja turhaksi jääneistä tavaroista olen lahjoittanut eteenpäin ilman minkäänlaista korvausta mutta täysin omasta vapaasta tahdostani.

Ap:han voi huokailla sille kaverilleen, että olisipa ollut kiva saada itsekin ilmaiseksi, nyt kaikkiin tavaroihin on mennyt tuhansia euroja. Voit myös kertoa, että aiotte myydä tavarat, koska jatkossakaan mikään lahjakeiju ei tuo teille kaikkea ilmaiseksi.

Me oltais miehen siskoilta vauvatavaraa varmaan saatukin paljon, mutta mä halusin ostaa itse, niin on sitten oikeesti omat ja saan tehdä niillä mitä haluan. Ja ne on sitten meidän maun mukaiset. Sukulaisillekin ollaan sanottu, ettei tsrvitse ostaa mitään, ostetaan ja valitaan itse.

Jotkut raskaana olevat kaverit on puhuneet että ne voi ottaa tai ostaa meiltä sitten pieneksi jääneitä vaatteita. Mutta en halua edes myydä niitä, ennen kuin toinen lapsi on tulossa ja sukupuoli selvillä. Vaatteet olen tarkkaan valinnut, enkä halua että ne kuluu muiden käytössä ja saan ne sitten ehkä takaisin seuraavalle. Eikä meidän vauvan vaatteet ole ketjuliikekamaa.

Jotenkin tuntuu, että pieneksi jääneitä tavaroita pitäisi melkein väkisin tarjota heti kun raskaus selviää. Ostan vauvalahjoina uutta kamaa, en anna meidän pois.

Itse en saanut mitään ilmaiseksi (joitakin lahjoja lukuunottamatta), oltiin tuttavapiirin ja sukulaistenkin keskuudessa ekat "lapselliset". Nyt olen yrittänyt saada myytyä uutena ostettuja, yhdellä lapsella olleita vaatteita, mutta pilkkahinnallakaan eivät tunnu menevän kaupaksi, koska "vauvanvaatteita ei kannata ostaa käytettynäkään, kun niitä saa kuitenkin joka paikasta". Eli rivien välistä annetaan ymmärtää, että minunkin kuuluisi lahjoittaa nuo vaatteet kiertoon ilman korvausta.

Itse sain paljon siskoltani tavaraa, osan ostin uutena ja osan käytettynä itse. Siskoltani saadut tavarat siirtyvät sitten seuraavalle lapselle, joka nytkin jo tulossa siskolleni. Osa menee roskiin kun kuluneita, osa myydään jos kukaan ei välitä. Jotenkin sitten vieraampien kanssa on eri asia, en välttämättä edes kavereille rupeaisi ilmaiseksi antamaan, muutaman jutun korkeintaan.