Kerro omin sanoin ja esimerkein, mitä ovat ironia ja sarkasmi

Nykysuomen sanakirja esittää molemmat sanat lähes toistensa synonyymeinä.

Molemmat ovat ivaa ja pilkkaa. Iva voi olla suoraa tai epäsuoraa.

Ironia ja sarkasmi taas ovat epäsuoraa pilkkaa, joissa asiat sanotaan päinvastoin kuin ne ovat.

Ironia ja satiiri ovat huumoria. Iva voi olla julmaa vallankäyttöä.

Ironia on kirjoitetun kielen epäsuoraa pilkkaa, sarkasmi on tilannesidonnaista puhutun kielen pilkkaa. Sarkasmin ymmärtämiseen vaikuttavat sanojan äänenpainot ja ilmeet.

2, halusinkin omia esimerkkejä, koska löydän kyllä tuollaiset sanakirjamääritelmät itsekin.:)

Minusta ironia ei ole pilkkaa, sarkasmi taas on.

ap

Kuten ensimmäinen totesi, molemmat ovat epäsuoraa ivaa.

Itse olen joskus oppinut seuraavat määritelmät (en tiedä onko todella näin):

Ironia on sitä, kun sanotaan päinvastaista mitä tarkoitetaan. Esim. "onpas sinulla puhtaat housut." kun tarkoitetaan että onpas toisella likaiset housut.

Sarkasmi on sitä, kun liioitellaan asiaa. Esim. toisella on hiekkaisest housut niin todetaan että "no kas kun et koko hiekkalaatikkoa tuonut tullessasi."

Vierailija kirjoitti:

Kuten ensimmäinen totesi, molemmat ovat epäsuoraa ivaa.

Itse olen joskus oppinut seuraavat määritelmät (en tiedä onko todella näin):

Ironia on sitä, kun sanotaan päinvastaista mitä tarkoitetaan. Esim. "onpas sinulla puhtaat housut." kun tarkoitetaan että onpas toisella likaiset housut.

Sarkasmi on sitä, kun liioitellaan asiaa. Esim. toisella on hiekkaisest housut niin todetaan että "no kas kun et koko hiekkalaatikkoa tuonut tullessasi."

Tämä oli tosi mielenkiintoinen kommentti, koska en yhdistä ironiaa tarkoittamaan tuollaista vinoilua.:) Kuten sanoin, en ole ymmärtänyt koskaan ironiaa ivana vaan olen ajatellut, että vain sarkasmi on sitä. ap

Tuostapa lukekaa, ymmärtämättömät: http://nyt.fi/a1457321003308?ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=t…

Ironia ja pilkka ovat sama asia sikäli, että sarkasmi on ironian alalaji. Ironiassa sanojen tai sanotun merkitys on päinvastainen tai erilainen kuin niiden kirjaimellinen merkitys. Sarkasmi on tarkoitettu ilkeäksi ja pilkkaavaksi. Se, kummasta lajista on kyse, riippuu kontekstista, ja sen takia niiden ero (puhutussa) viestinnässä ei ole aivan yksiselitteinen. Arkipäivän sarkasmia voisi olla vaikkapa se, kun henkilö A kommentoi henkilö B:n kömmähdystä - vaikkapa kahvikupin putoamista - että hienosti tehty, musta onkin tosi mukava siivota sun jälkesi. Avain siihen, että kyse on sarkasmista eikä ironiasta on se, miten asia sanotaan ja esim. millaisen noiden henkilöiden välit ovat. Jos sanotussa piilee halu loukata, se on sarkasmia. Jos sen tarkoitus on vetää vitsiksi ja molempia vähintään hymyilyttää, se on ironiaa. 

Alapeukuttaja, olisi kiva, jos kertoisit, missä kohdassa olet eri mieltä. Keskustellaan!

Aika vaikea keksiä tosielämän esimerkkejä ironiasta, elokuvissa ja sarjakuvissa siitä on runsaasti esimerkkejä mutta harvemmin tulee arjessa vastaan.

