Tapailen entistä koulukiusaajaani, kysyttävää?

Sairas kuin juuri se mainittu Tukholma syndrooma eli alkaa ymmärtää ja tuntea sympatiaa kiusaajaa tai terroristia kohtaan.

Voi Jeesus ja ou mai gaad ( ralli englannilla :D )

Ei kysyttävää, mutta hienoa että annoit anteeksi. Tällä palstalla on nähty ihan tarpeeksi niitä jotka eivät kykene anteeksiantoon vaan ovat katkeria ja vihaisia loppuelämänsä.

Hoopopoika kirjoitti:

Sairas kuin juuri se mainittu Tukholma syndrooma eli alkaa ymmärtää ja tuntea sympatiaa kiusaajaa tai terroristia kohtaan.

Voi Jeesus ja ou mai gaad ( ralli englannilla :D )

Mielestäni sairaampaa kantaa koko elämänsä kaunaa henkilölle, joka vaikutti elämääni joskus teini-ikäisenä. En tule ikinä hyväksymään tai ymmärtämään kiusaamista.

- AP

Minä en tapailisi. Saatana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnitteletko nolaavasi sen lähitulevaisuudessa?

En ole suunnitellut mitään sellaista. Mulla on kyllä luontainen tapa nolata itseni ja kaikki ympärilläni, joten saa nähdä.

- AP

Miltä sitten tuntuu, kun taas nolaat itsesi ja hän hirnuu siinä vieressä?

Ei kai erikoisemmalta. Esimerkiksi mä ja ystäväni olemme erittäin vahingoniloisia ja nauramme toistemme mokille jatkuvasti.

- AP

No sittenhän you met your match.

Vierailija kirjoitti:

Hoopopoika kirjoitti:

Sairas kuin juuri se mainittu Tukholma syndrooma eli alkaa ymmärtää ja tuntea sympatiaa kiusaajaa tai terroristia kohtaan.

Voi Jeesus ja ou mai gaad ( ralli englannilla :D )

Mielestäni sairaampaa kantaa koko elämänsä kaunaa henkilölle, joka vaikutti elämääni joskus teini-ikäisenä. En tule ikinä hyväksymään tai ymmärtämään kiusaamista.

- AP

No sen ymmärtäisin, mutta en sellaisen valintaa omaksi tukijaksi, joka sen rakkaan olisi ihan hyvä olla. Mutta jos olet vahingoniloinen kavereillesikin, niin hänelle ollessasi sun ei ainakaan tarvitse potea huonoa omaatuntoa?

Oletkohan ap oikein edes käsitellyt koko kiusaamista, kun et edes anteeksipyynnöstä välittänyt?

Mitä tarkoitat sillä,että olet itse muuttunut?Mistä asiasta sinua kiusattiin?Onko se asia nyt poistunut?Onko sinulla joku ajatus,että ruma ankanpoikanen on muuttunut joutseneksi?Onko kiusaaja työhön luuseri nykyään?Voitko oikeasti pitää häntä kuvana tyyppinä?Onko sinulla edelleen ne samat ystävät?Mitä he ajattelevat?

Mua häiritsis se että vaikka kiusaaja pitäisi nykyisestä muuttuneesta minusta oli se muutos sitten kaunistuminen, menestyminen, rikastuminen, kouluttautuminen tms ja olisi sen vuoksi ihastunut ja valmis tekemään asioita muuttuneen mun vuokseni, niin tyyppi kuitenkin on todennäköisesti loppupeleissä niitä munattomia miehiä jotka ryhmäpaineessa kiusaavat muita. Ja vaikka se kiusaaminen olisi loppunut ja itse olisi pyristelemällä päässyt siitä kiusatun stigmasta eroon jota epäilemättä vihaa yhtä paljon tai enemmän kun kiusaajia, ja saanut viimein hyväksyntääkin joltain joka sen on vuosia kieltänyt, niin en välttämättä ryhtyisi enää, kun en arvosta perseilyä ja opportunismia hirveän korkealle.