Ironiaa olisi esim. se, että joku työttömyyskorvausten alentamisen puolesta puhunut poliitikko jäisi itse työttömäksi. Tai opettaja varoittaa lapsia katolta putoavasta lumesta ja jää sitten itse lumikasan alle. "Oh the irony of life" monesti kuultu elokuvissa.

Sarkasmi on itselleni ainakin tutumpaa ja jokapäiväistä; sanotaan päinvastaista kuin tarkoitetaan. Esimerkkinä hlö A kommentoi hlö B:n autoa; "Skooda, neljä pyörää ja looda". Johon henkilö B vastaa sarkastisesti "audimies tietää mistä puhuu".

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttaja, olisi kiva, jos kertoisit, missä kohdassa olet eri mieltä. Keskustellaan!

Nyt jo kaksi alapeukuttajaa! Sanokaa, missä kohdassa olette eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Aika vaikea keksiä tosielämän esimerkkejä ironiasta, elokuvissa ja sarjakuvissa siitä on runsaasti esimerkkejä mutta harvemmin tulee arjessa vastaan.

Ironiaa olisi esim. se, että joku työttömyyskorvausten alentamisen puolesta puhunut poliitikko jäisi itse työttömäksi. Tai opettaja varoittaa lapsia katolta putoavasta lumesta ja jää sitten itse lumikasan alle. "Oh the irony of life" monesti kuultu elokuvissa.

Sarkasmi on itselleni ainakin tutumpaa ja jokapäiväistä; sanotaan päinvastaista kuin tarkoitetaan. Esimerkkinä hlö A kommentoi hlö B:n autoa; "Skooda, neljä pyörää ja looda". Johon henkilö B vastaa sarkastisesti "audimies tietää mistä puhuu".

Mulla on myös just tämä sama käsitys, että kun jokin on ironista, se on edelläkuvattua, joku kertomuksen yksityiskohta. Ja sarkasmi tuota jälkimmäistä. Eli tämän jaon tunnistan täysin ironian ja sarkasmin kuvauksiksi.

Mutta joo, voihan olla myös ironisointia, joka on huumoria, jossain arkisessa tilanteessa. Kun itseironiaakin on.

ap

Ap, olen alapeukuttanut sinua, koska intät jotain omia, hatusta vetämiäsi määritelmiä sanoille, vaikka itse kivahdit kiukkuisesti ekalle kommentoijalle "tietäväsi kyllä sanakirjamääritelmät itsekin" - ja silti et niitä määritelmiä itse usko.

Sanoille ON vakiintuneet määritelmänsä. Ainakin sivistyssanoille. Keskustelu sarkasmin ja ironian eroista on totaalisen turhaa, jos joku puhuu ihan eri asioista. "Eiku mun mielestä se ei oo ollenkaan noin, vaan se tarkottaa ihan muuta". Kun ei vaan nyt tarkoita, koeta saada se pieneen päähäsi.

Ohis, en ole ketjuun muita kommentteja kirjoittanut

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen alapeukuttanut sinua, koska intät jotain omia, hatusta vetämiäsi määritelmiä sanoille, vaikka itse kivahdit kiukkuisesti ekalle kommentoijalle "tietäväsi kyllä sanakirjamääritelmät itsekin" - ja silti et niitä määritelmiä itse usko.

Sanoille ON vakiintuneet määritelmänsä. Ainakin sivistyssanoille. Keskustelu sarkasmin ja ironian eroista on totaalisen turhaa, jos joku puhuu ihan eri asioista. "Eiku mun mielestä se ei oo ollenkaan noin, vaan se tarkottaa ihan muuta". Kun ei vaan nyt tarkoita, koeta saada se pieneen päähäsi.

Ohis, en ole ketjuun muita kommentteja kirjoittanut

Se oli kutonen, joka kysyi syitä alapeukutukseen. Kukaan ei ole kommentoinut vastausta mitenkään, mutta alapeukkuja on tullut. Se on ärsyttävää, koska joku on eri mieltä, muttei ilmeisesti osaa pukea sanoiksi ajatuksiaan.

Opetan ironiaa ja sarkasmia työkseni. (No, opetan minä muutakin.)

Ironia eli salaiva tarkoittaa kielen tasolla sitä, että sanotaan yhtä mutta tarkoitetaankin aivan päinvastaista. Se on kielellinen vaikutuskeino, joka perustuu juuri siihen, ettei kuka tahansa tajua yhtään. Oivallus tekstin ironisuudesta tuottaa ihmiselle mielihyvää: olen fiksu ja tajusin tämän. Lisäksi se luo yhteenkuuluvuutta kirjoittajan ja lukijan välille, kun kummatkin ymmärtävät yhteisen sopimuksen siitä, että teksti täytyy lukea vastoin sen kirjaimellista merkitystä. Lisäksi ironisoimalla kirjoittaja voi esittää epäsuorasti kaikenlaisia väitteitä ja ajatuksia, joita ei voisi suoraan sanoa.

Ironiasta olisi esimerkki vimmaisesti vesiskoottoreita puolustava mielipidekirjoitus, jossa argumentit ja kärjistykset ovat naurettavia: Järvimaiseman hiljaisuus on ahdistavaa! Jokaisella on oikeus ajaa saukkojen yli! Lisäksi ironian paljastaa se, että juttu on julkaistu Vihreässä langassa ja mielipidepalstan sijaan muiden juttujen joukossa.

Sarkasmi on puolestaan suoraa, purevaa ivaa, jossa ironian tapaan tarkoitetaan eri asiaa, mitä sanotaan, mutta kaikkien on tarkoitus ymmärtää asian laita. Puheessa sarkasmia osoitetaan äänenpainoilla ja eleillä. Sarkasmilla on aina kohde, ja sillä on tarkoitus piikitellä tai nolata jotakuta ihmistä tai ryhmää.

Sarkasmista käyvät esimerkiksi arkipäivän kommentit: "Hienosti pelattu" (kun toinen mokaa), "Sulla sitten on huomaavainen mies!" (kun toinen tilittää miehen unohtaneen merkkipäivän)

Ironian ja sarkasmin taju kehittyy lukemalla. Lukeminen ei ainoastaan kasvata sanavarastoa, opeta tunnetaitoja, auta saamaan oma asiansa esille sekä kehitä mielikuvitusta ja empatiaa, vaan se myös auttaa tunnistamaan, milloin muut ovat ironisia. Hyvin käytännöllinen taito minusta.

Te täällä AV:llä näytätte olevan hyvin perillä sivistyssanoista.

Edellinen lause on sarkasmia. Sanon että olette perillä sivistyssanoista vaikka todellisuudessa tarkoitan että ette ole, toisin sanoen pilkkaan teitä tietämättömyydestänne.

Ironiaa on se että tähän ketjuun osallistuvana kuulun myös itse pilkkaamaani ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen alapeukuttanut sinua, koska intät jotain omia, hatusta vetämiäsi määritelmiä sanoille, vaikka itse kivahdit kiukkuisesti ekalle kommentoijalle "tietäväsi kyllä sanakirjamääritelmät itsekin" - ja silti et niitä määritelmiä itse usko.

Sanoille ON vakiintuneet määritelmänsä. Ainakin sivistyssanoille. Keskustelu sarkasmin ja ironian eroista on totaalisen turhaa, jos joku puhuu ihan eri asioista. "Eiku mun mielestä se ei oo ollenkaan noin, vaan se tarkottaa ihan muuta". Kun ei vaan nyt tarkoita, koeta saada se pieneen päähäsi.

Ohis, en ole ketjuun muita kommentteja kirjoittanut

Se oli kutonen, joka kysyi syitä alapeukutukseen. Kukaan ei ole kommentoinut vastausta mitenkään, mutta alapeukkuja on tullut. Se on ärsyttävää, koska joku on eri mieltä, muttei ilmeisesti osaa pukea sanoiksi ajatuksiaan.