Tosin jos rehellisiä ollaan niin ainakin tunnet tuon tyypin tapoineen, mikäänhän ei takaa että jos yhden tyypin laittaa menemään että seuraavaa osaa valita yhtään paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat sillä,että olet itse muuttunut?Mistä asiasta sinua kiusattiin?Onko se asia nyt poistunut?Onko sinulla joku ajatus,että ruma ankanpoikanen on muuttunut joutseneksi?Onko kiusaaja työhön luuseri nykyään?Voitko oikeasti pitää häntä kuvana tyyppinä?Onko sinulla edelleen ne samat ystävät?Mitä he ajattelevat?

Oletettavasti kaikki muuttuvat teini-iän jälkeen. Mä olin todella ujo ja kiusallinen ilmestys. En tiedä miksi mua kiusattiin. Varmaan juuri siksi, koska olin niin ujo ja pyörin ernupiireissä. Pukeuduin ja meikkasin aika omaperäisesti, oltiin kai ystävieni kanssa aika helppoja kohteita.

 Nykyään olen aikuinen nainen, avoimempi ja tietysti tyylikin muuttunut niistä ajoista kun yritti vaan hakea sitä omaa juttua ja erottua massasta.

Ei hän luuseri ole, työtön kylläkin kun opiskelee. Pidän häntä hyvänä tyyppinä nykyään. Teineinä ollaan vittumaisia ja yritetään pönkittää sitä omaa "asemaa" painamalla muita lokaan. Kyllä ne kiusaajatkin, jotka ovat muita lapsina/teineinä kiusanneet, aikuistuvat. Voin kuvitella, että entisiä kiusaajia on kaikissa yhteiskunnan asemissa ja aloilla. 

Ystäväpiirit mulla on vaihtuneet monta kertaa peruskoulun jälkeen, en ole niiden ihmisten kanssa enää tekemissä, joten en tiedä mitä mieltä he olisivat. 

- AP

Vierailija kirjoitti:

Mua häiritsis se että vaikka kiusaaja pitäisi nykyisestä muuttuneesta minusta oli se muutos sitten kaunistuminen, menestyminen, rikastuminen, kouluttautuminen tms ja olisi sen vuoksi ihastunut ja valmis tekemään asioita muuttuneen mun vuokseni, niin tyyppi kuitenkin on todennäköisesti loppupeleissä niitä munattomia miehiä jotka ryhmäpaineessa kiusaavat muita. Ja vaikka se kiusaaminen olisi loppunut ja itse olisi pyristelemällä päässyt siitä kiusatun stigmasta eroon jota epäilemättä vihaa yhtä paljon tai enemmän kun kiusaajia, ja saanut viimein hyväksyntääkin joltain joka sen on vuosia kieltänyt, niin en välttämättä ryhtyisi enää, kun en arvosta perseilyä ja opportunismia hirveän korkealle.

Tosin jos rehellisiä ollaan niin ainakin tunnet tuon tyypin tapoineen, mikäänhän ei takaa että jos yhden tyypin laittaa menemään että seuraavaa osaa valita yhtään paremmin.

Kyllä se kieltämättä muakin häiritsi. En siis mitenkään oleta, että hän käyttäisi mua jotenkin rahallisesti tai muuten hyväksi, koska en todellakaan ole niin hyväpalkkaisella tai maineikkaalla alalla, että siitä maineesta ja kunniasta pääsisi hirveästi osille :D Pelkkää paperinpyörittelyä keskipalkalla. Mutta aluksi mietin todella paljon sitä asetelmaa, että pitääköhän hän mua vieläkin lähtökohtaisesti jotenkin säälittävänä, reppanana tai alempiarvoisena. Sellaista ei ole tullut ilmi hänen sanoistaan tai käytöksestään. Päinvastoin; kun me ensimmäisen kerran vuosiin tavattiin (ja kun tämä tapailu alkoi) niin hän puhui ihan vakavasti siitä kuinka paljon häntä kaduttaa millainen mulkero oli peruskouluaikoina ja pyysi anteeksi.

Tuo ryhmäpaine. No, se on hormonimyrskyisille teineille varmasti painavampi asia kuin mitä se on aikuisille ihmisille. En yleisestikkään oleta, että kukaan peruskoulututtuni olisi samanlainen ihminen kuin mitä hän oli teininä. 

- AP