Suurin osa tämän ketjun peukuttajista on sitä mieltä, että ironia on sitä, mistä puhutaan Alanis Morrisetten Ironic-laulussa, joten ei ihme, että he ovat eri mieltä kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Opetan ironiaa ja sarkasmia työkseni. (No, opetan minä muutakin.)

Ironia eli salaiva tarkoittaa kielen tasolla sitä, että sanotaan yhtä mutta tarkoitetaankin aivan päinvastaista. Se on kielellinen vaikutuskeino, joka perustuu juuri siihen, ettei kuka tahansa tajua yhtään. Oivallus tekstin ironisuudesta tuottaa ihmiselle mielihyvää: olen fiksu ja tajusin tämän. Lisäksi se luo yhteenkuuluvuutta kirjoittajan ja lukijan välille, kun kummatkin ymmärtävät yhteisen sopimuksen siitä, että teksti täytyy lukea vastoin sen kirjaimellista merkitystä. Lisäksi ironisoimalla kirjoittaja voi esittää epäsuorasti kaikenlaisia väitteitä ja ajatuksia, joita ei voisi suoraan sanoa.

Ironiasta olisi esimerkki vimmaisesti vesiskoottoreita puolustava mielipidekirjoitus, jossa argumentit ja kärjistykset ovat naurettavia: Järvimaiseman hiljaisuus on ahdistavaa! Jokaisella on oikeus ajaa saukkojen yli! Lisäksi ironian paljastaa se, että juttu on julkaistu Vihreässä langassa ja mielipidepalstan sijaan muiden juttujen joukossa.

Sarkasmi on puolestaan suoraa, purevaa ivaa, jossa ironian tapaan tarkoitetaan eri asiaa, mitä sanotaan, mutta kaikkien on tarkoitus ymmärtää asian laita. Puheessa sarkasmia osoitetaan äänenpainoilla ja eleillä. Sarkasmilla on aina kohde, ja sillä on tarkoitus piikitellä tai nolata jotakuta ihmistä tai ryhmää.

Sarkasmista käyvät esimerkiksi arkipäivän kommentit: "Hienosti pelattu" (kun toinen mokaa), "Sulla sitten on huomaavainen mies!" (kun toinen tilittää miehen unohtaneen merkkipäivän)

Ironian ja sarkasmin taju kehittyy lukemalla. Lukeminen ei ainoastaan kasvata sanavarastoa, opeta tunnetaitoja, auta saamaan oma asiansa esille sekä kehitä mielikuvitusta ja empatiaa, vaan se myös auttaa tunnistamaan, milloin muut ovat ironisia. Hyvin käytännöllinen taito minusta.

Ei välttämättä lukeminen auta, usein luen yleisönosastokirjoituksia, joista ajattelen niiden olevan ironiaa, menee pari viikoa ja samanlaisia kirjoituksia on netti täynnä ja minä olen, mielestäni paljon lukeneena, ihan äimänä, oikeastiko jotkut ovat tuota mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Te täällä AV:llä näytätte olevan hyvin perillä sivistyssanoista.

Edellinen lause on sarkasmia. Sanon että olette perillä sivistyssanoista vaikka todellisuudessa tarkoitan että ette ole, toisin sanoen pilkkaan teitä tietämättömyydestänne.

Ironiaa on se että tähän ketjuun osallistuvana kuulun myös itse pilkkaamaani ryhmään.

Tämä! :D

Tosin kuten Alanis Morrissetten biisissä, ironian alkuperäinen merkitys on päässyt unohtumaan, ja nykyään se on lähestulkoon sarkasmin synonyymi.

Ja oisko vieläpä niin, että suomenkielessä ei edes ole termiä alkuperäiselle ironialle, vaan se on juurikin noin kuten 13 kirjoitti.

Jotenkin noin. Itse käytän sarkasmia paljon. Se on sitä: "onpas tuolla kiva ilma", kun ulkona sataa räntää. Ironiaa ei voi "käyttää", vaan jotkut tilanteet ja tapahtumat voivat olla ironisia, kuten 8 kertoi kaksi mainiota esimerkkiä. Näin itse miellän ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen alapeukuttanut sinua, koska intät jotain omia, hatusta vetämiäsi määritelmiä sanoille, vaikka itse kivahdit kiukkuisesti ekalle kommentoijalle "tietäväsi kyllä sanakirjamääritelmät itsekin" - ja silti et niitä määritelmiä itse usko.

Sanoille ON vakiintuneet määritelmänsä. Ainakin sivistyssanoille. Keskustelu sarkasmin ja ironian eroista on totaalisen turhaa, jos joku puhuu ihan eri asioista. "Eiku mun mielestä se ei oo ollenkaan noin, vaan se tarkottaa ihan muuta". Kun ei vaan nyt tarkoita, koeta saada se pieneen päähäsi.

Ohis, en ole ketjuun muita kommentteja kirjoittanut

Tosiaan en ole kysynyt syitä alapeukutukselle, mutta ihan kiva, että avasit asiaa. Näköjään tämä palstailu on samanlaista luonteeltaan kuin sarkasmi, kun kaikki eivät tulkitse viestejä samalla tavalla. Esimerkiksi minä en kirjoittaessani ajatellut olevani erityisen tyly tai inttävä, kun kerroin, että voin löytää yleisiä määritelmiä itsekin ja olen paljon kiinnostuneempi puhumaan ihmisten omista käsityksistä.

 Jos huomasit, niin avaukseni lähtökohta oli se, että kaikki eivät käytä näitä käsitteitä kuvaamaan samaa asiaa ja siten ne eivät ole välttämättä kiveenhakattuja, vaikka kuinka niillä olisi hienot määritelmät jossain. Suhtaudumme siis tähän aiheeseen eri tavoin, itse olen kiinnostunut siitä, millä tavalla ihmiset näitä selittävät ja itse kuulunet siihen joukkoon, jonka mielestä nämä kaikki on jo määritelty niin tarkasti, että mitään syytä keskusteluun ei ole. Minkä vuoksi ihmettelenkin, miksi seuraat tätä keskustelua. :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Te täällä AV:llä näytätte olevan hyvin perillä sivistyssanoista.

Edellinen lause on sarkasmia. Sanon että olette perillä sivistyssanoista vaikka todellisuudessa tarkoitan että ette ole, toisin sanoen pilkkaan teitä tietämättömyydestänne.

Ironiaa on se että tähän ketjuun osallistuvana kuulun myös itse pilkkaamaani ryhmään.

Kiitos tästä, tää oli hyvä:D

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te täällä AV:llä näytätte olevan hyvin perillä sivistyssanoista.

Edellinen lause on sarkasmia. Sanon että olette perillä sivistyssanoista vaikka todellisuudessa tarkoitan että ette ole, toisin sanoen pilkkaan teitä tietämättömyydestänne.

Ironiaa on se että tähän ketjuun osallistuvana kuulun myös itse pilkkaamaani ryhmään.

Tämä! :D

Tosin kuten Alanis Morrissetten biisissä, ironian alkuperäinen merkitys on päässyt unohtumaan, ja nykyään se on lähestulkoon sarkasmin synonyymi.

Ja oisko vieläpä niin, että suomenkielessä ei edes ole termiä alkuperäiselle ironialle, vaan se on juurikin noin kuten 13 kirjoitti.

Jotenkin noin. Itse käytän sarkasmia paljon. Se on sitä: "onpas tuolla kiva ilma", kun ulkona sataa räntää. Ironiaa ei voi "käyttää", vaan jotkut tilanteet ja tapahtumat voivat olla ironisia, kuten 8 kertoi kaksi mainiota esimerkkiä. Näin itse miellän ainakin.

Suomessa on kyllä ihan väitöstutkimusta ironiasta (esim. Toini Rahtu), ja kyllä siinä ironia määritellään niin kuin tässä ketjussa monessa viestissä on määritelty, ei kuten Alanis Morrisette sen määrittelee.